Voisin kertoa hieman omasta migreenistäni. Olen vasta 16 vuotta, mutta kärsin migreenistä silloin tällöin ja joudun olemaan lukiosta joskus sen takia pois. Migreenin olen perinyt äidiltä. Migreenini alkaa siten, että yleensä koko päivänä on ollut outo tunne, hieman kännisen oloinen ja väsynyt. Parin tunnin päästä alkaa näköhäiriöitä ja pieni kylmä hiki nousta iholle. Näköhäiriö suurenee kokoajan ja en yleensä nää toisella silmällä kaikkia objekteja tai ihmisiä. Jonkin ajan kuluttua alkaa hieman päätä särkemään. Alan tuntemaan pistelyä joko oikean tai vasemmanpuoleisessa kädessä, jalassa tai poskessa. Yleensä pistely eli puutuminen etenee alas- tai ylöspäin vähitellen ja loppuu. Migreenin aikana minulla on yleensä vaikea puhua ja en saa muitten puheesta mitään selvää. Koulussa mikään ei suju migreenin aikana ja kirjoitus on yhtä helvettiä, kun ei muistu sanoja mieleen. Itse pahimman osuuden jälkeen alkaa joko lievän, keskitason tai kovanluokan päänsärky. Yleensä se on se kovin mahdollinen. Olisi mukava keskustella muidenkin migreeniä sairastavien kanssa muiden kuin äitini. Luokkakavereista varmasti joku muukin sairastaa, mutta ei halua puhua siitä.
Oma migreenisi
Johannes88
121809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen 28 vuotias nainen ja kärsinyt jo parisenkymmentä vuotta kerran viikossa toistuvista migreenikohtauksista. Lapsena opettajat varmasti olettivat minun pinnaavan koulusta - tosin vaikea kuvitella syytä, kun olen aina viihtynyt koulussa ja pärjännyt siellä hyvin.
Aikuisena kohtauksiin aikaisemmin liittynyt oksentelu jäi pois, mutta tavallisten kohtausten rinnalle tuli sitkeitä kolmisen päivää kestäviä päänsärkyjä, jotka eivät taitu täsmälääkkelläkään. Tavallinen migreenikohtaukseni alkaa yleensä iltapäivällä molemminpuoleisena tykyttelynä, joka siirtyy vasemmalle ohimolle kovaksi säryksi, jos en ajoissa ota täsmälääkettä. Esioireina on haukottelua, silmien valonarkuutta ja jatkuvaa vessassa juoksemista. Särkylääkkeet eivät ole minulla koskaan auttaneet ilman unta.
Nykyään kuitenkin pärjään omasta mielestäni hyvin täsmälääkkeillä, vaikka useimmat ihmiset kohtauksien tiheyttä kauhistelevatkin. Kavereille ja tutuille sanon tosin mieluummin jonkin muun syyn menojen peruuntumiselle kuin päänsäryn, koska en jaksa enää "joko sulla taas särkee pää" -reaktioita. Tuntuu oudolta, että valhe on uskottavampi kuin totuus, mutta vaikeahan sitä on joskus sellaisia sairauksia ymmärtää, jotka eivät omalle kohdalle ole osuneet.
Olen 26v nainen ja sairastan migreeniä.Opiskelusta ei todellakaan tule mitään kun särky on niin tuskallista ja invalidisoivaa.Ennen varsinaista kipukohtausta mulla on ennakoivia oireita:valo- ja ääniherkkyyttä,makeanhimoa,väsymystä ja vilustamista.Sitten iskee se kaamea särky joka ei taltu buranoilla.
Viimeisin migreenikohtaus alkoi ennakoivilla oireilla sunnuntaina ja kivut alkoi maanantai iltana.Keskiviikko aamuna olin pillahtaa itkuun kun heräsin jyskyttävään särkyyn.Täytyi soittaa päivystykseen.Päivystyksessä sain tulehduskipulääkkeen pistoksena ja illalla särky oli tiessään.Autuaallinen,mutta tokkurainen olo.
Nyt jaksoin taas koulun penkille...
Mulla oli pienenä niin paha migreeni, että vähän väliin oksentelin, mutta ajan myötä väheni ja peruskoulusta päästyäni niin loppui migreeni. Mulla yleensä kirkasvalo tai pakkanen tekivät päänsärkyä.
