Parantavatko adventistit huumeita käyttäjät?

Minua jäi vaivaamaan "uuden liiton uskovissa". Tämä käsite rajoittaa.
Kuin tiettyyn ryhmään kuuluvat vain tulisivat Pyhästä Hengestä osallisiksi.

Kuitenkin Jeesus antoi ohjeen kenelle tahansa pyytää sitä rukouksessa.
Raamattu on yksi - tosin lukuisin siihen perustuvin tulkinnoin.
Paavali sanoi kerran, että Kristusta saarnattaisiin vilpittömästi ja
oman voiton tavoitteella - paremminkin väärästä vaikuttimesta.
Pääasia hänen mielestään oli, että Kristusta saarnataan.
Ajattelin siksi, että itse kukin vastaa omista vaikuttimistaan Jumalalle.

Mutta olen sattunut tapaamaan monenlaista uskonnollista johtajaa.
Kirkossa, rippikoulussa, kouluissa, asuinalueilla useampia srkuntia.
Ensivaikutelmani mukaan vilpittömiä, nöyriä johtajia on harvassa.
Useimmat ovat itsetärkeitä Jumalan edustajia, jotka fariseusten lailla
vaativat kotitekoisten sääntöjensä noudattamista - ennen Raamattua.
Nauttivat vallastaan toisten "maan matosten" yli.

Kuka pystyy tietämään, minkälaisia kristittyjä he ovat omien kotioviensa takana?
Jumalanpalveluksissa istutaan hiljaa, kuunnellaan, ehkä vastataan odotetusti.
Siksi en halua joutua heidän talutuspantaansa, vaan luonto on temppelini.
Vai onko "uuden liiton uskovien" sitouduttava epätäydellisiin johtajiin?

Eiköhän se raamatunsana avaa valkeutta asioihin ja valintoihin.
Kertoo ihmisen raadollisuuden, sekä mistä löytää vapauden.
Vapaudessa sen kilvoittelun, uskollisuuden, sekä päämäärätahtoisen suunnan, jossa tämä vapaus on saavutettu.

Se on matkaa ja siinä olet rinnallakulkija.

Näin tiivistäisin sen "apunaolemisen" ihmiselle.

Monet rinnallakulkivat ovat "kouluttautuneet" kantapäänkautta, eli tietävät mistä puhutaan ja missä on apu.

Toiset ovat auttamassa riippuvuuden kanssa taistelevien kanssa.
Mutta, siinäkin on riippuvan kohdallakin vapaa tahto, haluaako hän.
Mutta matka voi olla pitkä siihen voittoon.

Itse olen kulkenut sairaiden rinnalla. Pisin matka oli vuosien summa.
Kahdeksanvuotta kävin loppumatkan hänen sairasvuoteensa äärellä.
Ennen tuota sairaalavaihetta, oli rinnalla kotona. Vierailin ja olin olkapäänä ja Herra oli kanssamme.

Ei siellä omaisia käynyt, eivätkä olleet kiinnostuneita hänestä.
Eikä ne omaisetkaan tienneet siitä matkasta, minkä teimme kohti luvattua.
Kun jätin hänet sairaalan osastolle ja matka oli loppu, vainajan hoiti omaiset, eivätkä he kysyneet viimeiseen saattoon.
Varmaan totesivat, ettei kukaan kirkosta ollut kiinnostunut tästä matkalaisesta. jne.

Niin, se ihmisen kohtaaminen ja tuki on annettu kullekin tehtäväkentäksi se, missä Herra käyttää ketäkin. Minusta ei ole huumeriippuvaisten, alkoholistien rinnallaoloon. Kokemukseni ei riitä käsittämään niitä ahdistuksia, mitä he elävät. Siihen tarvitaan omat kulkijat.

Eikä se voima ole meistä, vaan voimme tarjota vain sitä tukea, mitä vastaan otetaan ja tahdotaan matkaa kulkea, eli olemme vapaat, jos joku luovuttaa. Mutta, ovi on oltava silti auki, jos siitä halutaan tulla uudelleen tekemään sitä matkaa.

Maailma hylkää, mutta Herra ei hylkää ja tässä seurakuntaruumis jäsenineen tekee sitä tointa, joka ei välttämättä näy maailmanihmisille.

kuinkas.teille.ajatus kirjoitti:

Eiköhän se raamatunsana avaa valkeutta asioihin ja valintoihin.
Kertoo ihmisen raadollisuuden, sekä mistä löytää vapauden.
Vapaudessa sen kilvoittelun, uskollisuuden, sekä päämäärätahtoisen suunnan, jossa tämä vapaus on saavutettu.

Se on matkaa ja siinä olet rinnallakulkija.

Näin tiivistäisin sen "apunaolemisen" ihmiselle.

Monet rinnallakulkivat ovat "kouluttautuneet" kantapäänkautta, eli tietävät mistä puhutaan ja missä on apu.

Toiset ovat auttamassa riippuvuuden kanssa taistelevien kanssa.
Mutta, siinäkin on riippuvan kohdallakin vapaa tahto, haluaako hän.
Mutta matka voi olla pitkä siihen voittoon.

Itse olen kulkenut sairaiden rinnalla. Pisin matka oli vuosien summa.
Kahdeksanvuotta kävin loppumatkan hänen sairasvuoteensa äärellä.
Ennen tuota sairaalavaihetta, oli rinnalla kotona. Vierailin ja olin olkapäänä ja Herra oli kanssamme.

Ei siellä omaisia käynyt, eivätkä olleet kiinnostuneita hänestä.
Eikä ne omaisetkaan tienneet siitä matkasta, minkä teimme kohti luvattua.
Kun jätin hänet sairaalan osastolle ja matka oli loppu, vainajan hoiti omaiset, eivätkä he kysyneet viimeiseen saattoon.
Varmaan totesivat, ettei kukaan kirkosta ollut kiinnostunut tästä matkalaisesta. jne.

Niin, se ihmisen kohtaaminen ja tuki on annettu kullekin tehtäväkentäksi se, missä Herra käyttää ketäkin. Minusta ei ole huumeriippuvaisten, alkoholistien rinnallaoloon. Kokemukseni ei riitä käsittämään niitä ahdistuksia, mitä he elävät. Siihen tarvitaan omat kulkijat.

Eikä se voima ole meistä, vaan voimme tarjota vain sitä tukea, mitä vastaan otetaan ja tahdotaan matkaa kulkea, eli olemme vapaat, jos joku luovuttaa. Mutta, ovi on oltava silti auki, jos siitä halutaan tulla uudelleen tekemään sitä matkaa.

Maailma hylkää, mutta Herra ei hylkää ja tässä seurakuntaruumis jäsenineen tekee sitä tointa, joka ei välttämättä näy maailmanihmisille.

Lue lisää

Kiitos näistä sydämestä kumpuavista ajatuksista kanssaihmisenä!
Joskus tarvitaan muutakin elämän ohjenuoraksi kuin Raamatun lakien
ja periaatteiden luettelu, vaikka nekin on suht´koht tunnettäva.
Mutta Jaakob puhuu 2:14-16, että ei ole paljon hyötyä, jos sanoo nälkäiselle ja palelevalle:"mene rauhassa ja voi hyvin", ellei anna toiselle tarvittavaa.
On vain omahyväinen tekopyhä. Ei se samarialainen, joka meidän tulisi olla.

"Olemme kanssavaeltajia, rinnallakulkijoita" kuten niin vetoavasti sanoit.

Niin, minä olen istunut koulutettujen auttajien kanssa heidän toimistossaan.
Käytännöllistä apua olen saanut ja uskoni olen voinut säilyttää.

Sitten on niitä samarialaisia, jotka ovat kokoamassa, kun on hajoamispisteessä.
Jotka tietävät, miten olla, mitä tehdä, mitä sanoa toisen rakennukseksi.
Minulla oli suvun keskuudessa niitä olkapäitä, joihin tukeutua pelossa.
Kaikilla ei ole. Koen sen menettelyn aidoksi Jeesuksen hengen osoitukseksi.
Mutta en ole kyennyt itse saamaan toiminnallani samaa tulosta kuin he.
He olivat vastuuntuntoisia, työssäkäyviä kanssakulkijoita.
Ei mitään katuojan kautta ylös nousseita kokemuksesta toisia ymmärtäviä.

