Saisinko apua tässä pulmassani. Eli, mullahan on nykysellään kaksi narttua, joista toiselle etsitään uutta kotia erinäisien juttujen takia. Mutta, haluaisin jatkossakin olla kahden, tai vaikka kolmen pienen koiran ihminen. Kun nämä tapaukset, Nappi ja Jumbo, eivät tulleetkaan toimeen, kannattaako edes harkita uudelleen yrittämistä? Jumboa ei voi toinen koira korvata, mutta jotenkin ajatus, että mulla olisi vain yksi koira, on jotenkin... Tyhjä.
Mutta kun tuntuu, että jos Jumbon jälkeen otan heti uuden koiran Napille kaveriksi, jotenkin petän Jumbon, kun annan sen pois. Mutta sitten taas, Jumbo ja Nappi eivät tule toimeen, ja sillä siisti. Pakko antaa Jumbo pois. Ja Jumbo vain siksi, että se on myöhemmin meille tullut.
Nappihan pelkää Jumboa, mutta on aina hyväksynyt kaikki koirat, sen takiahan Jumbo meille otettiin. Mutta Jumbopa ei hyväksynytkän Nappia! Ja sen takia etsitään kotia. Millaisethan traumat Napille on tästä jäänyt? Uskallanko ottaa toista koiraa? Ajattelin, että uros ja paljon nuorempi, sellainen, että maksimissaan Napin kokoa aikuisena. (Olen suunnitellut leikkauttavani Napin jokatapauksessa) Tai vaikka ihan pentu, vaikka samasta pentueesta narttu ja uros. Mahtaisiko Nappi hyväksyä? Kun ei sillä ennen Jumboa ollut mitään ketään vastaan (vain saksanpaimenkoiria jostain kumman syystä). Kun sitten Nappi saisi ja olisi uusien tuklokkaiden/tulokkaan pomo alusta asti, sillä tuskin tappelisivat pentujen kanssa enkä kyllä antaisikaan, vaan olisivat vain valvonnan alla yhdessä aluksi. Ja ei olisi sitä kokoeroa niin paljon... Vaikeaa!
Jos joku teistä vastaisi... Vai olenko se minä joka pelkää niin paljon etteivät koirat tule toimeen, että haihattelen turhia?
Mutta kun tuntuu, että jos Jumbon jälkeen otan heti uuden koiran Napille kaveriksi, jotenkin petän Jumbon, kun annan sen pois. Mutta sitten taas, Jumbo ja Nappi eivät tule toimeen, ja sillä siisti. Pakko antaa Jumbo pois. Ja Jumbo vain siksi, että se on myöhemmin meille tullut.
Nappihan pelkää Jumboa, mutta on aina hyväksynyt kaikki koirat, sen takiahan Jumbo meille otettiin. Mutta Jumbopa ei hyväksynytkän Nappia! Ja sen takia etsitään kotia. Millaisethan traumat Napille on tästä jäänyt? Uskallanko ottaa toista koiraa? Ajattelin, että uros ja paljon nuorempi, sellainen, että maksimissaan Napin kokoa aikuisena. (Olen suunnitellut leikkauttavani Napin jokatapauksessa) Tai vaikka ihan pentu, vaikka samasta pentueesta narttu ja uros. Mahtaisiko Nappi hyväksyä? Kun ei sillä ennen Jumboa ollut mitään ketään vastaan (vain saksanpaimenkoiria jostain kumman syystä). Kun sitten Nappi saisi ja olisi uusien tuklokkaiden/tulokkaan pomo alusta asti, sillä tuskin tappelisivat pentujen kanssa enkä kyllä antaisikaan, vaan olisivat vain valvonnan alla yhdessä aluksi. Ja ei olisi sitä kokoeroa niin paljon... Vaikeaa!
Jos joku teistä vastaisi... Vai olenko se minä joka pelkää niin paljon etteivät koirat tule toimeen, että haihattelen turhia?
Vastaukset 24
Vanhimmat
En taas tiedä koiristasi, kun en ole nähnyt..