hmm.mulla oli tänään migreenikohtaus.pahin pitkästä aikaa.mulla migreeni tulee vaan silloin tällöin.tänään oireet alkoi kaameasta suklaan ja makeanhimosta.kohtaus pukkasi yllättäen kesken uimahallireissun.tuli ensin outo olo pään sisälle, sellanen sekava, ja sitten alkoi vähitellen tulemaan salamoita näkökentään. tänään kohtaus oli ikävin kaikista- näköhäiriöt eivät loppuneet, vaan menetin lähes kokonaan näkökykyni.etsi siinä sitten vaatekaapista särkylääkkeitä repusta, kun ei näe koko reppua. tänään minulla alkoi sumeta myös kuulo. ONKO SE TEILLE MUILLE TUTTUA? minusta oli outoa, että oli yhtäaikaa sekä näkö, että kuulohäiriö! Onneksi löysin yhden ainokaisen panadolin, joka vei 15minuutissa näkö-ja kuulohäiriöt pois.mutta sitten tuli karmea ripuliolo.*yäk* iltaa kohden -yllättävän vaatimaton- päänsärky alkoi sitten hellittää. tosin näköhäiriöt tulivat uudelleen.
Pitäisiköhän hankkia jotkut oikeat migreenilääkkeet? Olen aikeissa mennä armeijaan vuoden sisällä...mietin vain, kuinka paljon tämä migreeni haittaa mahdollista inttivuottani?kertokaapas!
Migreeni vaikuttaa myös kuuloon, koska kaikki mitä kuulet rekisteröityy aivoihin. Itse en migreenikohtauksen (riippuu tosin migreenin kovuudesta) saa selvää muitten puheesta ja mistään äänistä selvää. Kaikki kuulostaa ihan siansaksalle. Migreenejä on erilaisia, joten ei kannata huolestua. Alle 18 vuotiaat eivät saa käyttää triptaaneita eli täsmälääkkeitä, mutta ne eivät tehoa näköhaittoihin vaan hellittävät särkyä samaten kuin tavallinen särkylääke ennen kohtausta otettuna.
Itsekkin olen ajatellut tuota kun minullakin on armeija vuoden-parin päästä, että miten siellä pärjään migreenin kanssa jos jossain metsäreissulla alkaa kohtaus eikä kukaan muu ymmärrä tautia. Siitä luultavasti pitää tuoda joku lääkärintodistus ennen palveluksen aloittamista, joten eiköhän ne ymmärrä ihan hyvin.
Aika samanlainen migreeni on minulla kuin keskustelun aloittajallakin. Ensimmäinen oire on tosiaan näköhäiriö, vain toisessa silmässä. Näköhäiriö menee ohi ja hetken kuluttua alkaa puutuminen. Puutuminen etenee yleensä niin, että se lähtee sormenpäistä, etenee yhden sormen kerrallaan käsivarteen, siitä olkavartta pitkin kaulalle ja kasvoihin. Poskessa, huulissa, kielessä, jopa silmässä asti tuntuu ja samalla kuitenkin häviää "kierroksen alkupäästä", eli sormista. Lopulta myös jalka saattaa puutua. Ja puutuminen tosiaan vain jommalla kummalla puolella kroppaa, minulla muistaakseni joka kerralla oikealla. Puutumisvaiheen jälkeen tulee tuo puheen sotkuisuus, eli suusta ei tule yhtäkään järkevää sanaa ilman todella kovaa keskittymistä. Tuo vaihe yleensä naurattaa sekä itseäni että muita, viime kerralla kokeilumielessä yritin myös kirjoittaa koneella ja tuloksena oli järjettömiä lauseita ja kirjoitusvirheitä, keskittymisestä huolimatta. Päänsärkyä näihin kohtauksiini ei liity oikeastaan ollenkaan, korkeintaan lievää ja vasta varsinaisen kohtauksen jälkeen. Päänsärkymigreeniä sen sijaan esiintyy joskus muulloin ilman muita em. oireita.
Ensimmäisellä kerralla kohtaus pelotti kun ei tiennyt mitä tapahtui, olisinkohan ollut 13 tai nuorempi. Seuraavilla kerroilla osasi jo toimia oikein, eli lähinnä maata sängyssä ja odottaa kohtauksen ohimenemistä. Näita pahempia kohtauksia minulla on ollut vain kolme tai neljä, parin vuoden välein. Isosiskollani on (ollut) täysin samanlaisia kohtauksia, joten migreeniäni en ole lääkäreillä käynyt toteamassa.
Kyllä alle 18-vuotiaatkin saavat käyttää triptaaneja. Itse olen 16 vuotta vanha ja käyttänyt triptaaneja hyvällä menesyksellä jo yli vuoden ajan. Ne ovat tosin hieman kalliita, mutta itse suosittelen niitä kaikille pahasta migreenistä kärsiville. Itseltäni täsmälääkkeet poistavat migreenin parissa tunnissa sata prosenttisesti, otin tabletin sitten mihin aikaan kohtausta tahansa.
