Pelottava kokemus työpaikalla. Kummitus. Kertokaa minulle omia kummituskokemuksianne. Miten suhtautua tuntemattomaan? Itse kuulin askelia, ovi laitettiin kiinni, yleensä elämisen ääniä, vaikka paikalla ei tod ollut ketään. Myöhemmin ihmettelin työkaverilleni mielikuvitustani ja hän myönsi, että kummitus on tosi! Kaikki muutkin ovat kuulleet ja asiakkaat ovat nähneet. Historiasta ei ole hajua, työpaikan rakennus ei ole kovin vanhakaan (jotain 1985). Help, en ole ikinä uskonut näitä juttuja, mutta nyt kai on pakko. Pappikin käynyt häätämässä sitä...
Huhuu, hui hui
scared
21
2208
Vastaukset
- kuule
me takas nukkumaan jookos!?!
- Asiakas
Mene itse takaisin mielisairaalaan, jookos?!?
- asioille
on myös oma palstansa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&subcat=925- Aha
Tämähä ON tuolla palstalla.
- mm palstan
Aha kirjoitti:
Tämähä ON tuolla palstalla.
seriffi siirtää jutun tänne;)
- kiukkuinen
Jos kerran on olemassa paikkoja, jossa kummittelee varmasti, niin nauhurit pörimään ja skepsis paikalle. Tuntuu kovin oudolta, ettei raha kelpaa.
Niinkuin aiemminkin puhuttu, ei kummittelu ole helppo aihe tutkijan tai epäilijän kannalta. Kummittelua voi ajatella tapahtuvan silloin kun se tapahtuu; joka päivä tai joka 100. vuosi; eikä suinkaan silloin kun se itselle sopii. Ei sinne paljon hyödytä mennä nauhureiden kanssa kahvittelemaan, kun ei ole mitään tietoa, milloin mahdollinen ilmiö tapahtuisi. Toisaalta se, että siellä istutaan kahvittelemassa, eikä mitään tapahdu, ei tarkoita sitä etteikö ilmiö voisi olla todellinen ja tapahtua joskus toisella ajanhetkellä.
- Karppa
mrkala kirjoitti:
Niinkuin aiemminkin puhuttu, ei kummittelu ole helppo aihe tutkijan tai epäilijän kannalta. Kummittelua voi ajatella tapahtuvan silloin kun se tapahtuu; joka päivä tai joka 100. vuosi; eikä suinkaan silloin kun se itselle sopii. Ei sinne paljon hyödytä mennä nauhureiden kanssa kahvittelemaan, kun ei ole mitään tietoa, milloin mahdollinen ilmiö tapahtuisi. Toisaalta se, että siellä istutaan kahvittelemassa, eikä mitään tapahdu, ei tarkoita sitä etteikö ilmiö voisi olla todellinen ja tapahtua joskus toisella ajanhetkellä.
...nyt. Olen niin väsynyt tuohon selitykseen. Joka päivä joku tällä palstalla raportoi jostain kummituksesta ja selitetään kuinka havaintoja on paljon. Miksei siis viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään tapausta saatu dokumentoitua siinä muodossa, että havainto kestäisi myös päivänvalossa tarkastelun. Aina kun joku penää, että soittakaa Skepsikselle jotta tulisi porukka tarkistamaan, niin mystisesti havainnot katoavat tai tulee jokin "kummitukset eivät näyttäydy skeptikko pelleille" selitys.
- Narinaa
Karppa kirjoitti:
...nyt. Olen niin väsynyt tuohon selitykseen. Joka päivä joku tällä palstalla raportoi jostain kummituksesta ja selitetään kuinka havaintoja on paljon. Miksei siis viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään tapausta saatu dokumentoitua siinä muodossa, että havainto kestäisi myös päivänvalossa tarkastelun. Aina kun joku penää, että soittakaa Skepsikselle jotta tulisi porukka tarkistamaan, niin mystisesti havainnot katoavat tai tulee jokin "kummitukset eivät näyttäydy skeptikko pelleille" selitys.
Kun ei skeptis ole mikään virallinen tutkimuslaitos ja sillä siisti.
Toisaalta teille eei minkään muun virallisen tason todiste kelpaa.
Eli pitäisikö kääntää asia toisinpäin ja pyytää skeptikkolahkolaisia ufojen tutkittavaksi, tai sitten voitaisiin tehdä katollisen kirkon kanssa testi jossa skeptikko syö hiukan öylättiä ja juo viintä.
