Mitä mieltä palstalla ollaan ihastumisen tunnustamisesta ja sen liittymisestä seurusteluun? Mielestäni ihastuksen ei tarvitse johtaa seurusteluun eikä siihen liity välttämättä edes halua seurustella. On tietyllä tapaa luonnollista ajatella kahden ihmisen ihastuksen tunteet johtavat seurusteluun, mutta mielestäni siihen tarvitaan enemmän.
Ihastuminen ei aina johda seurusteluun
vaikeitakysymyksiä
351173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Juu ei. Joskus se johtaa toisen osapuolen satojen kilometrien päähän pakenemiseen.
Suhteeseen tarvitaan side, no tunneside ja se että toinen otetaan huomioon.
Se että tapaillaan, tutustutaan, ja tehdään yhdessä asioita.
Siihen tarvitaan tahtoa ja halua molemmilta.
Ei niin että hoida ensin omat asiasi kuntoon ja katsotaan sitten, se on niin että hyppää kyytiin tai jäät pysäkille.
Kermat kakun päältä korjaa se joka jaksaa nähdä vaivaa ja on mukana ja joka haluaa nähdä sen paskemmankin puolen elämästä. Joskus on vaikeita vaiheita, siinäpä vasta side jos siitä selviää.
Yhdessä mennään, alusta asti.
Eli haista v....u ja elä elämääs, niin mäkin teen ja ihan yksin.
Mutta tästä henkisesti varatusta tunnetilasta haluan eroon.. Mutta miten.
Samaa mieltä, ihastuminen on vain tunne, mutta vaaditaan tosiaan sitä tahtoa halua ja tekemistä yhteisen hyvän eteen sekä toinen toisensa hyväksymistä puutteineen, mutta myös kykyä olla avoin omalle muuttumiselle ja kasvulle ihmisenä, se on vasta sitä todellista rakastamista. Monellakin suhde tyssää sen ihastumisen tai rakastumisen tunteen lakastumiseen, monikin luulee, että suhde toimii pelkän tunteen voimalla, ei se niin mene. Tunteita tulee ja tunteita menee, se on itsestä kiinni miten niitä käsittelee, jos toinen ei tunne samoin, onkin onnellisesti varattu tahollaan, aivan erilaisessa elämäntilanteessa tai -vaiheessa, ajatukset yhteisestä elämästä onkin aivan erilaiset jne. niin ihastuminen ei välttämättä johda mihinkään. Eikä yksipuoliseen tunteeseen kannata jäädä roikkumaan kiinni, koska sillä turhalla haaveilulla hukkaa vain omaa elämää ja se elämä jää elämäti sitten.
Totta. Kyllä siihen tarvitaan enemmän. Toivoisin, että seurustelisin naisen johon olen ihastunut vielä jonakin päivänä. Aika näyttää...
Ei sunkaan kannata haaveilla turhaa, jos et saa mitään vastakaikua todellisessa elämässä.
Mitäpä jos vastakaikua onkin tullut? Mietippä sitä...
Et taida olla oikein varma? Ihastuminenkin voi sokaista näkemään ja ajattelemaan asioita väärin.
Komppaan.
Avautumiseni jollekkin ihmiselle kertoo siitä että luotan, kuten ystävään.
Kohde ei sitä arvostanut.
Jälleen kerran törmään arvostuksen puutteeseen ja väheksymiseen miehen osalta.
Kehoitetaan avautumaan, niin tein ja mitä itse sain..
Leikkiä ja peliä sekä pakenemista..
Juu, suututtaa kyllä.
Mutta ei omilla tunteilla ole loppujen lopuksi mitään väliä.
Ei tunteilla ole väliä.
Ei niin, annan periksi.
Enkä niistä enää sano koskaan mitään, kenellekkään. Sen verran kovaa sattui.
Ei kannata antaa toisen ihmisen kohdella väärin ja käyttää niitä omia tunteitasi siihen väärinkohteluun. Sun omat tunteesi nousee sua itseäsi vastaan, jos et osaa myös rakastaa ja kunnioittaa itseäsi sopivissa määrin. Ne tunteet pitää osata vain käsitellä pois, pistää oman järjen kanssa järjestykseen ja hyväksyä tilanne.
Tottakai näin, miksi katkeroituisin?
Häntä kunniotan edelleen, esittelen kohteliaasti ja pidän hänestä. Ei aihetta vihaan, ei laisinkaan.
Aika ristiriitaista on kertomuksesi,kuten varmaan tunteidesikin heittely laidasta laitaan, mutta pääasia on varmasti päästä omien tunteidensa kanssa sinuiksi ja hyväksyä asia, jos toinen ei niihin vastannutkaan.
Eivät ole ristiriidassa.
Selkeästi.
On tunteita= ei mahdollisuutta niiden syventämiseen
Tuntuu pahalta= mutta tää on vain elämää
Hyväksyä ja jatkaa elämää.