Puhut työstäsi sairaalassa tukien.
Lääkärit ovat lähettäneet minutkin leikkauksieni jälkeen rohkaisemaan jotain.
Olin myös harjoittelemassa sairaalassa, mutta oli tilanteita, jolloin sairas sai
rohkaista minua: "Ei tämä niin vaarallista ole. Kyllä se tästä hyvin menee."
Kun astuin huoneeseen, tunsin kuoleman läsnäolon, tuoksun ja työn kehossa.
Olin surun halvaannuttama, itkua pidätellen. Mitä sellaisesta on apua?

Sukulaisteni kanssa oma osani on ollut käsittämätön.
Jonkun kanssa olen ollut yhteydessä juuri ennen heidän kuolemaansa.
Lohduttanut heitä omilla kokemuksillani; ihminen ei ole yksin poistuessaan.
Lähettänyt heille luettavaa Raamatun ylösnousemustoivosta.
Sitten kuukauden, parin kuluttua kuulen heidän kuolleen.
Asuinpaikallani vieraat miehet ovat tulleet puhumaan kanssani
haluten kuulla hengellisistä asioista. Kuolleet vähän sen jälkeen.
Jonkun olen hyvästellyt ennen eroa tavaten hänet kasvotusten.
Toisen kanssa olen ollut rukousyhteydessä tietäen hänen olevan sairaana.
Tietäen koska hän lähti. Ei ollut mahdollisuutta ottaa mitään yhteyttä.
Mutta oli myös eräs, joka pyysi minua tulemaan ja kieltäydyin.
Myöhemmin ymmärsin, että teko, mistä hänet tuomitsin, oli oikeutettu.
Tuomitsen itse samat teot, mitkä hänkin. Nuorena en ymmärtänyt.
Tunnen siitä nyt häpeää ja tiedän menettäneeni paljon kieltäytyessäni
kuulemasta hänen sanojaan minulle pois lähtiessään.
Vielä on jäljellä joitakin rakkaita, mutta en tiedä, miten olisin heille tukena.

Jään nyt vielä lukemaan syvällisiä elämänkokemuksiasi, jotka ovat minulle
suureksi avuksi kartoittaessani missä olen ja mikä on osani.
Kiitos tästä tuesta - koko sydämestäni.

Kiitos vastauksestasi. Tiedät siis srk:an toiminnan. Teillä ei ole ihmeparannusta.
Sanoit ulkopuolista riippuvaista ei auteta, mutta sisäpuolella olevaa autetaan.
Autetaan koska on sama usko, tunnetaa henkilö ja tunneperäinen side yhdistää.

Minulla ei ole koulutusta näihin asioihin. Sitä pelkää olevansa, tekevänsä väärin.
Lähimmäisen rakkaus ei ole riittänyt heitä tukemaan, vaan on tarvittu muuta.
Perhe-elmässä saatu rakkaus ei myöskään riittänyt,koska sekä vanhemmat, että
lapset voivat olla tänä päivänä riippuvaisia jostain lisäaineesta.

Minä olen toisinaan ajatellut mennä vapaaehtoisesti auttamaan esim.
pelastusameijan kahvilassa omana loma-aikanani, että oppisin.
Mutta hermoni eivät ole riittäneet, vaan se on jäänyt yksittäisiin
keskusteluihin.
Joskus he tulevat puistoon penkillä ollessani rahaa pyytämään tai
esim. linja-autoa odotellessa vieras on tullut viereen kaivelemaan
roskia löytääksen ruokaa. Olen antanut jotain omasta laukusta ja
alkanut rohkaista häntä nähdä oma ihmisarvonsa. Elämä on kovaa.
Siis sellaisen kanssa, joka ei kiroa, riehu ja tappele.
Sitä on paljon hyvääkin yhteiskunnassa, mikä on ilmaista kaikille.

Mutta minusta ei ole sellaisessa tilanteessa uskonasioista puhumaan.
Monet huumeita käyttävät ovat jo pettyneet uskoviin ihmisiin.
Se aiheuttaisi raivoa heissä, joten lyhyessä ajassa en ole kyennyt.
Eikä keskusteluni ole heitä nostanut, koska he jatkavat tapaansa.

