Mikset pysty

Koska hän herätti niin voimakkaat tunteet.

Tosin ei mulla enää ikävä ole ollut aikoihin, mikä on helpottavaa, mutta silti mielessä on ja pysyy.

Kun se muka esittää edelleen olevansa kaveri ja kuinka muka anteeksi antanut. Kuitenkin tunne kokoajan että tahallaan painostaa kostaen jollakin tavalla. Ei se anna mun unohtaa.

niin kertoisin.
Varmuudella tiedän sanoa että tunne on molemmin puoleinen

En yritä unohtaa intohimoni haavetta. Jos ei yritä - niin väkisin unohtaa jotain.

Jos yrittää unohtaa - niin väkisin muistelee koko ajan ja turhaan käyttää aikaa sellaiseen joka on jo mennyttä.

Varmaan selvittämättömät asiat vaivaa.
Viimeiset sanat kummaltakin viestien muodossa oli vittuilua.

Sitä ketä rakastaa, ei haluais satuttaa,
Mut näin pääs käymään.

En tavoita enää sitä järisyttävää tunnetta mitä joskus oli, ehkä se sammui monen asian summaan. Ikäväkään ei ole enää ruumillista kipua mitä aikoinaan vaan jotakin kevyttä muistamista.
Ehkä hän ei kuitenkaan ollut unohtumaton, jonkinlainen muisto varmasti jää mutta ei
mitään mieltä polttavaa.

Ei tosirakkautta noin vain unohdeta enkä edes yritä enää unohtaa. Kokonaisuus päästä varpaisiin ja varsinkin hänen persoonallisuus kolahti.

Hän on sitä jotain, mitä juuri silloin tarvitsin,tai tarvitsen vieläkin ,ymmärtäväinen kuuntelija ,auttavainen, kohtelias ,rauhallinen ,söpö,ja tietysti komee.enkä unohda varmaan koskaan ,enkä halua unohtaa,tippa tulee silmään kun näen jotain hänestä muistuttavaa..hän on minulle tosi tärkeä mies..

Tykkään ihan valtavasti hänen ulkonäöstään, huomasin sen juuri eilen.

Pidän hänen ruipelo jaloistaan kaljamahasta harmaista hiuksista hellyydestä hyvyydestä. Ne toiset naiset jonne viagrat upposi pitää muistissa

Hän on työparini.

Se iän tuoma miehekäs varmuus. Voi hitto, että olisin ollut ihan kuumana niissä käsissä!

Rakastuin mieheen, joka oli pelkuri.
Lopulta poltti sillat ja vaipui maanalle.
Koska on pelkuri ja silti rakastui minuun.
Tiedän sen. Lännessä vai idässä?

Siinä sitä on vastausta

Minä en unohda, koska hän on osa elämääni ja sydäntäni. Vaikka sillointällöin pois viereltä on silti lähellä sydäntä ja mielessä.


❤

Faber est suae quisque fortūnae.

Mä en ikävöi ketään, palstalla käyn lähinnä nauramassa tai pitämässä hauskaa heikkojen romantikkojen, idioottien kustannuksella. Se vain ikävä(n) sivuvaikutus, että eräät uskovat mun aidosti jonkun todellisen henkilön vuoksi täällä satunnaisesti viihtyvän. Näin ei ole. Ei todellakaan ole.

Tyyppi vei vaan syvän sinisillä silmillään ja vinolla hymyllään niin kertakaikkisesti jalat alta minulta, "vakaasti naimisissa olevalta nuorelta naiselta"... Ja muutenkin käytöksellään osoitti selvää kiinnostusta ja välillämme oli niin voimakasta sähköä, etten ole koskaan sitä ennen enkä sen jälkeen kokenut vastaavaa.. Molemmat tahoillamme varattuja, mutta silti toisinaan ikävöin häntä salaa... En haluais mitään enempää kuin edes nähdä joskus vilaukselta... Vieläkö hän katsoisi minua niin palavan tulisen kaipaavasti kuin silloin... <3<3

En ole keksinyt syytä tai selitystä miksi ei vuosien aikana unohtunut. Ajanlasku alkaa/alkoi alusta...

