Hyvät kuulijat, meitä maahanmuuttopolitiikan kriitikoita moititaan usein ihan sävyisistäkin mielipiteistämme, mutta minä aion nyt pitää ihan oikean VIHAPUHEEN. Sen takia myös suvaitsevaiston on nyt syytä pitää ilkeät korvansa höröllään siellä jossakin. Kuitenkin kohdistan tämän puheeni sinuun, joka onnenonkijana olet tullut tähän maahan muka turvaa hakemaan.
Minä en vihaa sinua yksilönä, mutta minä vihaan niitä ongelmia, jotka sinä olet tuonut mukanasi tähän maahan, joka ei ole sinun. Minä vihaan niitä poliittisia johtajia, joiden takia sinä olet jättänyt oman maasi ja oman kansasi. Minä vihaan sitä, että minunkin maani on menossa pilalle sen takia että sinä olet hylännyt omasi.
Minä en vihaa sinun maatasi, mutta minä vihaan sitä, että MINUN KANSANI joutuu maksamaan siitä, mitä SINUN KANSASI on tehnyt omalle maalleen. Minä vihaan sitä, että sinun kansasi johtajat ovat saattaneet sinun maasi niin surkeaan jamaan, että miehet lähtevät etsimään itselleen parempaa elämää sen sijaan, että yrittäisivät ITSE rakentaa omasta maastaan itselleen paremman. Minä en tarvitse sinua rakentamaan minun maastani parempaa, koska minä olen nähnyt millaiseksi sinun maasi on rakennettu. Minä en todellakaan halua minun maatani rakennettavan sinun tavallasi. Ja sitä paitsi olen nähnyt senkin, että minun maani oli parempi ennen kuin sinä tulit. Minä EN vihaa sinua yksilönä, mutta minä vihaan sitä, mitä sinun läsnäolosi tekee minun maalleni.
Minä en vihaa sinun unelmiasi, mutta minä vihaan sitä, että minun kansani laitetaan sinun unelmiesi maksumieheksi. Minä vihaan sitä, että sinä voit haaveittesi toteuttamisessa käyttää RÖYHKEÄSTI hyväksesi sitä hyvinvointijärjestelmää, jonka minun kansani on ITSE rakentanut huolehtimaan meistä suomalaisista ja jota EI OLE mitoitettu muun maailman elättämiseen.
Minä en vihaa sitä ajatusta, että kaikilla on oikeus hyvinvointiin. Minä vihaan sitä, että suomalaisten vanhusten, lasten, sairaitten, vähäosaisten ja koko kansamme hyvinvoinnista joudutaan nyt tinkimään sen vuoksi, että Eurooppaan tunkee väkisin ihmislaumoja, jotka haluavat meidän hyvinvointinsa itselleen. Minä en ajattele, että Suomi kuuluu kaikille. Minä ajattelen, että Suomi kuuluu suomalaisille. Minä ajattelen, että Suomi on suomalaisten kansallisomaisuus – ja minä vihaan niitä ihmisiä, omia ja vieraita, jotka yrittävät sen meiltä varastaa.
Jokainen maa on vastuussa omasta kansastaan. Sinun maasi on vastuussa sinusta. Suomi on vastuussa meistä suomalaisista.
Minä en vihaa sitä, että sinä pelkäät sotaa. Mutta sitä minä vihaan, että sinä jätit naisesi ja lapsesi sodan keskelle ja luikit itse karkuun. En vihaa sinua edes sen vuoksi, että olet minun silmissäni PELKURI. Sitä tunnetta, minkä se minussa herättää, kutsun halveksunnaksi. Minun maassani miehet ovat taistelleet omaan kuolemaansa asti turvatakseen oman maansa naisille ja lapsille itsenäisen ja vapaan maan. Meidänkin maamme joutui sotaan. Meidätkin on yritetty valloittaa. Meitäkin tapettiin ja vietiin vankileireille. Ja me taistelimme itsemme vapaiksi! Me olemme pieni kansa, jolla oli hirmuinen vihollinen. Eikä se sota ollut helppo, ja sen arpia vieläkin itketään. Mutta me emme jättäneet kaveria rintamalla, emmekä me juosseet karkuun ja jättäneet naisiamme ja lapsiamme oman onnensa nojaan.