KuinkasTeillä kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Tiedät siis srk:an toiminnan. Teillä ei ole ihmeparannusta.
Sanoit ulkopuolista riippuvaista ei auteta, mutta sisäpuolella olevaa autetaan.
Autetaan koska on sama usko, tunnetaa henkilö ja tunneperäinen side yhdistää.

Minulla ei ole koulutusta näihin asioihin. Sitä pelkää olevansa, tekevänsä väärin.
Lähimmäisen rakkaus ei ole riittänyt heitä tukemaan, vaan on tarvittu muuta.
Perhe-elmässä saatu rakkaus ei myöskään riittänyt,koska sekä vanhemmat, että
lapset voivat olla tänä päivänä riippuvaisia jostain lisäaineesta.

Minä olen toisinaan ajatellut mennä vapaaehtoisesti auttamaan esim.
pelastusameijan kahvilassa omana loma-aikanani, että oppisin.
Mutta hermoni eivät ole riittäneet, vaan se on jäänyt yksittäisiin
keskusteluihin.
Joskus he tulevat puistoon penkillä ollessani rahaa pyytämään tai
esim. linja-autoa odotellessa vieras on tullut viereen kaivelemaan
roskia löytääksen ruokaa. Olen antanut jotain omasta laukusta ja
alkanut rohkaista häntä nähdä oma ihmisarvonsa. Elämä on kovaa.
Siis sellaisen kanssa, joka ei kiroa, riehu ja tappele.
Sitä on paljon hyvääkin yhteiskunnassa, mikä on ilmaista kaikille.

Mutta minusta ei ole sellaisessa tilanteessa uskonasioista puhumaan.
Monet huumeita käyttävät ovat jo pettyneet uskoviin ihmisiin.
Se aiheuttaisi raivoa heissä, joten lyhyessä ajassa en ole kyennyt.
Eikä keskusteluni ole heitä nostanut, koska he jatkavat tapaansa.

Lue lisää

En nyt sanoisi, että ei ole ihmeparannusta. Kyllä sairaiden puolesta rukoillaan ja muidenkin, joilla on ongelmia. Silloin tällöin joku paraneekin. Juuri tänä kesänä yksi tuttuni sai todistaa parantumis-ihmettä adventtiseurakunnassa. Mutta ei se kovin yleistä taida olla. Itse olen myös parantunut kun puolestani on rukoiltu. Ehkäpä siitä ei vain puhuta niin paljoa.

Kiinnostavaa tuo rukousapu.
Kun olen ollut yhteisissä hartaustilaisuuksissa, niin yhteisessä rukouksessa minut valtaa erileinen rauha kuin yksin rukoillessani.
Tämä sama "yhteis-rukous-rauha" voi vallata minut yllättäen myös arkipäivän touhuissa. Siitä arvelen jonkun ulottavan rukouksensa kattamaan minutkin. Paavali käytti paljon uskontoveriensa nimiä.
Yritän itsekin matkia häntä sisäällyttäen ajattelemani henkilön nimen rukouksiini heidän puolestaan.
Meillä kaikilla on oma "elämän-ratamme", elämäntehtävämme ja
olen viisastunut sen verran vuosien myötä, että rukoilen heille vain ymmärrystä ja voimaa täyttää oma tehtävänsä.
Kaikki kuuluvat Jumalalle Daavidin sanojen mukaan:
Psalmi 24:1 "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on,
maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat

#Mutta jotenkin tuntuu, ettei sitä uskoa saa päättämällä hankkia se.
"Minä haluan nyt olla uskovainen." ei taida onnistua.#

Juuri näin - usko on todellista vain jos se on uskoa eikä vain uskotelemista.. itse uskon periaatteessa vain siihen minkä itse näen uskottavaksi - ja olen mielestäni kriittinen .. ja siksi en usko jos en jotain ymmärrä uskottavaksi .. nyt on kuitenkin meissä näköjään ? se ero, että minä etsin - mutta sinä odotat ..

Minä en edes usko, että ihminen löytää todellista uskoa ilman, että itse etsii sitä - ja tekee sen jopa kriittisesti ... Ensin täytyy löytää perusta uskolle jolle voi sitten rakentaa - ja se perus ei ole "oman nahkan pelastaminen" tai kritiikitön oikeassa oleminen .. Minä ainakin olen iloinen jos joku antaa minulle jotain todellista jolla ymmärrykseni ja sen mukana myös uskoni syvenee .. Parempi että usko on todellista ja kasvavaa kuin että väittää sen olevan "valmis" tai tietävänsä .. vaikka ei tiedä ..

Näissä uskon asioissakin pätee, että ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu mutta Raamattu kehoittaa nimen omaan etsimään Jumalan tahtoa ja valtakuntaa ... se on oikeudenmukaisuutta ja rakkautta elämään .. se ehkä alkaa siitä että ensin ymmärtää ja hyväksyy niiden todellisen merkityksen ihmisen elämässä ..

alex

Olet kai oikeassa. Jeesus ei auta allergisiakaan.
Saavat rassut välttää sitä, mille ovat allergisia.
Olla ilman vehnäpullaa tai pähkinöitä.
Mistä kukin sattuu saamaan vaivoja.

Toivon vain, että se paratiisi avautuisi kaikille.
Sitten otetaan vahinko takaisin.
Mikassa luvataan, Mika4:4; Psalmi 104:15,
että kukin saa istua oman viinipuunsa alla
kenenkään peljättämättä.Jumalan lupaus.
Viini on ilahduttamassa ihmisen sydäntä.

Joten ymmärrä meidän tilamme juuri nyt.
Tuskaa, hammasten kiristystä tässä murheen laaksossa.
Älä tuomitse itseäsi liian kovaa seuraavassa "putkessa".
Älä pidä niitä rakkaudettomina, sydämettöminä,
jotka eivät kestä sinua "putkessa" ollessasi.
Aina ei kykene ottamaan vastaan pahaa hyvän rinnalla,
Job 2:10, vaan haluaa vetäytyä omaan rauhaansa.

KuinkasTeillä kirjoitti:

Olet kai oikeassa. Jeesus ei auta allergisiakaan.
Saavat rassut välttää sitä, mille ovat allergisia.
Olla ilman vehnäpullaa tai pähkinöitä.
Mistä kukin sattuu saamaan vaivoja.

Toivon vain, että se paratiisi avautuisi kaikille.
Sitten otetaan vahinko takaisin.
Mikassa luvataan, Mika4:4; Psalmi 104:15,
että kukin saa istua oman viinipuunsa alla
kenenkään peljättämättä.Jumalan lupaus.
Viini on ilahduttamassa ihmisen sydäntä.

Joten ymmärrä meidän tilamme juuri nyt.
Tuskaa, hammasten kiristystä tässä murheen laaksossa.
Älä tuomitse itseäsi liian kovaa seuraavassa "putkessa".
Älä pidä niitä rakkaudettomina, sydämettöminä,
jotka eivät kestä sinua "putkessa" ollessasi.
Aina ei kykene ottamaan vastaan pahaa hyvän rinnalla,
Job 2:10, vaan haluaa vetäytyä omaan rauhaansa.

Lue lisää

Onneksi olen sentään päihtyneenä harmiton ihminen eikä juomiseni vahingoita muita kuin itseäni.

Löysin tälläisen;
http://happyhand-finland.blogspot.fi/p/toimintamme.html

Kiitos sinulle tästä tiedosta! Todella ystävällistä sinulta!
AA-ohjelma perustuu Raamatun periaatteisiin hyvin paljon.
Ensinnä tunnustetaan oma kyvyttömyys ohjata oikein edes
omia askeleitaan - Jesajan kielikuvaa lainatakseni.
Sitten luottamuksessa itsensä Korkeammalle Voimalle jättäminen.
Nyt ei tarkoiteta ihmistä, jolla on valtaa toisen yli!
Siitähän ne ongelmat ovat usein alkaneet! Jo lapsina kotona.
Turvattomuus ja luottamuksen puute! Oma riittämättömyys!
Tuntee ylivoimaisia vaatimuksia asetetun itselleen!
Elämä on mennyt yhdeksi ahdistavaksi kivireen vetämiseksi.
Sitten alkaa miettiä niitä seikkoja joita häpeää, katuu.
Tekoja, jotka tahraavat omaatuntoa, hyväksikäyttöä, käy läpi.
Sen jälkeen alkaa kehittää ymmärrystään - ja anteeksiantoaan.
Tästä osasta pidän ja olen kieltämättä edistynyt jonkin verran...
Alkaa hyvittämään se paha mitä itse on tehnyt, missä kykenee.
Kun on itse jokseenkin eheytynyt, saanut uutta näkemystä,
voi olla paljon parempana tukena toiselle kanssakulkijalle.
Tosin, tässäkään ei kykene rikkomaan toisen omaa tahtoa.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy - se valuu kuin hanhen selästä.
Mikä näistä asioista ei sopisi kristityn arkielämään?

