Toyotan väitetään lähes yhdestä suusta tälläkin palstalla olevan muita autoja parempi ja kestävän ilman korjauksia tuollaiset 300-500 tkm. Jotta näin voi väittää täytyy auto todellakin itse omistaa (tai jokin läheinen, tuttava ei kelpaa) koko tuon ajan. Kysynkin, että ajatteko te kaikki todella 15-20 vuotta vanhoilla Toyotilla, joiden vikahistoria on aukottomasti tiedossanne. Ettette kai vain kerro täällä mutu-juttuja ja kuulopuheita kestävyydestä ja luotettavuudesta.
Kysymys omistajille
kestävyydestä
192673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
rikottua jos niin haluaa, on tässä ajeltu kolmisenkymmentä vuotta autolla, aina on alla ollut tojo, yhden kerran olen jäänyt tienpäälle, syy oli oma huolimattomuus, en sano että tojo olis muita parempi mutta annan melkoisesti arvoa käyttövarmuudelle, imago sun muu turhanpäiväinen elvistely ei kiinnosta, onhan noita tullut kokeiltua melkein kaikki mallit läpi, tälläkin hetkellä on kaksi tallissa tosin toinen on 30 vuotta vanha.
Miksi epäilisin luotettavuutta, jos edellinen omistaja on ajanut autollani ~350 tkm ja pitänyt koko ajan pilkun (ja esim. polttimon) tarkkaa huoltopäiväkirjaa. Jos hän olisi tehnyt autoon esim. koneremontin luulisi hänenkin pitävän sitä myyntivalttina kaupanteko hetkellä ja siitä kertovan minulle. Mutta hän sanoikin että mitään ylimääräisiä remppoja ei olla tehty, mikä ilmenee huoltomuistiosta.
Ilman remppoja ajeltu tähänkin asti, nyt 460 tkm. Että kyllä se vaan näyttää kestävän, vaikka kaikki "laatuauto" -kuskit eivät käsitäkään että miten Tojo voi kestää paremmin kuin oma auto.
En tiedä toisten autoista, mutta omalla ajettu nyt 190 000 km.
Vaihdettu nokkahihna kerran, tulpat ja suodattimet jne tarpeen mukaan.
Kerran olen käyttänyt autoa korjaamolla.
ABS-tunnistin vaihdettiin.
Katsastin kuukausi sitten, ei ongelmia.
Pakoputki, iskarit jne alkuperäisiä.
Sinkitty kori on kestänyt ruostumatta.
Auto on pelannut muutenkin ilman murheita.
Siinä on turvavarusteita ABS, Airbagit jne.
En osaa autoa sen kummemmin kehua, mutta olen siihen tyytyväinen.
Autoa ostaessani minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista ennakkokäsitystä ko. autosta.
Nyt on sentään jo kokemusta.
Tajuan kyllä, etten aja millään luksusautolla, mutta eipä tuo tahtia haittaa.
Itse olen ajanut nykyisellä Nissanillamme uudesta saakka eli 15 vuotta - kilometrejä on tullut 460 tkm. Toyotallamme ajoimme 13 vuoden aikana reilut 200 tkm. Vikahistoria on siis hyvin tiedossa molemmista. HS:n tyyppivikaluettelo pitää kokemukseni mukaan aika hyvin paikkansa. Lienee kaiketi selvää, että korjauksia on tehty. Ne eivät kuitenkaan ole mitään katastrofeja. Nissanin ja Toyotan huollot ovat osaavia ja hinnat ovat pysyneet kohtuudessa. Renkaita, jarrupaloja, pakoputkia, öljyä, suodattimia jne menee enemmän kun ajaa pitkään. Niistä selviää muutamalla sadalla eurolla vuodessa, ison huollon sattuessa 500 € saattaa mennä rikki. Nissanissa ei ole edes kallista jakohihnaa vaihdettavana.
Oma kokemus ee90 Fx Corolla vm-87. Ajettu 380000km.
Katsastettu 14 kertaa aina ekalla läpi, ei hitsattu koskaan.
