http://intokustannus.fi/kirja/murhalesken-muistelmat
1. LUKU Syysloma
Keskiviikko 25.10.2006
Entisen elämäni viimeinen täysin onnellinen muisto on lokakuun lopulta vuonna 2006. Taivas on pilvetön. Lämpötila on noin 27 astetta, ja perheemme on viikon syyslomalla Teneriffalla. Olemme kävelleet pitkin ja poikin Puerto de la Cruzia ja käyneet pienoisjunalla läheisessä eläinpuistossa. Viimeiset päivät vietämme rennosti auringonpaisteessa suolavesialtailla. Jukka opettaa kahta vanhinta lasta uimaan, ja minä leikin kahden nuorimman kanssa vedessä. Välillä lekottelemme auringossa ja minä otan valokuvia.
Näissä kuvissa aika on pysähtynyt. Perheemme elää huoletonta lomaa muutenkin huolettoman elämän keskellä ja odottaa tulevaisuutta.
Vesipisarat kimaltelevat kirkkaina taivaansinistä taustaa vasten, ja lasten silmissä näkyy ilo ja viattomuus. Elämä on kohdellut meitä hyvin. Meillä ei ole maailmassa mitään pelättävää.
Kaikki lapset ovat vielä alle kymmenvuotiaita. Kutsun heitä tässä nimillä Anna, Alisa, Alex ja Amanda. Lasten isä, aviomieheni Jukka S. Lahti, on täyttänyt kesällä 51 vuotta, mutta näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta – samanikäiseltä kuin minä. Mieheni tummissa hiuksissa on jo hiukan harmaata, mutta sinisissä silmissä on edelleen sama eloisa pilke, johon ihastuin kymmenen vuotta sitten tavatessamme.
Syysloma Teneriffalla on meille pieni hetki paratiisissa. Se on samaan aikaan sekä irtiotto arjesta että pakomatka Suomen kylmästä ja harmaasta talvesta. Haaveilemme Jukan kanssa asuvamme osan vuodesta Espanjassa viimeistään eläkeikäisinä. Hyvässä tapauksessa tämä haave toteutuisi jo aikaisemmin.
Kun kävelemme suolavesialtailta hotellille, Jukka pysäyttää minut ja kiinnittää huomioni vanhaan pariskuntaan. ”Tuossa olemme me kahdenkymmenen vuoden kuluttua”, hän kuiskaa korvaani. Hymyilen vastaukseksi.
Paluu Suomeen harmittaa Jukkaa, koska hän on jo pitkään ollut tyytymätön työhönsä henkilöstövalmentajana Luvatan kuparitehtaalla Porissa. Tehtävät eivät enää vastaa sitä työtä, jota hän tuli tekemään neljä vuotta sitten, eikä hän tunne saavansa työstään ansaitsemaansa arvostusta. Hän tuli Luvatalle henkilöstönkehittäjäksi, mutta joutui mukaan raskaisiin irtisanomisprosesseihin. Nyt Jukan aika tuntuu menevän pääosin henkilöstöosaston rutiinitehtäviin. Siksi hän virittelee jo uusia suunnitelmia. Hän aikoo jatkaa joko omassa konsulttiyrityksessään tai hankkia uuden työpaikan.
Minun työpaikkani on oma media-alan yritykseni, jota olen rakentanut pikku hiljaa lastenhoidon ohella. Kirjoitin aluksi nettiin juttuja omaksi ilokseni itseäni kiinnostavista aiheista, kuten laihdutuksesta tai askartelusta, mutta muutin ideani myöhemmin kaupalliseksi ja suunnittelin luovani itselleni uran yrittäjänä. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Yritykseni on alkanut tuottaa tekemisen ilon lisäksi pientä rahallista tulosta, joten emme ole enää riippuvaisia pelkästään Jukan tuloista. Koska yritykseni toimii pelkästään internetissä, emme ole sidottuja maantieteelliseen sijaintiin, vaan koko maailma on meille avoin. Voisin yhtä hyvin tehdä töitä Turussa tai Helsingissä – tai vaikkapa Espanjassa – kuin nykyisessä kodissamme Ulvilassa.