Aloittaa rukouksella, luottamuksella Luojan apuun, johtoon,
käsittää, ettei meitä ole luotu kulkemaan yksin, vaan
Taivaallisen Isämme yhteydessä, saaden Häneltä neuvoa!
Että olisimme armollisempia toisiamme kohtaan auttaen,
eikä toisiamme hyväksi käyttäen - tukien, ei kompastuttaen.

Minä olen kasvanut alkoholin väärinkäytössä -
tullut kanssariippuvaiseksi. Ollut "kuivahumalassa".
Mikä merkitsee sitä alkoholistin käytöstä valehdellen.
Lapsi toisaalta elää mielikuvitusmaailmassa.
Etsien turvaa Nallestaan, Rätistään ja Jumalasta.
Minulla ei ollut koskaan Nallea ja Rättiä.
Oli enkelit ja Jumala - hulluksi tietysti laskettiin.
Eilenkin vaan sain ohjausta samalla tavalla -hih, hih, hii
Mutta aikuinen tajuaa olla hiljaa, eikä paljasta sitä.

Oli aika, että ympäristö joi minun puolestani.
Minä olin ankkurina perheessäni, mutta tiemme erkanivat.
Oli pakko nähdä omat ongelmansa, eikä järjestellä toisten.
Tulin AA-ohjelman yhteyteen halutessani auttaa rakkaitani.
Tuttavapiirissä minua alettiin halveksia sen jälkeen,
kun aloin järjestää omaa elämääni! Ei sitä ennen!
Samalla, kun opin rehellisemmäksi itseäni kohtaan, niin
tajusin myös uskovien valheellisuuden.
Paljolti ulkosivun kaunistusta, valkoiseksi kalkittuja hautoja,
sisällä täynnä kuolleiden luita - lainatekseni Mestarin sanoja.
Paljolti mahti-ihmisen kehuskelua. Ilman katetta! Tyhjää puhetta!
Pettymystä seurauksena, varsinkin jos heihin nojautuu!
Särjettyjä ruokokeppejä, jotka rikkovat tukea etsivän käden.
Älä luota ruhtinaaseen, sillä ei hän voi auttaa!
Etsi tukea Jumalasta! Psalmistaa lainatakseni.

Näin jälleen kerran - halutessani auttaa toisia, sain itse avun.
Ystäväpiirini hupeni, mutta yhteyteni Jumalaan vahvistui.
Tulin itsenäisemmäksi. Kykenen elämään todellisuudessa.
Mutta siihen tarvitsen uskon Paratiisin uudistukseen jaksaakseni!

Toivottavasti en ole pahentanut mieltäsi tällä vuodatuksellani?
Raamatun arvot ja neuvot toimivat minulla paremmin kuin
psykologien ihmitekoiset neuvot.

Hyvää mieltä ja päivää sinulle, Aron T.

Kiitos neuvosta! Olen itsekin huomannut, että kukkoiluksi menee -
ryhmässä kuin ryhmässä, kun joku pääsee toisten eteen.
Koulutuksen saaneet ovat usein alentuvia toisia kohtaan.
Tukemiseen tarvitaan myötätuntoiseen ymmärtämiseen ja
kuuntelemiseen kykenevä henkilö.
Tunnen pari koulutuksen saaneita, eikä heiltä ole saanut
mitään apua työajan ulkopuolella.
Ovat tottuneet saamaan palkkaa antamastaan avusta.

