Mahtaako monissakaan kielissä esiintyä y ä ja ö yhtä useasti kuin suomen kielessä?
Hauska sana kuului korviini tänään. Kysynkin palstalaisilta, keksivätkö suomen kielen sanan jossa olisi ainoina vokaaleina y, ä ja ö?
Hauska sana kuului korviini tänään. Kysynkin palstalaisilta, keksivätkö suomen kielen sanan jossa olisi ainoina vokaaleina y, ä ja ö?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Paljon niitä keksii. Yö , työ, jäähtyä, äljy, äly, töllöttää, lyödä. Varmaan satoja. Vai tarkoitatko että nuo kaikki y, ä ja ö samassa sanassa ? Silloin tuo lyödä.
Juu, tarkoitin, eikä siis muita vokaaleja joukossa. eli lyödä on hyvä sana. muita vokaaleja.
Esim. älytön, ryöppäys. Kyllä niitä ehkä keksii kun rupeaa pohdiskelemaan.
Myöntää, työntää, hyötää, pyörtyä, nyökätä, hyökätä, pyörtyä, pyörä, syödä, yökätä, myöhään... jatkakaa toiset !
Keksittekö sellaisia yhdistämättömiä sanoja, joissa mainittujen vokaalien lisäksi esiintyisi a, u tai o ?
Noista monista puuttuu yy! Esim hyökkäys, höyläys, työmyyrä. Niitä tässä tarkoitan.
Kyllä noissa kaikissa esimerkkisanoissani on y , pitikö kaksi olla 😀?Myöhemmässä viestissäni pistin tahallani e: n ja i:n pariin sanaan, joku sen huomasikin. Sillä johdattelin tuohon kysymykseeni , voiko a, o ja u esiintyä samassa suomalaisessa yhdistämättömässä sanassa kuin ä, ö ja y.
Anteeksi jos sotkin aloitukseni. Automatkalla tätä joutessani näpyttelem kännykällä. 🌞🚗
Heh, aloitusesi ja näpyttelen .Nyt lopetan, sormi eksyy ja tullaan perille. Ihana sää Hämeessäkin, puolukkaan mennään.
Ei ei kahta yytä, Tulin vain korostaneeksi kirjainta siinä lauseessa. Siis vain y, ä, ö.
Onhan näitä. Yy ja Öö tekevät sanat sointuviksi. Yönäytäntö. Takuulla ulkomaalaisen kielen opiskelijan vaikea lausua!
a o ja u -haasteeseen en ole vielä ehtinyt paneutua.
Tässä on e: Syntyvyydensäännöstely. Onko se yhdyssana? Sillä rajalla.
Ympäristöhaitta. Hölmistyä. Mutta en nyt ole vielä keksinyt niin pitkää sanaa, että ne kaikki vokaalit mahtuisivat. :)
Ehdit kirjoittaa ennen minua kommenttii. Minä tarkoitin vastata nimimerkille "myöjatyö".
Tarkennus : vierasperäisiä sanoja, kuten olympialaiset, ei oteta lukuun.
Makriinalle lisää : höynäyttää, möyhiä, pöyhkeä, röyhkeä.
Nyt Ramoona laitto e ja I muutamaan sanaan joukkoon, ei kelpaa.
hö ö mö är så pöö
Ruotsalaiset ja suomalaiset kilpailivat kansainvälisessä kisassa, kummalla olisi kauniimpi kieli. Maaottelu siis kielestä.
Ruotsalaiset aina tuppaavat pilkkaamaan meidän kaunista suomenkieltämme,
sanoen sitä rumaksi.
Mutta suomalainen ei pysty
parhaalla tahdollaankaan
sanomaan ruotsia kauniisti soljuvaksi ääntelyksi.
Kumpi kieli sitten on ulkomaalaisen korviin kauniimpi? Sen selvittämiseksi
päätettiin lopulta pohjoismaisen yhteistyön nimissä tehdä puolueeton
testi.
Kansainvälinen raati muotoili sarjan sanoja joka sitten käännettäisiin sekä suomen- että ruotsinkielelle ja tuloksesta äänestettäisiin.