Mitä jos kokeilet nappia tai jumboa perheessä, jossa on jo toinen koira? Tai otat jonkun koiran hoitoon pitemmäksi aikaa. Silloinhan selviää periaatteessa se, että kumpi heistä on se, joka ei hyväksy kotiinsa muita koiria asumaan, vai onko kyse vain siitä etteivät pidä toisistaan.
Toisaalta; minä uskon että jos olet pomo, voit tosiaan vaikuttaa aika pitkälti siihen, että ajan kanssa koirat sopeutuvat toisiinsa.
Et ole paljoa kertonut, tai jos olet, olen missannut lahjakkaasti :) ne keskustelut, missä kerrot että miten se ilmenee etteivät tule toimeen, ja kauanko olet yrittänyt?
Niin, ymmärrän, että jumbo on helpompi antaa pois, koska se on myöhemmin tullut. Mutta; kuinka iso nappi on? ehkä se pelkää itseään isompia koiria jotka asuvat luonaan..?
Suosittelen kokeilemaan ensin molemmilla sitä että suostuvatko ylipäätään asumaan toisen koiran kanssa, ennenkuin otat uutta koiraa..
Minunkin tekisi mieli ottaa kolmas koira, mutta nämä riiviöt ovat vielä niin aikaa vieviä, että ennenkuin toisen ison ongelman olen jommaltakummalta ratkaissut, niin etsin siihen asti vain kissaa :P
(Niin, hamsteri kuoli loppuvuodesta, joten periaatteessa meillä on yksi tyhjä aukko perheessä..)
Ne tappelevat. Jumbo menee Napin kimppuun aina, kun pääsee. Nyt taitaa olla päivä 44 mitä Jumbo on täällä ollut..Pidän päiväkirjaa joka alkaa Jumbon tulosta, juu, on se päivä 44. Nappia on kokeiltu, kun Kasper vielä eli, eikä mitään ongelmia. Mutta toisaalta, Kasper oli uros...
Itse taas uskon, että koiria ei voi pakotta olemaan 'kavereita'. Kun ei toimi, niin ei toimi tuo kemia noilla kahdella. Mutta kyllä olen aikamoinen lässy kasvattamaan koiria, ehkä enempi kuri ja järjestys auttaisi. Siksi olen aina epäillyt, kannattaako mun koskaan ottaa ihan pentua, kun olen tämmönen lällykkä.
Kokoeroa tytöillä on sellanen 20-25 cm, Jumbo on siis isompi huomattavasti. Kassu oli Jumboakin isompi...
Nyt juoksuaikana tilanne on rauhoittunut, mutta vain siten, että nyt Nappi ei saa turpaansa, vaan Jumbo yrittää astua sitä 24/7. Koko ajan saa olla komentamassa, ja olenkin. Periaatteena se, että kun Nappi on alin, minä ylin ja Jumbo välissä, niin Nappi on meikäläisen 'akka' eikä Jumbolla ole asiaan mitän sanomista.
Epäilen kyllä, että tuskin otan enää toista Jumbon lähdettyä. Kuitenkin siinä itkeskelen sen perään ja elellään jonkin aikaa kahdestaan, niin siihen tottuu. Aina välillä vaan tulee mieleen, että jos sitten kuitenkin...
Ja onhan tämä haukkumisongelmakin. Mutta siitä varmasti selvitään. Katsotaan nyt, että mitä juoksuajan jälkeen tapahtuu, jos rauhoittuisi. Mutta jos jatkuu tällaisena, että toinen ei uskalla tulla samaan huoneeseen, eikä voikkaan, niin kyllä se on perempi etsiä uusi koti Jumbolle.
Uskon, että nuo tappelut ovat vaan sitä pomoiluvahvistamista. Ja näin ollen uskon edelleen, että ne sopeutuvat, jos annat molemmille huomiota suht tasapuolisesti ja noudatat niiden pistämää arvojärjestystä.