Jukan työmurheista huolimatta olemme tyytyväisellä mielellä. Meitä on onnistanut lomasään suhteen, ja viikko on mennyt muutenkin mukavasti. Juuri ennen paluumatkaa onnemme eteen lipuu kuitenkin suuri ja synkkä pilvi täysin odottamattomalta suunnalta.
Kuulen puhelimessa, että äidilläni on todettu syöpä. Vaikka äitini kasvain osoittautui myöhemmin hyvälaatuiseksi ja saatiin hoidettua suhteellisen pienellä toimenpiteellä, se toi sillä hetkellä kuoleman uhan lähelle ja varjosti elämäämme vielä kotiinpaluun jälkeenkin. Äitini leikkaushaava ei tahtonut parantua, ja olin huolissani hänen puolestaan. Tulin tietoiseksi kaiken katoavaisuudesta, ja muistan joskus vain istuneeni alas ajattelemaan, miten hyvin ja hienosti kaikki oli juuri nyt ja miten kaikki hyvä voisi kuitenkin muuttua tai kadota milloin vain. En kuitenkaan olisi voinut aavistaa edes pahimmissa uhkakuvitelmissani, mitä perheemme myöhemmin tulisi kokemaan.
Marraskuu 2006 oli meille kiireistä aikaa, mutta kiire oli luonteeltaan positiivista. Minä tein nettisivustoilleni jouluaiheisia juttuja ja suunnittelin samalla jo tulevia aiheita kevään puolelle. Jukka kävi töissä Luvatalla ja selvitteli samalla mahdollisia uusia yhteistyökuvioita laajan kontaktiverkostonsa parissa. Ykkösvaihtoehdoksi oli noussut oman yrityksen jatkaminen, mutta myös palkkatyö voisi tulla kysymykseen, jos sopiva paikka löytyisi. Erityisesti Jukkaa innosti coaching-kurssi, josta puuttui enää lopputyö. Hän oli päässyt coachaamaan eli antamaan henkilökohtaista uravalmennusta eräille esimiehille Luvatalla ja haaveili pääsevänsä tekemään vastaavia töitä jatkossa joko omassa yrityksessään tai muualla. Jukalla oli luontainen kyky päästä lähelle ihmistä. Hän nautti siitä, että pystyi coachaamisessa hyödyntämään kaikkea osaamistaan ja koulutustaan.
Päiväni kuluivat lastenhoidon, pesukoneen ja tietok
1. LUKU Syysloma
Keskiviikko 25.10.2006
Entisen elämäni viimeinen täysin onnellinen muisto on lokakuun lopulta vuonna 2006. Taivas on pilvetön. Lämpötila on noin 27 astetta, ja perheemme on viikon syyslomalla Teneriffalla. Olemme kävelleet pitkin ja poikin Puerto de la Cruzia ja käyneet pienoisjunalla läheisessä eläinpuistossa. Viimeiset päivät vietämme rennosti auringonpaisteessa suolavesialtailla. Jukka opettaa kahta vanhinta lasta uimaan, ja minä leikin kahden nuorimman kanssa vedessä. Välillä lekottelemme auringossa ja minä otan valokuvia.
Näissä kuvissa aika on pysähtynyt. Perheemme elää huoletonta lomaa muutenkin huolettoman elämän keskellä ja odottaa tulevaisuutta.
Vesipisarat kimaltelevat kirkkaina taivaansinistä taustaa vasten, ja lasten silmissä näkyy ilo ja viattomuus. Elämä on kohdellut meitä hyvin. Meillä ei ole maailmassa mitään pelättävää.