Kyllä sinä ihan varmasti toivut siitä, keskityt muihin asioihin välillä. Tsemppiä sulle!
Kiitos :)
Tottakai toivun, ei epäilystäkään asia vain hieman kaivertaa ja päätin pitkän tauon jälkeen hieman avautua tänne missä saa puolueetonta palautetta.
Tosiasia on se että voin aivan rauhassa arvostaa sitä sisimmissäni mitä hyvää hän on elämässäni saanut aikaan, eikä se ole mikään velvoite mihinkään suhteeseen.
Hänellä on todella suuri pala sydäntäni mutta voihan hän pitää sen, hän ansaitsee sen.
Vaikkakin jätti kuin nallin kalliolle..
Ihastumisia on niin moneen lähtöön. JOku voi ihastua vaikka bussimatkalla kanssamatkustajaansa ja haaveilla jonain päivänä taas törmäävänsä häneen...pelkkää illuusiota vaan. Tämä vähän kärjistetty esimerkki tietysti. Usein parisuhdekriiseissä tai oikeastaan lähes aina, aletaan katsella onko se nurmi siellä aidan toisella puolella vihreämpää ja useinhan se niin sitten tuppaa olemaan, vaikka ei olisikaan...ihastuminen ja rakastuminen ovat kaksi eri asiaa ja jopa rakkaus on eri asia, kuin rakastuminen. Rakkaus on jo pysyvää, rakastuminen voi päättyä joskus...Parisuhteeseen tarvitaan enemmän kuin pelkkä ihastus, vaikka siitä se alkaa, mutta se ei riitä jatkoon menemiseksi...ihastumisen jälkeen pitää luonnollisesti sitoutua ja sen tulee olla mutkatonta, luonnollista ja helppoa.
Olen niin samaa mieltä. 👍🏻
Tunnen rakkautta häneen varmasti loppuelämäni, eikä tunteet ole muuttuneet mihinkään.
En vain halua elää elämääni haaveillen ja odottaen näenkö koskaan enää. Jos näen niin jees, mutta pitää osata nauttia myös elämästä, ja katsoa avoimin silmin mitä muuta maailmalla on tarjota, ehkä paljon kavereita joista voi syntyä jotain enemmän.
Ehkä, kuka tietää.
Kaverit on vaan yleensä kavereita ja alusta asti tietää mitä kenestä haluaa.
Eikö ?
Pojan/Miehen ei kannata koskaan tunnustaa ihastumista, kannattaa pelkästään osoittaa se tekojen kautta esim pyytää kahville/lenkille.
Kuinka niin? Eihän tuossa ole järkeä.
Nainen haluaa katsoa miestään ylöspäin kaikessa. Jos mies tunnustaa ihastumisensa/rakastumisensa ennen naista niin mies asettaa sillä itsensä naisen alapuolelle, naisella on tuossa vaiheessa kaikki kortit käsissään ja hän päättää kelpuuttaako miestä vai ei.
Miehen kannattaa AINA antaa naisen olla se joka ensimmäisenä kysyy suhteen tilasta "mitä me ollaan"
Miehen kannattaa kysyä naista ulos mutta sekin kannattaa tehdä vähän välinpitämättömästi, naiset tykkää kun miehellä on paljon muita vaihtoehtoja, että nainen on se jonka mies valitsee monen joukosta. Naiselle suurin turnoff on että mies näyttää kiinnostuksensa selvästi ja sitoutuu naiseen, nainen kutsuu tällaista toimintaa "epätoivoisuudeksi". "Yli-innokkuus" kostautuu.
Naisten kanssa on pakko pelata pelejä, valitettavasti. (ellet ole justin bieber tai joku muu julkkis, silloin on aivan sama mitä teet)
Totta turiset! Olen huomannut saman asian ja jopa mokannut muutaman jutun olemalla yli-innokas. Pitäisi olla cool joskus se on vaan niin pirun vaikeeta, kun ihastuminen on voimakasta.
en ole cool enkä aio olla, ei haittaa jos olen menettänyt kasvoni jonkun silmissä.
Oon villi ja teen niinkuin tuntuu ja sanon ja kerron mitä ajattelen..
Edelleen, tyylini on suora..
Mutta väistyn takavasemmalle ja painan jarrun pohjaan.
Ei ollut herra oikea hän jos pitää esittää coolia, miks hitossa?
Älkää esittäkö mitään!!!
Tuo on sontaa. Ei viehätä pelit ollenkaan. Vaikeasti tavoitettavan esittäminen saa vaan epävarmaksi ja harva haluaa elää epävarmuudessa.
