bipo kumppani on rasittava

Mikset sä lähde kävelemään? Kuulostaa sltä, että olisi kummallekin parempi ratkaisu. Etkä ton kirjoituksen perusteella kuulosta siltä, että olisit "reilu kaikille".
Kirjoituksestasi paistaa inho ja kunnioituksen puute, ei mitään edellytyksiä hyvälle parisuhteelle.

Aloitus on epäselvä, sorry. Siis kuka mitä?
Please siivoa kielenkäyttösi ja kirjoita asiasi uudelleen!
Meitä asia kiinnostaa kyllä.

Minulla ei ole bipohäiriötä.
Miesystävälläni on. Meillä saattaa olla aivan normaalia, kun hän yhtäkkiä raivostuu. Se tuntuu kohtuuttomalta.

Ystävyyden tarkoitus on kannustaa toista kasvamaan omaan korkeimpaan potenssiinsa, jos toinen itse niin haluaa. Voidaan puhua jopa unelmista.
Juuri tämä erottaa bipon ja narsistin, joka ei siedä että muut olisivat onnellisia.

Meillä on siis hyvää se, että kannustamme toisiamme.
Mutta kun kohtaus tulee, hän huutaa kaiken luottamuksella kertomani päin naamaa tuosta vain. Olen itse lojaali ystäviäni kohtaan, mutta saan sontaa niskaani. Uudestaan ja uudestaan.
Olen käynyt kouluja aikanaan, matkustellut ym. Hän ei ole, ja siksi en puhu em aiheista. Luen salaa, sillä sekin ärsyttää häntä.

Olen yrittänyt lopettaa suhteen, mutta hän ei hyväksy sitä. Ulospäin hän on iloinen ja komea, enkä usko muiden kohtauksia nähneen. Ristiriitaisuus hämmentää. Juuri kun alan taas vähän luottaa, syttyy se hullun kiilto silmiin, hän ei ole oma itsensä. Hän ei osaa mitenkään selittää käytöstään. Olemme olleet jo monta vuotta yhdessä. En halua olla marttyyri.

Ei tuosta kyllä vieläkään saa mitään selvää, että mistä oikein on kysymys. Kerro konkreettisia esimerkkejä. Älä yleistä äläkä tee itse määritelmiä kuten että sinä olet lojaali, muut ei, jos et pysty perustelemaan asiaa.
Tai että sinä olet sairaan kiltti, mutta kumppanisi on mielisairas, sinä et ole.??? Eikös sairaan kiltti ole myös mielisairas? Ja kiltteyskin on asia jonka voisit perustella.

Ylensä bibon maniavaiheet kestävät viikkoja/kuukausia. Eivät tuollaisia hetkiä. Tuollaiset yhtäkkiset hetket, jotka tulevat ja menevät ovat ihan ihmisen persoonassa, ei sairaudessa.

Hän siis suuttui että minä hain apua itselleni uupumukseen sillä tunnen itseni sairaaksi. Hänellä ei ole sairaudentunnetta. Muuten hän on mitä kiltein persoona, mutta kun kausi alkaa, hän nukkuu tunnin yössä, ja lähtee tosi isot kierrokset. Mutta, olin itse aivan poikki eilen kun noita kirjoitin.
Tiedän että minun pitäisi ottaa yhteyttä hänen hoitavaan tahoonsa, mutta en tee mitään hänen selkänsä takana, sillä hän kokee sen epäluottamukseksi. Olisi eri asia jos kyse olisi esim sisaruksesta, joka suhde on muuttumaton. Mutta seurustelu on pohjimmiltaan vapaaehtoista.

Parisuhde ei ole hoitosuhde.