Oletko. ison tilan omistaja ymmärtänyt tätä? Mitenkään muuten tilasi ei olisi voinut kasvaa suureksi, kuin käyttämällä vakivaltaa, huijausta ja ns. vahvemman oikeutta. Se että sinulla on iso tila tarkoittaa, että jollain toisella ei ole sitä lainkaan, vaan on joutunut olemaan hyyryläisenä nurkissasi ym. Olet varmaan ymmärtänyt, mutta tieto siitä ei sinua haittaa?
Ison tilan esi-isät oli riistäjiä
kirvespää
2084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minun kotitila on sukutila, en riistämisestä tiedä, torppia oli muutama joskus mutta heitä ei pidetty huonosti. Torppaaminen oli mitä olen kuullut, osalle ihan pidetty asumisratkaisu. Eräskin mökinasuja halusi vapaaehtoisesti jatkaa sitä että mökin vuokran maksu suoritetaan työpäivinä taloon.
Lisäksi tuo aikansa suurtila oli erittäin merkittävä työllistäjä kuten monet muut vähänkin isommat tilat. Isolla tilalla tarvittiin Pehtoria, Karjakkoa, renkejä ja piikoja, lypsäjiä, sisäpiikaa jne. Ja se tarjosi työtä lukuisille ihmisille, ihan siihen torppariaikaan ja sen jälkeenkin kun siirryttiin ihan rahapalkkaukseen kengissä ja vaatteissa maksamisen jälkeen.
no miksei sulla o enää työntekijöitä, syy on selvä, riisto ei onnistu enää koska on työ ehdot.
torppari teki työtä 6 päivää viikossa pitkiä päiviä. hinnat oli riistohintoja.
no vapaussodassa nämä maksoivat hengellään riiston.
Siihen aikaan ihmiset teki työtä, koska ruokakin oli arvokas palkka, pysyi perhe leivässä ja silti pystyi myös omaa pikkutilaa viljelemään. Nykyään pidetään ruokaa niin itsestäänselvyytenä, että siitä on vara kitistä, ja silti jää vielä rahaa alkoholiin, tupakkaan, rahapelien pelaamiseen, harrastuksiin, matkusteluun ym. Sitten voisi arvostella ruoan hintaa, jos rahat ei riittäisi EDES siihen kunnolla. miettikääpä pakolaisleirien oloja, ei ole mitään omaa, edes ruokaa ei pysty omilla ansioilla hankkimaan ja miettikää sitten, onko olonne sentään aika hyvä?
Häh? Ettäkö torppari teki kuusi päivää viikossa töitä... Kyllä kotonaan torpassa teki, ja varmasti seitsemäntenäkin vaikkei sunnuntaina ollut yleinen tapa töitä tehdä tuolloin.
Torpparinsopimuksessa oli määritetty hyvin tarkasti usein miten tuo torpan vuokra (torpparijärjestelmä oli vuokrausta, ei orjalaitos!) hoidetaan, siinä usein oli mies- ja naistyöpäivät erikseen, ja myös hevostyöpäivät oli määritetty erikseen. Ja torpasta ei suinkaan joka päivä oltu talossa taksvärkkiä tekemässä, jos oli niin se oli riistotalo se.
Vaan ennemmin oli tiheämmät taksvärkit maatalouden kiireaikoina elonleikkuussa ja toukona sekä heinäaikaan. Ja tuolloin oli tietysti ongelma että torpparilla oli itsellään vuokramaillaan samat työvaiheet. Mutta se oli se aika ja kuten aiemmin sanoin oli osalle jopa mieluumpi tapa maksaa vuokra työllä kun rahana jolloin tila olisi ollut lampuoti torpan sijasta.
Ja toisekseen miksi meillä tällä tilalla ei enää ole työntekijöitä: Minäpä kerron. Teollisuus veti helpomman leivän perässä nuoria ihmisiä pois maaseudulta jolloin työvoimaa oli vaikea saada. Tämä vauhditti maatalouden koneistuksen edistystä, tuli traktorit ja lypsykone jotka osaltaa vähensi työvoiman tarvetta. Sitten sotien jälkeen tänne piti saada asutettua evakot, heille lohkottiin maat isommilta tiloilta kuten myös meiltä, sitten melkein kaikki tilat oli sen jälkeen aika pieniä, perheviljelmiä joissa ei vierasta työvoimaa tarvittu.