Sodan jälkeen me kokosimme voimamme ja rakensimme itse maamme uudelleen kukoistukseen. Eivätkä tässä meidän itsellemme rakentamassa maassa naiset joudu pukeutumaan jätesäkkiin piilottaakseen kauneutensa raakalaisilta, jotka eivät muka pysty hillitsemään himojaan. MEILLÄ vain MIELISAIRAAT ihmishirviöt raiskaavat naisia, ja heitä halveksitaan syvästi. Sinun maassasi asia on toisin, ja sen vuoksi minä haluan, että sinä pysyt tapoinesi omassa maassasi. Jos sinä kuolet siellä, toivon, että kuolet kunniakkaasti omaa maatasi ja omaa perhettäsi suojellen.
Minä en vihaa sitä tuskaa, mikä on ihmisellä, joka menettää kaiken ja joutuu pakenemaan henkensä edestä. Mutta minä vihaan sitä halpamaista huijaria, joka valehtelee olevansa hädässä ja valheellisesti vetoaa hyvää tahtovien suomalaisten tunteisiin saadakseen itselleen etuja, jotka hänelle eivät millään tasolla kuulu.
Minä en vihaa sitä, että hädässä olevaa autetaan. Mutta sydämeni pohjasta minä vihaan sitä, että minun maani perusturva järkytetään ja talous tuhotaan niiden ihmisten elämän rahoittamiseksi, jotka VALEHTELEVAT olevansa hädässä, mutta joilla ei ole mitään muuta hätää kuin itsekäs halu päästä hunajapatojen äärelle!
Minä en vihaa ihmistä, mutta minä vihaan tätä järjestelmää, joka mahdollistaa yhteiskuntamme räikeän hyväksikäytön.
Minä en vihaa sinua yksilönä enkä turvapaikan hakijana, ja jos ihan oikeasti olet suuressa vaarassa, toivon, että sinulle löydetään turvallinen paikka lähellä omaa kotiasi, jonne voit sitten heti palata, kun se on taas turvallinen. Mutta koska todennäköisyys sille, että sinä valehtelet siitä, kuka olet ja miksi olet täällä, on niin suuri, en halua olla missään tekemisissä kanssasi.
Minä en vihaa sinua yksilönä, mutta minä vihaan niitä ongelmia, jotka sinä olet tuonut mukanasi tähän maahan, joka ei ole sinun. Minä vihaan niitä poliittisia johtajia, joiden takia sinä olet jättänyt oman maasi ja oman kansasi. Minä vihaan sitä, että minunkin maani on menossa pilalle sen takia että sinä olet hylännyt omasi.
Minä en vihaa sinun maatasi, mutta minä vihaan sitä, että MINUN KANSANI joutuu maksamaan siitä, mitä SINUN KANSASI on tehnyt omalle maalleen. Minä vihaan sitä, että sinun kansasi johtajat ovat saattaneet sinun maasi niin surkeaan jamaan, että miehet lähtevät etsimään itselleen parempaa elämää sen sijaan, että yrittäisivät ITSE rakentaa omasta maastaan itselleen paremman. Minä en tarvitse sinua rakentamaan minun maastani parempaa, koska minä olen nähnyt millaiseksi sinun maasi on rakennettu. Minä en todellakaan halua minun maatani rakennettavan sinun tavallasi. Ja sitä paitsi olen nähnyt senkin, että minun maani oli parempi ennen kuin sinä tulit. Minä EN vihaa sinua yksilönä, mutta minä vihaan sitä, mitä sinun läsnäolosi tekee minun maalleni.
