ja mielialasta mietiskelyjäni. Olen kauan miettinyt miksi olen sitä paskemmalla mielialalla ja matalemmalla itsetunnolla mitä paremmalta näytän?
Aloin selaan huvikseni vanhoja valokuviani ja tajusin että ainakin omasta mielestäni näytän tismalleen samannäköiseltä nyt 31 vuotiaana kuin mitä näitin 17-18 vuotiaana.
Omiin silmiin en näe ikääntymisen aiheuttamia muutoksia vertaillessani kuviani...MUTTA..
kun selaan ikävuosiani sen 19 ----> 27 v välillä huomaan ulkonäköni täydellisen romahduksen ja paljon muutoksia huonoon suuntaan. Lihoin, en välittänyt enää miten pukeudun, se miten meikkailin ei minua kiinnostanut.
Muistan kuitenkin itsetuntoni olleen suhteellisen hyvä vaikka tiesin että painoa oli liikaa ja olen näyttänyt joskus paremmaltakin.
Nyt näytän hyvältä ja saan paljon kehuja ja jokainen viikko kummastelen mikä ihme siinä oikein on kun niitä treffikutsujakin vaan tulee koko ajan päivällä ja illalla ja paikassa kuin paikassa. Viimesin tuli bussipysäkillä seistessäni aamulla töihin lähtiessäni.
Samaa tahtia kun ulkonäköni on parantunut niin mielialani on mennyt paskemmaksi ja itseluottamuksenikin romahtanut. Tällaisen ilmiön ei pitäisi käydä näin päin? Rumana ja lihavana olin itsevarma ja siltä osin mieliala hyvässä hapessa ja laihana ja hyvännäköisenä olenkin sitten itseluottamus murskana, epävarmana ja mieli siltä osin matalalla.
Minä monesti hassua kyllä ikävöin aikaani kun olin hiukan liian suuressa painossa sillä silloin mulla oli silti itsevarmempi olo.. Nyt olen piilossa suhteilta palstalla koska en usko enää itseeni missään asiassa.
Aloin selaan huvikseni vanhoja valokuviani ja tajusin että ainakin omasta mielestäni näytän tismalleen samannäköiseltä nyt 31 vuotiaana kuin mitä näitin 17-18 vuotiaana.
Omiin silmiin en näe ikääntymisen aiheuttamia muutoksia vertaillessani kuviani...MUTTA..
kun selaan ikävuosiani sen 19 ----> 27 v välillä huomaan ulkonäköni täydellisen romahduksen ja paljon muutoksia huonoon suuntaan. Lihoin, en välittänyt enää miten pukeudun, se miten meikkailin ei minua kiinnostanut.
Muistan kuitenkin itsetuntoni olleen suhteellisen hyvä vaikka tiesin että painoa oli liikaa ja olen näyttänyt joskus paremmaltakin.
Nyt näytän hyvältä ja saan paljon kehuja ja jokainen viikko kummastelen mikä ihme siinä oikein on kun niitä treffikutsujakin vaan tulee koko ajan päivällä ja illalla ja paikassa kuin paikassa. Viimesin tuli bussipysäkillä seistessäni aamulla töihin lähtiessäni.
Samaa tahtia kun ulkonäköni on parantunut niin mielialani on mennyt paskemmaksi ja itseluottamuksenikin romahtanut. Tällaisen ilmiön ei pitäisi käydä näin päin? Rumana ja lihavana olin itsevarma ja siltä osin mieliala hyvässä hapessa ja laihana ja hyvännäköisenä olenkin sitten itseluottamus murskana, epävarmana ja mieli siltä osin matalalla.
Minä monesti hassua kyllä ikävöin aikaani kun olin hiukan liian suuressa painossa sillä silloin mulla oli silti itsevarmempi olo.. Nyt olen piilossa suhteilta palstalla koska en usko enää itseeni missään asiassa.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Alipaino vaikuttaa mielialaan.
Varmasti, mutta kun mä en ole alipainoinen. Painoindeksillä 19 pilkku jotain.. ja se on normaalipaino vielä.