Sen jälkeen voin avata skeptikon suolet ja todeta onko katollinen kirkko oikeassa vai ei. Karppa kirjoitti:
...nyt. Olen niin väsynyt tuohon selitykseen. Joka päivä joku tällä palstalla raportoi jostain kummituksesta ja selitetään kuinka havaintoja on paljon. Miksei siis viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään tapausta saatu dokumentoitua siinä muodossa, että havainto kestäisi myös päivänvalossa tarkastelun. Aina kun joku penää, että soittakaa Skepsikselle jotta tulisi porukka tarkistamaan, niin mystisesti havainnot katoavat tai tulee jokin "kummitukset eivät näyttäydy skeptikko pelleille" selitys.
Onhan niitä telkassa näkyny.
Karppa kirjoitti:
...nyt. Olen niin väsynyt tuohon selitykseen. Joka päivä joku tällä palstalla raportoi jostain kummituksesta ja selitetään kuinka havaintoja on paljon. Miksei siis viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään tapausta saatu dokumentoitua siinä muodossa, että havainto kestäisi myös päivänvalossa tarkastelun. Aina kun joku penää, että soittakaa Skepsikselle jotta tulisi porukka tarkistamaan, niin mystisesti havainnot katoavat tai tulee jokin "kummitukset eivät näyttäydy skeptikko pelleille" selitys.
En itsekään erityisemmin pidä tuosta "kummitukset eivät näyttäydy skeptikoille" selityksestä. Minä lähden siitä lähtökohdasta, että kummituskokemus voi tapahtua kenelle tahansa. Sensijaan tulee pitää mahdollisena, että joku tietty henkilö voisi "laukaista" kummitteluilmiön; ts. tietynlaisen henkilön tai olosuhteiden läsnäolo on tärkeää ilmiön ilmenemiseksi. On vaikea tietää, mikä on tälläinen vaatimus; tuleeko vallita tietynlainen ilmanpaine ja lämpötila, tuleeko tietyn henkilön olla silloin läsnä, tms. monen eri tekijän yhdistelmä.
En ole samaa mieltä siitä, etteikö viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään dokumentoitua tapausta siinä muodossa, etteikö kestäisi myös päivänvaloa. Kummitustapaukset ovat tyypillinen ilmiö, joiden kesto on lyhytaikainen, äkillinen ja persoonallinen. Toisinsanoen joku henkilö, jossain, tiettynä hetkenä, kokee kummitusilmiön, joka ilmestyy ja häviää eikä tule takaisin.
Miten sellaisesta voitaisiin saada sellainen dokumentti, jonka perusteella kenellekään ei jäisi epävarmuutta ilmiön todellisuudenmukaisuudesta? Ei mitenkään. Aina voidaan epäillä (yleensä aivan oikeudenmukaisestikin) ns. luonnollisia selityksiä ja viimekädessä henkilön aistiharhaa. Jälkeenpäin on vaikea todistaa jotain tietyn hetken tapahtumaa todeksi ja tutkia vallinneita olosuhteita; eiväthän ne enää vallitse eikä ilmiö ole enää mitattavissa.
Kummitteluilmiö ei myöskään ole ennakoitavissa ajan tai ilmenemismuodon suhteen. Se tapahtuu silloin kun tapahtuu, eikä silloin kun se tutkijalle sopii. Vaikka tutkijat viettäisivät tai jättäisivät kamerat pyörimään 20 vuotta yhteen menoon "kummitustalossa", voi olla ettei tapahdu yhtään mitään. Kummittelukokemus on myös usein enemmänkin "jonkin" läsnäolon tunne, kuin silmin nähtävä, ghostbusters-tyyppinen apportio.
Skeptisyyttä varjostaa yleensä "tulee nähdä omin silmin, ennenkuin uskoo -ajattelu". Ajatellaanpa, että yksittäinen skeptikko menisi kummitustaloon, kokee kummittelukokemuksen ja nappaa jopa valokuvan ilmiöstä. Jälkeenpäin ei filmissä näy mitään tai täysin erilaista kuin silmin nähtynä. Tämä skeptikko juoksee kertomaan muille skeptikoille olleensa väärässä, kertoo tapahtuman ja näyttää valokuvan, jossa näkyy peräti lievä valoilmiö. Mitä toiset skeptikot tekevät? Eivät usko häntä, koska eivät kokeneet itse. Valokuva arvioidaan ylivalottuneeksi tai heijastumaksi, filmissä olevaksi viaksi tai kehityksessä tapahtuneeksi virheeksi.
