Mankel, joka on erikoistunut kirjoittamaan täysin turhia prologeja ja epilogeja, taivastelee Pyramidin prologissa sitä, miksei tullut laittaneeksi Wallander-sarjan yleisotsikoksi "Romaaneja ruotsalsia huolestuttavista asioista". Sitten hän antaa ymmärtää että kyseessä on joku yhteiskunnallisen tapahtuman kuvaus siitä miten ruotsalainen demokratia ja oikeusvaltio murenee.
En ota kantaa siihen, tapahtuiko tätä sarjan ksäittelemänä ajanjaksona. mutta siitä panen pääni pantiksi, että Mankell ei sellaista kuvaa.
Hänen dekkarinsa ovat tyypillisiä yrityksiä keksiä uutta kaluttavaa aihepiiristä, jonka "perinteiset" dekkaristit ovat käsitelleet loppuun. Siltikään hän ei malta olla kilpailematta amerikkalaisten kollegojensa kanssa siitä, miten monta päähän suunnattua tainnuttavaa iskua ihminen kestää invalidisoitumatta (tosiasia taitaa olla, että ei yhtään, Wallander saa niitä kuitenkin n. 2 kpl joka romaanissa, ja kaikki näyttää alkaneen jo sankarin ollessa alle 30 v Pyramidin toisessa novellissa).
Jostakin Mankel saa ylipitkiin romaaneihinsa kantavuutta, ja keinot ihmetyttävät. Siihen nähden, että mies on ammatiltaan dramaturgi, hän rikkoo Tsehovin lakia tarkooituksella ja usein.
Kyseinen lakihan sanoo, että "jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuu ampuma-ase, niin viimeisessä näytöksessä ammutaan".
Mankellin romaanien kulisseissa roikkuu niin viljalti kaikenlaista tarpeetonta rekvisiittaa että ainakaan minä en jaksa ymmärtää, mikä niissä edes saa kiinnostuksen pysymään vireillä :(
Ehkä niitä voisikin pitää nykyajan TV-sarjojen kirjallisina vastineina. Niissähän ei, päinvastoin kuin vanhoissa kunnon draamoissa, ole mitään alusta loppuun kantavaa jännitettä vaan niitä kirjoitetaan niin kauan kunnes kirjoittaja väsyy tai kuolee. Onhan vastaavia kyllä nähty muuallakin, esmes Hasekin Sotamies ´Svejkin seikailut, Päätalon Iijokisarja.
No, kyllä huonompiakin ajanvietekirjaoja on tullut luettua.
Olisin vain toivonut että mies ei olisi alkanu leuhkimaan jollakin mitä ei ole olemassakaan, kuten yhteiskuntakuvauksella :(
En ota kantaa siihen, tapahtuiko tätä sarjan ksäittelemänä ajanjaksona. mutta siitä panen pääni pantiksi, että Mankell ei sellaista kuvaa.
Hänen dekkarinsa ovat tyypillisiä yrityksiä keksiä uutta kaluttavaa aihepiiristä, jonka "perinteiset" dekkaristit ovat käsitelleet loppuun. Siltikään hän ei malta olla kilpailematta amerikkalaisten kollegojensa kanssa siitä, miten monta päähän suunnattua tainnuttavaa iskua ihminen kestää invalidisoitumatta (tosiasia taitaa olla, että ei yhtään, Wallander saa niitä kuitenkin n. 2 kpl joka romaanissa, ja kaikki näyttää alkaneen jo sankarin ollessa alle 30 v Pyramidin toisessa novellissa).
Jostakin Mankel saa ylipitkiin romaaneihinsa kantavuutta, ja keinot ihmetyttävät. Siihen nähden, että mies on ammatiltaan dramaturgi, hän rikkoo Tsehovin lakia tarkooituksella ja usein.
Kyseinen lakihan sanoo, että "jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuu ampuma-ase, niin viimeisessä näytöksessä ammutaan".
Mankellin romaanien kulisseissa roikkuu niin viljalti kaikenlaista tarpeetonta rekvisiittaa että ainakaan minä en jaksa ymmärtää, mikä niissä edes saa kiinnostuksen pysymään vireillä :(
Ehkä niitä voisikin pitää nykyajan TV-sarjojen kirjallisina vastineina. Niissähän ei, päinvastoin kuin vanhoissa kunnon draamoissa, ole mitään alusta loppuun kantavaa jännitettä vaan niitä kirjoitetaan niin kauan kunnes kirjoittaja väsyy tai kuolee. Onhan vastaavia kyllä nähty muuallakin, esmes Hasekin Sotamies ´Svejkin seikailut, Päätalon Iijokisarja.
No, kyllä huonompiakin ajanvietekirjaoja on tullut luettua.
Olisin vain toivonut että mies ei olisi alkanu leuhkimaan jollakin mitä ei ole olemassakaan, kuten yhteiskuntakuvauksella :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
...ja hänen tuotantoaan kovin hyvin, mutta epäilen tuota yhteiskuntakuvauksen puuttumista, sillä minun kokemukseni perusteella kaikki rikosromaanit ovat jonkinlaisia yhteiskuntakuvauksia.
Yhteiskuntakuvaus tulee mukaan ikään kuin vahingossa, sillä rikosromaanissa rikotaan yhteiskunnan lakeja, ja yhteiskunnan lakien valvojat yrittävät noita rikkomuksia tutkia.
Eri juttu on sitten millaista yhteiskuntakuvausta annetaan. Ylistävää, ihannoivaa, toteavaa, realistista vai kritisoivaa.
HENNING MANKELL ON HUIPPU, VERRATUNA ESIM. SUO-MALAISIIN DEKKARIKIRJAILIJOIHIN JOIDEN KIRJOJA EN VIITSI EDES AVATA !!!!
Tähän väliin on ihan pakko kertoa oma mielipiteeni. Olen jäänyt ihan koukkuun Mankellin kirjoihin, hyllystä löytyy melkeinpä kaikki ja parhaillaan lukemisen alla on "väärillä jäljillä"-teos. Tottakai tuollaisissa rikosaiheisissa kirjoissa luoditaan yhteiskunnallisiaki asioita! Ja kehityshän oikeesti on mitä on, siis sekä Mankellin kirjojen mukaan että oikeassa elämässä. Mielestäni Mankell osaa kirjoittaa hienosti ja lennokkaasti. Samoin olen tykännyt Remeksen kirjoista. Kävin viikko sitten katsomassa Mankellin "Ennen routaa"-teoksen pohjalta tehdyn elokuvan. Elokuva poikkesi tottakai hieman kirjasta, mutta tykkäsin myös elokuvasta. Suosittelen kyllä Mankellin kirjoja kaikille. Vaikkakaan kirjamausta on turha kiistellä. Joku tykkää, joku ei. Mutta silloin on turha tuomita kaikkia kirjoja mikäli ei itse niistä satu tykkäämään.
Kyllä Mankell menee siinä missä moni muukin dekkari, paikoitellen mielestäni ihan inhimillistä tekstiä. Tämä nyt on vaan tämmötten himolukijan mielipide - mulle uppoaa niin monenlainen teksti - toisaalta joskus sattuu eteen sellaisia kohtia, jolloin ei mikään kirja maistu. Hyvä sentään, että yleensä luetaan jotakin, saattaapi olla tuloksena sellainenkin juttu, että luullaan hiukan vähemmän.