niin voit kokea iloa ilman jatkuvaa palaamista huonoihin asioihin. Päästä irti itsestäs, sillä ei ole mitään väliä mikä luulet olevas tai mitä joku muu sinusta luulee. Muiden hyväksynnän hakeminen jättää sinut lapsen tasolle. Tämä kehitysvamma on kaikista yleisin. Jos on jäänyt vaille huomiota, niin ei se oma vika ole. Ja vielä tulevaisuudesta. Päästä irti kontrollintarpeesta. Turha kuvitella, että hallitset tulevaa. Kyllä elämä kantaa meitä lapsosia.
Päästä irti katkeruudesta
kiusallinennäppylä
40<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Voi mitä heittäytymistä!
Kunpa voisinkin. Niin kahleissa kaiken... Mikä sitten estää rysähtämästä pää edellä asfalttiin jos vaan antaa mennä? Miten voi luottaa että elämä oikeasti kantaa?
Heittäytyminen olin sinun tulkinta. Voit jatkaa muuten samoin mitä teetkään, mutta heittää nuo negatiiviset piirteet pois. Luota vaan elämään! Mihin sitten luotat, rahaan ja itsees vai? Kun sun aikas tulee täyteen, niin ne ei sua pelasta.
Älä nulikka ala uhkailemaan
Älä tunge nokkaasi muiden elämiin ja asioihin on sääntö numero 1 mikä sinun pitää oppia.
Ihotautilääkärille jos sulla näppyjä on! Genitaalialueiden näppylät on sitten jo ihan muiden heiniä...
Kaikki tunteet ivat sallittuja. Oman itsensä vuoksi katkeruudesta kannattaa päästää irti. Olla laiska siinä ja itsekäästi ottaa iloa tuolta ja täältä. Katsella kauniita asioita. Emme voi kuitenkaan sulkea silmiämme ja olla näkemättä muiden hätää. Toisinaan viha ottaa vallan, suru, katkeruus. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Satutettu sielu tarvitsee aikaa noustakseen jälleen. Antakaa aikaa.....
Oma suhtautuminen asioihin ja tunteisiin on se mikä siinä muuttuu.
mutta ei oikeutusta levittää pahaa omia haavoja nuollessa
Kyllä kyllä. Tarkoitat hyvää. On jokaisen etu, että kykenee suhtautuman valoisasti asioihin. Jokainen tuntee ajoittain myös katkeruutta, se on inhimillistä. pääasia olisikin, ettei jäisi siihen asumaan, ettei antaisi sille liian suurta tilaa itsessään ja ajan myötä se helpottaa. Riippuu, mitä ihmiselle on tapahtunut ja ihmisestä. Pääasia, että nousee jälleen ylös.
Hyvä ja paha kulkee käsikädessä. Pahan kautta voi löytää hyvän ja oikean
on jokaisen VASTUULLA käsitellä vihansa ja katkeruutensa ja olla toimimatta niiden sokaisemana. On toki ymmärrettävää että toimii mutta vastuu teoista ei katoa. Vapaus ja vastuu kulkevat käsikädessä ja vaalivat tasapainoa.
Kovin pahat virheet johtavat joskus pysyvään sokeuteen koska ei enää kestä katsoa totuutta.
Kyllä. elämä opettaa. Itse tekee valintansa. Ja kun on käynyt siellä pahanpuolella ymmärtää ehkä hieman sivusta sitä katkeroitunutta, kuinka paha sillä voi oikeasti olla.
asenne mikä saa elämän kannattelemaan
Muahhaah! Hihiihhiiiiih! =D
Et sitten psykologiksi lukenut?
Pitäiskö olla, että et saa olla katkera. Minä käsken sinua olla tuntematta noita tunteita. Ei sulla mitään hätä ole. Älä valita. Älä ruikuta. Sulla on kaikki huvin. Minusta saa tuntea katkeruuttakin, kunhan ei jää siihen asumaan. Se on minusta inhimilistä.
Liian monimutkaista. Lopulta kaikki haluaa samaa. Elää ja olla onnellisia.
Tunteet ja niiden vallassa tehdyt teot ovat 2 eri asiaa tunteet ovat aina ok ja hyvä että niitä on
Minä en sitten kirjoittanut aloitusta.
ei käynyt edes mielessä.
Kaikesta on päästetty irti ja loppu on valunut käsistä. Jäljellä ei ole mitään muuta kuin pohjaton tyhjyys. Ei siellä ole katkeruuttakaan, ei luottamusta, ei iloa tai surua eikä rakkautta. Vapaudessa ei ole kahleita ja vapaa ei pidä kiinni.
Kaatua ja olla välittämättä, liukastua ja pudota tyynesti reunalta, horjahtaa nuoralta jota ei koskaan ajatellut kävelevänsä. Jos en ymmärrä, mitä vapaus on, en voisi tai saattaisi haluta sitä. Jos tietäisin, mitä vapaus on, en sitä tahtoisi.
Jokin tarkoitus pitää olla
Käynyt aika pahasti sitten?
Niin pitäisi, vaan ei ole. Sellaistakin voi elämä joskus olla.
Joskus ne tarkoitukset selviää vasta aikojen päästä.
Aikalailla kaikki on jo kokeiltu, en ole kovin nuori enää. On vaikea uskoa tähän.
Jos rakastaa, niin ei voi olla samalla katkera. Surua ja turhautumista ja auki jääneitä kysymyksiä ja elämän ihmettelyä, kuinka kaikki tapahtuikaan, mutta katkeruutta - ei. Kiitollisuutta myös, että rakkautta tuli vastaan.