Minä en vihaa sinun unelmiasi, mutta minä vihaan sitä, että minun kansani laitetaan sinun unelmiesi maksumieheksi. Minä vihaan sitä, että sinä voit haaveittesi toteuttamisessa käyttää RÖYHKEÄSTI hyväksesi sitä hyvinvointijärjestelmää, jonka minun kansani on ITSE rakentanut huolehtimaan meistä suomalaisista ja jota EI OLE mitoitettu muun maailman elättämiseen.
Minä en vihaa sitä ajatusta, että kaikilla on oikeus hyvinvointiin. Minä vihaan sitä, että suomalaisten vanhusten, lasten, sairaitten, vähäosaisten ja koko kansamme hyvinvoinnista joudutaan nyt tinkimään sen vuoksi, että Eurooppaan tunkee väkisin ihmislaumoja, jotka haluavat meidän hyvinvointinsa itselleen. Minä en ajattele, että Suomi kuuluu kaikille. Minä ajattelen, että Suomi kuuluu suomalaisille. Minä ajattelen, että Suomi on suomalaisten kansallisomaisuus – ja minä vihaan niitä ihmisiä, omia ja vieraita, jotka yrittävät sen meiltä varastaa.
Jokainen maa on vastuussa omasta kansastaan. Sinun maasi on vastuussa sinusta. Suomi on vastuussa meistä suomalaisista.
Minä en vihaa sitä, että sinä pelkäät sotaa. Mutta sitä minä vihaan, että sinä jätit naisesi ja lapsesi sodan keskelle ja luikit itse karkuun. En vihaa sinua edes sen vuoksi, että olet minun silmissäni PELKURI. Sitä tunnetta, minkä se minussa herättää, kutsun halveksunnaksi. Minun maassani miehet ovat taistelleet omaan kuolemaansa asti turvatakseen oman maansa naisille ja lapsille itsenäisen ja vapaan maan. Meidänkin maamme joutui sotaan. Meidätkin on yritetty valloittaa. Meitäkin tapettiin ja vietiin vankileireille. Ja me taistelimme itsemme vapaiksi! Me olemme pieni kansa, jolla oli hirmuinen vihollinen. Eikä se sota ollut helppo, ja sen arpia vieläkin itketään. Mutta me emme jättäneet kaveria rintamalla, emmekä me juosseet karkuun ja jättäneet naisiamme ja lapsiamme oman onnensa nojaan.
Sodan jälkeen me kokosimme voimamme ja rakensimme itse maamme uudelleen kukoistukseen. Eivätkä tässä meidän itsellemme rakentamassa maassa naiset joudu pukeutumaan jätesäkkiin piilottaakseen kauneutensa raakalaisilta, jotka eivät muka pysty hillitsemään himojaan. MEILLÄ vain MIELISAIRAAT ihmishirviöt raiskaavat naisia, ja heitä halveksitaan syvästi. Sinun maassasi asia on toisin, ja sen vuoksi minä haluan, että sinä pysyt tapoinesi omassa maassasi. Jos sinä kuolet siellä, toivon, että kuolet kunniakkaasti omaa maatasi ja omaa perhettäsi suojellen.
Minä en vihaa sitä tuskaa, mikä on ihmisellä, joka menettää kaiken ja joutuu pakenemaan henkensä edestä. Mutta minä vihaan sitä halpamaista huijaria, joka valehtelee olevansa hädässä ja valheellisesti vetoaa hyvää tahtovien suomalaisten tunteisiin saadakseen itselleen etuja, jotka hänelle eivät millään tasolla kuulu.
Minä en vihaa sitä, että hädässä olevaa autetaan. Mutta sydämeni pohjasta minä vihaan sitä, että minun maani perusturva järkytetään ja talous tuhotaan niiden ihmisten elämän rahoittamiseksi, jotka VALEHTELEVAT olevansa hädässä, mutta joilla ei ole mitään muuta hätää kuin itsekäs halu päästä hunajapatojen äärelle!
Minä en vihaa ihmistä, mutta minä vihaan tätä järjestelmää, joka mahdollistaa yhteiskuntamme räikeän hyväksikäytön.