Niin, minkä ikäisiä ovat? Eli jumbo on pentu, ja nappi ei ?
Hullu idea mutta.. jos jumbo haluaa leikkiä, ja on vihainen napille, joka ei leiki, onhan aina mahdollista ottaa se kolmas, jumbon kokoluokkaa vastaava koira leikkikaveriksi?
Meillä ainakin mietittiin sitä siksi, että Rita ei jaksa leikkiä Hiilin kanssa, ja Hiili roikkuu ritassa. Jos olisi joku enemmän Hiilin kokoinen, olisivat ainakin tasavertaisempia. Rita kun on niin kömpelö, että tuntuu että se on solmussa, jos hiili juoksee mahan alta :|
En minä tiedä :D Kaikkea pitää kokeilla, paitsi täyspitkillä suksilla pyöröovesta hiihtämistä etuperin.
Sanoisin (ja tämä on minun mielipiteeni) että jos ymmärsin oikein, tämä Nappi on narttu. Eli jos haluat Jumbon jälkeen toisen koiran, ota se pentu ja uros jos kerran meinaat leikkauttaa Napin.
Yleensä koira kuin koira, jos on täysissä järjissään tulee toimeen ihan pennun kanssa. Kokemusta on. Ei tietenkään kaikista. =) Mutta siis pentuun koirat yleensä suhtautuvat pentuna. Se ei uhkaa niiden asemaa, jos omistaja vaan osaa pitää jonkinlaisen "perheenpään" aseman talossa. Meillä on tullut niin aikuiset urokset kuin nartutkin toimeen pennun kanssa, vaikka aikuinen koira ei muuten olisi voinut sietää toisia koiria.
Jos päädyt pentuun, käy ensin tutustuttamassa Nappi pentuun ennenkuin tuot sen kotiin. Jos vain mahdollista. Näin pystyt hieman saamaan viitettä miten Nappi käyttäytyy pentujen kanssa, ja hyväksyykö se niitä. =)
olen sitä mieltä, että uros ja narttu tulevat helpommin toimeen. nartut ovat yleensä aika tiukkapipoja...
Itseasiassa syy, jonka takia päädyin toiseen narttuun, oli se, että Kasper ei olisi tullut toimeen uroksen kanssa. Ja sittenhän siinä kävi niin, että poika lähti paremmille maille 5 päivää ennen Jumbon tuloa meille.
oli tässä aikaisemmin se sijoikoira joka oli uros ja siis tämä oma koirani on uros myös. nyt kuitenkin tämän sijoituskoiran pois lähdettyä ( syyt on jossain jo aiemmin kirjuutettuna) olen ottamassa narttua. ehkä jotenkin niinkun varmuuden vuoksi tai jotain. nartut on ainakin minun kokemukseni mukaan olleet aina vähän semmosia kipakampia. ja se on minusta ihan hyvä piirre.
Vanhempi koira pelkää meillä kanssa nuorempaa koiraa. Tai ei ehkä täysin pelkää, mutta ei suuremmin välitä olla sen seurassa, koska pentu riepottaa sitä jatkuvasti. Asiaan on huomattavasti auttanut sekä pennun kuonopanta että kunnon kieltäminen. Tällä hetkellä tulevat toimeen ihan hyvin, mutta vähän pelottaa tuo murrosikä, voi olla että pentu tekee itestään vanhempaan nähden pomon. Ovat kuitenkin niin eri luonteisia, että luulen että vanhus jää kaakkoseksi huolimatta omista yrityksistäni pitää sen asemaa yllä.
Minä en ehkä sinuna luopuisi pennusta ihan vielä. Tosin en kyllä ole päässyt näkemään teidän tilannetta, mutta kuitenkin.
6 ja 4 vuotiaat. Tai tänä vuonna 7 ja 5 vuotiaat... Tämä nuorempi on paljon isompi ja lyttää pienemmän helposti ihan massan voimalla. Ei paljon auta kieltäminen, mutta vettä olen ruiskutellut niitten päälle, niin jo loppuu.