Kaikki lapset ovat vielä alle kymmenvuotiaita. Kutsun heitä tässä nimillä Anna, Alisa, Alex ja Amanda. Lasten isä, aviomieheni Jukka S. Lahti, on täyttänyt kesällä 51 vuotta, mutta näyttää kymmenen vuotta nuoremmalta – samanikäiseltä kuin minä. Mieheni tummissa hiuksissa on jo hiukan harmaata, mutta sinisissä silmissä on edelleen sama eloisa pilke, johon ihastuin kymmenen vuotta sitten tavatessamme.
Syysloma Teneriffalla on meille pieni hetki paratiisissa. Se on samaan aikaan sekä irtiotto arjesta että pakomatka Suomen kylmästä ja harmaasta talvesta. Haaveilemme Jukan kanssa asuvamme osan vuodesta Espanjassa viimeistään eläkeikäisinä. Hyvässä tapauksessa tämä haave toteutuisi jo aikaisemmin.
Kun kävelemme suolavesialtailta hotellille, Jukka pysäyttää minut ja kiinnittää huomioni vanhaan pariskuntaan. ”Tuossa olemme me kahdenkymmenen vuoden kuluttua”, hän kuiskaa korvaani. Hymyilen vastaukseksi.
Paluu Suomeen harmittaa Jukkaa, koska hän on jo pitkään ollut tyytymätön työhönsä henkilöstövalmentajana Luvatan kuparitehtaalla Porissa. Tehtävät eivät enää vastaa sitä työtä, jota hän tuli tekemään neljä vuotta sitten, eikä hän tunne saavansa työstään ansaitsemaansa arvostusta. Hän tuli Luvatalle henkilöstönkehittäjäksi, mutta joutui mukaan raskaisiin irtisanomisprosesseihin. Nyt Jukan aika tuntuu menevän pääosin henkilöstöosaston rutiinitehtäviin. Siksi hän virittelee jo uusia suunnitelmia. Hän aikoo jatkaa joko omassa konsulttiyrityksessään tai hankkia uuden työpaikan.
Minun työpaikkani on oma media-alan yritykseni, jota olen rakentanut pikku hiljaa lastenhoidon ohella. Kirjoitin aluksi nettiin juttuja omaksi ilokseni itseäni kiinnostavista aiheista, kuten laihdutuksesta tai askartelusta, mutta muutin ideani myöhemmin kaupalliseksi ja suunnittelin luovani itselleni uran yrittäjänä. Toistaiseksi on mennyt hyvin. Yritykseni on alkanut tuottaa tekemisen ilon lisäksi pientä rahallista tulosta, joten emme ole enää riippuvaisia pelkästään Jukan tuloista. Koska yritykseni toimii pelkästään internetissä, emme ole sidottuja maantieteelliseen sijaintiin, vaan koko maailma on meille avoin. Voisin yhtä hyvin tehdä töitä Turussa tai Helsingissä – tai vaikkapa Espanjassa – kuin nykyisessä kodissamme Ulvilassa.
Jukan työmurheista huolimatta olemme tyytyväisellä mielellä. Meitä on onnistanut lomasään suhteen, ja viikko on mennyt muutenkin mukavasti. Juuri ennen paluumatkaa onnemme eteen lipuu kuitenkin suuri ja synkkä pilvi täysin odottamattomalta suunnalta.
Kuulen puhelimessa, että äidilläni on todettu syöpä. Vaikka äitini kasvain osoittautui myöhemmin hyvälaatuiseksi ja saatiin hoidettua suhteellisen pienellä toimenpiteellä, se toi sillä hetkellä kuoleman uhan lähelle ja varjosti elämäämme vielä kotiinpaluun jälkeenkin. Äitini leikkaushaava ei tahtonut parantua, ja olin huolissani hänen puolestaan. Tulin tietoiseksi kaiken katoavaisuudesta, ja muistan joskus vain istuneeni alas ajattelemaan, miten hyvin ja hienosti kaikki oli juuri nyt ja miten kaikki hyvä voisi kuitenkin muuttua tai kadota milloin vain. En kuitenkaan olisi voinut aavistaa edes pahimmissa uhkakuvitelmissani, mitä perheemme myöhemmin tulisi kokemaan.