Minä en vihaa sinua yksilönä enkä turvapaikan hakijana, ja jos ihan oikeasti olet suuressa vaarassa, toivon, että sinulle löydetään turvallinen paikka lähellä omaa kotiasi, jonne voit sitten heti palata, kun se on taas turvallinen. Mutta koska todennäköisyys sille, että sinä valehtelet siitä, kuka olet ja miksi olet täällä, on niin suuri, en halua olla missään tekemisissä kanssasi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sontasepon käsiä kylmäsi.
Hän oli yrittänyt saada väärennetyllä reseptiIIä bentsoja, mutta joutunut pakenemaan apteekista saaden paniikkikohtauksen liikennevaloissa sontien asfaltin liukkaaksi, kompuroiden sonnassaan, mutta kiiruhtaen katkokävellen lähimmälle yksityislääkäriasemalle.
Odotushuoneessa sonnan tahrimissa housuissaan, keltaisten silmien lasittuneina valaistessa hämärää tilaa, hän ajatteli vakuuttaa lääkärin kertomalla ankeasta lapsuudestaan ja mummostaan, joka ei suostunut sänkyleikkeihin ja siskostaan, joka kaipasi pissa-ja kakkaleikeistä luokanvalvojalle...kertoisiko hän suljetusta osastosta ja peloistaan...ei. Tuhoon tuomittu ajatus hän mietti katkokävellessään lähimpään Alkoon. Virne levisi törkyturvan kasvoille, kun hän kostutti ahavoituneet huulensa ruskapullon suulle,halvan hehkuviinin valuessa läpi kovettuneen ruokatorven märkivään pötsiin. Keltaiset silmänsä tuskin ehtivät laajeta kauhusta, kun riuskat kourat tarttuivat sontaseppoon niskaperse-otteella kiskaisten törkyturvan lepositeisiin lanssin takatilaan hoitsun työntäessä 10 L peräruiskeen pallomaiseen askitesvatsaan Hilpeän Suntion viiltäessä vatsan auki ommellen sen kiinni harsolla.
Katsoessaan avonaista pötsiään ja virnuilevaa Hilpeää Suntiota, joka piippu suussaan aloitti leikkaamaan kuolioon mennyttä haimaa, lanssin kaartaessa moottoritielle pitkin korpimetsiä sontaseppo tajusi, että kidutus tulisi kestämään kauan. Hilpeä Suntio otti huikan taskumatistaan katsellen himokkaasti hoitsun avonaista uumaa. Oli aika työn ja aika huvin , hän virkkoi veitsen upotessa sontasepon laajentuneeseen haimaan ja vertahyytävän homomaisen ulinan täyttäessä pimeydessä kiitävän lanssin
Kaksi erilaista kirjoitusta. Aloittaja puhuu asiaa, mutta jälkimäinen täyttä paskaa.
En muista kenenkä tekemä tuo aloitus oli alunperin.
Näin on.
Naapurimaassa miehet ovat sodassa. Täällä nuoret työkykyiset miehet toimetonna. Naapuriapua pitäisi voida tarjota. Ystävyys ja yhteistyö käytäntöön.
