syksyisiä kuvia. Mielikuvitellaan, että puistossa olisi maassa iso kasa kahisevia kuivuneita ja syksyn iloisia vaahteranlehtiä. Kävelisit kumppanisi kanssa. Kehtaisitko vetää hänet tuonne kahikkoon piiloon, heittelemään sadetta päällenne? Tai vain mielikuvissasi voisit moista ilkamointia harrastaa? Tai onko koko touhu lapsen tasoista järjetöntä eläinten tason heittäytymistä?
Ei koske minua
KunhanmieliLeikin
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole kehtaamisesta kiinni. Toteutuminen riippuu kumppanista. Tietty samankaltainen tilanteeseen heittäytyminen, jos se onnistuu molemmilta ja tulee luonnostaan, niin sitten. Jokainen ei vie minua siihen vireeseen, että niin tekisin.
Oisko se vähä niinku " helppo olla oma ittesä" fiilis? Tai riehaantuminenko ois kyseessä, villiintyminen tunteistansa? Tai oisko se semmost, et antaa mennä...
helppo olla oma ittensä.
Sit se vois olla semmostakkii, et haluis tuottaa toisel hupia. Et silleesä niinku oikkee naurraa syrämmest ja tuntuis hyväl ja lämpimäl rinnas, et tuo on niinku mun ihka oma ihimine ja tää o meijä juttu.
Jo lapsena nautin värikkäiden vaahteranlehtien väriskaalasta. Se oli uskomattoman mukavaa. Meni jotenkin sekaisin niistä eri sävyistä. Tykkään syksystä.
Suppilovahverotkin ovat tosi upeita, kaikki uniikkeja ja kauniita. Vain luoja osaa.
Ihminen ei koskaan osaisi tehdä niitä eri värisävyjä, mitä luonnossa on, varsinkin syksyllä. Siksi en osaa arvostaa oikein maalauksia