Marraskuu 2006 oli meille kiireistä aikaa, mutta kiire oli luonteeltaan positiivista. Minä tein nettisivustoilleni jouluaiheisia juttuja ja suunnittelin samalla jo tulevia aiheita kevään puolelle. Jukka kävi töissä Luvatalla ja selvitteli samalla mahdollisia uusia yhteistyökuvioita laajan kontaktiverkostonsa parissa. Ykkösvaihtoehdoksi oli noussut oman yrityksen jatkaminen, mutta myös palkkatyö voisi tulla kysymykseen, jos sopiva paikka löytyisi. Erityisesti Jukkaa innosti coaching-kurssi, josta puuttui enää lopputyö. Hän oli päässyt coachaamaan eli antamaan henkilökohtaista uravalmennusta eräille esimiehille Luvatalla ja haaveili pääsevänsä tekemään vastaavia töitä jatkossa joko omassa yrityksessään tai muualla. Jukalla oli luontainen kyky päästä lähelle ihmistä. Hän nautti siitä, että pystyi coachaamisessa hyödyntämään kaikkea osaamistaan ja koulutustaan.
Päiväni kuluivat lastenhoidon, pesukoneen ja tietok
Vastaukset 65
Vanhimmat
En osta.
Oletkin köyhä. Minä ostan piruuttani 100 kpl.
En osta, koska ei kiinnosta.
Mä ostin iskälle joululahjaksi, mutta luenkin sen itse ennen paketoimista.
Kohta saatte kuulla...
Et ehdi sillä minä aion ostaa koko painoksen. Uskon, että kaikki mitä Auer sanoo on totta. Se nainen on ihana!
Tilasin jo aikoja sitten.
Mitä helvetin potaskaa tämä on? Nythän hän kärähtää heti kättelyssä siitä, että hän ei pysy totuudessa.
Kopioituna: " ...äidilläni on todettu syöpä. Vaikka äitini kasvain osoittautui myöhemmin hyvälaatuiseksi "
Eikö kirjoittaja ymmärrä, että hyvälaatuinen kasvain on vain hyvälaatuinen kasvain eikä mikään syöpä!
Tuollaisesta tekstisä voisivat oikeasti syöpään sairastuneet pahoittaa mielensä.
Kuka yrittää nyt DRAMATISOIDA?
Annelistit varmaan nyt ihan mielellään kirjoittavat sivu sivulta koko kirjan nettiin.
Ei kai se nyt mitään haittaa.
Niin täytyy tehdä, jotta annelistit saavat kaikki suomi24:n lukijat vihdoin ja viimein uskomaan, että kyseessä on viaton ja syytön immeine.
Tyhmät ostaa, viisaat jättää väliin
Ei kukaan viisas tuhlaa rahojaan Annelin kirjaan.
Pitäisi maksaa monta tonnia että suostuisin edes lukemaan moista roskaa.
Itse en lukisi vaikka saisin miljoonan.
Tuollaisesta paskastako pitäisi maksaa 25 euroo!!!! Ei helvetti!
Samaa mieltä.
Aloitus on vissiin tuon kustannus osakeyhtiön kirjamainos?
Tai luulivat mainostavansa............
Tee lapsipornoa ja tapa ukkos kun se pääsee touhuista selville. Näin saat itsellesi puoli miljoonaa euroa ja pääset julkkikseksi.
Uravalmennusta by konsultti Anneli Auer.
Miksi A Auer pelkää, että voikin joutua itse lopulta maksumieheksi kun vaatii yli 2,5 miljoonan korvauksia. Jokun pitäisi kysyä ja vaatii täsmennystä, miksi luulee, et joutuu itse maksumieheksi?
