Sain viime vuonna jotakuinkin näihin aikoihin syksystä diagnoosin vakavasta masennuksesta jonka jälkeen alkoi rankka lääkkeidenkokeilujakso. Sain pahoja sivuoireita useista lääkkeistä mutta viimein löytyi lääke joka ei niitä tuottanut. Sitä lääkettä olen syönyt nyt siis noin keväästä asti.
En koe enää itseäni joka päivä niin masentuneeksi kuin mitä jossain vaiheessa olin, mutta olen yhä erittäin väsynyt ja koulussa (lukio) oleminen on rankkaa. Joka viikko tulee jäätyä ainakin kerran kotiin. Lähteminen tuntuu vain niin rankalta ja minulla on jokapuolella kroppaa niin paljon kipuja.
Noin viikko sitten sain kuitenkin kuulla jotakin joka järkytti mieltäni niin paljon että meinasin ottaa yliannostuksen unilääkkeitä ja vihdoin lopettaa kaiken. Selvisin kuitenkin siitä tilasta. En vain ymmärrä miksi suuri annos masennuslääkettä ei vieläkään paranna olotilaani. En edelleenkään halua olla elossa, en halua parantua ja elää "normaalia" elämää. Lasketaankohan tilani vielä masennukseksi vai onko tämä normaalia?
En koe enää itseäni joka päivä niin masentuneeksi kuin mitä jossain vaiheessa olin, mutta olen yhä erittäin väsynyt ja koulussa (lukio) oleminen on rankkaa. Joka viikko tulee jäätyä ainakin kerran kotiin. Lähteminen tuntuu vain niin rankalta ja minulla on jokapuolella kroppaa niin paljon kipuja.
Noin viikko sitten sain kuitenkin kuulla jotakin joka järkytti mieltäni niin paljon että meinasin ottaa yliannostuksen unilääkkeitä ja vihdoin lopettaa kaiken. Selvisin kuitenkin siitä tilasta. En vain ymmärrä miksi suuri annos masennuslääkettä ei vieläkään paranna olotilaani. En edelleenkään halua olla elossa, en halua parantua ja elää "normaalia" elämää. Lasketaankohan tilani vielä masennukseksi vai onko tämä normaalia?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Niin sanotut masennuslääkkeet ovat huumausaineita ihan siinä missä kannabiskin. Jos koet aineiden käytön helpottavan elämäntuskaasi niin ei siinä mitään pahaa ole, mutta älä kuitenkaan odota huumeilta sen enempää kuin mitä ne ovat.
Miten masennuksesta sitten voi ylipäätään parantua jos ei muka näillä lääkkeillä mitä lääkärit niin suosittelee?
Masennus ei ole sairaus, joten siitä ei 'parannuta'. Jotta et ole masentunut sinun pitää ratkaista ne asiat elämässäsi, jotka tekevät sinulle pahan mielen. Elämänongelmia ei voi ratkaista huumausainein. Ainoastaan verhota ne, painaa pois tunteensa, madaltaa itsetietoisuudentasoaan jne. Lääkärilläsi on harhainen käsitys ihmisyydestä, jos hän kuvittelee huumeilla elämänongelmien korjautuvan, tai, jos hän kuvittelee, että masennus on sairaus ja, että ko. huumeet ovat siihen "antibiootti", kuin "insuliinia diabetekseen." Moni lääkäri ihan aidosti kuvittelee näin, että analogia on sopiva, joten sinun täytyy osata olla itse viisaampi ja ymmärtää, ettei se pidä paikkaansa.
Lääkkeet ovat vakavasta masennuksesta paranemisen 1. vaihe. Ne eivät paranna itsessään paranna masennusta, mutta lievittävät masennusoireita ja auttavat siten paranemista. Vakavan masennuksen kanssa lääkkeet eivät siis ole hyödyttömiä, mutta niiltä ei voi olettaa enempää kuin mihin ne pystyvät.