Tuossa jatkoin itsekseni ongelmani analysointia päässäni ja tuli sellainen fiilis että ehkä kyse on siitä että suorituspaineeni kasvavat.
Ennen tiesin etten ole mikään ihan parhaimman näköinen joten ajattelin että muut ei odota multa heti nähdessään mitään ylettömän suuria.
Nyt tuntuu että kun näytän hyvältä odotuksen mun luonteen ja kaiken osaamisen sun muun elämän osa-aluueen suhteen nousee myös pilviin. Suorituspaineeni kasvavat. pelkään tuottavani vain rajun pettymyksen kun sitten muuten olenkin ihan paska kaikessa ja luonnekin kusee...
Olen yksinkertaisesti varmaan luhistunut suorituspaineiden alle jota parempi ulkonäkö minulle on tuonut.
Varmaankin johtuu sun iästä 30 naiset ei enää kiinnosta moniakaan, ymmärtäähän sen miks 20 haluu kokea nii paljo nii monen kaa ja saa suurta suosiota, et kelpais mullekkaa oon 27v m
Minusta tuntuu nuo 1991-1988 syntyneet haluavan tyttöystävää.. Olen pakit antanut koska heistä huomaa että mennään vielä teiniseurustelussa ja pleikkarin peluussa aika pitkälle. Ei ihan aikuisemmasta päästä ole ne jutut vielä.
Voi ne tehä mitä haluu mut itel on tarkat kriteerit esim ikä n23-25 max. En haluu et liia kokenut/viisas/kyynine
Juu just toi et ootjo liia aikuine
Eikä tää siis ole mikään dissi nuorille pojille. Se vaan että itse kun olen teinisuhteilut jo käynyt läpi niin en jaksa palata siihen parikymppisen tyyliin seurustella takaisin.
kolmekymppisen ja parikymppisen välillä on kypsyysmuuri. Minua kyllästyttää välillä se älykääpiömäisyys mikä vielä nuorilla poitsuilla on. Monesti mietin olinko itsekin yhtä tyhmä ja älytön sen ikäisenä.
Se kuuluu ikään ja en mä sitä nyt ala haukkumaan. Mulle vaan ei niin nuori enää sovellu.
Ite ku seurustelin 18v kaa nii se olijo liia rankkaa mulle mut 23v ois sopiva, kyl sinust silti ystävän vois ottaa
Kyyniseksi ikä tekee kyllä tai siis varovaiseksi. Minä tosin olen ikäistäni leikkimielisempi josta syystä varmaan nuoret pojat muhun ihastuu, mutta sitten musta löytyy se "kyyninenkin" puoli ja se kun elämä on koulinut moukarilla ja opettanut varovaiseksi ja vakavammaksi.
Jaha no elämä on pajatso, miks ottaa vanha ku saa nuorempaaki
Niin ja minusta parikymppisillä se seurustelun taso on samalla odotustasolla.
Muistan itse etten minä oikeestaan miettinyt että sovitaanko yhteen tai onko suhteella tulevaisuutta. Kannattaako tällaiseen edes ryhtyä Mä menin vaan suhteeseen aivot narikassa koska sillä hetkellä tuntu siltä. Mitä väliä sovitaanlo yhteen tai sillä onko suhteella tulevaisuutta tai edes järkeä.
Kolmekymppisenä olen alkanut huomaamaan miettiväni enemmän sitä että onko se suhde pitkäaikainen ja kannattaako siksi lähteä panostaan.
Jos huomaan että ihan mahdoton yhtälö niin en lähde hommaan. Olen liian laiska jo vaan seurusteleen huvin vuoksi aikaa kuluttaakseni ja pannakseni vain jotain muutaman kuukauden ihan vain huvin vuoksi.
Tässä iässä etsii jo suhdetta joka on kestävämpi kuin muutaman kuukauden tai vuoden.
Ite en oo koskaa tehny nii
Enkä mä nyt oikeesti halua tällä mun kommentoinnilla loukata tai dissata...
Olen huomannut että nuoret pojat tuntuu loukkaantuvan kun minä pidän heitä liian nuorina itselleni. Monet vähän loukkantuneena mulle sanoo että: ei meillä nyt niiin suuri ikäero ole!