Tässä testi englanniksi:
“Island, desert island, grassy island; grassy island’s maiden.”
Sama suomeksi:
“Saari, autio saari, heinäsaari; heinäsaaren neito.”
Ja ruotsiksi:
“Ö, öde ö, hö ö; hö öns mö”
Vastausta ei ole toistaiseksi saatu, koska kansainvälisen raadin jäsenet eivät ole vieläkään lakanneet nauramasta.
testi, naurattaahan se!
Raadilla on ollut rattoisaa. :D :D
juttu naurattaa uudelleenkin kuultuna!
Hölökyn kölökyn, käypikö makriinalle öylätti ?
Ramoona heI.
"Sydän räytyy," lauloi aikanaan Olavi Virta.
Liikaa vokaaleja samoihin sanoihin, jos kaikkia näitä yrittää. Ei minulla nyt ainakaan mietintämyssy auttanut. i ja e mahtuivat:
Häätömääräys älyttömään röyhkeyteensä höyrähtäneitten rähinöitsijöiden häätämiseksi on lähetetty.
Huh, en onnistu sen aan enkä uun kanssa. I ja e sopivat joukkoon, mutta en löydä sopivaa sanaa, jossa kaikki olisivat.
Ei Sinun pidäkään löytää sellaisia sanoja , joissa olisi sekä äöy-ryhmää että aou-ryhmää . E ja i ovat neutraaleja , ne voivat esiintyä molempien kanssa. Ilmiön syynä on pyrkimys helppoääntöisyyteen. Siksi meillä on kahdenlaiset päätteetkin, esim. päässä, maassa , sanonut, pysynyt.
Ilmiön nimi on vokaalisointu.
🎼🌻
Sinä osasit panna sanoiksi sen mitä olisin halunnut itsekin ilmaista, mutta minun koulunkäynnistäni on niin hirveän kauan, että ei kielioppi ole hatarassa päässä pysynyt.
Mutta tällaiset pähkinät on aika mukavia.
Äyskäröidään lisää!
Oli maalaisopettajani syy ettei saanut isonluokkansa kiireiltään hurahdutettua mua kieliopin salaisuuksiin.
Olisin ollut mennyttä pikkusanttua, jos ope olisi kertonut että verbit ja muuta ovat samat kaikissa sivistysmaissa ja kaikilla kielillä.
Että minä jaksoin herjata, vihata ja pilkata just noita kielen opillisia sanoja.
Aloitin murrosiässä jo kuitenkin kirjoittelemaan pikku juttuja, "novelleja".
Olin ja olen huono suullisesti ilmaiseen itseäni, mutta kirjoittaessa joskus innostun paremmin.
Suomenkieli on hyvä mutta ei apinan tavalla kuin tänään---maailmalla suomi on apina asia kuin asia---da-da varjellaan, heille Suomi on Venäjä.
En tiedä taustaasi, siellä se syy varmaankin piilee,
mutta me emme ole syypäitä sinun vaikeuksiisi, me -NYT-täällä-olijat!
Voisitko jättää tuon kiusaamisesi?
Suomi apinoilla on aika jättää 70 tulee järkeä apinoille tänään ja historiassa.
Raision apinalle lisää banaaneja.
Ei apiana asu Suomessa, koska vain suomalaiset niin tekevät.
kiitos.
Jospa xx9 jatkaisit puhettasi sillä kielellä, jota paremmin hallitset.
