Itsemurhayrityksiä?

Onko aloittaja koskaan miettinyt, että kaikkia klo 2.55 mieleen tulevia keskustelunavauksia ei kenties kannata kirjoittaa tänne?

miksi se sua kiinnostaa

Kaksi poliisipartiota etsi mua, kun uhkasin hypätä junan alle. Tulin onneksi järkiini. Taustalla pitkä ryyppyputki.

Just nyt yritän itsemurhaa kuristamalla itteeni
1. Elämä on todella rankkaa ilman yhtään ystävää, yksin suuressa maailmassa ei tietoa tulevasta. Menneisyys vain yksinäisyyttä ja huonoa oloa, mikään ei ole muuttunut yksinäisyydessä vaihdoin kouluakin ja silti olin yksin. Mitä teenkin olen ain yksin mikään ei muutu

2. En tiedä vielä...

1. oli tosi paskat avustajat ja olin vittuuntunut, isä ei antanut mun tehdä ruokaa ja halusin change awau from finland

2. emmä jaksanu

Pliis vastatkaa mitä tapahtuu jos juon 1/4 salmiakkikossua ja otan 74 2mg peratsiiniä

Ne ketkä oikeasti itsemurhan haluaa tehdä ei siinä epäonnistu. Suurinosa haluu vain ilmaista huomiota.

Mä oon yrittäny jo muutaman kerran itse murhaa ja silloin kun olin koulussa niin kiusaamisen johdosta ja anorekian joka myöhemmin muutti muodonsa bulimiaan. Ensimmäisellä kerralla otin yliannostuksen lääkkeitä jolloin jouduin sairaalaan kun mies ystävi sattui juuri tulemaan kotiin. Ja toisella kerralla viiltelin käden auki ja jäin vain sänkyyn mukamaan ja ajattelin että mä jääk tähän nyt ja kuolen, kunnes poika ystäväni tuli jälleen kotiin ja huomasi ajatukseni.
1. Se loputon pahan olon tunne olin vaan niin turtunut että en jaksanut enään aamuisin nousta jäin vain makaamaan sänkyyni koska en nähnyt ainuttakaan valon pilkkua elämässäni se viiltely arpien määrä ja tikkien laitto alkoi tuntia turhauttavalta.
2. Sairaala hoidolla ja terapioilla. Nykyään pari kymppisenä olen jo aika hyvin toipumut kaikesta tästä. Kaikki keillä on ees paha olo niin kannatta oikeasti hakea apua!

Joskus kännissä pelailin tappavalla lääkekombolla rulettia. Tosin tajunnan alkaessa pimenemään tulin jo katumapäällekin, ja soitin itselleni ambulanssin. Loppujen lopuksi kumminkin oksensin suuren osan syömistäni lääkkeistä pois, enkä edes tukehtunut oksennukseen!

olen yrittänyt itsemurhaa juomalla valkaisu ainetta sillä en jaksanut elämää joka on loppujen lopuksi täysin turha asia sillä me kuolemme kuitenkin, olen tietysti aina ollut kiinnostunut siitä että mitä tapahtuu jos kuolee joten halusin yrittää. selvisin siitä vatsahuuhtelulla johon minut vietiin ambulanssilla kun tyttöystäväni siitä ilmoitti hätäkeskukseen. olen kiitollinen siitä että olen hengissä mutta olen silti kiinnostunut mitä tapahtuu kuoleman aikana ja sen jälkeen

Itse-käs-murhan uhrina toivoisin että ihan ensimmäisenä olisi munaa/rohkeuttaa/yritystä nostaa se oma käsi pystyyn ja huutaa SEIS. Pysäyttää se tilanne missä on mikä aiheuttaa pahaa oloa tai edes pitää vauhtia/tunnetta/negatiivista pulssia sykkimässä. Fck Em.

Jos et ole kuolemassa kuukauden parin päästä 100% -asiantuntijoiden mukaan- niin sinulla on vastuu omasta olemisesta ja selviytymisestä täällä. Vaikka se vttaiskin.

Niin. Mitä voi tapahtua? Voit löytää Elämän ja ratsastaa oman Sandra Bullockin tai Brad Pittin kanssa auringonlaskuun. Voit ajaa jonkun yh isän rekan keulaan jolla muutenkin on raskasta laskujen ja lasten kanssa, eikä unikaan oo tullu aikoihin, tässä nyt yritetään selvitä ens viikkoon. Ottaa ostaa varastaa lainata jotain jolla teet sen ja syyllistät suoraan yhden ihmisen ja vammautat kaikkia kymmeniä keihin hän kymmenien vuosien aikana kosketuksissa. Tehdä vain se kun kukaan ei välitä. Ottaa pimeys ja olla näkemättä ne ihmiset jotka välittivät ja tai syyllistävät itseään etteivät huomanneet/tukeneet tarpeeksi/olleet läsnä ja se perintö MENEE eteenpäin...

Ihmisellä ei ole vain oikeuksia, on myös velvollisuuksia ja yks niistä on huolehtia itsestä JA YRITTÄÄ hoitaa/hakea hoitoa apua itselle. Jos ihmisellä on 99% levinnyt tappava syöpä ja kipua kuukausi niin sitä ei meistä kukaan voi tuomita jos lähtee tänään. Mutta se ei oikeuta huonoa maanantaita, parisuhdekonkurssia tai pitkäaikaismasennusta johon ei ole haettu apua.

Olen yrittänyt kahdesti, lääkkeillä. Ensimmäisellä kerralla olin niin junnu että se oli lähinnä huomionhakua
Nyt 20vuotiaana yritin tosissani ja tiesin mitä otan koska olen hoitsu, siltikin jäin eloon.
Yritin koska vihaan ulkonäköäni niin paljon, että en usko että kukaan voisi rakastaa mua ja ajatus siitä että olen koko elämäni yksin ahdistaa.