Lähimuistini on ollut surkea aina. En oikein muista lapsuudestakaan paljoa, viime viikon tapahtumia en muista ollenkaan ja eilisenkin muistaminen tuottaa tuskaa. En myöskään pysty tekemään päätöksiä ajoittain, varsinkin väsyneenä..
Harmittaa että työnantaja saattaa kuvitella minun olevan laiska tai välinpitämätön kun en muista asioita. Tosi noloa kun en useinkaan muista eilistä ellen muistelemalla muistele. Muistin kanssa on ollut aina ongelmia, minulla on myös monia oppimisvaikeuksia, kuten lukihäiriö, kalkuhäiriö, hahmottamisongelmia...
Olen kuitenkin pärjännyt yllätävän hyvin elämässäni, mutta vaivaa kun esim. Paperityöt tuottavat suunnatonta vaivaa työssäni ja tuntuu ettei muilla ole ongelmia niiden kanssa. Ne ahdistavat minua silloinkin kun niitä ei ole kun täytyy muistaa tehdä niitä taas, en voi keskittyä työssäni olennaisiin asioihin.
Pitäisikö tästä hakeutua johonkin tutkimuksiin vai yrittää pärjätä muiden mukana? Onko muilla tälläisiä muisti ongelmia vai kuulostaako tavalliselta stressaantuneelta ihmiseltä?
Harmittaa että työnantaja saattaa kuvitella minun olevan laiska tai välinpitämätön kun en muista asioita. Tosi noloa kun en useinkaan muista eilistä ellen muistelemalla muistele. Muistin kanssa on ollut aina ongelmia, minulla on myös monia oppimisvaikeuksia, kuten lukihäiriö, kalkuhäiriö, hahmottamisongelmia...
Olen kuitenkin pärjännyt yllätävän hyvin elämässäni, mutta vaivaa kun esim. Paperityöt tuottavat suunnatonta vaivaa työssäni ja tuntuu ettei muilla ole ongelmia niiden kanssa. Ne ahdistavat minua silloinkin kun niitä ei ole kun täytyy muistaa tehdä niitä taas, en voi keskittyä työssäni olennaisiin asioihin.
Pitäisikö tästä hakeutua johonkin tutkimuksiin vai yrittää pärjätä muiden mukana? Onko muilla tälläisiä muisti ongelmia vai kuulostaako tavalliselta stressaantuneelta ihmiseltä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sulla voi olla aivorakenteellinen poikkeama, elikkä ASpergerin sybndrooman kaltaisia oireita. :) Nuo piirteet sopii aika hyvin kuvaan, en toki diagnosoi, mutta voi olla.. Asseilla on usein joitan poikkeavia mielenkinnonkohteita ja lahjakkuuksia tai vajvaavuuksia, ja sitten kaikenlaista hahmottamishäiriöö varsinkin sosiaalisissa tilanteissa. Elekielen käytössä ja sen tunnistamissessa.
En pitäis vammana, vaan poikkeavuutena, jos on ns. lievällä tasolla.
Murtunut kallo, sekä olen ollut jonkin aikaa hapetta.
Itse ainakin menisin lääkäriin, enkä taistelisi asian kanssa. Eikö se ole parempi saada selvyys itseensä nähden ja lääkäriltä todistus työnantajalle, että ymmärtää järjestää työkykyyn sopivia hommia.
Lopettaa pään takomisen mäntyyn ja jäädä sairaseläkkeelle?
Mikä on kalkuhäiriö, onko se laskemisen vaikeus?
Oppimisvaikeus.
Älä ole huolissasi. Kaikki on normaalia mikä ei ole epänormaalia.
Jos mua on kiusattu koko elämäni sen tähden, että mulla on päässä vika.
Fyysinen vika, vaikka eiköhän joku sadisti tuostakin voisi irvailla.
Elämä on epäreilua. Toisille...
Mä kuitenkin ajattelen niin, että: Eihän sodanajan ihmisiltäkään kysytty, haluavatko vaikkapa pyörätuoliin tai sirpaleen päähänsä.
Mä nyt vain olen tällainen väliinjäävä sukupolvi, niin kuin vaikka just "sotaorpo"...
Se on mun kohtaloni. :)
Kyllä sä voit pyytää neuropsykologista tutkimusta. Oireesi pätee aika moneen, joten kysyisin asioita psykiatrian ja neurologian spesialisteilta.
Puoli on jo tutkittu. Ei löytynyt sellaista vikaa, johon nyt ehkä viittaat.