Kenellä on tarpeeksi arvovaltaa maailmassa, jotta hänen oma henkilökohtainen kertomuksensa ja kokemuksensa riittäisi vakuuttamaan kaikki muut? Ei kenelläkään. Millainen on sellainen todiste, mikä riittää kiistattomasti vakuuttamaan kaikki epäilijät kummittelun todenperäisyydestä? Ei sellaista olekaan. Joku valokuva kertoo ehkä osatotuuden; lukuisten todistettujen väärennösten sekä tunnettujen luonnollisten syiden vuoksi joutuu myös vakavammin otettavat kuvat hylätyksi todisteina.
Mielestäni kummittelu kuuluu luokkaan paranormaaleita ilmiöitä, joiden ennakoimattomuus, ilmiöiden monimuotoisuus yms. aiheuttavat sen, ettei siitä saadut havainnot koskaan vakuuta kaikkia epäilijöitä. Vaikka epäily on aina paikallaan, monen skeptikon kohdalla se tarkoittaa patologista kieltämistä; kielletään järjestelmällisesti tietyntyyppiset ilmiöt, havainnot ja todisteet. Se ei ole oikein.
Edelleen kummittelukokemukset ovat mielestäni subjektiivisia kokemuksia ja arvioitavissa vain sen perusteella. Senvuoksi epäilyvelvollisuus on jokaisella itsellään; kokemaansa tulee epäillä ja tarkastella eri mahdollisuuksien valossa. Luonnollisia syitä ei tule sulkea pois, muttei tietenkään yliluonnollisiakaan.
Skepsiksen tehtävänä ei mielestäni ole kiiruhtaa kummittelupaikalle juomaan kahvia, toteamaan ettei mitään näy ja tuomita suureen ääreen ilmiön kokenutta "mielisairaaksi", vaan kehittää ja jakaa tietoa mahdollisista ns. luonnollisista syistä, opettaa ihmisille itsekritiikkiä ja epäilyä, joiden valossa omaa subjektiivista kokemustaan voi arvioida. Tehtävänä on siis kehittää (itse)kritiikkikykyä eikä pyrkiä kieltämään kaikkea järjestelmällisesti.- Karppa
mrkala kirjoitti:
En itsekään erityisemmin pidä tuosta "kummitukset eivät näyttäydy skeptikoille" selityksestä. Minä lähden siitä lähtökohdasta, että kummituskokemus voi tapahtua kenelle tahansa. Sensijaan tulee pitää mahdollisena, että joku tietty henkilö voisi "laukaista" kummitteluilmiön; ts. tietynlaisen henkilön tai olosuhteiden läsnäolo on tärkeää ilmiön ilmenemiseksi. On vaikea tietää, mikä on tälläinen vaatimus; tuleeko vallita tietynlainen ilmanpaine ja lämpötila, tuleeko tietyn henkilön olla silloin läsnä, tms. monen eri tekijän yhdistelmä.
En ole samaa mieltä siitä, etteikö viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään dokumentoitua tapausta siinä muodossa, etteikö kestäisi myös päivänvaloa. Kummitustapaukset ovat tyypillinen ilmiö, joiden kesto on lyhytaikainen, äkillinen ja persoonallinen. Toisinsanoen joku henkilö, jossain, tiettynä hetkenä, kokee kummitusilmiön, joka ilmestyy ja häviää eikä tule takaisin.
Miten sellaisesta voitaisiin saada sellainen dokumentti, jonka perusteella kenellekään ei jäisi epävarmuutta ilmiön todellisuudenmukaisuudesta? Ei mitenkään. Aina voidaan epäillä (yleensä aivan oikeudenmukaisestikin) ns. luonnollisia selityksiä ja viimekädessä henkilön aistiharhaa. Jälkeenpäin on vaikea todistaa jotain tietyn hetken tapahtumaa todeksi ja tutkia vallinneita olosuhteita; eiväthän ne enää vallitse eikä ilmiö ole enää mitattavissa.