Sota-aikana Suomessa työskennellyt italialainen sotilas ja kirjailija Malaparte oli luonnehtinut suomea kielenä pehmeäksi ja soinnukkaaksi. Kun taas itse yritän sinänsä italiaa osaamattomana kuulostella Saapasmaan kieltä, niin siitä tosiaankin taitavat puuttua äät ja ööt. Latinahan siellä vaikuttaa taustalla. Korvakuulolta havaittuna olen ollut löytävinäni ä- ja ö-vokaaleja mm. turkin ja arabin kielistä. Varsinaisia luokitteluja tekemättä rohkenen kuitenkin tuumailla, että kyllä suomi on kielenä ihan monipuolinen ihmisten vuorovaikutuksen väline. Runoilijat arvostavat suomen kielen liki loputtomia muuntelun mahdollisuuksia ja sanavarastokin on laaja, mikä seikka on todettu kansainvälisissä vertailuissa. Edesmennyt professori Pertti Virtaranta kertoi aikoinaan omana kuulotuntumaltaan Tverin karjalaa kauneimmaksi suomalais-ugrilaiseksi kieleksi ja suomea hän taas arvioi hyvin kultivoituneeksi kieleksi. Eri kielissä riittää omia piirteitään. Itänaapuriemme venäläisten ties moiten monet ässät kuuluvat asiaan heillä. Kiinassa ja tiettävästi muissakin itäisen Aasian kielissä sävelkorkeus vaikuttaa ilmausten merkityksiin. Useissa kielissä käytetään "naksautteluja" yhtenä kielen elementteinä. Olennaista lienee se, että me osaisimme suhtautua eri kieliin avara-asenteisesti löytöretkeilyn hengessä.
Jäiköhän kertomatta?
Maailman kauneimmaksi lauseeksi on sanottu seuraavaa
Ajakaa hiljaa sillalla
lämpimät kiitokseni!
Italialaisetkin ovat kiitelleet suomen kielen kaunista sointuvuutta, jota diftongien ja yleensäkin vokaalien runsaus tukee.
Myös monet ranskalaiset opiskelevat nyt suomea, siitä on tullut trendi heidän yliopistoissaan.
Suomen kelen kirjoittamisen tekee lisäksi helpoksi äänteenmukainen kirjoitus,
sanat kirjoitetaan samoin kuin lausutaan. Italian kieli on siinä suhteessa lähes samaa luokkaa.
Joissakin kielissahän sana kirjoitetaan Nebukarnesar,
mutta lausutaan Salmanassar, kuten joku vitsaili.
Suomen kieli on älykkäiden ihmisten kieli.
ja maailman kaunein sana on: hääyöaie
Kauneimpiin lauseisiin kuuluu:
Alavilla mailla hallan vaaraa.
Myös: huomenna seestyvää.
musiikkia monet suomen kielen sanat, laulut ja runot.
Italialaiset ovat sanoneet suomen sopivan oopperoihin, operetteihin ja lauluun !
Suomen kieli on siitä hauska, että siihen voi jopa itse keksiä jonkun kuvaavan sanan ja ihan se on ymmärrettävä lisä lauseessa. Vaikkapa:
"Kiukuissaan lapsukainen kommpparoi pihanurmikolla ja huusi ja itki."
Itse ainakin tietäisin, miltä kompparointi näyttää.
Monissa murteissa omatekoisia sanontoja kuulee.
Vokaalit ovat soinnillisia, kurkunpää värähtelee. Soinnillisia ovat myöskin konsonantit d, j, l, m, n ,r ja v . Ne ovat siksi yös laulullisia ja sopivia runolliseen äännemaalailuun. Suomessa on vokaalien suhde konsonattien määrään voitollinen, mikä antaa kielelle tietyn laulavan, pehmeän sävyn. Erilaisia vokaaliyhdistelmiä on hyvin paljon, silläkin on vaikutuksensa.
Aleksis Kiven Sydämeni laulu on hienoin tietämäni esimerkki äännemaalailusta, muutama säe malliksi.
Tuonen lehto, öinen lehto, siell´on hieno hietakehto.
Siell´on lapsen lysti olla, kultakehdoss´kellahdella, kuullella kehrääjälintuu.
