Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    miten tästä

    eroon?
    tänä syksynä lukiossa alkanut jännittäminen, paniikki, ahdistus ja kahvikuppineuroosi vie kaikki voimani. joka aamu kun herään kouluun, alkaa jännittäminen. koulun ruokajonossa mietin uskallanko ottaa paljoa ruokaa jos alkaa taas tärinä. tunneilla jännitän myös tajuttomasti.

    miten tää paska on voinut saada alkunsa!? ennen tykkäsin esiintyä, vaadin oikeestaan esiintymisissäni täydellisyyttä, joten ehkä siksi tämä jännittäminen on tuntunut niin ylitsepääsemättömältä.

    mistä ihmeestä johtuu että kädet vaan vaistovaimesti alkaa ruokailuissa täristä vaikka yritän olla kiinnittämättä siihen huomiota. miten niin pieni asia on voinut kasvaa niin suureksi?

    kaikista eniten tälle jännittämiselle luo paineita se, että jo pitkään olen haaveillut lähteväni ensi syksynä vuodeksi vaihto-oppilaaksi. ja nyt tuntuu niin paskalta, kaatuuko koko juttu tähän jännittämiseeni, eihän vaihto-oppilas saa olla jännittäjä! kuitenkin vaikka olen tosi sosiaalinen niin jännitän niin kohtuuttomasti.

    AAARGHH! oon niin henkisesti uupunut.
    1334
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    vain lepo auttaa. käy lääkärissä myös.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    pääsee kirjoitti:

    eroon?
    tänä syksynä lukiossa alkanut jännittäminen, paniikki, ahdistus ja kahvikuppineuroosi vie kaikki voimani. joka aamu kun herään kouluun, alkaa jännittäminen. koulun ruokajonossa mietin uskallanko ottaa paljoa ruokaa jos alkaa taas tärinä. tunneilla jännitän myös tajuttomasti.

    miten tää paska on voinut saada alkunsa!? ennen tykkäsin esiintyä, vaadin oikeestaan esiintymisissäni täydellisyyttä, joten ehkä siksi tämä jännittäminen on tuntunut niin ylitsepääsemättömältä.

    mistä ihmeestä johtuu että kädet vaan vaistovaimesti alkaa ruokailuissa täristä vaikka yritän olla kiinnittämättä siihen huomiota. miten niin pieni asia on voinut kasvaa niin suureksi?

    kaikista eniten tälle jännittämiselle luo paineita se, että jo pitkään olen haaveillut lähteväni ensi syksynä vuodeksi vaihto-oppilaaksi. ja nyt tuntuu niin paskalta, kaatuuko koko juttu tähän jännittämiseeni, eihän vaihto-oppilas saa olla jännittäjä! kuitenkin vaikka olen tosi sosiaalinen niin jännitän niin kohtuuttomasti.

    AAARGHH! oon niin henkisesti uupunut.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu