riidellä kumppanisi kanssa? Tyhjänpäiväisestä, väärin puristetusta hammastahnatuubista vai jostain oikeasta asiasta?
Mistä asioista tykkäät
fightgaluppi
7146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleensä en mistään, sillä inhoan riitelyä.
Mutta sitten kun pinna katkeaa, ei aiheella ole niin väliä. Joku pikkujuttukin saattaa alkaa ärsyttää...
Tykkäämisestä en niin tiedä, mutta sanomista tulee, jos käyttää paljon rahaa muuhun, kuin laskuihin, jolloin laskut jää maksamatta tai minä maksan ne.
Myös siitä nalkutan, jos on paljon omissa menoissaan. Esim. amulla lähtee ja illalla tulee nukkumaan ja useimpina päivinä viikossa. Työt eivät ole omia menoja, harrastukset ja huvinpito on.
Ja siitä tulee paukahdettua, jos toinen on pitkään vihainen siis päiviä tai vikkoja, että karjuu, sekä valittaa kaikesta, koska on itsellään stressiä. Silloin menee totaalisesti hermot jossain välissä ja tulen myös todella suruliseksi.
Nuo suurimmat riidan aiheuttajat. Pikku natkutusta silloin tällöin puolin ja toisin muuten, mutta sehän ei ole riitelyä, vaan normaalia elämää.
En tykkää riidellä mistään aiheista. Tykkääkö joku riitelystä?
Totta kai joskus tulee joistakin asioista erimielisyyttä, mutta kyllä niistä on keskustelemalla ja tappelematta selvitty, vaikka joskus on hiukan jankkaamiseksi mennyt. Ilmeisesti ne on siteen niitä "oikeita asioita".
Ylipäätään minä en tykkää tapella ja tappeleen alankin vain kahdella tavalla.
1. Mun päälleni on hyökätty esim. korottamalla ääntä, haukkumalla, syyttelemällä aggressiivisesti
Tai
2. Kun mulla mitta alkaa täyttyä jostain asiasta jossa koen että nyt mua on sorrettu/kohdeltu väärin tai kohtuuttoman epäreolulla tavalla liian kauan eikä se toinen älyä yhtään mitään ja lopeta sitä, jos sille ei nyt räjähdä ja ala pitään lujemmin tästä asiasta meteliä.
Kohdan kaksi tapahtuessa useampi ihminen on hemostunut minulle ja alkanut huutaan takaisin tyylillä "Voi vittu! Jos sinä noin asian olet kokenut niin voisitko sanoa heti etkä kuukausien päästä tällaisella vimmalla! Avaa se suusi heti!"
Pienistä asioista en jaksa ottaa pulttia. Jos jokin pikku juttu alkaa mua kyrsiä ihan saatanallisesti niin se asia ei mua oikeasti kiinnosta vaan olen yleisesti vain silloin jotenkin väsynyt ja yli stressaantunut ja mua nyppii ihan kaikki asiat jotka ikinä vain jotenkin siinä hetkessä tökkii. Usein kiroilen itsekseni tai ääneen sille asialle, mutta en ala jäkättään toiselle ja laittaan sen syyksi mun huonoa oloa.
Ainoa keino saada mut ilman järkevää syytä kaataan sen olon toisen niskaan on se että se toinen ihminen tulee siihen vielä jotenkin riitaa haastaan tai tökkimään kylkiä tms. Sitten se huono tuulisuus räjähtää johonkin elävään kohteeseen.
Suhteessa muistan että mun ex-avomies joskus napisi jostain mun tavasta avata joku purkki ja se oli aamulla siitä vähän kiukku. Minä nauroin sille ja tokaisin että "No, voi kauheeta! On se vaan hirvee asia. Pitäiskö meidän nyt ottaa tästä ihan kauhea tappelu ja ajautua parisuhdekriisiin yhden purkin takia? "
Se oli jo vähän paremmalla tuulella ja alkoi sitten vetää hommaa herjan puolelle. Se käveli vessaan ja tuli wc-paperin kanssa sieltä ulos ja sanoi vitsillä jo että "Ja tänkin olet väärinpäin laittanut. Ei se kuulu näin päin!"
Sellainen on mun tyyli ottaa pikkuasiat ja vastata pikku asioista napinaan.
Se on kyllä ikävän tuntuista, jos toinen on pahan tuulinen pitkään esim. päiviä putkeen ja möykkää koko ajan. Esimerkiksi huutamalla ja turhaan syyttämällä kaikesta, niin ettei tiedä enää pysyykö piilossa, ettei ole toisen tiellä. Minun tekemä ruoka on pahaa, epäterveellistä, heittelee astioita, paiskoo ovia,valittaa siivosta,haukkuu koko ajan vaatteita,,ulkonäköä, ei anna ajaa autolla, ei lähteä kotoa yms yms, kun tuo kestää kauan, menee lopulta hermot! itku ei ole enää kaukana silloin :(
Mä en tiedä kuinka kauan jaksaisin tuollaista ilman että lemppaisin koko miehen pihalle suhteesta. En ole kovin kärsivällinen nykyään katseleen ihan mahdotonta menoa, sillä kovin riippuvainen ja pakko suhteilija en ole. Olen sinkkuna mielelläni joten aika nopsaan hankkiudun sinkuksi jos joku mies alkaa mahdottomaksi häiriköksi suhteessa.
Oppinut sen että laadullisesti elämä on parempaa yksin kuin paskassa suhteessa.
Joten miksi hillua jossain ihan sieltä ja syvältä olevassa paska suossa ja leikkiä jotain onnellista parisuhdetta salaa kärsien ihan helvetillisesti jos toinen vaihtoehto olisi olla tyyni, rauhallinen ja suht. onnellinen sinkku.
Minun valintani on selvä. Paska suhde menee vaihtoon ja vaihtuu hyvää ja rauhalliseen sinkkuiluun.
Ymmärrän kyllä kun itsekin tapasin mun ex-avopuolisoni kun olin 16 v ja ihastuin 17 vuotiaana häneen ja siinä 17 vuotiaana alettiin jotain tapailun tapaista siinä jo viritteleen mutta vasta kun olin 18 v me (minun näkökulmani mukaan) aloimme seurustelemaan. Muutin suoraan kotoa avoliittoon ex-avopuolisoni kanssa ja erosimme sitten puoli vuotta ennen kuin täytin 26 v.
Se oli pelottava päätös sillä en ollut asunut itsenäisesti yksin ilman miehen apua ja osaamista ollenkaan. Pelkäsin etten selviäisi yksin jonka takia viivytin eroa.
Tällaisia pelkoja voi olla monilla jotka todella nuoresta ovat olleet suhteessa tai hyvin pitkään. Ovat siis vain siksi enää suhteessa että pelkäävät etteivät selviäisi yksin.
Silti omalta kohdalta sanon näin jälkeenpäin ajattelen niin että tein rohkean mutta ehdottomasti oikean päätöksen kun halusin erota.
En pidä riitelystä, enkä riitelisi, jos mieheni voisi vain kuunnella minua ja olla samaa mieltä kanssani.