Yleensä kaikkia rakkaita, ihania asioita kuvaavat sanat kuulostavat kauniilta. Kauniina pidetään sanaa rakkaus, vaikka siinä on monta kovaa konsonanttia. Lempi on pehmeämpi versio, mutta sillä ei ole samaa merkitystä kuin rakkaudella. Rakkaus hiukan ankaran kuuloisena kuvaa mielestäni hyvin arvokasta, kestävää ja velvoittavaakin asiaa. Sanaa kulutetaan turhaan, puhutaan esimerkiksi, että joku rakastaa tehdä jotain. Ä , y ja ö kuuluvat moneen synkkään sanaa, mutta myös äitiin ja tyttöön...ja pehmeään löylyyn. Minusta sana äiti on täydellinen, vaikka lainasanat mamma ja mummo niin pehmeitä ovatkin.
Lasten kanssa olen paljonkin sanoja mutustellut. Tyttöni mielestä kauhuromaanin nimi "Uinu, uinu lemmikkini" kuulosti aivan ihanalta.
Kerran koetin bussipysäkillä ulkomaalaiselle opettaa, miten Nöykkiö sanotaan, kun hän kyseli sinne menevän bussin numeroa. Erään saksalaisystävän vaimon kotipaikkakunta oli Läyliäinen, kieli siinä mieheltä solmuun meni.
Kauniilta kuulostavia laitan tähän päähänpälkähdysjärjestyksessä muutaman : aamuvalo, suvituuli, illan usva, lumen lumous, sinipilvi.
kauniisti ja kohottavasti, mainitsit myös äiti-sanan sointuvan kauneuden.
Laitan tähän erään aikaisemman kirjoitukseni, jossa sana esiintyy, ja jossa en pystynyt sitä kirjoittamaan pienellä alkukirjaimella.
Orvokit kukkiivat koko kesän, eivät ole kovin kylmänarkojakaan.
Meidän lapsuudenkodin puutarhassa oli pari pyöreää orvokkipenkkiä,
eka oli lipputangon juurella ja toinen käytävien risteyksessä puutarhan perillä.
Ne kukkivat aina, ja käänsivät kasvonsa aurinkoon päin. :)
Nyt on tilaa muistaa vanhojakin asioita, joita ei ole voinut ruuhkavuosina päästää tietoisuuteensa.
Muistan, kun veljeni soitti ja sanoi, että Äiti on kuollut. Langan tässä päässä tuli hiljaisuus.
...
Kun luin Helena Anhavan runon, muistan, miltä tuntui.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
" Kun se, jolta sait elämän, on kivulla lähtenyt,
on kuin keinu pysähtyisi, maailma humahtaisi kuulumattomiin.
Näet hiljaisen talon maisemassa, lapset heinänkorkuisina sen edessä,
joku avaa hiljaa ikkunan , pihlaja tekee marjaa.
Lähestyt sitä hitaasti joelta päin,
ja jokainen kahahdus, tuoksu, suhina
repäisee väylät auki lapsuuden kaikkiin kesiin."
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Aina kun puhutaan sointuvasta suomen kielestä, nousee mieleeni sana Kautokeino, vaikka sen onkin Ruottin puolella.
Tämä sana soi.
Minä yritin kerran bussipysäkillä opettaa ulkomaalaiselle sanaa Mellunmäki, sanonpa vaan, että en ihan onnistunut.
Hieno. Kesä. Mennyt aika.
Sama tunne, kun menen kesämökille, joka oli edesmenneen mieheni rakas paikka.
Niin kauniisti kirjoititte rakkaista paikoista, että vääjäämättä tulee mieleeni lapsuuden kodin keittiö.
Se kodikkuus, joka kuin tulvahti vastaan, värien yhteensopivuus, kaapinovien hento turkoosi ja samoin pöytä ja tuoliryhmät :D Työtasojen selkeä ryhmittely, kookas ikkuna yli kattojen Sepänpuiston vehreyteen.
Usein tuoksut liittyi keittiöön, äidin napakan hoikka olemus esillinoineen häärimässä pullan leivonnassa, tai kaalikääryleiden höyryävä pelti vedettynä uunista.
Heinäkuussa Martanpäivän vierailukestit ihanine kakkuineen oli lapsuuden juhlahetkiä,...ei ne unohdu milloinkaan.
Suomi lienee kaunein kieli vokaalisten kielien joukossa