Kirjottelin jo aiemmin tällä palstalla tosta oksentamisesta synnytyksen yhteydessä... Myös tuolla synnytys-puolella asiasta kyselin. Siellä sain tosi paljon vastauksia ja nyt näyttää siltä, että jopa suurin osa tosiaan oksentaa synnytyksessä!! Ja teistä ehkä tuntuu nyt naurettavalta, mutta mulla on oikeesti ihan todellinen oksennuskammo ja se on paha... Todella paha... Mulla on nyt jo lähes paniikkikohtaus päällä, kädet tärisee ja itkettää ihan hirveesti! Mä en haluakaan synnyttää! Mua pelottaa nyt niin paljon... Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta on totisinta totta.. Auttakaa nyt mua! Miten ihmeessä saan tän pelon hellittämään?! Mulla oli käynnistäminen lähellä kipujen vuoksi, mutta nyt se sitten peruuntuikin, ainakin toistaiseksi, eli odotellaan, että lähtis ite tulemaan omia aikojaan. Laskettu aika on päivä päivältä lähempänä (8 päivää enää) ja pala kurkussa vaan kasvaa... Lohduttavaa on se, että oma äitini ei ole voinut pahoin eikä oksentanut yhdestäkään kolmesta lapsesta, mutta anoppini on kyllä... Joten jos vain pystytte, niin rauhoittakaa nyt mieltäni jotenkin.. Tuntuu, että olen kohta ihan hermoraunio! Kiitokset jo etukäteen!
Ps. Siis itse synnytys tai sen kivut eivät pelota, ei ole koskaan pelottaneetkaan... Mutta tuo oksentaminen... Se lamaannuttaa täysin!!
Ps. Siis itse synnytys tai sen kivut eivät pelota, ei ole koskaan pelottaneetkaan... Mutta tuo oksentaminen... Se lamaannuttaa täysin!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
en ole ikinä kuullut että kukaan tuttuni olisi oksentanut synnytyksen yhteydessä tai en ylipäätäsnä ole kuullut että kukaan on niin tehnyt. mahtaa olla aika harvinaista tuo oksentaminen!!
Mäkin tosiaan luulin niin aluksi... Mut nyt kun oon asiasta kysellyt (en tajua miksi, pahennan vaan omaa oloani sillä!!), niin onkin osoittautunut, että moni on oksentanut... Yllätys oli minullekin... Erittäin ikävä sellainen...
Mulla on kaksi lasta ja vaimo ei oksentanut kummankaan synnytyksen aikana.
Vastasin sinulle jo tuossa aiemminkin.
Mutta minä olen synnyttänyt jo kolme lasta.
Kertaakaan en ole oksentanut.
Inhoan sitä oksentamista myös.
En luojan kiitos paniikkiin asti.
Yhden ainoan kerran, minulle tuli tosi huono olo.
Siis sellainen, et olis voinut laatta lentää.
Tajusin itse, että syynä oli verensokerin lasku.
Järsin ruisleipää, ja huono olo meni kokonaan ohi.
joten, jos sinulle tulee huono olo silloin, kun et ole vähään aikaan syönyt, pyydä jotain pientä purtavaa.
Tiedän, että siinä tilanteessa ei tosiaankaan tee syötävää mieli, mutta yritä jotain järsiä.
Lopuista ei ole sitten tullutkaan huonoa oloa.
Olen ennakoinut.
mutta se huonon olon tulemionen on niin yksilöllistä.
Olen kuullut, että yksi tuhannesta oksentaa.
Ja tämä yksi on yleensä ollut se synnytys kammoinen, joka oksentaa pelosta.
'Joten rauhoitu.
Niin, ja jos voit, vältä ilokaasua.
Tekee hassun olon, ja silloin voi tulla pahakin olo.
Muttei siitä kuitenkaan oksennus tule.
