Olen hyvin ujo 19-vuotias tyttö. Välillä tuntuu, että en jaksa enää elää ujouteni kanssa.
On Raivostuttavaa kun "normaalit", sosiaaliset ihmiset eivät ymmärrä ja suvaitse ujoutta! Esimerkiksi en ole tyhmä enkä ylpeä. Minusta tuntuu, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan tosi julmia.
Minä olen tottunut kiusallisiin hiljaisuuteen kun en keksi mitään sanottavaa tai paremminkin en uskalla sanoa mitä ajattelen. Ei toisten ihmisten tarvitse siitä kiusaantua jos on hiljaista, sehän johtuu vain minusta. Jos en halua sanoa mitään niin eikö sen pitäis olla ok. Mielummin olen hiljaa kuin alan jutustelemaan kankeasti jostain säästä.
Ärsyttää kun jotkut ihmiset suhtautuvat minuun, ujoon ihmiseen halveksivasti ja väliinpitämättömästi.
Eräs hyvin sosiaalinen ja suosittu kaverini jopa häpeää minua ,koska muiden seurassa olen niin epäsosiaalinen. Hänen kaikki kaverinsa eivät edes tiedä että olemme kavereita. Koulussa tämä ihminen ei sitten olekaan kaverini. Tyhmää.
Kyllä minusta tuntuu että olen erilainen kuin muut. Siksi minun on niin vaikea tulla toimeen ihmisten kanssa.Vika ei siis välttämättä ole pelkästään minussa. Tuntuu melkein, että olen eri lajia kuin muut.En mä ymmärrä mitä toiset puhuvat ja mistä iloitsevat. Olen tosi yksin tässä pahassa maailmassa. On minulla kavereita, mutta olen yksinkin mielelläni ja ajattelen.
On Raivostuttavaa kun "normaalit", sosiaaliset ihmiset eivät ymmärrä ja suvaitse ujoutta! Esimerkiksi en ole tyhmä enkä ylpeä. Minusta tuntuu, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan tosi julmia.
Minä olen tottunut kiusallisiin hiljaisuuteen kun en keksi mitään sanottavaa tai paremminkin en uskalla sanoa mitä ajattelen. Ei toisten ihmisten tarvitse siitä kiusaantua jos on hiljaista, sehän johtuu vain minusta. Jos en halua sanoa mitään niin eikö sen pitäis olla ok. Mielummin olen hiljaa kuin alan jutustelemaan kankeasti jostain säästä.
Ärsyttää kun jotkut ihmiset suhtautuvat minuun, ujoon ihmiseen halveksivasti ja väliinpitämättömästi.
Eräs hyvin sosiaalinen ja suosittu kaverini jopa häpeää minua ,koska muiden seurassa olen niin epäsosiaalinen. Hänen kaikki kaverinsa eivät edes tiedä että olemme kavereita. Koulussa tämä ihminen ei sitten olekaan kaverini. Tyhmää.
Kyllä minusta tuntuu että olen erilainen kuin muut. Siksi minun on niin vaikea tulla toimeen ihmisten kanssa.Vika ei siis välttämättä ole pelkästään minussa. Tuntuu melkein, että olen eri lajia kuin muut.En mä ymmärrä mitä toiset puhuvat ja mistä iloitsevat. Olen tosi yksin tässä pahassa maailmassa. On minulla kavereita, mutta olen yksinkin mielelläni ja ajattelen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan tosi julmia."
Eivät kaikki... hakeudu kaltaistesi seuraan, he ymmärtävät sinua.
"Eräs hyvin sosiaalinen ja suosittu kaverini jopa häpeää minua"
Sinuna vaihtaisin kavereita semmoisiin jotka arvostavat sinua ihmisenä eivätkä häpeä.
"Tyhmää"
Ihmiset käyttäytyvät välillä tyhmästi, ja seurassa vielä enemmän... porukassa tyhmyys tiivistyy.
"Olen tosi yksin tässä pahassa maailmassa. On minulla kavereita, mutta olen yksinkin mielelläni ja ajattelen."
Myös allekirjoittaneella on samanlaisia tuntemuksia mutta minkäs teet... Olen mikä olen ja muuksi en muutu. Mutta koitetaan kestää se ja eikä kuluteta elämää kuolemaa odotellessa.
mulla on ihan sama juttu. ennen olin mielestäni ihan tarpeeks sosiaalinen, en koskaan tarvinnu ajatella mitä sanoisin ihmiselle ku ihmiselle. nykyään en uskalla olla ihmisten ilmoilla, ku pelkään et mulla ei oo niille mitään sanomista. tää on luultavasti osa sitä masista mikä muhun on iskeny...toivottavasti pärjäät!
Mulla ujous on ihan synnynnäistä. Olen aina ollut ujo. Olen samaa mieltä siitä, mistä täälläkin on ollut keskustelua, että mitä nuorempi henkilö sitä paremmin hänen ujoutensa hyväksytään.
Pärjäile! Kyllä minäkin, nyt on jo parempi mieli taas.
Täällä on toinen joka tuntee samoin kuin sinä.
Usein sosiaaliset ja puheliaat ihmiset luulevat hiljaisten olevan hiljaa siksi, että he ovat niin tyhmiä etteivät keksi mitään sanottavaa.
En minäkään ole yhtään tyhmempi kuin kukaan muukaan, olen vain ujo ja ehkä vähän erilaisista asioista kiinnostunut kuin useimmat.
Mutta tätähän ne sosiaaliset( oikeastaan ei pitäisi käyttää sanaa sosiaalinen kuvamaan puheliasta ihmistä) eivät ymmärrä.
Nyt mun elämä on tullut käännekohtaan. Tuntuu, että oikeasti olen oppinut jotain, tosin kantapäänkautta. Olen mokaillut erittäin pahasti. Mutta oon tajunnu, että miksi helvetissä mun pitäis mielistellä kaikkia. Mielummin olen ,vaikka yksin! Nyt nään niin selkeesti ketkä oikeesti on mun kavereita.
Olen tosi herkkä ja aivan liian kiltti. Mutta musta on tulossa vahvempi. Oikeesti toivon kaikkea hyvää ujoille. Tästä ongelmasta pääsee yli, siltä musta on alkanut tuntua.
Niin juuri. Hyvä on tajuta, että ne muut eivät oo yhtään sen arvokkaampia kuin sinäkään. Ei sun tarvitse ketään orjailla, ujostella tai mielistellä. En tarkoita että pitäisi olla töykeä tai mitään sellaista.
Ei sun tarvitse asettaa itseäs kenenkään alapuolelle. Kyllä ujoudesta voi päästä yli, ei epäilystäkään.
Ole ylpeä itsestäsi sellaisena kuin olet. Kuulostaa kliseiseltä, mutta niin se vaan on.
Mä olen kans 19 vuotias tyttö ja olen koko pienen ikäni kärsinyt ujoudestani. Ongelma oli suuri jo ala-asteella kun en uskaltanut viitata tunnilla enkä oikein saanut ystäviä. Ylä-asteen olin pienluokassa mikä oli minulle helpotus. Ammattikoulu meni ihan hyvin koska luokalla oli pari vanhaa tuttua ja sain sieltä ihan hyvät papeerit. Nykyinen ongelma on etten pääse jatko-opiskelemaan minnekään koska haastattelut menevät
aina päin mäntyä ujouteni takia. En osaa kehua itseäni ja kertoa vapaasti itsestäni...olen jo 3 kertaa yrittänyt ammattikorkeeseen ja toivo alkaa hiipua...välillä masentaa kovasti. Joudun tekemään huono palkkasta duunia vaan koska en pääse opiskeleen...