Kuten pyh678gd sanoi, "sinun pitää ratkaista ne asiat elämässäsi, jotka tekevät sinulle pahan mielen". Tätä sinun ei kuitenkaan välttämättä tarvitse tarvitse tehdä yksin vaan psykoterapeutit ovat olemassa sitä varten. Tietenkin jos itse pystyy ratkaisemaan oman elämänsä haasteita ja ongelmakohtia, niin ei sitten tarvitse mennä psykologin tai terapeutin puheille. Mutta jos itse ei oikein tiedä mistä kurja olo ja masennus on peräisin tai ei tiedä mitä voisi elämässään muuttaa, on psykoterapeutin avun saaminen mielekäs vaihtoehto.
xxxxx
Älä jätä lääkitystä noiden kommenttien vuoksi. Kyllä sinulla on edelleen masennusta. Tuo ikävä uutinen on ollut lisätaakka ja kuormittaa mieltäsi.
Onko syy ettet halua parantua pelko että joutuu ottamaan vastuuta elämästä. Koetko että kaikki on liian haastavaa ja pelkäät tulevaisuutta. Onko sinulla perheen ja ystävien tukea?
Masennuskuntoutujan muistilista
1. Lääkkeet
2. Läheisten tuki
3. Ikävien asioiden, traumojen, käsittely (psykoanalyyttinen terapia)
4. Nykytilanteen arvionti
-mieltä koko ajan rasittavat tekijät
-haitalliset ajattelun kehät (kognitiivinen terapia)
5. Elämänhallintataidot
-arjessa selviytyminen
(ratkaisukeskeinen terapia)
6. Itsensä toteuttaminen ja mielenkiinnonkohteet
Sulkeissa mainitut psykoterapiamuodot keskittyvät kyseisiin asioihin.
Miksi puhut lääkkeistä? Mikset voi sanoa suoraan huumeista?
Minkä takia huumausaineet ovat listasi kärjessä tai ylipäänsä listalla? Mikä tarve kellään olisi huumeita väkisin vetää, ellei tosiaan itse niin halua. Riskit ovat valtavat.
En ymmärrä alkuunkaan minkä takia huumausaineita promotaan mantranlailla jokaiselle joita elämän on päähän potkinut. Huumeetko ovat ratkaisu elämänongelmiin? Miksei koululaisillekin sitten opetettaisi huumeiden välttämisen sijaan huumeiden tärkeyttä apukeinona, kun on elämässä paha olla? Miten kaksinaismoralistista opettaa kansan nuoremmille, kuin vanhemmillekin, että kannabis, alkoholi, heroiini ovat pahasta, mutta SSRI:t, neuroleptit ja bentsot hyvästä.
Jokainen valitkoon huumeensa itse tai olkoon valitsemasta ollenkaan ja kantakoon vastuun päätöksestään.
Pelkään tulevaisuutta enemmän kuin mitään. Minulla ei ole juuri ollenkaan ystäviä joka johtunre aikaisimmista kokemuksista väärien ihmisten kanssa. On vaikeaa luottaa enää kehenkään. En tiedä myöskään mitä aion tehdä kun pääsen lukiosta. Tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä mihinkään eikä mikään kiinnosta erityisesti.
Vaikka tämä kuulostaa typerältä sillä moni varmasti pitää sisarusten välisiä huonoja suhteita normaaleina on varmasti oma veljeni saanut vaikutettua minuun erityisen paljon. Jo pienestä asti hän on ollut väkivaltainen mua kohtaan niin henkisesti kuin fyysisesti. En kestä katsoa itseäni peiliin ja uskon sen olevan lähinnä monen vuoden rumaksi ja läskiksi haukkumisen tulosta.
Myös terveyden kanssa on ollut runsaasti ongelmia. Kärsin jatkuvasta päänsärystä jolle ei näy loppua. Nyt pään sisältä on löytynyt kasvain... Kaikki tuntuu jotenkin kovin toivottomalta.
Kuten+huomaat,+ongelmasi+ovat+elämästäsi.+Sinun+tulee+käsitellä+noita+asioita.+Olen+todella+pahoillani,+että+suhteesi+sisaruksiin+ovat+huonot.+Se+on+sääli.+Perheen+pitäisi+olla+se+lojaalein+taho,+mistä+apua+ja+tukea+pyytää.+Aina+niin+ei+ole,+edes,+kun+ikää+tulee+enemmän.
