Lukemattomia. Jossain määrin pidän Robert Plantista ja Axl Rosestakin, mutta suurin suosikkini on John Lennon. Neroutensa ja sävellyskykynsä vuoksi usein laulajana vähemmälle huomiolle jäänyt.
John Lennon oli kuitenkin mielestäni loistava laulaja. En sano "maailman paras" vain koska en ole kuullut kaikkia maailman laulajia. Erittäin monipuolinen. Käytti miljoonia tekniikoita ja saa siksi laulamisen tuntumaan joskus hyvinkin tekniseltä. Sydämestä ja tunteestahan kaikki on tietysti alkanut, mutta kyllä on John selvästi tehnyt määrätietoista työtä eri laulumaailmojen löytämiseksi tai sitten hän on taitonsa taivaasta saanut. Johnin ääni on raspinen, hankalasti hallittavaa tyyppiä. Luulen tietäväni sen, koska itselläni on saman "tyylinen" ääni. Se pitää oppia kesyttämään ennen kuin voi saada aikaan yhtä varmaa tulosta kuin John sai. Kuunnelkaapa sellaisia lauluja kuin Not a Second Time, Money, Slow Down, Girl, Out the Blue, Julia, Yer Blues, I Wanna Hold Your Hand ,jne. jne. Kaikki aivan eri tavoilla laulettu. Ja yksittäinenkin kappale pitää sisällään teknistä kikkailua ja vaihtelua. Yksi hyvä esimerkki siitä on Not a Second Time. John pystyi laulamaan saman sävelen useilla eri tavoilla, sävyillä, tekniikoilla - itse asiassa tekisi mieli käyttää sanaa 'väri'.
Johnin kautta olen opetellut eri laulutekniikoita, ja juuri kun olen Yer Bluesin laulutapaa matkiessani luullut tajuavani: "Ai tuollainen on siis Johnin ääni!", kuuntelenkin vaikka Girliä ja mietin: "Miten se nyt tuon tekee! Ei Johnin äänen pitänyt noin taipua ja käyttäytyä!" John Lennon on kuin monta eri laulajaa. Plant ja Rose ovat hyvää rokkia, kunnon menoa, mutta melkoisen yksipuolisia. Johnia ei moni edes tunnista usein uudesta ennen kuulemattomasta biisistä. Lisäksi Johninkin ääniala on todella laaja. Hyvin matalista äänistä hyvin korkealle. Jopa yli 4 eri E:n ala, eli yli kolme koko oktaavia. Tosin harvoin käytti plantmaisia säveliä, mutta on niitäkin kuultu esim. kappaleissa What You Got, Mr. Moonlight ja You Can't Catch Me.
Lennonin sävellyksiä on ylistetty siitä, että melodiat kuulostavat aina sanoilta. Kun hän laulaa Not a Second Timessa "I'm wond'ring why!" voisi sanat melkein arvata kuulematta niitä, pelkästä melodiasta. Uskoisin, että samasta syystä hän on oppinut eri laulun sävyt. Myös Johnin sävy kuulostaa aina sanoilta. Itkevältä, raivoavalta, epätoivoiselta, selittävältä, ymmärtävältä...... John Lennon osasi ilmaista itseään. Se on taidetta.
John Lennon oli kuitenkin mielestäni loistava laulaja. En sano "maailman paras" vain koska en ole kuullut kaikkia maailman laulajia. Erittäin monipuolinen. Käytti miljoonia tekniikoita ja saa siksi laulamisen tuntumaan joskus hyvinkin tekniseltä. Sydämestä ja tunteestahan kaikki on tietysti alkanut, mutta kyllä on John selvästi tehnyt määrätietoista työtä eri laulumaailmojen löytämiseksi tai sitten hän on taitonsa taivaasta saanut. Johnin ääni on raspinen, hankalasti hallittavaa tyyppiä. Luulen tietäväni sen, koska itselläni on saman "tyylinen" ääni. Se pitää oppia kesyttämään ennen kuin voi saada aikaan yhtä varmaa tulosta kuin John sai. Kuunnelkaapa sellaisia lauluja kuin Not a Second Time, Money, Slow Down, Girl, Out the Blue, Julia, Yer Blues, I Wanna Hold Your Hand ,jne. jne. Kaikki aivan eri tavoilla laulettu. Ja yksittäinenkin kappale pitää sisällään teknistä kikkailua ja vaihtelua. Yksi hyvä esimerkki siitä on Not a Second Time. John pystyi laulamaan saman sävelen useilla eri tavoilla, sävyillä, tekniikoilla - itse asiassa tekisi mieli käyttää sanaa 'väri'.
