Minä OLIN.

Tää on ehkä trolli.. Mutta jos ei niin mäkin oon realisti, ja tiiän et maailma on täynnä paskaa, mut pitäiskö mun antaa sen häiritä itteeni :'D ?

Kyynikko ei ole sama asia, kuin realisti.

realisti ei nää pelkästään negatiivisia asioita. kuten edellinen kommentoija sanoi, kyynikko ei ole sama asia kuin realisti.

Olin joskus kyyninen, yksinäinen ja näköalaton. Nykyään olen vain ja ainoastaan realisti. Elämä silloin surkeana oli näköalatottomampaa, mutta nykyään voin tiedostaa, kuinka paljon mahdollisuuksia maailmassa on.
...

niin mäkin olin ja en ole enään ,nyt toivon että koko ihmiskunta tuhoutuu ja joutuin kun näen jokapäivä miten tuohamme maailmamme omalla tyhmyydellämme ja ahneudellamme.

"Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa."

(Adolf Ehrnrooth, jalkaväenkenraali)

Älä valita pimeyttä, vaan sytytä kynttilä!! Saa edes yksi ihminen iloiseksi joka päivä. Katso edes kerran päivässä luontoa, lintuja taivasta. Kärsimykselle ei mitään voi, mutta lähimmäisilleen voi olla ilontuoja...

Totta maailmaa on paska. Ja isoin paskin asia on ihmiset. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että niillä pienillä hyvillä asioilla on väliä. Tiedän että välillä tuntuu että haluaisi lopettaa kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja nälänhädän jne. mutta siihen oppii että niistä ei harmillisesti pääse eroon. Kun puhun penistä hyvistä asioista nii tarkoitan kaikkea mistä voi saada ees vähän mielihyvää(niin kauan kun ei satuta sillä muita) esim musiikki,pelaaminen,kirjat,kaverit,piirtäminen,harrastukset tai muut intressit. Suosittelen hakemaan apua lääkärin tai terveydenhuoltajan avulla poliklinikalta(nuorten "psygologio avuatusta"). Vaikuttaa vähän noi sun "tunteet" masennuksen oireilta. kannattaa jutella jolle kulle noista tunteista. se auttaa aina

Ennen olit normaali nuori, mutta nykyään olet huomionhaluinen emopaska?

masennus masentaa

paskaaaaaa

Oletko kokenut paljon pettymyksiä? Se tekee ihmisestä helposti pikku hiljaa sellaisen, että ei enää usko mihinkään hyvään. Et ole yksin. Itse olen kamppailut samanlaisten ajatusten kanssa, mutta olen käynyt juttelemassa psykologin kanssa ja se on helpottanut. En suosittele, että jäät murehtimaan asioita yksin. Ystävien/ perhe tuki on myös tärkeää. Itse olen sitä mieltä, että maailma on kyllä tosiaan muuttunut tietyllä tavalla huonompaan suuntaan, ehkä tietyllä tavalla koventunut. Työelämä, ihmissuhteet ym. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että pyrin olemaan kaikesta saamastani epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta positiivinen. Katkeruus tukahduttaa elämänilon. Toki negatiivisetkin tunteet kuuluvat joskus elämään. Omalla kohdallani pyrin kuitenkin myös muistamaan sen, että omassa elämässäni löytyy silti myös paljon hyviä asioita, joista voin olla kiitollinen :)

Oletkohan vielä hengissä? En ole varma, joten en kommentoi

Lopettakaa,! Olette erilaisia eikä ketään saa haukkua!

Ootko vielä elossa marga? Samapa tuo.

Maailman julmuus on pelkkä mielipidekysymys. Itse aion katsella sivusta kun maailma palaa, enkä välitä muusta kuin siitä, että saan hyvän paikan katsella sitä.
Toki täytyy huomauttaa, ettei se vielä pala, joten täytyy tyytyä realistisuuteen tai kyynisyyteen ja odotella viimeisen näytöksen alkamista.
Mutta miksi ottaa asioita turhan raskaasti? Nauraminen on paljon parempi vaihtoehto kuin päiviensä päättäminen, ja ikävien asioiden sietokykyä voi nostaa nauramalla kaikelle, vähintään sisäisesti..

Antakaa julmuuden mennä ohitsenne, ja jos se kohdistuu teihin, antakaa se takaisin. Kaksinkertaisena.

"Päätin suhtautua muiden vaikeuksiin olankohautuksella."