Jos olisit lukenut mitä muuta olen kirjoittanut niin tietäisit, että olen kertonut että lääkkeet eivät auta kaikkia. Lisäksi olen todennut, että eivät ne lääkkeet yksistään ketään paranna. Ei ketään. Henkilökohtaisesti minusta kaikki masennuslääkkeet voisi jopa hävittää maailmasta. Se miksi mainitsin lääkkeet ensin perustuu siihen, että jotkut eivät hakeutuisia avun piiriin koskaan, jos lääkkeitä ei olisi. Lisäksi jotkut ovat niin masentuneita, etteivät he kykene enää mihinkään. Silloin "huumeila" voidaan auttaa hetken verran, jotta masentunutta voidaan todella alkaa hoitamaan.
Lääkkeet ovat kyseenalainen asia ja varsinkin niiden pitkäaikainen käyttö on moraalitonta. Ihminen kaipaa ennen kaikkea kestävää läheisyyttä, rakkautta ja keinoja hallita omaa elämää. Pilleri ei voi auttaa näissä asioissa, mutta joitakin se voi auttaa sen kriittisen hetken yli, kun päässä on tasan yksi asia: "Minulla ei ole tässä elämässä enää mitään"
Kiitos kritiikistä kuitenkin. Lääkkeet olisin tosiaan voinut pistää sulkeisiin ja kertoa, että nuo listan asiat eivät niinkään ole missään järjestyksessä vaan niistä voi tarpeen mukaan valita sitä mitä yksilökohtaisesti tarvitsee.
Niin. En henkilökohtaisesti näe huumausaineiden käytössä mitään moraalitonta. Minkä näen kaksinaamaiseksi on kutsua omia huumeitaan lääkkeiksi ja toisen lääkkeitä huumeiksi ja siten tuomita muiden käyttö.
Toinen ongelma psykiatrisessa kontekstissa on, että harva ihminen tuntuu vieläkään ymmärtävän, että SSRI-aineet jne. kemikaalit joita psykiatrit resepteillä kirjoittelevat ovat täysiverisiä huumausaineita siinä missä vaikka amfetamiini ja heroiinikin. Ne eivät korjaa mitään biologista poikkeamaan vaan ainoastaan muuttavat ihmiskokemusta siinä missä vaikka amfetamiini tai heroiinikin. Jokainen huume on hieman erilainen vaikutuksiltaan ja vaikutus toki vaihtelee vielä yksilöidenkin välillä.
Minusta olisi rehellistä kutsua huumeita huumeiksi ja seistä oman huumausainekäytöksen takana. Ja olla siten myös tuomitsemasta muiden huumeiden käyttöä, oli huume sitten neuroleptic, LSD, SSRI, bentso, kokaiini, amfetamiin tai heroiini tai mikä tahansa muu. Ei aineita maailmasta poistaa tarvitse tai kannatakaan.
Lääkkeet eivät yksistään välttämättä paranna masennusta, mutta lääkkeiden tuella voi aloittaa masennuksesta paranemisen.
Tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeet helpottavat oloa sen verran, että itsellä on energiaa puuttua oman elämänsä ongelmakohtiin, jotka tuottavat masentuneisuutta.
Lääkkeet eivät siis ole huono juttu ollenkaan. Jos niitä tarvitsee, on niitä hyvä käyttää. Joillekin lääkkeet ovat pelastus, sillä heillä ei ole enää muuta tapaa parantaa oloaan. Mutta masennuslääkkeet eivät yksistään ole mitään ihmepillereitä joilla kaikki elämän ongelmat katoavat. Ne ovat kuin kipulääkkeitä, jotka kyllä poistavat kivun, mutta eivät poista kivun aiheuttajaa. Jos elää päivästä päivään elämää, joka vain ylläpitää masennusta, ei lääkkeiden käytöltä voi olettaa edistystä ja kehitystä.
Psykoterapiassa on mahdollista puuttua näihin elämäntapoihin, elämänhallintaan, ihmissuhteisiin, harrastuksiin, virikkeisiin, tavoitteisiin...
"En vain ymmärrä miksi suuri annos masennuslääkettä ei vieläkään paranna olotilaani. En edelleenkään halua olla elossa, en halua parantua ja elää "normaalia" elämää. "
Tässä vastasin kysymykseesi siitä, miksi suuri annos masenuslääkkeitä ei paranna pitemmällä aikavälillä olotilaa. Olet kuitenkin huomannut, että masennuslääkkeet ovat auttaneet sinua. Tähän pisteeseen olet siis päässyt masennuslääkkeiden avulla.