Ei kestä häviöö millään tavalla. Miks luulee, totta, miten paljon sit oikeesti tuli nää kierrokset maksamaan?? Jos tääki on hämärrytystä niin sitä ei kannata tässä vaiheessa tehdä. Kansa huomaa.
Kuule, jos sinäkin olisit saanut kaksi kertaa syyttömänä elinkautistuomion murhasta ja kärsisit tuomiota tekemättömistä seksuaalirikoksista, niin ehkä sinulla voisi olla pelko persiissä, että mitä kaikkea hullua tässä vielä tuleman pitääkään.
Jotta syyttömän tarvitsis pelätä et joutuu maksumieheksi? Jos on syytön miksi pelätä mitään, varsinkaan sellasta joutuuko itse korvauksiin. Mut kansa tietää ja valtaosa poliiseista, tuomarit kaikissa oikeulaitoksissa jne.. et rouva murhasi.
Pelkää tosissaan, että joutuu kaikesta maksumieheksi, on siinä vatsa kuralla varmasti.
Tiedä häntä, mutta huijareilla on aina "pelko persiissä".
Tietämätöntä porukkaa täällä, niin tässä asiassa kuin muissakin asioissa.
Auer aikoo nostaa kanteen valtiota vastaan ja vaatia suurempaa korvausta kuin minkä Valtiokonttori oli valmis maksamaan. Jos Auer saa käräjillä enemmän, valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeussa (ja HO:ssa ja KKO:ssa, jos juttu niihin etenee). Mutta jos Auer häviääkin eli valtio voittaa (eli ei tipu lisää jo myönnettyyn), Auer vastaavasti joutuu korvaamaan valtion oikeuskulut (sen lisäksi, että maksaa oman avustajansa palkkiot). Siis aivan samoin kuin oikeudenkäynneissä yleensäkin.
Aueri on ahne paska
Juu+kyllä+on+kaikin+puolin+järkyttävää.+Ihan+ite+joutuu+tuomittu+seksuaalirikollinen+maksamaan+tulevat+oikeudenkäyntikulunsa+vähistä+varoistaan,+köyhä+eukkoraasu!
Murhaaja paljastui jo!
Anneli on murhaaja
Voi vitun tietämättömät ja säälittävät ihmiset.. Taidatte uskoa myös joulupukkiin, koska teille on niin kerrottu esikoulussa? On tietysti hyvä ja myös normaalia uskoa auktoriteetteihin, mutta joskus voi vain olla niin, että auktoriteettitaho ei ole toiminut lainmukaisesti ja luottaa siihen, että kansa uskoo kaiken kuuliaisina lampaina.. Joskus on hyvä kyseenalaistaa asioita ja tässä Auer-saagassa on todella paljon kyseenalaisia tapahtumia. Toiset teistä on vain yksinkertaisia tyyppejä, jotka eivät edes osaa ajatella aivoillaan.. Ja toiset teistä on vain omaan elämäänsä pettyneitä, katkeria kusipäitä, jotka eivät vielä ole löytäneet peiliä(ja nyt kelaatte miksi pitäisi löytää joku peili), ja puratte täällä pahaa oloanne.. Kaikesta huolimatta; toivottavasti valaistumisen aika alkaa teille ja elämänne eheytyy.. Auer on syytön, syyllisyydestä on 2 kertaa jäänyt järkevä epäilys, ymmärtäkää nyt mitä argumentointi tarkoittaa.. Jos ette ymmärrä, niin ottakaa päänne ulos perseistänne ja googlettakaa mitä tuo juridinen ilmaisu tarkoittaa! Vitun urpot!
Ja mikäs auktoriteetti se sinä sitten olet olevinasi? Tai Anneli Auer??
Juridiikka on juridiikkaa, eräänlaista verbaaliteknistä sanamagiaa kaukana konkretiasta. Juridiikka-jargonilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä todellisuudessa oikeasti on tapahtunut.
