Olin lapsena tosi sosiaalinen ja sain kavereita ihan mistä vaan ja seurasta ei koskaan ollut puutetta mut sit menin yläasteelle ja nopeesti alko kaverit hävitä ympäriltä ja ennen ku huomasin olin yksin. Oli mulla yks hyvä ystävä, eipä muita. Sitten meiän perhe muutti uudelle paikkakunnalle ja oon nyt uudessa koulussa ja luulin et se olis mun tilaisuus saada kavereita mut tein sen virheen et olin tosi hiljanen ekan viikon ja nyt kaikki luulee et een ees haluu kavereita ja että oon tosi sisäänpäinkääntynyt vaikka oikeesti oon aika puhelias ja huumorintajuinen kun mut oppii tuntemaan. Nyt mulla tosin ei oo yhtään ystävää ja tunnen oloni usein tosi masentuneeksi. En tiiä miks tein tän viestin, haluun kai vaan avautua jonnekin kun ei mulla oikeen oo muita juttukavereita tällä hetkellä ku mun sisko enkä sillekään jaksa koko ajan angstata.
Olen niin yksinäinen
Yksinäinenteini
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuohan on kuin minun vanhan miehen kertomus olin samanlainen ala asteella mutta ylä asteella kaikki muuttui ja nyt on jo vuodet vähissä ennen eläkettä.
Mutta hyvin olen selvinnyt tuosta huolimatta.
Onhan elämässä aina ongelmia mutta niistä on yleensä
ajan kanssa selvitty.
Sinä olet kai nuori joten on aikaa muuttaa asioita jos itse tahdot.
Eiköhän jokainen jossain elämänvaiheessa joudu kokemaan yksinäisyytäja nyt on sinulla se vaihe. Kiva että kirjoitit palstalla.