Kummitteluilmiö ei myöskään ole ennakoitavissa ajan tai ilmenemismuodon suhteen. Se tapahtuu silloin kun tapahtuu, eikä silloin kun se tutkijalle sopii. Vaikka tutkijat viettäisivät tai jättäisivät kamerat pyörimään 20 vuotta yhteen menoon "kummitustalossa", voi olla ettei tapahdu yhtään mitään. Kummittelukokemus on myös usein enemmänkin "jonkin" läsnäolon tunne, kuin silmin nähtävä, ghostbusters-tyyppinen apportio.
Skeptisyyttä varjostaa yleensä "tulee nähdä omin silmin, ennenkuin uskoo -ajattelu". Ajatellaanpa, että yksittäinen skeptikko menisi kummitustaloon, kokee kummittelukokemuksen ja nappaa jopa valokuvan ilmiöstä. Jälkeenpäin ei filmissä näy mitään tai täysin erilaista kuin silmin nähtynä. Tämä skeptikko juoksee kertomaan muille skeptikoille olleensa väärässä, kertoo tapahtuman ja näyttää valokuvan, jossa näkyy peräti lievä valoilmiö. Mitä toiset skeptikot tekevät? Eivät usko häntä, koska eivät kokeneet itse. Valokuva arvioidaan ylivalottuneeksi tai heijastumaksi, filmissä olevaksi viaksi tai kehityksessä tapahtuneeksi virheeksi.
Kenellä on tarpeeksi arvovaltaa maailmassa, jotta hänen oma henkilökohtainen kertomuksensa ja kokemuksensa riittäisi vakuuttamaan kaikki muut? Ei kenelläkään. Millainen on sellainen todiste, mikä riittää kiistattomasti vakuuttamaan kaikki epäilijät kummittelun todenperäisyydestä? Ei sellaista olekaan. Joku valokuva kertoo ehkä osatotuuden; lukuisten todistettujen väärennösten sekä tunnettujen luonnollisten syiden vuoksi joutuu myös vakavammin otettavat kuvat hylätyksi todisteina.
Mielestäni kummittelu kuuluu luokkaan paranormaaleita ilmiöitä, joiden ennakoimattomuus, ilmiöiden monimuotoisuus yms. aiheuttavat sen, ettei siitä saadut havainnot koskaan vakuuta kaikkia epäilijöitä. Vaikka epäily on aina paikallaan, monen skeptikon kohdalla se tarkoittaa patologista kieltämistä; kielletään järjestelmällisesti tietyntyyppiset ilmiöt, havainnot ja todisteet. Se ei ole oikein.
Edelleen kummittelukokemukset ovat mielestäni subjektiivisia kokemuksia ja arvioitavissa vain sen perusteella. Senvuoksi epäilyvelvollisuus on jokaisella itsellään; kokemaansa tulee epäillä ja tarkastella eri mahdollisuuksien valossa. Luonnollisia syitä ei tule sulkea pois, muttei tietenkään yliluonnollisiakaan.
Skepsiksen tehtävänä ei mielestäni ole kiiruhtaa kummittelupaikalle juomaan kahvia, toteamaan ettei mitään näy ja tuomita suureen ääreen ilmiön kokenutta "mielisairaaksi", vaan kehittää ja jakaa tietoa mahdollisista ns. luonnollisista syistä, opettaa ihmisille itsekritiikkiä ja epäilyä, joiden valossa omaa subjektiivista kokemustaan voi arvioida. Tehtävänä on siis kehittää (itse)kritiikkikykyä eikä pyrkiä kieltämään kaikkea järjestelmällisesti....oli se, että tällä palstalla tai muutenkin monen asiasta kiinnostuneen tasolla ei esiinny paljoa kriittistä ajattelua. Aina kun kuuletta mahdollisesta paranormaalista ilmiöstä, niin hyvin usein huomaa ettei kukaan edes yritä ensin selvittää, että oliko kyseessä luonnollinen tapahtuma. Järjestöt kuten Skepsis kuitenkin pyrkivät neutraaliin näkökantaan. Monesti huomaa vain, että moni täällä muuttuu vihamieliseksi niitä kohtaan ketkä eivät suoraan silmät ja korvat ummessa ala ylistää mahdollista yliluonnollista ilmiötä. Miten te ikinä luulette edes saavanne mitään tietoa mahdollisista ilmiöistä jotka teitä niin kiinnostavat, jos ette kykene ajattelemaan terveen kriittisesti ensin. Sinunkin kirjoituksissa yleensä vain huomaan tahallista halua mystisoida luonnollisia asioita tai laiminlyödä mahdollisia selityksiä mitkä saisivat koko asian kuulostamaan liian arkipäiväiseltä ja tylsältä. Jos yliluonnollinen oikeasti kiinnostaa, niin hitto vieköön koittakaa tutkia asiaa älkääkä antako ensin mielikuvituksen laukata ja siten pilata koko juttua. Fakta tiedon eteen nimittäin pitää tehdä töitä eikä pelkkiä oletuksia.