Auktoriteetteihin ei pidä todellakaan luottaa, keksineet fysiikanlaitkin ihan vaan syyllistääkseen murhaajia. Sitä paitsi, ihan hyvin voinut murhaaja olla joku avaruusolio joka pystyy kumoamaan ne fysiikanlait.
A:lla menee nyt mukavan lujaa tapauksen tiimoilta. Tässä kytee kuumana sellainen mahdollisuus, että lipsauttaa jotain, mitä lähdetään käräjille punnitsemaan.
Luulisi, että todennäköisemmin käräjillä ovat ne nettikirjoittelijat, jotka päästelevät kaiken maailman sammakoita suustaan.
Lue https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Sananvapaus
Julkkiksia saa arvostella vapaasti, ei ole kunnianloukkaus.
Heh, niinhän sinä luulet...
Anneli on huora
Anneli Auer on päästellyt sammakoita suustaan viimeksi kokonaisen kirjan verran.
Kohta satulinna romahtaa ja totuus tulee julki. Anneli lipsauttaa totuuden ennemmin tai myöhemmin.
Taran ja jemman korttitalo taitaa sortua ensimmäisenä. Ihmeen kauan se on pystyssä pysynytkin.
Onneksi meillä Suomessa on vielä enemmistö ihan omilla aivoillaan ajattelevia ihmisiä, jotka Annelin kirjan luettuaan näkevät, kuinka epäoikeudenmukaisesti häntä ja hänen kovia kokenutta perhettään on vuosien saatossa kohdeltu. Annelin veljelle toivon rohkeutta ottaa yhteyttä sisareensa ja omiin vanhempiinsa. Sillä tavoin lähtee käyntiin menetetyn luottamuksen palauttaminen ja lasten elämän normalisoituminen. Parasta terapiaa lapsille on äidin halaus.
Niin, kaikki omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset ovat antiannelisteja. Eihän kukaan järkevä ihminen usko Annelia.
Jos minun sisareni olisi murhaaja, en haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Anneli vaikuttaa tasapainottomalta ja ennalta-arvaamattomalta ihmiseltä, joka saattaa tappaa uudelleen. Nuorimmat lapset pelkäävät äitiään, ja he tuskin haluavat olla tekemisissä murhaajaäitinsä kanssa.
Kehoittaisin sinua Lieska nyt lopettamaan, ennen kun Tara ja Jemma nostavat sinua vastaan kunnianloukkaussyytteen.
Lieska, oliko seuraava "sammakko" vai oletko oikeasti naiiviuden huippu? Kirjoitit minfossa seuraavanlaisen viestin Anneli Auerille:
Sinulla ja lapsillasi on yhtälainen oikeus elää rauhassa täällä Suomessa kuin muillakin. ???
Oikeus elää rauhassa jokaisen yksilön oikeus, mutta Anneli Auer itse tunkee julkisuuteen vähän väliä jossain ja se tarkoittaa myös lapsille tiettyä roolia eli ovat mielennkiinnon kohteita. Miten Anneli Auer itse käyttäytyy, natsaako käytöksensä siihen, että osoittaa että haluaa elää rauhassa pois huomion kohteena olemisesta? Jos haluaa taata itselleen ja lapsilleen rauhallisen ja mahdollisimman "näkymättömän" elämän, niin siinä tapauksessa pitäisi vetäytyä kaikesta julkisuudesta, ei paistatella telkussa, ei radiossa, eikä vetää lapsiaan julkisuuteen kirjan sisällössa tai missään muussakaan ulostulossa.
Nils Gustafsson valitsi Bodom-oikeudenkäynnin jälkeen tien, joka on taannut sen, ettei häntä eikä hänen perhettään ole julkisuudessa näkynyt ja ovat saaneet elää rauhassa. Toki palstoilla puidaan juttua hamaan tappiin, mutta ovat saaneet ainakin elää rauhassa, kun ei itse ole tunkenut mediaan.
