joten kerroin puolisolleni meistä..Siksi koska olen uskollinen mun oli pakko
Mulle tuli huono omatunto
kertoahänellemeistä
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Aina kannattaa kertoa.
Siis jos jotakin on tapahtunut.
Mieti asiaa toisen kannalta, hänen tulee tietää että voi miettiä yhdessä suhdettanne ja suunnitella omia tekojaan.
Karmeinta on jos toisen teon perustuvat valheille, no, mitä sitten luulisit että tapahtuu jos elää valheessa ja toinen toimii niiden valheiden perusteella?
Uskollinen, no niin just joo!!!
Ihanko totta. Mut se tuumas teistä.
Oli vihanen
Hieno asia, arvostan suuresti, kuuntele vain sydäntäsi. Muista että oon aina sun tukena jos tarvitsee..
Näille ei voi kuin nauraa..Ei nyt pitäis olla perjantai-ilta.
Jos omatuntosi kolkuttaa teit oikein. Jos ei kolkuta niinnteit väärin heh hehe hee...ei nyt sentään. Mielestäni on hyvä kertoa, jos kokee asian kertomisen suhteellensa rakentavaksi ja silloin, jos joyain konkreettista on tapahtunut mielestäni on ehdotonta kertoa!
sulla on niin tyhmä puolisokin kutne oot ittekkin, ettei se ole tuosta asiasta moksiskaan, jatkaa vaan kulissien ylläpitoa, ja sä paskahousuiluas. Ootte samannäköisiikin, läskejä plösöjä.
Ensinnäkään uskolliset ei petä. Toisekseen pitikö oma huono omatunto kaataa toisen niskaan? Oisit vaan kärsinyt itseksesi hölmöilyistäsi ja opetellut olemaan oikeasti uskollinen.
Mitä siis kerroit jos olet uskollinen?
voittekin tulla yhdessä kylään, vai? Saatte molemmat tutustua minuun ja voidaan sopia järjestelyistä, onko viikko mun luona ja viikko hänen luona.
Eihän ole paskempi ehdotus?
Mää kuukkaas vähä luule, et aloitus on provo. Hassu juttu.
Tää alottaja vedättää päivästä toiseen . voi voi puolisoo oo ikuna nahnykkään. ja popula uskoo.
puolisoo ole senparemmin kun tääläkään ketään, sotket vaan ihmisiä tahallas.
Hohohoo :D olipas ratkiriemukasta..
Päätettiin puolison kanssa, että otetaan asia esille seuraavassa tapaamisessa.
Eihän tämä kaksoiselämä voi näin jatkua!
Muistitko kertoa sille toiselle että sulla on puoliso?
Saitko puolisostasi mitään irti ?? tunnustiko? ;)
Kyllä kantsii kertoa, jos on sattunut ihastumaan johonkuhun toiseen, mutta toivottavasti tunteesi eivät ole johtaneet mihinkään tekoihin sentään. Silloin ei ajatuksesi ja tekosi käy yksiin, ja et voi luokitella itseäsi mitenkään uskolliseksi ja lojaaliksi rakkaintasi kohtaan. Ihastuminen on merkki, että omaa nykyistä suhdetta kannattaa hoitaa paremmin ja jotain korjausliikkeitä suhteen eteen täytyy tehdä ettette kadottaisi toisianne tunteenkaan tasolla.
Ei pidä paikkaansa! Pitkään yhdessä olleet tietävät, että ihastuksia tulee ja menee ja jos oma parisuhde on hyvä ja vakaalla pohjalla noille ihastumisille ei halua tehdä mitään.
Onnellisessakin parisuhteessa kumpikin osapuoli usein ihastuu toiseen. Haihtuu aikaa myöten. Näin on näreet, kun olen keskustellut monien yatävieni kanssa. Jokaista ijastumista ei kannata edes kertoa, jos ei tee mitään sille. antaa vain olla ja mennä ohi ja keskittyy olennaisimpiin asioihin eli omaan pariin.
Korjausliikkeitä voi tehdä aina, oli sitten suhde millainen tahansa. Toisinaan se tuottaa tulosta ja toisinaan taas ei.
Samaa mieltä, ei ihastumisen mekanismi katoa ihmisestä lopullisesti vakiintuneen parisuhteen myötä. Joskus joku vain kolahtaa!