Karppa kirjoitti:
...oli se, että tällä palstalla tai muutenkin monen asiasta kiinnostuneen tasolla ei esiinny paljoa kriittistä ajattelua. Aina kun kuuletta mahdollisesta paranormaalista ilmiöstä, niin hyvin usein huomaa ettei kukaan edes yritä ensin selvittää, että oliko kyseessä luonnollinen tapahtuma. Järjestöt kuten Skepsis kuitenkin pyrkivät neutraaliin näkökantaan. Monesti huomaa vain, että moni täällä muuttuu vihamieliseksi niitä kohtaan ketkä eivät suoraan silmät ja korvat ummessa ala ylistää mahdollista yliluonnollista ilmiötä. Miten te ikinä luulette edes saavanne mitään tietoa mahdollisista ilmiöistä jotka teitä niin kiinnostavat, jos ette kykene ajattelemaan terveen kriittisesti ensin. Sinunkin kirjoituksissa yleensä vain huomaan tahallista halua mystisoida luonnollisia asioita tai laiminlyödä mahdollisia selityksiä mitkä saisivat koko asian kuulostamaan liian arkipäiväiseltä ja tylsältä. Jos yliluonnollinen oikeasti kiinnostaa, niin hitto vieköön koittakaa tutkia asiaa älkääkä antako ensin mielikuvituksen laukata ja siten pilata koko juttua. Fakta tiedon eteen nimittäin pitää tehdä töitä eikä pelkkiä oletuksia.
>>>tällä palstalla tai muutenkin monen asiasta kiinnostuneen tasolla ei esiinny paljoa kriittistä ajattelua.
Tämä on ikävä kyllä totta, vaikka rajatiedon kaltainen kontroversiaalinen aihepiiri vaatisi usein juuri sitä. Todennäköisesti suuri osa havainnoista omaa itseasiassa luonnolliset syyt. Juuri tätä varten on arvokasta, että on olemassa järjestöjä kuten Skepsis; mielestäni heidän tärkein tehtävänsä tulisi olla aikaisemmin mainittu realismin ja kriittisen ajattelun levittäminen. Kuitenkaan heidän päätehtävänään ei tulisi olla järjestelmällinen kieltäminen, kuten joillakin järjestön jäsenillä tuntuu olevan. Epäilyn tulisi olla kyseenalaistamista, eikä kieltämistä.
>>>Järjestöt kuten Skepsis kuitenkin pyrkivät neutraaliin näkökantaan.
Mielestäni Skepsis EI nykyisellään pyri neutraaliin näkökantaan. Onhan se jo nimensäkin puolesta "epäilijöiden järjestö". Ainoa neutraaliin näkökantaan pyrkivä tapa on mielestäni altistaa rajatieteen ilmiöt vapaan tieteellisen tutkimuksen alaiseksi. Skepsiksessä voi olla paljon tieteen edustajia, mutta kuinka moni heistä on oikeasti sillä kannalla, että rajatiedon ilmiöt voisivat olla todellisia ja niitä kannattaisi tieteellisesti tutkia? Epäilenpä, ettei monikaan. Useimminten heidän lähtökohtansa on, ettei rajatieto ilmiökenttänä ole todellinen; rajatiedon ilmiöille on siis AINA luonnollinen syy. Se ei ole mielestäni neutraalia tutkimusta.
>>>Monesti huomaa vain, että moni täällä muuttuu vihamieliseksi niitä kohtaan ketkä eivät suoraan silmät ja korvat ummessa ala ylistää mahdollista yliluonnollista ilmiötä.