Meillä oli viimeinen karjakko vuoteen 1963, siitäkin kävi viimeisimmät vuodet vain aamulypsyillä, työmies oli vuoteen 1970 eikä hänkään sitten kovin vakituisesti loppuvaiheessa, vanhempi ihminen. Sitten tehty omin väin. Ulkopuolisen työvoiman hyödyntäminen oli maataloudessa monet vuosikymmenet vieras käsite kunnes vasta nyt taas on rakennemuutos tuonut ulkopuolisen työvoiman tarpeen takaisin.
Appivanhemmat teki -50-luvun lopulla uuden navetan, tekivät 14-paikkaisen että hoitavat itse. Jos olisi yli 15 paikkaa laitettu, siihen aikaan olisi tapana ollut palkata jo karjakko. Lähistöllä on samalta ajalta 30-paikkainen vanha hirsinavetta, siellä oli karjakko 80-luvun alkuun asti ja vielä talon tyttäret oli myös navetalla. Lehmänpito loppunut jo viime vuosituhannen puolella siinä navetassa, ei koskaan remontoitu tuosta 50-luvun mallista pois.
Karjakko oli usein myöhemmin lähinnä "ylellisyys", jäänne suuruusajoilta jos perinteisesti sellainen oli ollut joka merkitsi tietysti jos tilaa piti vanhemmat ihmiset, tai olivat jotain virkaihmisiä kuten tässä eräässä lähitalossa, siellä oli karjakko 1970-1980 luvun taitteeseen kuten karja, neljä lehmää nuoret, koska isäntä ja emäntä oli virkaihmisiä ja karja vain sivujuttu. Ja nähtävästi siitä jotain käteen jäi ja karjakko oli ollut aina. Toisessa naapurissa sama juttu ja siellä oli lypsäviä alle kymmenen myös. Eräässä talossa oli karjakko pitkään myös, lehmiä parikymmentä ja kannukone loppuun saakka vaikka putkilypsykoneita oli jo paljon pienemmissäkin.
Meillä karjakosta luovuttiin kun hän jäi eläkkeelle ja taloon tuli nuori emäntä tekemään isännän kanssa navetan työt, aamulypsyjä karjakko teki kyllä vielä pari vuotta.
Tälle "hyväniin" nimimerkille voisin vihjata miettimään mitä oli työ sitten perhetiloilla, sotien jälkeisillä pientiloilla, ei paljoa työtunteja ja vapaapäivienpitoa kyselty, ennen vuotta 1974 ei ollut edes lomituspalvelujärjestelmää ja sitä ennen tehneet isännät ja karjapuolella, jonka tuolloin vielä emännät yksin usein hoiti, lomattomia työvuosia, lomattomia vuosikymmeniä pitkiä päiviä alkeellisissa olosuhteissa. Pienille tiloille kun ei ollut varaa ketään apulaista tai tuuraajaa palkata.
Tästä on hyvä ajankuvaa kertova vanha Ylen dokumentti jonka linkitän tähän:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/15/aino-pekkanen-pienviljelijaemanta
Tule sitte meille kitisijä töihin saat ruuan ja asunnon, vai eikö kelpaa.
Minulla on riittävästi työtä, aamusta iltaan joka päivä, omalla tilalla, joka työllistää koko perheen. Onko Sinulla ylimääräistä aikaa tehdä muille töitä ruokapalkalla, toimeentulonhan varmaan saat jo nykyisestä työstäsi?
Jakomielitauti jopall, ensrehen se vaatihin suuriiahaan tiloi ja ny se ulisehen samast asiastraahan,,:)))))))))
just näin se on ihan sekasin.
se on hermoostunu omista maalaisjuuristaan. Älä lannistu jopa, törsäkin on ihminen.
Erääskin torpan kontrahris luki, että torppari ei saanu hyysätä torpassaan ketää.
Meillä on rappuset lakaistu porstuaan asti sukupolvien ajan, siinä on menny monta Jopaa luudalla sivuun. Olet varmaan ymmärtänyt, mutta tieto siitä ei sinua haittaa?
Torppareita ollaan..
Voi, et tiedä mitään! Isovaarini aikaan oli maata vielä 22000ha ja se käsitti useita erillisiä tiloja ja melkoisen määrän torppia. Ei silloin ketään riistetty isäntien toimesta, sen tekivät torpparit itse toinen tosiaan riistäen.