Koska sinulla on ollut vakava masennus, on sen taustalla oltava jotain joka joka päivä vaikuttaa elämäsi laatuun. Psykoterapiassa on mahdollista puuttua näihin asioihin.
Jokainen on yksilö ja siksi joillekin voi riittää lääkkeiden käyttö. Joku saattaa lääkkeiden avulla saada sen verran omaa tahtoa ja energiaa, että jaksaa taas panostaa ihmissuhteisiin, harrastuksiin ja yms. jotka omalta osaltaan hoitavat paranemisen loppuun. Nämä tarjoavat välitetyksi ja rakastetuksi tulemista, oman itsensä toteuttamista ja oman elämän hallinnan tunnetta. Voidaan sanoa, että näitä kaikkia ihminen tarvitsee voidakseen psyykkisesti hyvin.
Jollekin toiselle ei "kivunlievitys" kuitenkaan riitä omille jaloille nousemiseen, vaan tarvitaan jotain muutakin. Se jokin muu voidaan saavuttaa esimerkiksi psykoterapian tai vaikka vertaisryhmän avulla. (On olemassa erilaisia tukiryhmiä masennuksesta kuntoutuville)
Lukio on stressaavaa ja raskasta kaikille, mutta jos elämässä on muitakin taakkoja, on se varmasti vielä raskaampaa. Jos tämä jatkuvasti mieltä kuormittava taakka ei ole lääkkeillä lähtenyt, kannattaa siihen puuttua ammattilaisten/mielenterveysjärjestöjen kanssa nyt, aikaisessa vaiheessa. Myöhemmin voi sitten olla tyytyväinen, että onneksi tuli hoidettua ajoissa alta pois.
Tsemppiä!
Psykoterapiamuotoja on useita.
Kognitiivinen terapia ja ratkaisukeskeinen terapia ovat juurikin sellaisia mistä tuossa ylempänä puhuin.
http://www.hameenlinnapsykoterapia.com/8
Kannattaa ainakin tutustua tohon ja katsoa, että oisko niistä itselle jotain apua.
Ja lisätään vielä että ihmiselämässä on normaalia tuntea negatiivisia tunteita ja mielialoja. Mutta silloin kun ne eivät mene ohi ja arjesta selviytyminen muuttuu haastavaksi on hyvä hakea apua.
Katsopa tämä. Asiaa.
https://www.youtube.com/watch?v=51ZgU5YOId8
Lääkkeet ei paranna ketään. Useimmassa tapauksessa masennuslääkkeitä määrää terveyskeskuksen yleislääkäri jolla ei ole itse sairaudesta mitään tietoa.
Psykiatrinen hoito voi auttaa ja tätä mieltä oli myös Aku Kopakkala, mutta sai välittömästi lopputilin esittäessä TV ohjelmassa ettei lääkkeitä tarvita. Niin mielenterveys hoidossa kuin monissa muissakin kroonisissa sairauksissa lääkkeiden myynti on tärkeintä ei ihmisen hyvinvointi. Mielenterveys lääkkeet ja kolesterolilääkkeet ovat lääketehtaiden parasta bisnestä.
Lukekaa ennen kuin annatte terveytenne yleislääkärin käsiin Peter C. Gøtzschen kirja.
Tappava psykiatria ja lääkinnän harha
Ei ole epäilystäkään, että psyykenlääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ne tappavat yli puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä vuosittain Yhdysvalloissa ja Euroopassa ja ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy sydänsairauksien ja syövän jälkeen.
Ps sokeria valttävä ruokavalio auttaa, sillä sokeri koukuttaa kuten tietyt huumeet
En lukenut kaikkia ylläolevia kommentteja, mutta osa ainakin vaikuttaa täydeltä potaskalta, jätä ne omaan arvoonsa. Masennus on sairaus, ja lääkkeet voivat oireita helpottaa, mutta pelkkä lääkehoito ei ole paras ratkaisu, vaan lääkkeiden ohella pitäisi hoitoon käyttää psykoterapiaa, jossa käsitellään masennuksen taustalla olevia elämän kipukohtia ja ratkotaan ongelmia. Lääkitys auttaa toipumisessa lievittämällä ahdistusta ja masennusta sen verran, että voimat riittävät psykoterapian läpikäymiseen, sillä vakavasti masentunut ei jaksa paneutua terapiaan, joka voi olla aika uuvuttavaa. Missään nimessä lääkitystä ei pidä omin päin lopettaa, riskinä on saada pahoja vieroitusoireita, ja masennus voi palata entistä pahempana.