Sama on luonnollisesti toisinkinpäin; jos sanoo nähneensä vaikkapa haamun tai ufon, niin jo hetkessä huudetaan mielisairasta ja tarjotaan lääkitystä. Tämä on mielestäni keskustelijoiden henkilökohtainen ongelma, eikä siinä auta mitkään järjestöt. Asian voi korjata kukin omalla käyttäytymisellään. Itseäni erityisesti ärsyttää "toiset näkee ja toiset jää luokalleen" tai vastaava "paremmat ihmiset näkee ja kokee" -tyyppinen ajattelu, mitä eräät kritiikittömät fanaatikot täällä viljelevät. Toisaalta se on mielestäni merkki siitä, että loppuu perustelut ja todellinen sanottava kesken, niin pitää ylentää itseään.
>>>Sinunkin kirjoituksissa yleensä vain huomaan tahallista halua mystisoida luonnollisia asioita tai laiminlyödä mahdollisia selityksiä mitkä saisivat koko asian kuulostamaan liian arkipäiväiseltä ja tylsältä.
Outo juttu, varsinkin kun jo profiiliini olen kirjannut "Vastustan: selittämättömän mystifiointi". Yleensä kirjoitan erittäin skeptisesti, josta joskus vuosi sitten tuli kovastikin sanaharkkaa. Toisaalta kuten itsekin esität tarvetta neutraalille lähestymistavalle, niin eihän silloin ei voi kirjoittaa yksinomaan kieltävästi. Arvostan tutkimuksellista lähestymistapaa, jossa yliluonnollisen olemassaololle myönnetään samanlaiset perusteet kuin ilmiöiden johtuvan luonnollisista syistä. Ei silloin voi yksinomaan kaikin keinoin pyrkiä selittämään kaikkea luonnollisin syin.- Noita-Nainen
Karppa kirjoitti:
...nyt. Olen niin väsynyt tuohon selitykseen. Joka päivä joku tällä palstalla raportoi jostain kummituksesta ja selitetään kuinka havaintoja on paljon. Miksei siis viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään tapausta saatu dokumentoitua siinä muodossa, että havainto kestäisi myös päivänvalossa tarkastelun. Aina kun joku penää, että soittakaa Skepsikselle jotta tulisi porukka tarkistamaan, niin mystisesti havainnot katoavat tai tulee jokin "kummitukset eivät näyttäydy skeptikko pelleille" selitys.
ONHAN kummituksia saatu jopa videoitua ja valokuvattua...tosin nama "kummitus-valokuvat" yleensa leimataan huuhaaksi, koska kaikki tietavat, etta valokuvia on helppo manipuloida...
Mutta kylla nuo "Kummitusten jahtaajat" ovat esim. saaneet videoitua ns. "orbbeja" (engl. orbs), jotka ovat pienia/pienehkoa valkoisia/kirkkaita palloja tai pallon muotoisia "energiakeraantymia"...
Lisaksi esim. "aavevauvan" itkua on saatu nauhalle eraassa "kummitustalossa"...
Mutta kun taltioitiin sitten mita tahansa, niin melkein aina skeptikkojen vastaus on etta "Tuonhan olisi voinut lavastaa jne..." - möö
Noita-Nainen kirjoitti:
ONHAN kummituksia saatu jopa videoitua ja valokuvattua...tosin nama "kummitus-valokuvat" yleensa leimataan huuhaaksi, koska kaikki tietavat, etta valokuvia on helppo manipuloida...
Mutta kylla nuo "Kummitusten jahtaajat" ovat esim. saaneet videoitua ns. "orbbeja" (engl. orbs), jotka ovat pienia/pienehkoa valkoisia/kirkkaita palloja tai pallon muotoisia "energiakeraantymia"...
Lisaksi esim. "aavevauvan" itkua on saatu nauhalle eraassa "kummitustalossa"...
Mutta kun taltioitiin sitten mita tahansa, niin melkein aina skeptikkojen vastaus on etta "Tuonhan olisi voinut lavastaa jne..."ONHAN kummituksia saatu jopa videoitua ja valokuvattua...tosin nama "kummitus-valokuvat" yleensa leimataan huuhaaksi, koska kaikki tietavat, etta kaikki tietavat ne huuhaaksi
That´s right! - Noita-Nainen
möö kirjoitti:
ONHAN kummituksia saatu jopa videoitua ja valokuvattua...tosin nama "kummitus-valokuvat" yleensa leimataan huuhaaksi, koska kaikki tietavat, etta kaikki tietavat ne huuhaaksi
That´s right!Olen itsekin onnistunut nappaamaan valokuvia kummituksista/hengista...jne ja tiedan etta asia EI ole feikki, koska itse otin kuvan.
