Mitä kirjallisuuden alalajeja on?
Mitä alalajeja romaanilla on?
Mitä alalajeja romaanilla on?
Kirjallisuuden alalajit
Heidi
73170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän kirjallisuuden lajien määriä ole yhtä monta kuin määrittelijöitä.
Ja romaanien alalajeja yhtä monta kuin määrittelijöitä.
Sehän on sama kuin yrittäisi tuulisella säällä määritellä, missä kulkee rantaviiva...
Kirjallisuutta on yritetty ryhmitellä eri aikakausina ja eri kriteerein. Lainaa kirjastosta joitan kirjallisuustieteen kirjoja ja opiskele vaikka sieltä.
Jakoja on proosaan ja lyriikkaan, faktaan ja fiktioon, kaunokirjalliseen ja asiatekstiin.
On draama, joka jakautuu näytelmään, elokuvakäsikirjoitukseen, kuunnelmaan ja nämä taas eri alalajeikseen. Romaani voi olla sota-, rakkaus-, seikkailu-, nuorten, historiallinen-, veijari-, elämäkerta-, fantasia-, tieteis-, rikos- jne. taas lähes loputtomiin.
Nykyään kirjallisuuden lajit sekoittuvat koko ajan lisää. Myös televisioon syntyy koko ajan eri ohjelmatyyppejä, samasta ilmiöstä on kysymys.
Voithan itse yrittää laatia itsellesi kirjallisuuden sukupuun tai perheen, kun lainaat ne lähdeteokset ensin kirjastosta.
Tekemällä itse oppii paremmin kuin että joku täällä Netissä yrittäisi vastata.
Ja vastauksia olisi kumminkin monia erilaisia, ei mikään välttämättä niistä väärempi toista.
no esim. dekkari, fantasiakirja, nuortenkirja jne. :DDDD
Suomessa kirjallisuus jaetaan alalajeihin näin:
http://fi.wikisource.org/wiki/Yleinen_kirjastoluokitus
On yläpää- ja alapääkirjallisuus.
Alapääkirjallisuuden edustajana voidaan mainita Juha Vuorinen.
Ykeensä alapääkirjallisuus on varsin helppolukuista ja vastaavasti yläpääkirjallisuus vaikealukuista tekotaidetta, vaikka kuvailtaisiinkin alapäätouhuja.
"Vaikealukuinen tekotaide"? Etköhän nyt hiukan liioittele.
Oletko tullut ajatelleeksi, että moni nykyään korkean luokan kirjallisuudeksi mielletty on aikoinaan ollut lähinnä kelpo viihdekirjallsuutta. Viihteellistä se on nykyäänkin, kunhan ei asennoidu lukiessaan koko ajan siihen, että "tämä nyt on tätä vaikealukuista".
Kaikki taide on tekotaidetta, koska kaikki on tehty. Myös se helppolukuinen alapääkirjallisuus.
Esimerkiksi koen itse Dostojevskin erittäin viihdyttävänä - kaikki ne uskomattoman koomiset tyypit kirjassa "Idiootti" - ja dramaattiset käänteet myös. Juoppo ja varas, joka saa minut hersyvään nauruun kertomalla vilpittömällä rehellisyydellä olevansa varas, juoppo ja kunnoton ihminen. Ilman mitään synkistelyä, vain toteamalla tosiseikan, jonka toki kuulijakin tietää, koska henkilö on juuri varastanut häneltä. Tai "Riivaajat"-kirjan mies, joka on koko ikänsä ollut rikkaan naisen sylikoirana, sitten saa kuulla yhden alentuvan lauseen liikaa ja päättää lähteä maailmalle housunlahkeet käärittyinä, paljain jaloin ja tavarat nyytissä olalla kuin kotoa karkaava koulupoika. Naurattaa ja säälittää.
Työelämäkirjat:
http://kirjasfaari.fi/2014/06/kirjakaksikko-tyoelama-nyt/
http://kirjasfaari.fi/2014/06/kirjakaksikko-tyoelama-nyt/