Vaikka lääkkeet ovatkin ilmeisesti auttaneet jonkin verran, olet todennäköisesti yhä masentunut, tai ainakin ahdistunut. Muista, että masennus ei synny yhdessä yössä, joten sitä ei voi myöskään yhtäkkisesti parantaa. Joskus lääkitystä pitää hakea pitkään, ja ehkä yhdistää useampaa eri lääkettä, ennen kuin sopiva yhdistelmä löytyy. Lukio-opiskelu on raskasta, ja tämä pimenevä syksy voi masentaa lisää, mutta yleensä nurkan takana on jotain parempaa tiedossa. Silloin kun tuntuu tosi pahalta, kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka tuottavat hyvää mieltä, ja yrittää viedä ajatukset pois ikävistä asioista johonkin mukavampaan. Muista puhua ajatuksistasi jonkun kanssa, älä jää yksin.
Miksi kutsut huumausaineita lääkkeiksi? Mitä "lääkitset" näillä huumeilla? Ihmisyyden oireita? En sano, etteikö huumeiden käyttö elämän tuskaa ole ihan ok, jos henkilö niin haluaa tehdä, mutta miksi piilotella toiminnan todellista luonnetta lääkitsemis-sanan taakse. Miksei vain voi sanoa huumaavansa itsestään pois elämän tuskaa.
Ja hyvänen aika hyvä ihminen. Masennus ei ole sairaus vaan osa ihmisen tapaa reagoida ikäviin elämäntilanteisiin. Onnellisuus ei ole sairaus vaan osa ihmisen tapaa reagoida miellyttäviin elämäntilanteisiin. Miksi medikalisoit ihmisyyttä kutsumalla ihmisreagoimista sairaudeksi? Mikä logiikka siinä on??
Tiedän jo valmiiksi, että vastaaminen on turhaa, mutta vastaanpa aikani kuluksi kumminkin. Raja huumausaineen ja lääkkeen välillä on häilyvä - huumausaine voi olla oikein käytettynä lääke ja lääke voi väärin käytettynä olla huume. Englanniksi kummastakin voi käyttää sanaa drug, eli periaatteessa kyse on samasta asiasta, käyttötarkoitus on kuitenkin eri. Tiesitkö, että kokaiinia käytetään ihan yleisesti puudutusaineena esim. poskionteloita punktoidessa? Saako mielestäsi voimakkaaseen fyysiseen kipuun käyttää morfiinijohdannaista kipulääkettä, vai pitäisikö esim. syöpäsairaiden vaan kärsiä tuskansa hammasta purren? Toisessa keskustelussa täällä joku kyseli, paljonko aspiriinia pitää ottaa, että henki lähtee - sama aspiriini voi pidentää elinikää pienenä annoksena ja ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja, onko kyseessä siis lääke vai huume?
En kannata sitä, että ketään huumattaisiin toimintakyvyttömäksi millään lääkkeellä, enkä todellakaan tue huumeidenkäyttöä, johon liittyy rikollisuutta ja muita lieveilmiöitä. Jollekin huume on alkoholi, jollekin ruoka, ja joku käyttää väärin reseptilääkkeitä - ongelmia on monenlaisia. Masennus eli depressio, etenkin vakavana, on kuitenkin ihan oikea sairaus, johon on olemassa ihan oikeita, toimivia lääkkeitä. Yhtä tärkeää kuin lääkehoito on psykoterapia. Itse uskon, että ihan kaikki länsimaisen lääketieteen tarjoama apu ei ole keksittyä, ja että lääkkeitä määrätään, koska ne auttavat. Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän, että kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille, mutta jos sopiva lääke löytyy, kyseessä voi olla hengen pelastava hoito. Jos sinä haluat sitä kutsua huumeidenkäytöksi, se on sinun ongelmasi. Pidän vastenmielisenä sen, että syyllistät sairaita ihmisiä siitä, että he hoitavat itseään. Masennuksen aiheuttama psyykkinen tuska voi olla ihan yhtä vakavaa ja voimakasta kuin jonkun toisen kokema fyysinen kipu. Miksi siis sitä ei voisi lääkkeellä helpottaa?
