Yliopistodreamers

Taas yksi joka pelkää työpaikkansa puolesta psykologisten ongelmien tasolle asti. Miksiköhän Opisk. kaltaiset eivät millään ymmärrä ettei yliopiston tarkoitus ole työllistää, vaan kouluttaa ihmisiä?

Jos töitä haluat, mene tekemään lapiohommia.

ps.
Jos ammattikorkeassa opiskelee "tyhmempiä" ihmisiä, miksiköhän pelkäät heidän pääsevän ohitsesi työelämään?

AMK-opintojen jälkeen yliopistoon menevät on ainakin tekniikan puolella yleensä hyvin motivoituneita ja päteviä jatko-opintoihinsa. Yleensä valmiilta insinööreiltä menee DI-tutkinnon tekemiseen 2 vuotta tai alle. Saman määrän opintoviikkoja (100) tekee keskiverto, lukiosta teknilliseen yo:on mennyt, DI-opiskelija about neljässä vuodessa.

Toi ei todellakaan yleensä päde niihin tyyppeihin, jotka lähtee kesken AMK-opiskelujen yliopistoon. Ne ei yleensä niinkään ole motivoituneita yliopisto-opiskelemiseen vaan AMK-opiskelujen lopettamiseen. Meiltä ekan vuoden jälkeen ainakin lähti lähinnä huonoin opiskelija-aines yliopistoon. Kaipa niillä oli kuvitelmissaan, että yo:lla pääsee vähemmällä, eikä siellä tarvii mitään osata, kunhan vaan lukee kirjoja ja käy tenteissä (nää tyypit ei yleensä mitenkään loistaneet edes AMK:n tenteissä).

Toki niitten lähteneiden joukossa oli pätevääkin porukkaa, porukkaa jolla oli vaan ollut epäonnea edelliskevään pääsykokeissa, mutta runsas enemmistö kuitenkin oli noita lusmuja. Huvittaa se ajatus, että suurin osa täälläkin kirjoittavista AMK:n dissaajista on luultavasti noita samoja apinoita, jotka eivät pärjänneet AMK:lla, eivätkä tule pärjäämään yliopistossakaan.

ATM kirjoitti:

AMK-opintojen jälkeen yliopistoon menevät on ainakin tekniikan puolella yleensä hyvin motivoituneita ja päteviä jatko-opintoihinsa. Yleensä valmiilta insinööreiltä menee DI-tutkinnon tekemiseen 2 vuotta tai alle. Saman määrän opintoviikkoja (100) tekee keskiverto, lukiosta teknilliseen yo:on mennyt, DI-opiskelija about neljässä vuodessa.

Toi ei todellakaan yleensä päde niihin tyyppeihin, jotka lähtee kesken AMK-opiskelujen yliopistoon. Ne ei yleensä niinkään ole motivoituneita yliopisto-opiskelemiseen vaan AMK-opiskelujen lopettamiseen. Meiltä ekan vuoden jälkeen ainakin lähti lähinnä huonoin opiskelija-aines yliopistoon. Kaipa niillä oli kuvitelmissaan, että yo:lla pääsee vähemmällä, eikä siellä tarvii mitään osata, kunhan vaan lukee kirjoja ja käy tenteissä (nää tyypit ei yleensä mitenkään loistaneet edes AMK:n tenteissä).

Toki niitten lähteneiden joukossa oli pätevääkin porukkaa, porukkaa jolla oli vaan ollut epäonnea edelliskevään pääsykokeissa, mutta runsas enemmistö kuitenkin oli noita lusmuja. Huvittaa se ajatus, että suurin osa täälläkin kirjoittavista AMK:n dissaajista on luultavasti noita samoja apinoita, jotka eivät pärjänneet AMK:lla, eivätkä tule pärjäämään yliopistossakaan.

En allekirjoita ollenkaan väitettä, että huonoin opiskelija-aines lähtisi amk:sta yliopistolle. Itse olin ensin amk:ssa, koska en päässyt tkk:lle. Ja tietysti koska amk ei ollut millään tavalla minulle mieluinen opiskelupaikka, niin ei motivaatiotakaan siellä opiskeluun löytynyt ollenkaan.

Ensimmäisen vuoden jälkeen pääsen tkk:lle ja suoritin fuksivuonna 50 opintoviikkoa. Joten jos olen laiska ja huono opiskelija niin en sitten tiedä millaista porukkaa amk hetsut ovat. Minulle henk.koht. amk ei sopinut ollenkaan. Sehän oli kuin jatkaisi lukiota. Samat naamat eli luokkalaiset melkein joka tunnilla ja pakollista läsnäoloa, mutta eipähän tietysti akateeminen vapaus sovellu kaikille...