Ylen uutinen

Oikein hyvä artikeli. Minä yritin itsemurhaa 49vuotta sitten. Minut oli vanhempien toimesta luokiteltu vähäälyiseksi {lukihäiriö} ja elämäni oli päätetty vanhempieni vanhuudenhoitaja joten kotoa ei lähdetä. Kyseessä oli maatila jossa karjaa ja kauppapuutarha toinen syy pitää minut 'kotona' oli työvoiman tarve.

Kun minua vietiin sairaalaan sanoivat vanhemmat: "Sinun on turha puhua mitään ei sinua kukaan usko." Kun olin alle 4v isä käytti minua hyväksi hinkaamalla lastinsa minun reisieni väliin. Äidin milestä se oli Ok koska samana aikan äiti oli kolme kertaa raskaana: "Olet äidin pikku apulainen."

Kun yritin itsemurhaa oli ainoa syyni päästä pois kotoa. En millään voinnut nähdä itseäni asumassa ja tekemässä työtä kotona, eikä tilan rajojen ulkopuolelle ollut mitään asiaa. Hammaslääkäri oli ainoa johon sai poistua. Sinne lähtiessä ja tullessani oli molemmat vanhemmat kuin tulessa, kaikki piti kertoa nähdyt mahdolliset puhumiset ja kaikki...

Mä en kärsisis masennuksesta ollenkaan jos olisin edes normaalin näköinen. Nytkään mua ei oma rumuuteni haittaisi olenkaan, mutta ongelma on se, että ihmisiä vaivaa mun rumuuteni ja se taas aiheuttaa sellaisen ketjureaktion, että mä sitten kumminkin masennun ja se johtuu pelkästään siitä, että ihmiset eivät voi hyväksyä ulkonäköäni.