Ymmärrän, että joitakuita hävettää ja nolottaa se, ettei Anneli ole enää suostunut median sätkynukeksi, vaan hän on ottanut aktiivisen roolin häneen ja hänen lapsiinsa kohdistuneiden vääryyksien julkituomiseksi. Anneli on rohkea ihminen, sillä hänellä on Suomen valtio valtakoneistollaan vastassaan. Tarvitaan siis useampia rohkeita suomalaisia, jotka perehtyvät tapaukseen ja lähtevät vaatimaan sen yhteydessä tehtyjen vääryyksien korjaamista.
Anneli on huora
"Rohkea" olisit kun tunnustaisit syyllisyytesi murhaan ja raiskauksiin.
Savon Sanomat: Auerin kirja on röyhkeä.
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Analyysi-Auerin-kirja-on-röyhkeä-Olisiko-aika-loppupisteelle/837575
Asiatekstiä!
Kertoo hyvin auerskan itsekeskeisestä luonteesta. Ainoa puute, että olisi voinut todeta auerskan olevan ainoa mahdollinen murhaaja vaikka hovinarrit vapauttikin. Sitä ei muuta mikään vaikka kirjoittaisi tuhat satukirjaa tai olisi joka ilta TV:ssä.
Kuka Savon Sanomista on määritellyt AA:n kirjan röyhkeäksi ja millä perusteella?
Ahaa, sain linkin auki - Asta Tenhunen...
Jotenkin minusta tuntuu, että tuolla toimittajalla ei ole ihan hoksottimet kohdillaan, jos kuvittelee ihan oikeasti, että koko Suomen valtiovalta on valjastettu useiden oikeudenkäyntien, tuomareiden, asiantuntijoiden (myös saatananpalvonta), valtakunnan syyttäjäviraston poliisirikosten tutkinnanjohtajien kera todistamaan yhden suomalaisnaisen, neljän lapsen äidin syyllisyyttä jättäen kuitenkin tutkinta-aineistosta pois kaiken "syyttömyyttä tukevan" - eli koko kahden vuoden teknisen tutkimusaineiston, kuten kirjoitettiin - joka sitten saatiin hovioikeuteen lopulta syyttäjän ja oikeuslaitoksen toimiessa tutkinnanjohtajana salaisena aineistona.
Se LSH olikin sitten jo rankempi juttu - mutta ilmeisen tarpeellinen käsitellä, ja siihenhän tuli juuri se poliisirikosten tutkinnanjohtaja syyttäjäksi. Tällä kohdilla ohitettiin pikavauhtia sitten lentäen muotoseikat, ja käsittely siirtyi suoraan oikeuslaitokseen, josta muotoseikkavirheestä sitten saadaan vaikka tarvittaessa se tuomionpurku. Tämä muotoseikkavirhe ilmoitettiin tuolloin julkisesti, joten kyse on tarkoituksellisesta virheestä, joka tietysti kertoi jutun juonen myös.
En ota kantaa siihen, että millä logiikalla AA pysyy nyt julkisuudessa, mutta todennäköisesti se on tällä hetkellä - kokonaistilanne huomioonottaen - täysin välttämätöntä.
Toisaalta ihan sama mitä hän kirjoittaa, jos hänellä ei edelleenkään ole mahdollisuutta kertoa totuutta ja sitä, että millä logiikalla Suomessa kaikki vinksahti siten, että koko prosessi perustui vain hänen syyttömyyden todisteluun. Ja syyhän oli tietysti oikeasti se, että saatiin salattua Suomen kansalta totuus.
Asta Tenhunen:
"Murhalesken muistelmat -kirja ei tuo paljon uutta tietoa, sillä lehdet ovat jo käsitelleet lähes kaiken asiatiedon esitutkinta- ja oikeudenkäyntiprosessista."
Asiatietoa ei ole käsitelty lainkaan - kuten syyttömyyden todistelua (paitsi mainittu jokaisen oikeudenkäynnin alussa - Valkama sanoi vain spekuloivansa, ja Manner pahoitteli, että puolustukselle on jätetty syyttömyyden todistelu).