Olen joutunut vähän suoraa vähän ikärasistista kommenttiani monille pojille sitten vaikeana selitteleen kun he mulle kiukkuisia.
Sen takii en varmaan arvosta sua ku ite aina panostanu pitkiin suhteisiin, kun sinä hummailit jokapaikassa
Ok :-D
no mun pisin alkoi kun olin 17-18 ja päättyi kun olin 25 vuotta ja 6 kk.
Aloimme tapaileen ex-avopuolisoni kanssa kun olin 17 v mutta minusta meidän seurustelu alkoi virallisesti vasta kun olin 18 v. Ex-avomieheni oli koko suhteemme ajan tästä hiukan erimieltä mutta alistui kohtaloonsa koska sille sillä ei olut niin väliä alkoiko meidän suhde puoli vuotta enemmin vai myöhemmin.
Pls elä jatka ku en jaksa lukee, on mulki ongelmii
Mitä ongelmia sulal on muuta kuin 31 v palstalainen?
Haluisin asuu eripaikas, tääl vaa ahistaa usei. Kamut eri kaupungis, aikaa menee hukkaan, matut vituttaa jne
Annas kun kalkkis neuvo: Elämässä suurimmat haasteet ja esteet ihmisen tielle rakentaa ihminen itse.
Tarkoitan tällä nyt sitä että mikään este mikä sinulla ikänä voisi olla tuossa miksi et muuta sinne missä ne sun kaverit ovat ei ole ylisepääsemätön.
Siks osittai ku homma kävi aika rankaks ku olin huumepiireis nii oli pakko lähtä!
Ok. Sit kalkkis peruu puheensa ja sanoo: Parempi ettet muuta.
Omassa tuttavapiireissä on ihmisiä jotka ovat olleet syvällä noissa huumepiireissä. Diilannutkin. Ne sanonut että ainoa keino päästä kuiville huumeista ja päästä parempaan elämään kiinni on irrottautua niistä huumepiireistä kokonaan.
Se on kuulemma rankkaa koska siellä on aika tiivis "yhteisöllinen" kaveripiiri ja kaverit ovat erittäin tärkeitä kuin oma "perhe"
En ollu nii syväl siinä ku puolet kamuist oli kuivii mut tuli tulehus jne paskaa, tai oisin voinu joutuu mut lähi pois, mut tava elämä o vitun tylsää
Saitko siitä elämästä sitten seikkailua ja jännitystä vai oliko ne kaverit se tärkein osuus siinä elämässä?
Tiedän joitain itseäni viisi vuotta vanhempia kovien aineiden käyttäjiä ja aika rappiolla ovat....
Noo kyllä sain.
Alan nyt olla vähä kännis nii ei jaksa oikei jutella enää, voin kattoo sun kuvan
Kuvan?
Sanoit et näytät 18v haluun tarkistaa
Miten sä sen tarkistat kun ei mulla ole kuvia täällä?
Esim instassa
Tota, unohditko että olen 31 v! Mähän olen jo toinen jalka haudassa. Ei mulla ole sellaisia teinien juttuja kuin insta, facebook twitter tms.
Mitä juttuja sulla o?
Sosiaaliturvatunnus sekä kela-kortti :P
ZZZZZZZZZZZZz
rollaattori on myös, mutta tykkään vauhdista joten, palautin sen ja vaadin moottoroitua viritettyä rollaattoria.
Ei vaan.. somessa mulla ei ole kyllä juurikaan muuta kuin tämä ja sähköpostios.
Lait riki_88@jippii .Fi et sitte tunne mua
Tämä haiskahtaa joltain heruttelulta. En minä ala laittaan outoihin sähköposteihin kuviani.
No sit e voi olla ystävä en ees jksa tänne enää julkisesti kirj
Haluut olla jonkun sattumanvaraisen 31 v palstalaisen ystävä? Miksi?
Söpöö, joku tykästy muhun ja mun juttuihin vaikka sä sanoit mua vanhaksi! Enkö mä olekaan enää vanha?
Mitä selität? Ps mun motto o että oin kaikie ystv jos haluu olla mun, ei täs naimisii ola menossa