Niin ihastuksia tulee ja menee. Kunhan ei ryhdytä mihinkään kiellettyyn. Silloin asia ok vaikka ihastusta olisikin kuvioissa. Varsinkin jos varattu kyseessä silloin todella varovainen kannattaa olla. Se miten toimii ihastuksen kanssa on se avain kysymys. Loukkaamalla jotain on se tuhoon tuomittu juttu. Jos sinunkin jätettiin nalli kalliolle miksi? Kaverit ei ala suhteilemaan. Selvähän tämä. Tiedän yhden kaveri parin jotka sössivät kaveruuden täysin. Nolottaa molempien puolesta koska tunnen molemmat. Olivat niin ihastuneita mutta ei nähtävästi enään tapaile kun ei sen kaverin autoa ole näkynyt sen luona. Ellei ole vaihtanut sitä autoa.
Hmm, jätettiin on ehkä väärä sana. Ei ollut suhdetta/seurustelua muutamaa tapailua lukuunottamatta ja runsasta viestittelyä.
Olen vuoden sisään eronnut.
Siinä kai syy..
Liian tuore ero ja kaikki muut kiemurat siihen päälle.
Näinhän se on..
Terve ihminen suojelee itseään sydänsuruilta kun kaikki on niin tuoretta.
Mutta jos saisin valita mielivaltaisesti ottaisinko miehen joka painuu tuhannen kilometrin päähän pakoon vai miehen joka olisi valmis harakiriin vuokseni (teatraalisesti)..
Ottaisin sen joka pakenee, hän on viisas.
Sydänsuruja, huolia, ikävää, kaipausta,
Olen niin poissaolevan oloinen että minulta kysyttiin että käytänkö huumeita ;)
Silmät ovat kuulemma hitaat ja yleiskuva riutunut..
Sellaista ne tunteet tekee kun päästää valloilleen eikä hallitse niitä järjellä.
Ihastuminen antaa paremman lähtökohdan tutustumiseen ja mahdolliseen tapailuun ja seurusteluun. Siihen kun liittää kemian ja sen tuomat ilot ja surut niin siitähän se soppa syntyy. On makuasia miten sopan maustaa
Kyllä tiedän miten suhteita syntyy ja miten ne kehittyy vakaviksi ja pääsee kukoistamaan..
ystävyyden kautta.
Toivon suhteeltani että joku haluaisi katsoa kanssani kun puro virtaa ja pienet kasteen synnyttämät timantit kimaltelee lehtien pinnassa, jutellen rauhassa..
En kaipaa elämääni kuin sellaisen ihmisen, en yhtään juoksuja enää.
Nautin rauhasta.
Ystävyyden.
Mutta olen todella antanut tulta tappuroihin ja viiltänyt kielelläni..
Onneksi ei enää ole sellainen olo.
Olen oikeasti vapaa vasta ymmärsin, eikä tarvitse enää yrittää vakuutella tunteistani, uskoi tai ei.. Se ja sama.
Rauha, sielu ja ruumis..
Samaa mieltä. Matkan varrella on ollut useitakin ihastumisia enkä ole odottanut niiltä mitään muuta kuin sitä ihastumisen tunnetta. Se on ollut riittävää silloin kun elämässä on ollut vaikeita aikoja.
Ei päde minun kohdalla tuo..
Mutta hyvä jos sulle ihastumisen tunne riittää, kuin sieniä sateella tarpeen tullen ihastuu niin kaikki sujuu?
Itse en ole koskaan ennen ihastunut, en koskaan, eka kerta.. Suorastaan sekosin.
Mun elämä on ollut vaikeaa n.20vuotta.
En etsinyt ketään johon ihastua, enkä odottanut sitä tapahtuvaksi.
Tapahtui vain.
En tajunnutkaan ennen ihastumista mitä toinen ihminen voi saada sisimmässä aikaan.
Eikä kyse ole mistään siirtymätapauksesta, vaikka moni ihminen on saanut minut tuntemaan iloa ja välittämistä en kuitenkaan olisi ollut valmis heppoisesta syystä mullistamaan elämääni ja toisten.. Siihen vaadittiin todellinen vahva ja järisyttävä rakkaus toista kohtaan.
Mutta ei se mitään että jäin yksin.
Olen yksin, ja kaksin vain ja ainoastaan ihmisen kanssa jota syvästi rakastan. Ehkä tai sitten en.
Vaikka ei tullut rakkaustarinaa, ja ei kai ollut tarkoituskaan lopulta, niin sain enemmän kuin koko elämäni aikana. Asiat menee kuin niiden tarkoitus on.
Olen kasvanut ihmisenä ja sitä toivoin.
Hmm, kyllä vielä rakastun 💖😊, tiedän sen.
Ihmisenä olen lämmin ja iloinen..
Ja vähän hullu, ei rakkauden löytäminen ole vaikeaa, riippuu siitä kuka kelpaa, ja ei monikaan koska rima on korkealla.
Ja siinä ratkaisee pilke silmissä, ei mikään muu.
Syrämmest se rakkavus alkaa ja aina se päättyy vittuun.
Kertaakaan ei ole ihastuminen johtanut seurusteluun, ehkä villeimmissä unelmissa.