Ovat siis niinkin vanhoja. tuota.. Anna tapella, kunnes toiseen sattuu oikeasti.
Eli selvittää välinsä kunnolla. Yleensä siinä vaiheessa, kun toinen ulvahtaa, toinenkin lopettaa. Mutta miten on, ovatko sitten tapelleet siis ihan Kunnolla?
Ja siis kaksi narttua. Niin, ne ovat vaikeampia, enkä usko että vielä kolme kuukauttakaan on sopiva sopeutumisaika, ts. olisin niin jääräpäinen, että odottaisin itse vähintään puoli vuotta, ennenkuin luopuisin, ellei tilanne ole ihan mahdoton..
Mutta niin; kuten monet ovat sanoneet, nartut ovat niitä kipakampia jne, mutta toisaalta; kun ne kerran saa ystävystymään ja olemaan tiimi, niin parempaa tiimiä saa hakea :)
..tapeltu. Nappi parka ihan haavoilla aluksi. Nyt se tosian väistää jatkuvasti. Sehän mulla onkin onkelmana, kun mun mielestä ne on tapelleet ihan kunnolla ja tarpeeksi, kun Jumbo ei luovuta kun toinen huutaa. Ja on mekin otettu Jumbon kanssa yhteen, ja olen kyllä ehdoton pomo mielestäni. Siksi siitä haluan luopua, kun toinen on onneton ja siksi epäilen, että jos sitten toisen kanssa käy samalla tavalla. Ehkä on parempi haudata ajatus, ja ottaa vaikka se kilpikonna. Se ei ainakaan haukkuisi.... :D
Sitä vaan yrittää jääräpäisesti saada tahtonsa läpi.
Minkäslainen se holopainen olikaan?
ei pidä antaa tapella. ihminen on kuitenkin se lauman pomo joka määrää kaikille paikkansa.
olen nähnyt tuttavallani vastaavan tilanteen,että kaksi narttua tappelivat jatkuvasti, eikä omistajat puuttuneet vaan antoivat tapella. toisella koiralla oli jatkuvasti korvat verillä ja muuta. se oli myös hyvin stressaantunut kokoajan. ei kivaa kummallekaan.
Ihan oikeasti... jos narttukoirat eivät saa asemaansa selville ensimmäisessä tappelussa, on viisainta erottaa ne, koska nartut tappelevat niin kauan kun toinen voittaa, ja se voi tietää huonoa loppua. Silloin kun narttukoirat ottavat tosissaan yhteen, ne eivät kuule, eivätkä näe, ja varsinkaan eivät ota käskyjä vastaan.
Juuri tästä syystä meilläkään ei ole narttuja vaan kaksi urosta. Nartut todellakin tappelevat loppuun asti. Yleensä seurauksena on eläinlääkäri reissu tai jopa pahempaa.
Meillä kaksi suurta urosta jotka välillä tietty nahistelee, varsinkin ruoka-aikaan vanhempi ärähtelee nuoremmalle, mutta toinen väistää.
Välillä rähähdellään ja kokeillaan vähän kuka on kuka, mutta uroksilla se loppuu aika lyhyeen, toinen alistuu ja toinen ymmärtää ja menee pois.
Muutaman kerran kk tulee näitä kunnon tappeluita, jostain pikkuasioista, ne lopetetaan alkuunsa, meillä ei aleta tappelemaan. Sinne sekaan vaan tai kamalasti ääntä ni kyllä loppuu. Molemmat laitetaan erilleen hetkeksi ja taas ollaan kavereita. =)
Kyllä antaa itse selvitellä välejään.Riippuu tietysti rodustakin, mutta hiukan liikaa on tapahtunut sellaistakin tuttavapiirissä, että on pidetty kolmeakin aikuista narttua keskenään ja "annettu selvitellä välejä" omin päin ja "se heikoin lenkki" on löytynyt sitten eräänä päivänä kuolleena kotoa.