Hän on todella erityinen mies.. Ja minä en onnistunut estämään itseäni hullaantumasta häneen. Järki ja tunne kertovat että voisin rakastaa häntä järjettömän paljon ja olla, lopultakin, todella onnellinen hänen kanssaan. Taitaapa tunne olla yksipuolinen kuitenkin vaikka välillä on muultakin vaikuttanut. Semmoista se elämä on.

Tunne on yksipuolinen vasta silloin, kun hän on sanonut suoraan ettei kiinnosta. Jos et ole uskaltanut puhua hänelle, niin se voi olla myös molemminpuoleinen. Voi olla, että hänelle on kevyeempi tunteet sinua kohtaan tai hän on liian ujo selvittämään tätä tilannetta tai ei tiedä ollenkaan sinun tunteista. Suosittelen ihan oman hyvinvoinnin takia kertoa hänelle suoraan sen, ehkä on parempi nolata itseään yhden ihmisen vieressä kuin ikävöidä yksinäisyydessä. Myös torjutuksi tuleeminen on helpotus kuin asioiden epätietoisuus. Tee kakiken sen eteen mitä fyyslisesti pystyt, jos uskot sen olevan aito rakkaus.

Onnea ja lämpöä sinulle kokeilemaan

Hänellä oli hellät kädet, rakkauden sanat hallussa, ote luja ja katse vei jalat alta. Itse olin liian ujo kertomaan kuinka rakastin häntä. Kertomaan kuinka hän oli elämäni mies, rakkauteni, turvani, iloni, ystäväni, kaikki mitä tarvitisin. Kumpa voisin kertoa hänelle nuo sanat vielä joskus. Eihän kertominen häntä takaisin toisi, mutta hän tietäisi että olin tosissani.

Hän on älykäs ja fiksu nainen, jotenkin asioihinsa uppoava ja hän keskittyy valtavasti siihen, mitä on tekemässä. Valloittava ja mukaansa tempaava luonne kaiken kaikkiaan. Ihailen häntä tavattomasti. Harmi vain, etten pidä itseäni minään hänen rinnallaan ja rohkeus lähestyä ja tutustua häneen syvemmin jäi vähintäänkin puolitiehen.

Hän mies koskettaa minussa jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole aiemmin. Luulen, että hän on aika syvällinen ihminen ja tarkkavaistoinen, ja valitettavasti minusta tuntuu että hän vaistoaa minustakin enemmän kuin haluaisin.

Hän on elävä ja olemassaoleva ihminen. Monet ovat puoliunessa, eivät toimi täysin itsestään käsin. Hän ei varmasti ole henkisesti kenenkään orja. Sellaisia ihmisiä on aina ilo nähdä.

Lisäksi hän on järkyttävä. Pidän järkyttävistä ihmisistä.

En näköjään. Hän ei tehnyt mitään unohtumatonta. Itse asiassa ei mitään.

En vaan näköjään pysty unohtamaan sitä kun suudeltiin eräänä iltana... siitä on jo aikaa mutta menin siitä aivan sekaisin. Koska kenenkään kanssa se ei ole koskaan tuntunut niin ihanalta. Koska reaalimaailmassa emme voi olla yhdessä, toivoisin että suudelmien muisto haalistuisi ja voisin unohtaa hänet, mutta joka päivä ajattelen häntä. Miten saisin unohdettua hänet...

Kaikki, kaipaan vain häntä.

Hän on vaan niin unohtumaton se ei vittu vaan mee pois koskaan. Miten kohtasi minut ja otti ihan kokonaan. Kukaan toinen ei koskaan pysty samaan. Vitsi mutta tosi sillä tavoin että toisaalta totta.

ikävöin äitiäni, lapsuuden kotiani, edesmenneitä rakkaitani. maisemia, jotka ovat rakkaita, mutta kaukana. tiedän, ikäväni on sairasta ja sairastuttanut , mutten voi tälle mitään