Ennen omaa ihastumistani minulla oli vankka käsitys siitä, että ehkä jollekin niin voi käydä, varsinkin jos omassa suhteessaa jokin mättää, vaan ei minulle. Aivan kuin mustavalkoinen ajatteluni olisi rekisteröity jossakin, ja PAM! ihastuin itse päätä pahkaa. Se kannusti minua etsimään asialle selityksiä ja ottamaan selvää muiden kokemuksista sekä asian psykologisesta puolesta. Kas, se olikin paljon tavallisempaa ja kenen tahansa kohdalle mahdollista. Jokainen voi kuitenkin itse valita, miten asiaan suhtautuu ja mitä sille tekee.
Itselleni ei tullut mieleenkään kertoa omalleni ihastumisestani (joskin se saattoi näkyä päällepäin ylitsepursuavana energiana). Syy oli se, että hän itse aikoinaan kaipasi toista, ja sen kuuleminen loukkasi ja osin särki sydämeni. Olin siitä kuitenkin päässyt yli jo vuosia sitten, enkä halunnut hänen joutuvan kokemaan samaa. Hän ei ehkä olisi selvinnyt vastaavasta kuten minä.
Niimpä. Mitä sitä turhaan toista kiusaamaan omalla ihastumisellaan toiseen, jos ei ole aikomuskaan tehdä asialle mitään. Itse en edes odota, etteikö minun kumppanini voisi ihastua toiseen. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että hän ihastelee vain ja yksistään minua. En voi sitoa hänen tunteitaan, eikä hän minun.Ei sillain voi toista ihmistä kahlita itseensä.
Teot on sitten erikseen, jos niihin lähtee..
Joskus ihastuminen voi tuoda myös lisää potkua omaan parisuhteeseen. Itselläni ainakin ihastumis-hormonit kasvattivat seksinnälkää, mikä oli mieluista myös kumppanille.
Täältä olen toki lukenut päinvastaisiakin juttuja, eli ettei teekään yhtään mieli sen oman kanssa, mutta ehkä niissä tapauksissa seksielämä on ollut jo valmiiksi näivettynyttä tai parisuhteessa ennestään isoja ongelmia. Eli ihastumisesta voi olla myös hyöytyä ;) joskaan en kannusta ketään ehdoin tahdoin ihastumaan - toisaalta, jos ei ihastumista voi estää, ei sitä voi tarkoituksella saada aikaankaan. Nimim. kun olin sinkku, minuun ihastui mukava tyyppi, mutta kun omat tunteeni eivät heränneet, ei mahtanut mitään.
Suvaitsevat ihmiset myös tietää, että on ihastuksia ja IHASTUKSIA.
Omasta mielestäni selityksiä on hyvä kuulla, se laajentaa näkökulmaa. Voi ihastua tosi vahvastikin, jopa rakastua, ilman että se olisi oman suhteen maailmanloppu.
Ihastua voi ja myös väärään suuntaan todellakin. Kannattaa varmaan jutella mikä omassa suhteessa puuttuu mutta meeppä sanomaan narsistiselle kilpailevalle näitä niin saa vaan omahyväisen virneen.Sen jälkeen se ja sama lähteä menemään Ennenkuin tulee itse petetyksi!
Jos suhde on muuten terveellä pohjalla, niin kyllä se kestää sen ihastumisen, mutta rakastuminen on jo hieman voimakkaampi tunne, ja itsestä oli aika raastavaa ja myös omalle sydämelle tuskallista katsella vierestä sitä, että kumppanin tunteet kohdistui johonkuhun toiseen. Itse pistin suhteen poikki tässä keväällä, jotta toinen osapuoli tunteidensa kanssa pääsisi eteenpäin umpikujastaan ja saisi selviteltyä tuntemuksiaan. Itse en ole päässyt omista tunteistani eroon häntä kohtaan ja en tiedä millä tasolla voisin hänet kohdata, mitä hänelle kuuluu ylipäätään, johtiko rakastumisensa mihinkään, kun itse kuitenkin ehdotti tapaamista jokunen aika sitten ja se meni puihin. En tiedä mitä mielessään liikkuu, en yhtään, mutta hänen pitää ymmärtää, että myös mulla on tunteet.
Pakkohan se oli tunnustaa että saa nuo omantunnon puhtaaksi. Se miksi sen tein oli se että tuo kakkonen otti uuden hoidon. Ensin meinasin todella hermostua sitten mietin mihin itse olen ryhtynyt. Nyt on helpompi olo ja näen puolisoni uudessa valossa. Rakastaahan se minua selkeästi. Jouduin kertomaan kaiken kuten yleensä naiset haluaa. Kerroin rohkeasti mikä johti mihin ja mitä tunsin. Onneksi ohi ja olen nyt onnellinen. Kannattaa kertoa vierii kivi rinnalta.