Olen huomenna varaamassa aikaa lääkärille, koska minulla on ihan yhtäkkiä alkanut migreenikohtaukset. Ensimmäiset huomasin jumppatuntien jälkeen, kun päähän alkoi koskemaan tosi paljon ja jossain vaiheessa tuli sitten hetkellinen paha olo. Silmät ovat valolle arat ja puhua ei jaksaisi ja kylmä on myös. Tällä viikolla minulle tuli illalla näköhäiriö, jollaista ei ole ennen tullut; vasemmasta silmästä hävis osittain näkö ja samassa silmässä näkyi samanlainen sahalaitainen kuvio, mistä muutkin ovat kertoneet. Tätä kesti muutaman minuutin ja sitten alkoi päänsärky... Pelottavaa, kun aikaisemmin ei ole ollut noin "rajuja" kohtauksia. Äitilläni on ollut minun iässä myös migreeniä, täytän 21 vuotta. Jospa se tästä selviäis, kun lääkäriajan saapi. Harmittaa vain, kun ei voi jumpassa enää käydä :(
Minua ei tämä migreenin paholainen ole riesannut kuin muutaman vuoden vasta. Aluksi tosi harvoin, vuosi sitten useamman kuukausen 3 kohtausta kuussa ja sen jälkeen taas ollut seesteistä.
Varmasti migreeniksi luokiteltava kohtaus alkaa auroilla, siis sokeapiste josta lähtee sahalaitarengas laajenemaan näkökentän reunoille. Yleensä vasemmalla mutta myös oikealla puolella tavattu ja molemmissa silmissä yhtäaikaa. Sehänse vasta hauskaa olikin kun mitään nähnyt. Tämän jälkeen tulee särky, yleensä petiin kaatava. Aluksi en muuten auroista särkyä sanut, tuli kuvioihin myöhemmin. Tai buranat vain lakkasivat tehoamasta.
Nyt on turvana täsmät. Vajaa vuosi sitten neurologi totesi että kokeilepa näitä. Kerran olen joutunut ottamaan ja tohokas apu oli, vaikkakin tilalle tuli niin veltto olo että syöttäjää kaipasi.
Nyt olen alkanut epäillä että olisiko tuo vihulainen muuttunut aurattomaksi. Viime tiistaina meni buranaa 1600mg:n edestä ja paljo ei tuntunut tehoavan, särky oli koko ajan läsnä eräänlaisena haamuna. Oli aika hassu olo illalla. Alkoi maanantai-iltana ja kun en särkylääkettä silloin ottanut heräsin särkyyn yölläkin.
Pelottaa vain kuinka tämä elmäni rakkaus reagoi muuttoon, lähden kesäksi töihin Englantiin. Sen näkee sitten.
migreenistä kärsin minäkin. kohtaus alkaa usein väsymyksellä ja silmien valonarkuudella. sitten tulee huono olla ja hitonmoinen päänsärky, joka saattaa kestää monta päivää... ei todellakaan kivaa!! täsmälääkkeet auttavat, onneksi. en kyllä periaatteessa haluis syödä noita lääkkeitä, mutta tuntuu et on pakko. koulussa kirkkaat loistoputkivalot ärsyttää tosi paljon ja aiheuttaa usein migreenin. aina ei kuitenkaan voi koulustakaan olla pois. lisäksi tuntuu inhottavalta selittää ihmisille että taas on pää kipee, jos he eivät itse tästä kyseisestä vaivasta kärsi. aina en haluaisi puhua asiasta edes avomiehelleni, vaikka hän minua tukee ja ymmärtääkin...
Koitetaan jaksaa tämän vaivan, vaik ei se aina helppoa ole... Tsemppiä kaikille!
Tuo tarinasi migreenistä voisi olla minun kirjoittama... Pelottavan tuttua tekstiä. Kamalaa on myös migreenin aiheuttama pelko, kun esim katsot kirkkaaseen valoon ja näkökyky heikkenee hetkeksi on ensimmäinen ajatus, että ei kai taas. Sama tilanne kun jokin ruumiinosa puutuu, sitä alka heti pelkäämään pahinta... Itse olen ollut migreenin "vanki" viitisen vuotta...
Itseänikin aina pelottaa jos on pöhlö olo tai valot jäävät silmiin. Ajatus migreenistä saattaa laukaista sen vielä helpommin. Yhdenkin kerran istuin autossa ja juttelin äitini kanssa miten hirveä migreeni onkaan ja naureskeltiin vain, koska hänkin sairastaa sitä. Vähän ajan kuluttua alkoi vastaantulevien autojen valot häikäisemään silmiä. Perillä kun oltiin lähti vasemmasta jalasta tunto ja silloin olin 100% varma, että migreeni on kyseessä. En pystynyt puhumaan enkä nähnyt sivuille. Luulisi, että keksittäisiin joku kunnon lääke, koska se päänsärkykään ei mielestäni ole niin haittaava kuin se, ettei pysty puhumaan eikä tajua mistään mitään.