Kysy, jos jäi jotain epäselväksi :o)
Kiitos kaikille mieltäni rauhoittaneille! Kyllä nyt alkaa jo hiukan helpottaa... Mulle tulee kyllä usein tosiaan paha olo jos verensokeri pääsee laskemaan ja mulla on ihan hirmu alhainen verensokeri luonnostaan, joten täytynee ottaa jotain pientä evästä mukaan... Ja tosiaan, asiaa tarkemmin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että jos oksennan, niin oksennan sen takia, että pelkään ja jännitän sitä niin kovasti... Joten täytyy vain yrittää rauhoittua ja rentoutua. Mutta kiitos vielä! Saitte pahimman paniikin hellittämään ;)
Ystäväni reagoi voimakkaisiin supistuksiin rajulla oksentamisella. Noin 15 min. välein sai olla oksennuskupilla. Tuumasin itse, että hirveetä. Supistukset olivat niin voimakkaita, koska jouduttiin käynnistämään. Hän ei saanut mitään alas, kaikki tuli heti pois. En ollut itsekään kuullut moisesta. Suorastaan järkytyin. Inhoan oksentamista, pidättelen sitä aina viimeiseen asti. Tuntuu, että kuolee hapen puutteseen.
Kuitenkaan ilokaasu ei tuottanut minkäänlaisia oireita. Joten kokeile vaan sitä. Oksentaminen voi johtua pelkästään supistuksistakin ja silloin ei tilanteelle mitään voi.
Ystävälläni oli todella rankka synnytys. Pelkoja jäi. Uskon tällaisten tapausten olevan "ei niin yleisiä".
Antaisinkin neuvoksi sinulle, että ota rohkea asenne. "Sattuu, mutta hemmetti minä sen kestän." Vauva on saatava ulos. Loppu häämöttää kun synnytys alkaa. Ota jokainen supistus erikseen, löydä oma hengitysrytmisi, älä murehdi tulevaa. Keskitä ajatukset täysin siihen vauvan ulossaamiseen, vaikka sitten välillä pitää oksentaakin. Asenteesta löytyy niin paljon voimavaroja.
Turha provosoida toista, jolla on pelkoja.
Minulla kaksi nuorinta lasta syntynyt kokonaan ilman kipulääkettä!
Syystä ja toisesta näin.
Viimeinen käynnistettiin, ja yksinkertaisesti kipulääkettä ei ehditty antaa.
Siltikään, en ole oksentanut.
Siinä olet oikeassa, että psyykkaamalla itseään, voi vaikuttaa lopputukokseen.
Mutta nyt täytyis neuvojen pyytäjän psyykata itseään, ja luottaa siihen, ettei se oksentaminen ole oikeasti yleistä, ja hän ei oksenna.
Itselläni on hyvin monta tuttua joilla synnytyksiä takana; työkaverit, ystävät, tuttavat, omia siskoja, sukulaisia, yms. Näistä kukaan - ei kukaan - ole oksentanut synnytyksessä! Empä usko sen yleistä olevan. Monet sanoo että jos ilokaasua ottaa liikaa, siitä voi tulla huono olo. Itseäni ainakin opastettiin milloin piti ilokaasua hengittää ja koin saavani siitä hyvän avun ilman pahoinvointia. Tsemppiä! Ota jotain makeaa mukaa varalle pahoinvointia varten; mehua, suklaapatukoita tms. Ja hei, jos nyt sitten oksentaisitkin... mitä sitten? Ei sellaiseen ole kukaan tietääkseni kuollut että oksentaisi synnyttäessä, mieti sitä!
en ole minäkään ikinä kuullut että kukaan olisi oksentanut synnytyksessä, ja tuosta ilokaasusta olen kyllä kuullut samaa että se voi aiheuttaa pahoinvointia mutta ei välttämättä oksentamiseen saakka sekään.
Ymmärrän pelkosi, inhoan itsekin oksentamista yli kaiken, olen aina inhonnut. Mutta kun mietin elämääni taaksepäin, muistan olleeni oksennustaudissa kerran kuudennella luokalla ja seuraavan kerran 14 vuotta sen jälkeen. Siinä välissä olen oksentanut muutamia kertoja vain sen takia, että teininä tuli joskus juotua yli rajojen. Kaiken kaikkiaan olen oksentanut _todella_ harvoin elämäni aikana. Luulin itse asiassa, että voisin raskausaikana pahoin ja olin ihan varautunut siihen, että minulla on aamupahoinvointia - mutta ei mitään. En ole oksettanut.