Vaihdetuista osista 240000km. Laturin hiilet ja solenoidin navat. 290000km. Iskarit ja kytkin (kytkin ei oireillut millään tavoin vaihdettiin koska vedetty paljon).
Pakoputki etuosa alkuperäinen, väliputki ja takapönttö vaihdettava n.130000km välein.
Jarrupalat kestää saman verran kuin nuo pakoputket.
Kaikki nivelet alkuperäisiä vetoakselin ulommat suojakumit vaihdettu 320000km.
Virranjakajan alipaine säädin 330000km.
Sitten tietysti normaalit öljynvaihdot ja tulpat sekä nokkahihna ja rissat 100000km välein.
Samaan aikaan ykkösautona ollut myös muita merkkejä joista selvästi huonoin oli 1999vm Avensis. Corollaan verrattuna täys paska.
Mutta yksikään ykkösauto ei ole meillä olon aikana selvinnyt samoista kilometreistä yhtä vähällä kuin tämä Corolla, vaikka ovatkin olleet paljon uudempia.
Väkisinkin on tullut mielikuva, että Corolla on ollut aikoinaan todella laadukkaista osista kasattu.
Nykyään ei liene mahdollistakaan saada Suomessa Corollaa, joka olisi tehty Japanissa ja Japanilaisista osista.
Olisi kiva tietää, missä päin maata ajelet, eli onko pääosin maantieajoa vai taajama.
Yarppaakaan ei saa enää Japsivehkeenä, ainoastaan T-Sport mallia (sellaisen juuri hommasin, kiva peli.
Ei muuta kuin lykkyä pyttyyn ja paljon lisää kilometrejä "vanhukselle".:)
Oman ja perhepiirin kokemus on
-Nissan Cherry (uutena) 1984, sökö 16 vuodessa,
-Mazda 323 (käyt.) 1986, sökö 14 vuoden iässä
-Nissan Sunny (uut. sukul.) 1988, sökö 16 vuodessa
Kaikki autot johtuivat lopulta minulle, vaikka vain Cherryn olin itse uutena ostanut. Ja kaikki autot annoin lopulta haepois, korjaustaitoisille kavereilleni.
Yhteistä kaikille vanhuksille oli, että niillä ajettiin vähän, ja lähinnä pääkaupunkiseudun ajoa. Km-lukemat loppuvaiheessa vaihtelivat vain 150 - 180 tkm. Tästä nähdään se, etteivät ne ole kilometrit, vaan vuodet jotka autoa kuluttaa. Ehkä voisi sanoa että "starttien lukumäärä " kuluttaa?
Yhteisiä piirteitä oli Nissaneilla: molemmista kului kytkin loppuun 130 tkm. Cherrystä ja Mazdasta meni molemmista pakoventtiili,140 tkm. Pellit meni jokaisesta, mutta ainoastaan Nissan reputti niistä, viimeisessä katsastuksessa. Yhteistä oli Mazda & Cherry, molemmissa jäätyi joka ikinen talvi ovien vivustot ja sai kiivetä takaluukusta sisään. Vikoja oli eniten Mazdassa, sitten Sunnyssa, Cherryssä vähiten. Lisöksi Cherryssä oli ikävä "ominaisuus": konetilasta tuli koneöljyn hajut tyjäkäynnillä aina sisään, vaikkei se öljyä paljon kuluttanutkaan.
Sunnyn viat painottuivat sähkölaitteisiin. Nissanit olivat kovia syömään vetoniveliä/kumeja. Mazdan vikaraportin voisi lukea vaikka Hesarin sarjasta "NYT-liitteen kesäauto" joskus v. 99. Ihan samat viat oli mullakin. Onneksi ammiksella sai korjattua edullisesti - silloin.