Johnin kautta olen opetellut eri laulutekniikoita, ja juuri kun olen Yer Bluesin laulutapaa matkiessani luullut tajuavani: "Ai tuollainen on siis Johnin ääni!", kuuntelenkin vaikka Girliä ja mietin: "Miten se nyt tuon tekee! Ei Johnin äänen pitänyt noin taipua ja käyttäytyä!" John Lennon on kuin monta eri laulajaa. Plant ja Rose ovat hyvää rokkia, kunnon menoa, mutta melkoisen yksipuolisia. Johnia ei moni edes tunnista usein uudesta ennen kuulemattomasta biisistä. Lisäksi Johninkin ääniala on todella laaja. Hyvin matalista äänistä hyvin korkealle. Jopa yli 4 eri E:n ala, eli yli kolme koko oktaavia. Tosin harvoin käytti plantmaisia säveliä, mutta on niitäkin kuultu esim. kappaleissa What You Got, Mr. Moonlight ja You Can't Catch Me.
Lennonin sävellyksiä on ylistetty siitä, että melodiat kuulostavat aina sanoilta. Kun hän laulaa Not a Second Timessa "I'm wond'ring why!" voisi sanat melkein arvata kuulematta niitä, pelkästä melodiasta. Uskoisin, että samasta syystä hän on oppinut eri laulun sävyt. Myös Johnin sävy kuulostaa aina sanoilta. Itkevältä, raivoavalta, epätoivoiselta, selittävältä, ymmärtävältä...... John Lennon osasi ilmaista itseään. Se on taidetta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
puhut asiaa.johnilla on kyllä todella loistava lauluääni.
Kyllähän Lennonilla oli loistava ääni (kuten McCartneyllakin) mutta jostain syystä Lennonin ääni meni soololevyillä liian kuivaksi ja nasaaliksi.(mielestäni) Beatlesin aikoina Lennonin ääni oli loistava kuten Paulinkin. Paul McCartneyn ääni on vieläkin loistoterässä. Sen todisti viime kesäinen stadionkonserttikin.
Lennonin ääni kyllä selvästikin kärsi kenties huumeista ja röökistä ja alkoholista. Tykkään 70-luvun äänestäkin, mutta joku muutos oli tullut Beatles-ajoista.
Minä paremminkin arvostan Lennonia rock-asenteen, kantaaottavuuden ja taiteellisuuden perusteella kuin lauluäänen perusteella. No, olihan äänikin hyvä, mutta minusta Beatlesissa Paul oli se, jonkä ääni helpoimmin taipui myös korkeisiin ääniin (vrt Hey Jude, Yesterday, All my Lovin').
Rockissahan tosin pieni rosoisuus ei haittaa ollenkaan, joten Johnin lauluosuudet eivät olleet yhtään huonoja. Itse asiassa, epätäydellinen lauluääni on jopa parempi kuin täysin oikein laulettu ja täydellinen ääni.
Kuule, sie puhut asiaa! Oon ajatellut itekkin monesti ihan samalla tavalla...Lennon on uskomaton. Harmi, että se Chapmanin idiootti meni Lennonin murhaamaan... mutta toisaalta, luulisin, ettei Lennon olisi välttämättä halunnutkaan harmaantua ja vanhentua... hän koki ainakin oikean muusikon kuoleman! Rauha Lennonille...
Osaatko sä todella laulaa vähän samalla tavalla? Mä oon tyttö, niin se ei oo niin helppoa... mutta paljon laulan, Beatlesia ja Lennonin soolo-uran aikaisia lauluja. Sillä on kyllä mahtava ääni... todella suuri ääniala!
Tää saattaa kuullostaa todella todella tyhmältä, mutta välillä (anteeksi, John!) mä kuulostan yllättävän paljon samalta, kuin Lennon. Siis tosi vähän.
Lennon... aivan uskomaton!
kyllä aisaa jätkä puhuu... ite en kuullosta Lennonilta paskan vertaa (harmi!). Lennon oli kyllä mahtava mies... ja komeakin :) Mutta tuohan on vain mun mielipide... :)
lennon oli ihan loistava...ääni,sävellykset ja kaikki...olihan se söpökin...tosi söpö.
Mutta minäpä näytän Lennonilta, on monet tytöt sitä sanoneet!!! Mehän voitais yhes luoda Lennon-reinkarnaatio ja tienata härskisti rahaa!
jos tuo on totta, niin onneksi olkoon: olet komia mies.
ja vielä sinkku! Johtuu kai siitä, että rillit puuttuu. Pitänee käydä tiimarissa.