Ja jostain syystä en usko, että tulen oksentamaan synnytyksessäkään. Se ei vaan ole "minun tapaistani". Samalla tavalla uskon, että jos sinä et muutenkaan ole herkkä oksentamaan, et oksenna synnytyksen aikanakaan. Miksi yhtäkkiä muuttaisit tapojasi? ;)
Vakavasti ottaen, sinun kannattaa puhua oksennuspelostasi neuvolassa ja synnytyssairaalassa. He varmasti osaavat auttaa. Ei kannata jäädä yksin, ja meitä täällä keskustelupalstalla on monta tukemassa sinua. Tsemppiä! :)
Minäkin inhoan oksentamista, jopa pelkään hiukan. En pysty kuuntelemaan tai katsomaan oksentamista ollenkaan. Jostain kumman syystä omat lapseni olen kyllä pystynyt oksennustautisina hoitamaan.
Itse oksensin kunnolla toisessa synnytyksessä ja oikein lentämällä tuli! Minuun sattui supistuskivut niin paljon että oksentaminen ei kertakaikkiaan tuntunut missään! Lisäksi sitä vaipuu jonkinlaiseen transsiin supistusten välillä, siinä ei ehdi mitään pelätä. Paitsi seuraavaa supistusta.
Luulempa että oksentaminen, vaikka onkin sinulle pelkotila, unohtuu siinä kaikessa muussa hälinässä. Ja aina on mahdollista että et oksennakaan!
Oksennuskammoa oli mullakin nuorena ja kolme lasta olen saanut ja kaikissa synnytyksissä olen oksentanut ja se johtui kipupiikistä jonka sain aina kankkuuni synnytyksessä. Lohdutan sinua, että se on lähinnä yökköilyä, koska et varmaankaan hirveesti syö ennen synnytystä ja usein mahakin toimii supistusten aikana hyvin. Olet aika tyhjä ylä ja alapäästä...Joten eikun tsemppiä synnytykseen! Ja minä tein aamulla raskaustestin ja odotan neljättä lastani. IHANAA!!
Yritän nyt tosiaan rauhoittua... Tosin se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritän kuitenkin! =) Ja kuten joku viisaasti mainitsi, niin miksi muuttaisin tapojani yhtäkkiä.. ;) Eli siis en tosiaan ole oksentanut vuosikausiin! Oksennustaudissa olen viimeksi ollut ala-asteella, enkä muista sitäkään kertaa.. Sitten kerran oksensin, kun olin syönyt liikaa rasvaisia karjalanpiirakoita ja munavoita.. =D Ja silloinkin oksensin vain yhden ainoan kerran ja siitäkin on useampia vuosia aikaa... Sen jälkeen en ole oksentanut kertaakaan. En edes ollessani humalassa. Pahaa on tehnyt useasti ja minulla on sellainen eräänlainen sairaus, joka saa minut voimaan todella pahoin toisinaan (tulee erittäin kova närästys, joka vie yöunet), mutta silloinkaan en ikinä oksenna! Tärisen kyllä horkassa kun on niin älyttömän huono olo, mutta oksennusta ei vain tule! Ja vaikka miten humalassa olisin, niin ikinä en ole oksentanut! Äitini on samanlainen... Ja yhdessä leikkauksessakin olen ollut ja silloin teki nukutuksen jälkeen hieman pahaa ja luulin oksentavani, mutta enpä kuitenkaan! Joten en mä ihan helpolla kyllä oksenna... Joten miksi tekisin niin synnytyksessä?! Ja kipu ei ole ikinä pelottanut mua, outoa kyllä... Korkea kipukynnys on... Joten yritän vetää syvään henkeä ja relata! Suuret kiitokset vielä teille! Eiköhän tämä tästä! Ja äitinikin muuten sanoi, kun hänen kanssaan asiasta keskustelin, ettei ole myöskään ennen kuullut kenenkään oksentaneen.. Joten yritän ottaa ihan iisisti =)
Etsi oman alueesi sairaalasta kokenut ja ystävällinen kätilö ja kysy häneltä ihan suoraan. Vaikka niin paljon parjataankin, niin mukavia ja ihan lässyttämättä rehellisiä puhuvia kätilöitäkin löytyy.
Enpäs muuten itsekään ole kuullut juuri kenenkään puhuvan oksentamisesta. Toivottavasti ei tule kohdalle. Ja tsemppiä sinulle :)