Mielestäni näkemystäsi ei ole järkeä lähteä ajattelemaan suvakki/rasse -asetelman mukaisesti. Hyvä että tuot omat näkemykset selkeästi muiden tietoon. Maailman tilanne on viheliäinen - siihen on pakko jollain tapaa sopeutua. Sopeutuminen ei tarkoita sitä, että tilanne pitäisi hyväksyä, tai ettei tilanteeseen pitäisi reagoida mitenkään. Maailma on umpisolmussa - maailma käy pieneksi ja tilanne etenee suuntaan, jossa myyjä ja ostajakin ovat kohta sama taho. Teknologiassa on tehty valtava harppaus lyhyessä ajassa. Muutos on suurempi, kuin höyryvoimasta siirtyminen polttomoottoreihin tai sähkön keksimiseen. Maailman koneisto on rakennettu vanhojen ratkaisujen varaan, vaikka uusi teknologia on jo olemassa. Joka maassa tehdään vanhan systeemin alasajoja, joiden seurausta kaikki on. Ylijäämälle on vaikea keksiä sijoituspaikkaa. Onneksi eletään demokratian keskellä ja diktatuuri väistyy maailmaltakin. Jos Suomi perustuisi diktatuuriin, niin Suomessakin tehtäisiin kansanmurhia riippumatta siitä, onko kyseessä paikallinen henkilö vai maahanmuuttaja. Suomessa ei olisi köyhyyttä esim.leipäjonoja, vaan ylijäämä olisi tapettu, tai häädetty Siperiaan. Onneksi kumminkaan siinä tilanteessa ei olla. Toivottavasti asiat saadaan käännettyä parempaan suuntaan ilman valtion totaalista talousromahdusta. Tosin romahduskaan ei merkitsisi lopullista tuhoa, vaan päästäisiin rakentamaan uutta puhtaalta pöydältä. Talousromahduksesta toipuminen kestäisi kymmeniä vuosia ja ajat olisivat raskaat kaikille.
Oottakos kuullu oravanpyörästä? Vanha sanonta kuulu, sen edestään löytää minkä taakseen jättää.
MEILLÄ vain MIELISAIRAAT ihmishirviöt raiskaavat naisia, ja heitä halveksitaan syvästi.
Voi kunpa noin olisikin! Totuus on ikävä kyllä täysin toinen. Naapuri, työkaveri, esimies, oma puoliso jne. ihan tavan tauno on erittäin suuressa osassa raiskauksia tekijänä.
Eikä meillä kaikki tulleet/olleet rintamalla, vaikka oli selkeä vihollinen, ei tarvinnut naapurinpoikia ampua.
Jatkosodan ja Lapin sodan aikana sotilastuomioistuimet käsittelivät yhteensä 32 186 karkuruustapausta. Rintamakarkuruuteen saattoi liittyä sotaväsymys ja pelko, joissakin tapauksissa kyse taas oli harkitusta ideologisesta tai poliittisesta päätöksestä paeta etulinjasta. Kun sotilaiden kokonaismäärä oli 530 000 suomalaista, oli pakosalla olijoita aika paljon.
Ei me olla parempia,eikä huonompia, vain ihmisiä!
Suomessa raiskataan arvioiden mukaan vuosittain 15 000 aikuista naista ja tämän lisäksi joukko lapsia ja miehiä. Jokainen liikaa. Tästä ei vaijeta syyttämällä vain yhtä ryhmää.
"Vaikka sekä naisten että miesten vastaukset olivat varsin samanlaisia, miehet ajattelivat naisia useammin, että jos tekijän ja uhrin välillä on aiemmin ollut seksiä, se on lieventävä asianhaara tekijälle.
Ronkainen muistuttaakin, että vaikka mielikuvat raiskauksesta liittyvät usein ulkona yölliseen aikaan tapahtuviin "puskaraiskauksiin", todellisuudessa noin puolet raiskauksista tai niiden yrityksistä tekee kumppani tai ex-kumppani.
Vaikka vain harva langettaisi vastuun raiskatuksi tulemisesta uhrille, tilastojen tarkempi analysointi paljastaa irvokkaan ajattelumallin.
"70 prosenttia vastaajista siirtäisi vähintään yhden tai useamman edellä kuvatun tapauksen kohdalla vastuun uhrille ainakin osittain. Heidän mielestään on siis seikkoja, joiden perusteella raiskauksen tekijää pitäisi ymmärtää", Ronkainen sanoo.
https://www.kepa.fi/uutiset/7641
Ja matuille ei raiskaus tulisi mieleenkään,,,!
Paliokos liekan pöyässä on näitä ruakittavia pörrääjiä päivät notkuviä, onkos tarkkaa lukumäärä tavallisella liekalaisella, joka verorahoillaan näitä syättääpi, mistä muusta seinästä se raha mukamas revitään, kuin liekalaisten kukkaroista.