Sokeri, kahvi, seksi jne...ovat huumeita jos saivarteleen aletaan. Oikeissa huumeissa toleranssi nousee, mielialalääkkeissä ei. Tässä on merkittävä ero.
Jotkut hyötyvät mielialalääkkeistä. Masennus ja masentelu ovat eri asioita.
"Oikeissa huumeissa toleranssi nousee, mielialalääkkeissä ei."
Mulla ainakin oli tarve nostaa ssriannostusta vuoden jälkeen kun masennus uusi. Sitten söinkin maksimiannosta, jonkin aikaa oli taas ok olla. Vuoden päästä lopetin, kun hoksasin että lääkkeen teho loppui ja olin ihan turra, mikä oli pelottavaa. Sain vieroitusoireita lopettamisesta jonkin aikaa. Sinnittelin vuoden ilman lääkitystä kärsien pahemmasta depiksestä ja ahistuksesta mitä ennen lääkettä olin ikinä kokenut. Lääkäri suositteli uutta lääkettä tuolloin. Kieltäydyin. Nyt on onneksi helpompi olla jo ja voin ihan hyvin. Onneksi kieltäydyin uusista lääkkeistä.
"Masennus eli depressio, etenkin vakavana, on kuitenkin ihan oikea sairaus, johon on olemassa ihan oikeita, toimivia lääkkeitä. "
"Itse uskon, että ihan kaikki länsimaisen lääketieteen tarjoama apu ei ole keksittyä, ja että lääkkeitä määrätään, koska ne auttavat."
Niin. Pitkälti uskomuksesta se onkin kiinni, auttavatko masennuslääkkeet ihmistä. Pelkkä plasebon voima on merkittävä.http://www.image.fi/image-lehti/iso-ei
Minä uskon taas, että niiden teho on liioiteltu ja haitat vähätelty.
Jokainen tekee päätöksen itse.
Huume ja lääke ovat käytännössä sama asia, kuten jo vähän vihjailit. Sehän se pointti on. Huumausaineella tarkoitan aineita, joilla on selviä, vahvoja psykoaktiivisia vaikutuksia. En tee eroa oikein- tai väärinkäytön kesken. Toisen oikeinkäyttö on toisen väärinkäyttöä ja toisin päin.
Kokaiini on tunnetusti hyvä kipulääke ja entisaikaan sitä saikin ostettua kaupasta, vaikka hammassärkyynsä. Kipuunsa pitää saada ottaa mitä ikinä henkilö itse haluaa ottaa. Oli aine sitten opiaattia tai jotain muuta. Kipupotilaiden kiduttaminen jättämällä heidät ilman lääkettä/huumetta, mikä on lääkärikunnan ja valtion muodissa ollut jo pidempään eikä trendi tunnu muuttuvan parempaan, on häpeällistä ja äärimmäisen tuomittavaa. Vaikuttaa siltä, että olet väärinymmärtänyt näkemyksiäni. En vastusta tai tuomitse huumausaineiden käyttöä mitenkään. Ainoastaan kritisoin tekopyhyyttä, mikä psykoaktiivisten aineiden nimeämiseen liittyy. Toiset kutsuvat aineitaan lääkeiksi ja samalla tuomitsevat niitä, jotka käyttävät aineita, joita kutsuvat huumeiksi. Kuten sanottua eroa huumeiden ja lääkkeiden välillä ei ole kemiallisesti, ainoastaan kielellisesti.
Toisten ihmisten huumaaminen vastentahtoisesti on rikos, itsestään selvää, joten siinä ei pitäisi tulla vastaan mitään epäselvyyksiä. Jokainen saa laittaa kroppaansa mitä haluaa niin paljon kuin haluaa miksi tahansa haluaa ja lähes tulkoon ihan milloin haluaa (vapaa-ajallaan vapaasti, töissä ei).
"Masennus eli depressio, etenkin vakavana, on kuitenkin ihan oikea sairaus, johon on olemassa ihan oikeita, toimivia lääkkeitä."
