Et enää näkisi kaivattuasi niin kuin olet tottunut näkemään? Olisitko surullinen ?
Miltä tuntuisi jos
siitäjoseiehkänähdä
29146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Olisin ja olen nytkin. Koska tämä tuntuu niin yksipuoliselta, yhteydenottoja ei kuulu.
Jos alkaa tuntua tuolta ja itse kaipaat muunkaltaista suhdetta, niin kannattaa lopettaa suhde kuin kiusata itseään roikkumalla suhteessa, joka ei anna sitä mitä itse haluat. Suruhan siitä tulee, mutta jossain vaiheessa toteat tehneesi järkevän päätöksen ja sulla on parempi olo.
ei yhteydenotot ole koskaan vain toisen velvollisuus, sinulla on osasi siinä että se yhteydenotto tulee. ei se niin mene että toinen harmittelee netissä ja toisen pitäisi toimia, milloin olet viimeksi esim. puhunut hänelle, siinä yksi vinkki mikä vaikuttaa yhteydenottoon suurestikin.
Olet niin oikeassa. On silläkin merkitystä miten on otettu yhteyttä aiemmin. Mitä silloin on sanottu tai viestitty. Ja sillä miksi ei enää ole yhteyttä alkujaankaan.
Itsestä olo ainakin tuntuu aika pettyneeltä ja lähinnä henkiseltä kiusanteolta, jos toinen osapuoli ottaa itse ensin yhteyttä, haluaa tavata ja sitten kun vastaan ja kerron omat menoni, ehdotan ja kyselen vastavuoroisesti, niin ei välitä vastata enää mitään. Sellainenkin on aika ikävä tapa ihmisessä toistuvana ilmiönä. Ja kyllä yksipuolinenkin yhteydenotto ja itse aina aloitteentekijän roolissa kuihduttaa sen yhteydenpidon valitettavasti.
me ei nähdä enää, jollen matkusta toiseen maahan. minulla on ihan mieletön ikävä häntä ihanaa.
Kohta matkustan suomeen, mut ei hän halua nähdä minua. Luulen niin...
Tuntuu todella pahalta. Ikävöin häntä aivan järkyttävän paljon. En siis näe häntä enää.
Olisin ja pahoillani. Nytkin jo nähdään vähemmän ja kohta ei enää ollenkaan. Tulee suusi, suuri ikävä, kun ei enää tiedä onko hän kunnossa ja ehjänä.
En näe, ei surua, vaan kaipaus kylttymätön ahmii mielen, joka ikisen ajatuksen.
Haaveissa on ihanan helmen valkeana olla rakkaansa oma.
Kun näemme olen sinun, en enää ole omaitseni.
Ostaisin tuoksukynttilän ja
ja kaljaa
tottakai, mutt tää on vain elämää.
Elämä on kuin karavaani
Karavaani kulkee...ihmisiä tulee ja menee(*_*)
Olisin hyvin surullinen ja pitkän aikaa. Miksi aloittaja mietit? Ettekö näe enää?
olisin surullinenkin, mutta luulen ettei se enää olisi niin maatakaatavaa, kuin mitä kuvittelin sen olevan reilut pari vuotta sitten. Eli pärjäisin kuitenkin ja aikaa myöten suru lievittyisi.
Ei ole kaivattuni, kukaan ei ole. Mutta häntä mietin ja en oikeastaan näe, joten ei huonone vaikka en koskaan näe. Hänellä on oma elämä ja niin on minullakin. Olkoon hänen elämänsä ihanuutta myös, sitä toivon itsellenikin.
No niin on käynytkin .ennen nähtiin jokapäivä .sit parikertaa vk.sit ei enää olla nähty yli puoleen vuoteen..kauhee ikävä.jos ja kun näkisin menisin ja valaisin pitkään en enää välittäisi kuka näkisi..hän oli minun
Korjaus:halaisin pitkään ..
Ei ole kaivattu vaan rakastettu.. ja kuihtuisin pois.. Luulen että tuntuis samalta kuin että lähipiiristä joku kuolee.
Mihinkäs se ny on menossa?!?
Tulee melko hauras olo kun miettii ja surullinen kyllä myös, niinkuin vietäisiin kaikki voimat. En kyllä tahtoisi luopua heistä.
Surullinen... aika lievä ilmaisu. Tällä hetkellä olen ollut välillä surullinen, koska en saa hänen kanssaan olla. Näen häntä kyllä, mutta haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan.
Voi voi...jos en näkiskään. En oikeasti osaa sanoa miltä tuntuisi. Kauhealta nyt ainakin. Olisin ihan shokissa. Ei kai siihen nyt sentään kuolisi. Tai mistäs sitäkään tietää. Kyllähän tieteellisesti on todistettu, että sydän suruun voi kuolla. Tai ainakin on vaarallista.
Pahalta. Kysymys osui ja upposi. Pian se päivä tulee. Mahtaako hän miettiä samaa. Ikävä jo nyt
Senhän kuuluis olla tänään sen päivän
Minulla oli sama tunne, että tänään. Olin vanhoissa paikkoissa, missä nähtiin. Hän ei ollut siellä. Näin hänet ehkä kahdesti kevään aikana. Voi olla useammin, en tiedä. Jotain mielenkiintoista häneesä on. Haluan tietää.
Todella pahaltahan tuo tuntuu ja itkenyt asian tähden aivan liikaa. Jouduin tekemään itse päätöksen lähteä. Suomi on tosin pieni maa ja uskon että häneen vielä törmään jossain. Toivon hänen sydämensä puolesta että hän on jo kerennyt siihen mennessä unohtamaan minut ja tunteet kuolleet. En usko että omat tunteet ovat tässä pitkään toviin laantumassa, mutta niiden kanssa täytyy vain oppia elämään ja jatkamaan matkaa. Elämä on välillä luopumista.
Olisin hyvin surullinen.
Mitä jos käyt samoissa paikkoissa samoihin aikoihin, missä näit hänet viimeksi ? Voit tehdä hänestä etsintäkuulustelun. Ainakin toivoisin näin, jos jonkun ohi kävelin huomaamatta. Minulle ei oltu puhuttu asiasta suoraan, jos joku nainen on ihastunut minuun.