upeavartaloinen ja näyttävä kumppani? En saa häntä mielestä. Kun saisi edes kerran koskettaa häntä.
Miksi ikävöin ihmistä, vaikka on oma
haaveilua
13128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
koska sul ei riitä vartalo ja näyttävyys vaa etsit sitä kultaista sydäntä mitä ei oo kellää
Ei näyttävyys riitä pidemmän päälle. Pitää olla muutakin.
Oletko aloittanut suhteen nykyiseen kumppaniisi hänen ulkonäkönsä takia ja nyt olet ihastunut oikeasti toiseen ihmiseen.
Mainitset kumppanistasi vain näyttävyyden? Loukkaantuisin jos minun mieheni ei puhuisi ensisijaisesti luonteestani
Vanhan katkeran ihmisen kitinää. Kyllä ulkonäköäkin saa ihailla ja ihannoida. Mutta mitään oikeaa, kestävää suhdetta ei tule jos muulla tasolla ei natsaa yhtään kuin ulkopintojen ihastelulla. Naurettavaa on silti tuo tekopyhyys jos ei uskalla edes anonyyminä myöntää (itselleen tai muille) että ulkonäkö merkitsee jotain........ Mieti omalla kohdallasi jos tuntisit vetoa kahteen luonteeltaan täysin samanlaiseen henkilöön, mutta toinen miellyttäisi silmääsi ja toinen ei. Kumman valitsisit?
Ehkäpä niin. Tämä henkilö on kiehtova ja jotenkin lämmin. Hänen lähellä vähän jännitän ja yritän parastani.
Oletko kertonut hänelle tunteesi?
koska et pysty rakastamaan kumppaniasi vaikka haluaisit
Sielunkumppanisi.
soulsister yes indeed yes indeed
Olisiko ihastuminen, niitä voi tulla vaikka olisi suhteessa. Jos vaihdat kauniin rumaan, voi sekin kaduttaa myöhemmin vaikka nyt kuinka kiehtoisi.
Nii in. Sitä kannattaa todellakin miettiä. Mut parisuhde on aina kompromissi. Sinulla on nyt hyvännäköinen puoliso, mut ilmeisesti jotain muuta puuttuu. Haluatko vaihtaa hänet tavallisen näköiseen puolisoon ja saada suhteeseen jotain muuta tilalle? Kannattaa muistaa et toista ei voi muuttaa eli ei kannata toivoa että tavallisen näköinen muuttuu yhtäkkiä muuksi mitä nyt on. Haluatko elää sen kanssa?
Vaikea kysymys,siihen tuskin tulee aloittajalle tyhjentävää vastausta.
Itse ikävöin useita vuosikymmeniä rippikoulukaveriani, tyttöä joka muutti toiselle paikkakunnalle ,vaikka olin avioliitossa ja kaikki oli päältäpäin katsoen hyvin.
En ole ihan varma,onko se tunne vielläkään ihan kokonaan kadonnut.