Millä perustein sanot yhä, että masennus on sairaus? Mitään tieteellistä evidenssiä siitä ei ole, eikä voi olla. Se on osa ihmisyyttä. Jonkin uuden sairauden nimeäminen masennukseksi olisi taas typerää, koska se sekoittuisi juuri sen ilmiön kanssa, josta nyt keskustelemme eli olla surullinen, mikä on osa ihmisyyttä, ihmiselämää. Mitä tarkoitat tässä yhteydessä lääkkeillä? Psykoaktiivisia aineita, joilla voi tilojansa muuttaa, jotta elämää kestää?
"Pidän vastenmielisenä sen, että syyllistät sairaita ihmisiä siitä, että he hoitavat itseään. Masennuksen aiheuttama psyykkinen tuska voi olla ihan yhtä vakavaa ja voimakasta kuin jonkun toisen kokema fyysinen kipu. Miksi siis sitä ei voisi lääkkeellä helpottaa?"
Mutta en syyllistä ketään. Jokainen saa käyttää huumeita kuten lystää. Se on jokaisen henkilökohtainen yksityisasia. Elämän tuomaa henkistä kärsimystä saa totta kai helpottaa, kuten kukin katsoo parhaakseen. Huumausaineet ovat olleet, ja ovat yhä, suosituin tapa painaa ikävät tunteet ja ajatukset unholaan. Siitä todisteena käy mm. yli puoli miljoonaa suomalaista SSRI-aineiden käyttäjää, minkä vierellä täysin laittomien huumausaineiden käyttäjien yhteenlaskettu määrä kalpenee.
"Oikeissa huumeissa toleranssi nousee, mielialalääkkeissä ei. Tässä on merkittävä ero."
Tämä on ihan omaa mielikuvituksesi tuotetta. Niin sanottu mielialalääke, jolla viitannet SSRI-aineisiin, neurolepteihin, bentsoihin ja mahdollisesti "mielentasaajiin" (mm. antikolvusantit), ovat huumausaineita siinä missä ryhmä 'oikea huumeet', joilla tarkoittanet kokaiinia, kannabista, heroiinia jne. lähinnä laittomia tai puolilaittomia (reseptillä saatavia) aineita. Tästä nimeämiseen liittyvästä harhautumisesta juuri keskustelimme nimim. pienet siivet kanssa. Täten on sanomattakin selvää, että toleranssi kasvaa myös "mielalalääkkeiden" kohdalla.
Ihmisillä on paljon harhakäsityksiä näihin asioihin liittyen kiitos massiivisen valtion, teollisuuden ja psykiatrian ammattikunnan harjoittaman propangandan pumppauksen vuoksi.
Mielialalääkkeissä ei toleranssi nouse, bentsoissa kylläkin. Tosin on ihmisiä joille ei piisaa mikään.
Mut liian moni luulee et lääkkeiden ottaminen yksin riittää ja lisäävät annosta jatkuvasti. Näin ei tietenkään ole. Masennusta on hoidettava monelta suunnalta - kokonaisvaltaisesti jossa lääkitys on vain yksi tekijä pahimman yli.
Miksi masennukseen pitäisi huumausaineita ottaa? Miksei voi kokeilla olla ilman vaikka kuinka paha olisi olla? Saa käyttää, jos siltä tuntuu, mutta mikä vimma siinä on niitä kaikkeen mukamas välttämättöminä tyrkyttää. Jotenkin huumaavat aineet ovat nousseet ihmisten mielestä niin tärkeäksi elämän vastoinkäymisten kohdatessa. Erikoisen riskikäs lähestymistapa ihmisten auttamiseksi onnellisuuteen.
Kokemukseni perusteella mielialalääkettä voi kokeilla, jos masennus on paha ja kestää pitkään. Huumeet ja alkoholi eivät toimi. Lyhytaikaiseen masenteluun tepsii luonnon keinot.
Tässä yks selviytymis/parantumistarina masennuksesta
http://www.hullujenhuone.com/viewtopic.php?f=7&t=20
Diagnoosin mukaan olen masentunut, mutta itse en sitä enää tiedä. En tiedä mikä on normaali tila, koska siitä on niin pitkä aika.