Mutta elämä on ihanaa ja tie on vielä auki vaikka mihin.
Minä uskon niin, että jokaisella on se kipukynnys ja kun se ylittyy, ihan kuka tahansa voi tuntea katkeruutta. Minä, joka olin aina yltiöpoaitiivinen sain kokea niin monenlaista, että tunsin katkeruutta. tänään olen tuosta kiitollinen. silloin tuntui, että maailma hajoaa tomuksi. liian rankkoja kokemuksia oli.
Totta tuo. Oma kommenttini koski rakkautta ja jäähyväisiä.
Elämässä kohtaa niin paljon pahaa, että joskus on vaikea päästä irti katkeruudesta, mutta oman mielenterveyden kannalta täytyy yrittää vaan unohtaa huonot kokemukset ja etsiä etsimällä hyviä kokemuksia ja ihmisiä.
Olen myös ollut pitkään katkera ja mietin ja velloin kokemassani , mutta onneksi siitä ei ole paljonkaan jäljellä.
Tuntuu vähän lattealta tämä kirjoittamani, mutta niin sen näen tänään. Ei se tietenkään takaa mitään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, antaa ehkä enemmän valmiuksia käsitellä asioita.
Olen samaa mieltä. Jokaisella on se kynnys joka kääntää kupin nurin. Katkeruus on tunne missä muutkin. Se pitää vaan elää ja antaa olla, se muuttuu kyllä, mutta hitaasti. Tunteet ei ole vääriä tai oikeita. Se on väärin jos sivuuttaa ne ja pyrkii pyyhkimään ne pois, silloin ei oikeasti käsittele sitä tilannetta missä on tai mikä ne aiheuttaa tai aiheutti.
Mansikat mulle ja herneet sulle. Ihan ilman katkeruutta.
Kaikki ihmiset kaipaa muiden hyväksyntää. Ihan turha väittää ettet itse kaipaisi. Suurin osa ei olisi mitään ilman muiden hyväksyntää, vaikka muuta uskottelevat itselleen.
Erittäin totta joo. Näytä mulle ihminen joka viis veisaa siitä mitä muut hänestä ajattelee niin minä näytän teille miten lehmät lentää.
Itse olen hieman eri mieltä. On totta, että useimmat ajattelevat sitä mitä muut heistä ajattelevat, mutta se ei saisi hallita ihmisen elämää ja ajatuksia. Oikeasti pitäisi välittää vähemmän siitä mitä muut ajattelevat ja elää oman näköistä elämää tietysti muita tallomatta.
Wannabe-keittiöpsykologi?
mut ei se elämä kanna. jokainen aikuinen kantaa ja elättää itse itsensä ja mieluusti myös lapsensa aikuisuuteen asti, mikäli siihen on hänelle ruumiillisesti ja henkisesti edellytykset annettu. tuosta sai vähän sen kuvan, että on ikuisesti ja alunalkaen ok loisia toisten elättinä.
Liittynyt aiheeseen mitenkään.
Mistä kohdasta tuollainen kuva tuli?
Kuinka niin loppuelämän?
Onko hän tilivelvollinen sulle tai sä hänelle asioistaan? Oletteko siis pari?
Onko joku täällä sitten väittänyt niin että sillä olisi väliä mitä
muut ihmiset ajattelevat sinusta tai mitä joku itse ajattelee olevansa.
Eikä tuokaan ihan kyllä nyt noin mene.
Jos et tunne itseäsi. Miten toimit sinua ympäröivässä yhteiskunnassa jossa elät? et yhtikäs mitenkään. Oman itsensä tunteminen on yksi ja oikeastaan tärkein asia terveen mielen ja ihmisen peruspilareista. Sillä kyllä ei ole paljoa väliä mitä muut ajattelevat. Siinä olet oikeassa.
Pintapuolinen minä jota muut näkevät on eri kuin se minä jota sinä itse koet.
Kunhan ihminen omaa terveen itsetunnon ja henkisen tasapainon niin muiden mielipiteillä ei ole väliä.
Itsensä tunteva ihminen toimii aina oikein niin itseään kohtaan kuin muitakin ja tekee omaa elämää koskevat päätökset niin, että ne tukevat hänen kehittymistään ihmisenä. Jos on moraalinen kompassi reilassa niin ihminen ohjautuu itsestään oikeille urille. Ellei ole jonkin asteen psykopaatti yms. niin silloin asia on toisin. Tosin harvoinpa näillä ihmisillä moraalinen kompassi edes on kunnossa.
Tuollaiset mätäpaiseet tosiaan on valtavan harmillisia. Kukaan ei ole kehitys vammainen kuin sinä ja katkera kuin sinä. Älä kuvittele saavasi mitään toisista irti tällä avauksellas.
Sää et kuulosta yhtään katkeralle! :D
Takana järjetön rakastuminen ja täysin pieleen mennyt suhde. Rikottuja elämiä. Oma ja monen muun. Näin syvällä en ole käynyt koskaan ja kaikki yhden ihmisen vuoksi. Kuitenkin tänään, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin ja tunnen sitä omaa itseäni joka olen. Katkeruus väistyi hetkeksi. Suru, pelko ja kaikki se ikävä väistyi. Ikäväkin sitä entistä kohtaan. Tuntuu hyvältä huomata, että näinkin voi tuntea kaikesta huolimatta. Valoa ja värejä ja tuoksuja.
Selvillä vesillä en ole lähimainkaan mutta joku enkeli kävi hipaisemassa pienen hippusen toivoa :-).