- Anonyymi
mrkala kirjoitti:
En itsekään erityisemmin pidä tuosta "kummitukset eivät näyttäydy skeptikoille" selityksestä. Minä lähden siitä lähtökohdasta, että kummituskokemus voi tapahtua kenelle tahansa. Sensijaan tulee pitää mahdollisena, että joku tietty henkilö voisi "laukaista" kummitteluilmiön; ts. tietynlaisen henkilön tai olosuhteiden läsnäolo on tärkeää ilmiön ilmenemiseksi. On vaikea tietää, mikä on tälläinen vaatimus; tuleeko vallita tietynlainen ilmanpaine ja lämpötila, tuleeko tietyn henkilön olla silloin läsnä, tms. monen eri tekijän yhdistelmä.
En ole samaa mieltä siitä, etteikö viimeisen sadan vuoden aikana ole yhtään dokumentoitua tapausta siinä muodossa, etteikö kestäisi myös päivänvaloa. Kummitustapaukset ovat tyypillinen ilmiö, joiden kesto on lyhytaikainen, äkillinen ja persoonallinen. Toisinsanoen joku henkilö, jossain, tiettynä hetkenä, kokee kummitusilmiön, joka ilmestyy ja häviää eikä tule takaisin.
Miten sellaisesta voitaisiin saada sellainen dokumentti, jonka perusteella kenellekään ei jäisi epävarmuutta ilmiön todellisuudenmukaisuudesta? Ei mitenkään. Aina voidaan epäillä (yleensä aivan oikeudenmukaisestikin) ns. luonnollisia selityksiä ja viimekädessä henkilön aistiharhaa. Jälkeenpäin on vaikea todistaa jotain tietyn hetken tapahtumaa todeksi ja tutkia vallinneita olosuhteita; eiväthän ne enää vallitse eikä ilmiö ole enää mitattavissa.
Kummitteluilmiö ei myöskään ole ennakoitavissa ajan tai ilmenemismuodon suhteen. Se tapahtuu silloin kun tapahtuu, eikä silloin kun se tutkijalle sopii. Vaikka tutkijat viettäisivät tai jättäisivät kamerat pyörimään 20 vuotta yhteen menoon "kummitustalossa", voi olla ettei tapahdu yhtään mitään. Kummittelukokemus on myös usein enemmänkin "jonkin" läsnäolon tunne, kuin silmin nähtävä, ghostbusters-tyyppinen apportio.
Skeptisyyttä varjostaa yleensä "tulee nähdä omin silmin, ennenkuin uskoo -ajattelu". Ajatellaanpa, että yksittäinen skeptikko menisi kummitustaloon, kokee kummittelukokemuksen ja nappaa jopa valokuvan ilmiöstä. Jälkeenpäin ei filmissä näy mitään tai täysin erilaista kuin silmin nähtynä. Tämä skeptikko juoksee kertomaan muille skeptikoille olleensa väärässä, kertoo tapahtuman ja näyttää valokuvan, jossa näkyy peräti lievä valoilmiö. Mitä toiset skeptikot tekevät? Eivät usko häntä, koska eivät kokeneet itse. Valokuva arvioidaan ylivalottuneeksi tai heijastumaksi, filmissä olevaksi viaksi tai kehityksessä tapahtuneeksi virheeksi.
Kenellä on tarpeeksi arvovaltaa maailmassa, jotta hänen oma henkilökohtainen kertomuksensa ja kokemuksensa riittäisi vakuuttamaan kaikki muut? Ei kenelläkään. Millainen on sellainen todiste, mikä riittää kiistattomasti vakuuttamaan kaikki epäilijät kummittelun todenperäisyydestä? Ei sellaista olekaan. Joku valokuva kertoo ehkä osatotuuden; lukuisten todistettujen väärennösten sekä tunnettujen luonnollisten syiden vuoksi joutuu myös vakavammin otettavat kuvat hylätyksi todisteina.
Mielestäni kummittelu kuuluu luokkaan paranormaaleita ilmiöitä, joiden ennakoimattomuus, ilmiöiden monimuotoisuus yms. aiheuttavat sen, ettei siitä saadut havainnot koskaan vakuuta kaikkia epäilijöitä. Vaikka epäily on aina paikallaan, monen skeptikon kohdalla se tarkoittaa patologista kieltämistä; kielletään järjestelmällisesti tietyntyyppiset ilmiöt, havainnot ja todisteet. Se ei ole oikein.