Ensinnäkin tila (22000ha) oli sääntöperintötila, jota ei voinnut myydä, pantata tai jakaa, joten sisarusten välille oli tehty jo torppia, joilla oli oikeus pitää torppia. Torpparit olivat vuokraviljelijöitä ja tekivät itse vuokrasopimuksensa, siinä se riisto sitten tapahtuikin, kun torpparit alkoivat kilpailemaan keskenään torpista ja nostivat itse vuokrahintoja (päivätöiden määriä). Erilliset tilat olivat lampuoteja, niistä maksettiin vuokra rahana ja sama juttu niissäkin, keskinäinen kateus nosti hintoja, kuten tänäkin päivänä peltojen vuokrahinnoissa.
Isovaarini aikana tuo kartano jaettiin todellisille viljelijöille ja siitä muodostettiin monia muutaman sadan hehtaarin kartanoita ja lukuisia erillisiä tiloja paljon ennen torppareiden vapautumista jo 1900-luvun alussa, joten "meidän torpparit" olivat jo kevään v. 1918 itsenäisiä tilallisia, eivätkä lähteneet punukoiden hullutuksiin mukaan ja valitsivat toisen puolen.
Minulla itselläni on kyllä iso tila, mutta tämän olen hankkinut ihan vapaaehtoisilla kaupoilla ja pakkohuutokaupoista ostamalla. Minulla ei ole aariakaan tuota isovaarini maata omistuksessani, sitä viljelevät aivan toiset, sekä on käytetty taajamarakentamiseen. En katso, että olisin huijannut, riistänyt tai pettänyt ketään!
Samaa ajattelin, että monen nykyisen ison tilan Isännän omat juuret ovat pikkutilalla, ja monta pikkutilaa voi olla ostettu, koska lopettavat tilat ovat itse maitaan sille laajentavalle tilalle tarjonneet. Oma tilamme koostuu miehen isovanhempien ostamasta tilasta, apen ostamasta tilasta, meidän ostamasta neljästä tilasta, joista kaksi ostettu pakkohuutokaupasta ja kahta tarjottu meille ostettavaksi, sekä kolmesta vuokralla olevasta peltoalueesta. Ei nyt mitenkään erityisen isoja olla, satakunta ha omaa ja viitisenkymmentä ha vuokrattua peltoa. Osa vuokrapelloista voidaan luultavasti lähivuosina ostaa omaksi, kunhan myyjä tarjoaa, itse ei aleta kysellä.
miksi kitisette tukia kun ihan hyvin menee. riistoa on se, jotta ahneuksissaan saa lisää maata.
Ei rahalla ostettu ole "saatu". Ja se raha on lainattu pankista, ei sitäkään ole "saatu". Juuri siksi peltoa oltava paljon, että tulisi jotenkin toimeen, ei se hehtaarimäärä automaattisesti tee sitä, että "menee hyvin". Kylän peltojen pitäminen viljelyksessä on itšekullekin sukupolvelle kunnia-asia, olisi järjetöntä jättää lopettavien tilojen maat pusikoitumaan ja tuottamaan rikkaruohoa, harva lopettaja sitä itsekään haluaa, vain jotkut laillasi kateelliset ehkä, jotka eivät halua kenenkään muun maistaan hyötyvän. Et taida kateutesi takana oikeastaan tietää mitään maataloudesta.
Kyllä minä ainakin olen ostanut ihan omilla rahoillani jokaisen hehtaarin, joka on omistuksessani. Kaupungissa rakensin taloja ja tehtiin autokauppaa, niillä rahoilla on pitkälti ostettu tämän tilan maat ja pankista on lainattu rahaa, jotka sitten on maksetttu tilan tuotolla takaisin. Lisäksi on muuta sijoitustoimintaa, mm. vuokra-asuntoja.
Tietysti tilamme kautta on koordinoitu runsaasti EU-tukia kaupan- kuluttajien ja teollisuuden hyväksi, mutta jos olisimme olleet pelkästään noiden tukien varassa, ei tätä tilaa olisi olemassa.
Ainakin meidän tilaa on kasvatettu elämällä taloudellisesti ja aina pienellä velalla, 1960 lukuun asti.
Isoisoisä kuoli -64 ja sanoi meille että varmaan 5. polvi vain nauttii ja 6. polvi alkaa hävittämää.
Me annoimme yhtymän 2001, 4 lapsellemme ja kyllä he ainakin nauttivat eivätkä hävitä. Onneksi jokaisen puoliso on vieraan hommissa.