Katsastuksesta vielä sen verran että kaikki 3 autoa läpäisisivät _aina_ 1. kerralla (paitsi ed. mainittu) - vaikka ne olivat täysiä rötisköjä. Ihan vilpittömästi sanoen. Katsastuksen läpäiseminen ei minulle ainakaan ole tae huippulaadusta -tai edes kunnosta- sen saatoin itse todeta. Ihan turha selittää "huippukestävistä 80-luvun japseista" - ne oli tasan samanlaisia kuin muutkin karvanopat. Teinicorollasta minulla ei ole kokemusta
Kyllä Toyota on varmasti kestävä ja helppo auto pitää. Mulla on ollut Toyotia volkkareita mersu ja bmw. Autona näistä olen kyllä tykännyt eniten bemarista, mutta tekniikka on niin epävarmaa ja nykyautojen korjauskulut tähtitieteelliset niin on pakko ajaa toyotalla. Toyotan varaosapaketin päällä lukee että sisältää mielenrauhaa. Pitää paikkansa.
Jeps, minullakin on ollut monenlaista kiesiä vuosien varrella, skodasta nissanin, pösön, talsun, fordin, fiatin ja bmw:n kautta toyotaan. Kaikki nk. ehtoopuolen pelejä, sillä meillä ei törsätä autoiluun. (Kun korjauskulut ylittävät neljäsosan keskikokoisen perheauton pääomakuluista, meikkis vaihtaa toiseen romuun ;) Nykyiseni, toyota camry -88 on tähän saakka ehdottomasti luotettavin ja huolettomin, vaikka välillä kaipailenkin Bemarilla ajamisen iloa. Jokaisessa automerkissä on tietysti omia tyypillisyyksiään, jotka myös saattavat muuttua mallisarjojen ja valmistusmaan tai valmistavan yhtiön strategian muuttuessa. Uusista toyotista on kuulunut yllättävän paljon pikkuvikanapinoita, kun taas vanhemmat (esim noin v. 86-94) camryt, carinat ja corollat ovat niittäneet mainetta melkoisen luotettavina, joskaan ei kovinkaan persoonallisina tai intohimoja herättävinä kulkimina. Kuka tykkää äidistä ja kuka tyttärestä; itselleni en kuuna päivänä hankkisi alfa romeota, muuta kuin ehkä harrastukseksi, kuka tietää....
omat vikansa, omaani= -97 carina = pari vuotta sitten ostin ( 100tkm ajettuna)ensimmäinen vuosi meni ok, mutta nyt tämä toinen vuosi onkin ollut tuskallista aikaa ( nyt 130tkm )~800eur erilaisiin korjauksiin mennyt.
Vaikuttaa siltä, etä luotettavuus ja kestävyys kärsivät ainakin Carinan kohdalla siirryttäessä "euro-laatuun" vuodesta 95 eteenpäin. Aikaisempi autoni oli Corolla, jolla ajoin 10 v ja 247tkm ja jossa ainut varsinainen korjaus tehtiin tuulilasinpyyhkimien nivelkuppien kulumisen takia 210tkm kohdalla vaihtamalla pyyhinkoneisto uuteen. Luonnollisesti kulutusosia, jarrupaloja ja iskarit vaihdettiin kerran. Nyt 95 E-Carinasta on vaihdettu iskarit (laukesivat molemmat edestä 165tkm kohdalla), vesipumppu 150tkm, jarrulevyt eteen 2 kertaa, korjattu etuovien alareunojen sisäpuolen ruostuminen 2 kertaa. Viime katsastuksessa havaittiin myös "aavistus" väljyyttä ohjauksessa, ilmeisesti oikeanpuoleisessa sisemmässä raidetangonpäässä, joita katsastusmiehen mukaan on mennyt sekä Carinoista että Avensiksista, mutta sekään ei aiheuta toimenpiteitä ainakaan vuoteen. Erilaisia nitinöitä ja natinoita on talvisin riittävästi. Parasta kuitenkin on, että aina lähtee ja vie perille.
Ostin englantilaisen Carinan 3v sitten, mittarissa silloin 190 000. Tuttavat naureskelivat että vikapesän hommasit. Nyt ajettuna yhteensä 272 000. Huoltojen lisäksi vaihdettu/korjattu:
- 1kpl vakaimen tukitanko 45€
- moottorilämmittimen tiiviste lohkon kylkeen.
Olen tähän ajoneuvoon tyytyväinen.