Edelleen kummittelukokemukset ovat mielestäni subjektiivisia kokemuksia ja arvioitavissa vain sen perusteella. Senvuoksi epäilyvelvollisuus on jokaisella itsellään; kokemaansa tulee epäillä ja tarkastella eri mahdollisuuksien valossa. Luonnollisia syitä ei tule sulkea pois, muttei tietenkään yliluonnollisiakaan.
Skepsiksen tehtävänä ei mielestäni ole kiiruhtaa kummittelupaikalle juomaan kahvia, toteamaan ettei mitään näy ja tuomita suureen ääreen ilmiön kokenutta "mielisairaaksi", vaan kehittää ja jakaa tietoa mahdollisista ns. luonnollisista syistä, opettaa ihmisille itsekritiikkiä ja epäilyä, joiden valossa omaa subjektiivista kokemustaan voi arvioida. Tehtävänä on siis kehittää (itse)kritiikkikykyä eikä pyrkiä kieltämään kaikkea järjestelmällisesti.Olipa fiksun asiallinen kirjoitus - juuri näin. Eksyin jostakin tulevaisuudesta nyt tätä kommentoimaan, kun tuli eteeni. Tuohon ei ole kyllä edes mitään lisättävää.
- skeplomaatti
työntekijä tekee kaikille jäynää. Näin maailmaa nähneenä sekin on mahdollista että joku heittää niin helvetinmoisen leijan että se aukoo ovia itsestään ja aiheuttaa omituisia ääniä. Ja leijalla tarkoitan pierua...tuhnua sellaista xD
- Lumia
..juuri kun olin asettunut levolle, sulkenut valot ja silmäni..kuulin yht äkkiä omituisen äänen (aivan kuin kovaääninen nielaisu tms) aivan nenäni edestä, ja kun räväytin silmäni auki, niin näin siinä kasvojeni edessä sängyn reunalla jonkun kasvot ilmassa! Järkytykseltäni ehdin hahmottamaan, että ne olivat nuoren miehen kasvot. Olin edellisenä yönä sanonut kaverilleni mennessämme nukkumaan, että tunnen jonkin läsnäolon..Mutta sinä yönä ei tapahtunut mitään kummallista. Mietin aluksi, että se olisi saattanut olla erään olennon läsnäolosta johtuva tunne (näen semmoisia "kivoja" varjoja), mutta se ei tuntunut samalta. Olen myös ollut näkevinäni semmoisia läpikuultavia kohtia ilmassa..aivan kuin haamuja tms. mutten kylläkään järin paljon usko aaveisiin.. :P Mutta mieleeni tuli, että entäs jos se mitä näin, olikin vain ihan tavan ihminen astraalitilassa? Ja se oli luonani, koska oli erehtynyt ajattelemaan minua.. :P
- mika,
karmivaa. itse varmaan kuolisin siihenettä joku tulee kummittelee.
- Anonyymi
mika, kirjoitti:
karmivaa. itse varmaan kuolisin siihenettä joku tulee kummittelee.
Itse näen kummituksia ja koen mitä merkillisimpiä ilmiöitä - kutsun sitä joutumiseksi ilmiökenttään. En ole taipuvainen mystiikkaan - sen enempää kuin mihinkään okkultismiinkaan - vaan lähinnä kiinnostunut asiasta selvällä järjellä ja tieteellisesti, ja on tietysti suuri ilo tältä kannalta olla näiden ilmiöiden kohteena, jotta niitä voi tutkia. Mutta - hahaa - en kestä kummituselokuvia viittä minuuttia, jännittää niin mahdottomasti, että tuntuu kuin tukehtuisi. Lähimmäistä huvittaa tämä, kun hän on ollut kokemassa ihan yhtälailla näitä paranormaaleja ilmiöitä taloudessamme jo vuosikymmenten ajan. Livenä en koe näitä ilmiöitä kammottaviksi, joskun kyllä tosi harmittaviksi, kun maailma ei pysy sillä tolalla kuin sen oikeasti kuuluisi pysyä - ainakin yleisen mielipiteen mukaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113545MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421578Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja611002Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33968Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60833- 171824
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768