Meillä jonkun vuoden takaa kokemusta vastaavasta, siten ettei toinen vanhempi (ajokoira) mielestäni millään tapaa provosoinut nuorta sakunarttuani joka oli sen kanssa kasvanut pennusta asti, tultuaan n.kolmevuotiaaksi se alkoi dominoimaan juuri tätä vanhinta koiraa, pitämällä päätä sen niskanpäällä, murisemalla, ja jäykin jaloin kiertelemällä sitä, tämä käytös alkoi tilanteesta,jossa saku (omasta mielestään)"puolusti" sitterissä nukkuvaa vauvaa ajokoiralta,joka aikoi hypätä siitä ohitse ja sai vauvan vieressä makaavan sakun siitä ihka ensimmäisen kerran kurkkuunsa, tietenkin tilanteet laukesivat aina läsnäollessamme,komentoon, mutta tulipa sitten sekin päivä kun ajokkia jouduttiin viimein viemään eläinlääkäriin ommeltavaksi, sen isoin polkuantura oli irronnut tappelussa kokonaan ja roikkui pelkän nahan varassa, saku olisi kyllä jatkanut tappelua "loppuun asti", eikä kuullut eikä nähnyt mitään, silti toisen silloisen koiramme (narttu)kanssa sillä ei ollut mitään välienselvittelytarvetta koskaan.
Tämän tilanteen jälkeen en ole enää uskonut näihin "romanttisiin" kuvitelmiin siitä miten nartuista voi tulla (lopunikänsä) kavereita, vaikka ne tänään olisivatkin mitä ylimpiä ystäviä, ei siihen "välien menemiseen" kyllä lopulta tarvita isoa asiaa.Valitettavasti.
Joo, holopainen ei hauku, se yrittää vaan lisääntyä lenkkareiden kanssa, pelkää valkohiuksisia naisia ja hieroo itseään kirkkaanvärisiin sukkiin. Punainen ja oranssi erityisesti :D
Punakorvakilpikonna se vissiin on.
Ja kävelee paljon lattialla, ajaa koiran asian haukkumatta ja ulkoilematta talvisin? :D
Jos oikeasti kiinnostaa kilppari, pistä postia [email protected]
Uskon holopaisen tulevan toimeen vaikka viiden koiran kanssa, kun totuttaa :)
Kyllä meillä välillä rähistään, mutta yksi ainoa kunnon välienselvittely on läpikäyty, ja sen jälkeen tilanne rauhottui kummasti heidän välillään.
Minusta taas koirien pitää antaa keskenään sopia laumajärjestyksensä, kunhan muistavat että ihmiset ovat ne, jotka ovat ylempänä..
Niin, kysymys nyt teille, jotka sanotte että ette koskaan selätä, ja sinullekin, (taisi olla snadi) joka ei koskaan koske koiraansa rangaistusmielessä..
Mitä teette siinä vaiheessa kun kaksi narttua ottaa yhteen jostain syystä, omia tai vieraita?
Niin no. Minulla on ollut aina vain positiivisia kokemuksia kahdesta nartusta samassa tilassa. Uroskoiraa en ottaisi kovinkaan herkästi, tosin muista syistä kun tappeluista.
Mutta niin, ehkä se on kiinni rodusta, ehkä persoonallisuudesta. Meillä Hiili on pomo, ihan selkeästi, mutta rita on se, joka dominoi hiiliä.
Se on hassua, tiedän. Hiili antaa tahallaan dominoida, Rita pitää tosiaan päätään hiilin päällä, välillä tassuaan, välillä "mittailee" suullaan, että "tuosta mahdut suuhuni, ja tuostakin..", ja sen tuloksena Hiili on ihan kuolassa. Aina jos Hiili innostuu liikaa, Rita tulee "Polisoimaan" ja rauhoittamaan Hiiliä, että eipäs ny riehuta, tai saat selkääs.
Ja kuitenkin sitten jos meno meinaa mennä vakavaksi, heti kun toinen ulahtaa, yleensä Rita, niin Hiili lopettaa. Ja jatkavat samaan malliin.