On valitettavaa, jos toimittaja ei Suomessa edes tiedä, että miten ihan oikeasti länsimaisessa oikeuslaitoksessa kuuluisi prosessoida.
"Syyllinen kunnes toisin todistetaan". Ei todellakaan näin.
Mutta se mikä kiinnostaa, heh, oliko mitään kukkien kastelusta?
"Auerin omat väitteet ja kokemukset peitepoliisista, joistakin kuulustelijoista, vankilaystävistään ja omista fiiliksistään ovat kirjan ainoa uusi anti.
Pääosin Auerin kirja on vain erittäin röyhkeä. Auer on huolestunut siitä, että häntä on julkisuudessa kuvattu ilman meikkejä tai kuinka poliisit ovat ihmetelleet hänen kotinsa sotkuisuutta."
No, todennäköisesti onnistuu siis osumaan taas ihan juuri siihen pisteeseen mihin tässä kuuluukin osua - typerän kansan syvään ytimeen.
Kuten haastattelussa sanoikin - tässähän pidetään vain peliä katsojan/lukijan kasvojen edessä.
Tällä kertaa sieltä näkyi sitten toimittaja Asta Tenhusen kuva.
Olet säälittävä.
.
Tuliks hyvii selfiiiii? ;)
Hyvällä onnella joku saa tarpeekseen ja lopettaa sen esiintymiset kerralla.
Asta Tenhunen on täysin oikeassa kun on päätyny kommentoimaan Auerin kirjan röyhkeäksi. Kirja on osoitettu hyväuskoisille jotka eivät halua nähdä totuutta. Lapsetkin ovat näyttelyesineitä ja rahastusvälineitä.Keisarin uudet vaatteet pitää kutinsa sokeiden kohdalla kunnes näkevät avaavat sokeat huomaamaan totuuden.
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Analyysi-Auerin-kirja-on-röyhkeä-Olisiko-aika-loppupisteelle/837575
Annelistien kannattaa lukea mitä Annelin kirjasta on samottu.
Mitä väliä jonkun Kuivapillu-Astan jorinoilla? Tuo Kuivapillu taitaa olla yksi Murhainfon pahimmista antiannelisteista. Näkeehän sen Läskin naamasta jo, että...
...sinä olet tyhmä.
Miks puhut noin epäkohtelisaasti? Vain muutama risu, ihan hupiukko oot.
Millainen ihminen käyttää toistuvasti ilmaisua, joka liittyy naisen emättimen limakalvojen kosteustasapainoon?
Taitaa olla poika puutteessa.
Pillua mulle! Ei mitään vanhan tädin korppuvittua!
Joo. Ei ainakaan äiskän.
Siinähän selittää....... ketä täysijärkistä kiinnostaa
Psykopaateilla on taipumusta selitellä kaikki omaksi parhaakseen, lukekaapa (tai kuka jaksaa) Jarmo Björkqvistin sepustuksia ja selityksiä siitä, miten hänen vaimonsa suorastaan kerjäsi tulla tapetuksi. Karmeita tapauksia.
Ketä kirjoittajista mahdat pitää psykopaatteina ja minkälaisella koulutuksella teet arviointejasi? Anneli on muuten yksi meistä harvoista, joka on saanut mielentilatutkimuksesta terveen paperit.
Ja sinä et ole saanut terveen papereita? Mä arvasin!
Tuohan on ihan tyypillistä käytöstä femakkoakoille, ei siinä mitään epätavallista ole. Femakkoakat katsoo oikeudekseen murhata miehiä ja raiskata lapsia, annulistit suorastaan jumaloi idoliaan.
Minä voin ilmoittautua femakkoakan raiskattavaksi milloin tahansa! Onko sinulla mahdollisuus välittää toiveeni ,kun asian hyvin tunnet?
Tervetuloa vaan jos olet alle 12v.