Olen pitkän (11 v)parisuhteen jälkeen aloittamassa elämää yksin omilla jaloillani. Koen olevani ihan ok tilanteessa; ei lapsia, työ-ja raha-asiatkin ovat kunnossa.
Sain yllättävän yhteydenton suurelta rakkaudeltani, jonka olen viimeksi tavannut 15 vuotta sitten. Kohtasimme ja se oli kyllä jotakin elämää suurempaa. Tapaaminen sujui aivan toverillisissa merkeissä, ei mitään intiimiä, ei edes suukottelua. Mutta maailma järähti.
Nyt pidämme yhteyttä hellin viestein ja yritän hillitä omia tunteitani jotka alkavat vaarallisesti muistuttaa uudelleen ihastumista.
Mies on oman kertomansa mukaan epätyydyttävässä parisuhteessa.
Tämän tunnehuuman takana nyppii pieni pirulainen; olenkohan tässä välikappaleena jossakin kuviossa jota en tiedä? Toisaalta mieli tekisi heittäytyä mukaan täysillä ja kokea edes pieni osa siitä mikä aiemmin jäi kesken. Onko teissä vastaavaa kokeneita? Miten kävi? Vertaistarinat ovat nyt tarpeen.
Sain yllättävän yhteydenton suurelta rakkaudeltani, jonka olen viimeksi tavannut 15 vuotta sitten. Kohtasimme ja se oli kyllä jotakin elämää suurempaa. Tapaaminen sujui aivan toverillisissa merkeissä, ei mitään intiimiä, ei edes suukottelua. Mutta maailma järähti.
Nyt pidämme yhteyttä hellin viestein ja yritän hillitä omia tunteitani jotka alkavat vaarallisesti muistuttaa uudelleen ihastumista.
Mies on oman kertomansa mukaan epätyydyttävässä parisuhteessa.
Tämän tunnehuuman takana nyppii pieni pirulainen; olenkohan tässä välikappaleena jossakin kuviossa jota en tiedä? Toisaalta mieli tekisi heittäytyä mukaan täysillä ja kokea edes pieni osa siitä mikä aiemmin jäi kesken. Onko teissä vastaavaa kokeneita? Miten kävi? Vertaistarinat ovat nyt tarpeen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei kannata.. Ensiks tuntuu että tätä on oikeesti aina halunnu ja elämä hymyilee. Pian kuitenki kyllästyy, eikä mikään lopulta tunnu samalta kun mitä on ehkä niin pitkään haaveillu ja mitä ehkä oli sillon ennen.. On niin helppoo aloittaa sellasen kans kenen jo tuntee mutta lopulta tunteet kuihtuu..Se on se kielletty hedelmä joka vetää..Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana..
Pieni pirulainen on oikeassa, sinä olet kappaleena jossain sellaisessa josta et mitään tiedä, tai parhaimmillaankin vain osan. Jos unelmaa on vaalittu läpi vuosien, antakaan sen olla unelmaa. Ajat ja ihmiset muuttuu, teistä kumpikaan ei ole enää se sama,johon silloin ihastuitte. Viesteihin ja omiin ajatuksiin on kovin helppo ihastua, mutta mikä on tilanne todellisuudessa. Ihastuksesi liitto on huonossa jamassa, mutta paraneeko se siitä, että sinä menet väliin ? Olkaa toisillenne rehellisiä.. kysy,tekeekö mies liitolleen mitään tai jotain. Jos hänkin tuntee vetoa ja kaipuuta, kenties elämää suurempaa rakkautta, hän ei pysty jatkamaan enää liittoaan, vaan järjestää itsensä siitä ulos. Antaa teille mahdollisuuden olla yhdessä parina, mutta myös nykyiselle vaimolleen tilaisuuden miettiä mitä tahtoo jakaa, ja kenen kanssa.
On niitäkin vaimoja, jotka toivottavat tervetulleeksi jonkun toisen naisen, joka haluaa ja voi ottaa heiltä heidän ristinsä, jota mieheksi kutsutaan, mutta on niitä, ehkä enemmistö, jotka eivät mistään hinnasta jakaisi puolisoaan kenenkään kanssa, jos suinkin tietäisivät.
Minä olen niitä, jotka rakastavat puolisoaan niin paljon, etten asettuisi hänen onnensa eteen poikkiteloin, vaan antaisin hänen mennä sinne missä hänen on paras olla. Jos se on luonani, ok, jos jonkun muun, ok, mutta hänen pitää olla rohkea ja kertoa asia. Enhän minä muuten tiedä, aavistelen vain.