Jos vain suinkin on joku kaveri mukana, niin molemmat käyvät koiria takajaloista kiinni, ja nostavat, koirat hämmentyvät kun tasapaino pettää, ja eivät kuitenkaa yletä heti puremaan, mutta jos on yksin ,ei kannata mennä väliin, nimittäin se omakin koira puree silloin!Tarkoitan nyt sellaista kunnon tappelua,jossa koira ei todellakaan tottele, vaikka olisi kuinka koulutettu....nimittäin urokset tappelevat reviireistä,mutta nartut johtajuudesta,ja se on totista touhua.
täysin tilanteesta. Omat koirat kun ei tappele, resursseja on tarpeeksi, kaikki on hyvin.
Jos tappelisivat, viheltäisin lujaa, heittäisin vettä päälle jos oltaisiin ulkona ja tilanne sallii, tai antaisin räyhätä (riippuu tilanteesta)--> jos olisin yksin tilanteessa, jos en, käyttäisin kaikki edellä mainitut keinot hyväkseni ja jos se ei auta sopimuksesta katsoisimme milloin on sopiva hetki rykäistä takajaloista tappelupukarit erilleen. Ellei huom. ELLEI kyseessä ole omat koirat.
Kysymys:
Lasketko ihminen siihen väliin menemisen rankaisuksi? En koiraa koske rankaistaakseni sitä fyysisesti (esimerkiksi niskanahoista tarraaminen) mutta kyllä käytän rankaisuja hyväkseni, mutta tiedostan kaikki sudenkuopat mitkä niihin liittyy (kuten se että negatiivinen huomio/ rankaisu saattaakin olla palkitsevaa ja ennenkaikkea sen ettei rankaiseminen opeta koiralle oikeaa käytöstä)
" tai antaisin räyhätä "
tuo lause kertoo juuri sen, mitä en tarkoittanut. Eli siis; en tarkoita sitä pientä nujakointia, missä ärähdellään.
Tarkoitan sitä tappelua, missä Todella tapellaan.
Ja siis muillekin vastanneille: Jos koirat tappelevat ihan kunnolla, ei siinä paljoa kerkeä saamaan niistä takajaloista kiinni, eikä varsinkaan nostelemaan ilmaan. Tarkoitan todella sitä Kunnon tappelua, mikä käydään yleensä kahden toisilleen vieraan koiran käydessä toistensa kimppuun.. (ilman hihnoja, niin..)
Silloin, mitä teette?
Ja vastaus tuohon kysymykseen; riippuu väliinmenosta. Jos leikkivät ja nujakoivat ja räyhäävät huvikseen, kyllä, se on osittainen rangaistus. Koiralle. Etteivät saa leikkiä.
No jos oikeen tosissaan yhteen ottavat,niin kyllä sinne vaan on kerittävä väliin,ellei halua koirien tappavan toisiaan.
Normaali rähähdykset nyt saa mennä ihan omalla painollaan ainakin meillä.
Muutaman kerran olen joutunu erottelemaan toisiaan "tappavia" koiria ja siitä rähinästä ei kyllä itsestään loppua tule,jos kumpikaan koirista ei periksi anna,olivat sitten uroksia tai narttuja.
Meillä ainakin isot koirat nostetaan ilmaan takajalkojen etupuolelta,nivusista mikä on kaikkein herkin paikka.
Kyllä siinä voi helposti itsekin tulla purruksi,mutta sinne väliin on kyllä mentävä ja häntäpuolelta koiraa,muuten käy huonosti.
Ihan asiaa puhuit. Väliin on vaan pakko keritä ja nivusista kiinni molempia samaan aikaan. Jos olisin yksin niin yrittäisin heittää vettä päälle ja pitää kovaa meteliä.
Itse en ihan heti ottaisi kahta narttua samaan aikaan, varsinkaan kun on noin pieni ikäero. Kokemusta lähipiiristä, nartut asuu eri huoneissa, koska muuten tappaisivat toisensa.