Olen 23 vuotias ammattikorkeakouluopiskelija. Opiskelen nyt kolmatta vuotta ja tunteet alaa ja kaikkea kohtaan ovat aika raskaita.
Luulen, että olen masentunut jollain tapaa. En ole saanut luokalta kuin muutaman hyvän kaverin joiden kanssa käydä bileissä ja tapahtumissa. Siirryin toiselta paikkakunnalta jonka takia uuteen ryhmään tutustuminen on jäänyt vähemmälle. Välillä tuntuukin, että opiskelu täällä on pelkkää ryyppäämistä. Haluaisin harrastaa erilaisia harrastuksia (urheilua, kitaraa...)Tutustua itseeni paremmin. En ole päässyt "toteuttamaan" itseäni siinä määrin mitä toivoisin koska tuntuu ettei täällä järjestetä mitään.
Toinen ahdistuksen aihe on nykyinen ala mitä opiskelen. En vaan tiedä pidänkö tästä yhtään. Kuitenkin koulua olisi jäljellä enää vaivaiset 1,5-2 vuotta. En vaan haluaisi tuhlata aikaa ja muutenki arvokkaita opintotukikuukausia näin nuorena.
Myös henk.koht. ongelmat aiheuttaa ahdistusta. Erosin juuri tyttöystävästäni ja jatkoin suoraan opiskelemaan töiden jälkeen joka muutenkin oli stressaavaa.
Pelkään, että kulissit kaatuu joku päivä. Tiedän, että minun pitää hakea apua ja olenkin sen tehnyt, mutta kaipaisin silti lisää tukea ja neuvoa tällaisessa tilanteessa. Mitä minun kannattaa tehdä? Pelkään etten jaksa opiskella ja jään jälkeen, mutta toisaalta häpeä opiskelun lopettamisesta pakottaa jatkamaan. Olen pullahtanut itkemään jo monta kertaa viimeisten 2 viikon aikana ja en ole enää oma itseni.
Luulen, että olen masentunut jollain tapaa. En ole saanut luokalta kuin muutaman hyvän kaverin joiden kanssa käydä bileissä ja tapahtumissa. Siirryin toiselta paikkakunnalta jonka takia uuteen ryhmään tutustuminen on jäänyt vähemmälle. Välillä tuntuukin, että opiskelu täällä on pelkkää ryyppäämistä. Haluaisin harrastaa erilaisia harrastuksia (urheilua, kitaraa...)Tutustua itseeni paremmin. En ole päässyt "toteuttamaan" itseäni siinä määrin mitä toivoisin koska tuntuu ettei täällä järjestetä mitään.
Toinen ahdistuksen aihe on nykyinen ala mitä opiskelen. En vaan tiedä pidänkö tästä yhtään. Kuitenkin koulua olisi jäljellä enää vaivaiset 1,5-2 vuotta. En vaan haluaisi tuhlata aikaa ja muutenki arvokkaita opintotukikuukausia näin nuorena.
Myös henk.koht. ongelmat aiheuttaa ahdistusta. Erosin juuri tyttöystävästäni ja jatkoin suoraan opiskelemaan töiden jälkeen joka muutenkin oli stressaavaa.
Pelkään, että kulissit kaatuu joku päivä. Tiedän, että minun pitää hakea apua ja olenkin sen tehnyt, mutta kaipaisin silti lisää tukea ja neuvoa tällaisessa tilanteessa. Mitä minun kannattaa tehdä? Pelkään etten jaksa opiskella ja jään jälkeen, mutta toisaalta häpeä opiskelun lopettamisesta pakottaa jatkamaan. Olen pullahtanut itkemään jo monta kertaa viimeisten 2 viikon aikana ja en ole enää oma itseni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sanot haluavasi tutustua itseesi. Silti sain vaikutelman, että pakenet itseäsi touhuamiseen ja kavereiden kanssa bilettämiseen. Pysähdy ja tutustu itseesi, omaan sisimpääsi. Siihen ei tarvita kaverilaumaa, se on vain häiritsevä tekijä tässä asiassa.
Voit tietysti pitää välivuoden, jos siltä tuntuu. Voisit lähteä vaikka yksin kiertämään maailmaa, mikäli varat sallivat. Ja psyykkisen hyvinvoinnin pitää olla kunnossa.