No niin varmasti on kestänyt. Ja samat iskaritkin siis vielä? Tuskinpa! Ja jos on niin mahtaa olla entisestäänkin huonot ajo-ominaisuudet nyt aivan uudella tasolla. Uskomaton satusetä!
Kaverihan sanoi, että hän osti auton 190tkm ajettuna ja hänen ei ole tarvinnut enempää remonttia tehdä.
Nuo iskarithan on vaihto kunnossa jo 100tkm ajettuna, oli auton merkki mikä hyvänsä. Parhaillaan uudetkin huippu iskarit saattaa levitä jo muutaman tuhannen kilometrin ajon jälkeen. Näin kävi mm. veljeni Volkkarissa, mutta onneksi iskareissa oli takuu.
Siinä on alla samat iskarit kuin silloin kun ostin sen. Jos ei joku ole salaa käynyt niitä vaihtamassa, mitä suuresti epäilen... Kun vehje läpäisi joitakin viikkoja sitten katsastuksen, myös iskareiden osalta, niin rohkenen väittää olevani siihen edelleenkin tyytyväinen. En sitä ostaessani odottanutkaan että ajo-ominaisuudet olisivat huippuluokkaa, niitä halajaville on olemassa toisenlaisiaja -hintaisia ajopelejä. Kuten sanoin, suhtauduin auton kestävyyteen alussa hieman varauksella, johtuen sen valmistusmaasta, mutta epäilyt ovat sittemmin haihtuneet...
niin väitän että katsastuksesta läpimenevistä vanhempien autojen iskareissa on paljon huonokuntoisia iskareita...täytyy olla tosi surkeat iskarit jos katsastuksessa sen takia reputtaa,koska tojot on muutenkin vähän "huojakkaita" tien päällä niissä kyllä kannattaa pitää hyviä iskareita
Minä en tarvitse autoa joka kestää 300 - 500 tkm. Ajan vuodessa 15 tkm ja vaihdan auton uuteen viimeistään siinä 7-8 vuoden välein. Minä haluaisin luotettavan auton joka kestää siis sen 7-8 vuotta ja 200 tkm ilman mainittavia korjauksia ja muita kuin kerran vuodessa tehtäviä määräaikaishuoltoja. Patongin kanssa ruoste ei ole kyllä ollut ongelma mutta erilaiset pikkujutut ja ihmeen aikaisin vaihtoon menevät kuluvat osat kyllä. Lisäksi tuntuu että vielä vähemmän nämä patongit tänne Suomen talveen sopivat kuin vaikka Toijjotat. Mieluusti kokeilen seuraavaksi vaikka Tojoa tai Masokistia ja otan selvää siitä onko se parempi laatu ja luotettavuus tosiaan mutua vai ei.
CarinaII-87, jossa 410tkm jälkeen mm. alkuperäinen moottori, vaihteisto, vetoakselit suojakumeja lukuunottamatta, alusta iskareita ja jousia lukuunottamatta, ja laturi (hiilet vaihdettu) ja vesipumppu! jne.
AvensisTD-98 290tkm mittarissa, alkuperäiset jarrupalat edessä! Jotain pientä remppaa, virtalukon pohja, takajarrusylinterin kumit, iskarit (eivät rikki, mutta liian löysät9, jotkut vakaajatangon kumit. Ei paha minusta realistisesti, vaikka onkin engelsmanni.
Ostin joskus 90-alussa kesäautoksi 290 ajetun Carina II DX:n. Tarkoitus oli todellakin ajella sillä romulla vain kesä, mutta sitten tapahtuikin kummia. Vaikka autoa ei oltu huollettu/korjattu mitenkään erikoisen hyvin, se keskti ja kesti. Ajelin sillä erittäin pienillä korjauskuluilla vielä 210tkm lisää. Puoli milliä lasissa myin auton pois ja sain siitä vielä fillarirahat kasaan. Sitten ostin uuden aven(99-malli) ja homma muuttui heti epävarmaksi. Avessa ollut enemmän korjattavaa kuin melkein kolme hunttia ajetussa Carinassa.