KuinkasTeillä kirjoitti:

Kiitos neuvosta! Olen itsekin huomannut, että kukkoiluksi menee -
ryhmässä kuin ryhmässä, kun joku pääsee toisten eteen.
Koulutuksen saaneet ovat usein alentuvia toisia kohtaan.
Tukemiseen tarvitaan myötätuntoiseen ymmärtämiseen ja
kuuntelemiseen kykenevä henkilö.
Tunnen pari koulutuksen saaneita, eikä heiltä ole saanut
mitään apua työajan ulkopuolella.
Ovat tottuneet saamaan palkkaa antamastaan avusta.

Lue lisää

Tarkoitit varmaankin alentavia toisia kohtaan? Et varmaankaan alentuvia, sillä sitä he eivät monesti ole.

alennuttava kirjoitti:

Tarkoitit varmaankin alentavia toisia kohtaan? Et varmaankaan alentuvia, sillä sitä he eivät monesti ole.

Juuri niin! Suomenkieleni tarvitsee kohennusta
väärinkäsitysten välttämiseksi.
Olen opiskelemassa - jälleen - suomea
tehdäkseni itseni ymmärrettäväksi.

Sydämellisesti kiitos tästä ohjauksesta! Palautit minut "maan päälle"!
Olen ollut aina onnellinen, että synnyin suomalaisena mm.
sen kauniin, mutta vaikean äidinkielemme tähden.
Olen ollut HYVIN ylpeä "loistavasta äidinkielentaidostani" :-D !
Liukastuin 30-vuotiaana mustikka-maahan ja luulin sanavaraston
kartuttamisen olevan ainoa, mihin tulee kiinnittää huomiota.
Loukkaannun HIRVEÄSTI, kun joku väittää minun "laulavan"
suomea. Se sattuu sydänjuuriani myöten!
Onneksi muuttaessani "Mustikka-maahan" otin mukaani suomen-
kielen synonyymikirjani ja muutamia kielioppikirjoja oppikouluajalta.
Ne on etsitty esiin ja pölytetty luettavaksi - aion nauttia niistä.
Setälän vanhoja kirjoja, mutta kielioppi on varmaan voimassa.
36 vuotta poissa äidinkielensä käytöstä leimaa puuttein.
Olen uusi tässä koneellakin ja huomaan sanajärjestyksen muotoutuvan erilaiseksi kuin puhekielessä.
Johtuukohan se ajatuksen nopeudesta verrattuna kirjoittamiseen?
Joka tapauksessa, sanajärjestys ei ole aina mielekästä koneella.

Outoa, että sinä sait minua tukistella suomenkielen puutteistani:-O!

KuinkasTeillä kirjoitti:

Sydämellisesti kiitos tästä ohjauksesta! Palautit minut "maan päälle"!
Olen ollut aina onnellinen, että synnyin suomalaisena mm.
sen kauniin, mutta vaikean äidinkielemme tähden.
Olen ollut HYVIN ylpeä "loistavasta äidinkielentaidostani" :-D !
Liukastuin 30-vuotiaana mustikka-maahan ja luulin sanavaraston
kartuttamisen olevan ainoa, mihin tulee kiinnittää huomiota.
Loukkaannun HIRVEÄSTI, kun joku väittää minun "laulavan"
suomea. Se sattuu sydänjuuriani myöten!
Onneksi muuttaessani "Mustikka-maahan" otin mukaani suomen-
kielen synonyymikirjani ja muutamia kielioppikirjoja oppikouluajalta.
Ne on etsitty esiin ja pölytetty luettavaksi - aion nauttia niistä.
Setälän vanhoja kirjoja, mutta kielioppi on varmaan voimassa.
36 vuotta poissa äidinkielensä käytöstä leimaa puuttein.
Olen uusi tässä koneellakin ja huomaan sanajärjestyksen muotoutuvan erilaiseksi kuin puhekielessä.
Johtuukohan se ajatuksen nopeudesta verrattuna kirjoittamiseen?
Joka tapauksessa, sanajärjestys ei ole aina mielekästä koneella.

Outoa, että sinä sait minua tukistella suomenkielen puutteistani:-O!

Lue lisää

Hyvänen aika, en minä tukistellut ollenkaan. Koska aivan selvästi haluat hioa kielitaitosi takaisin täydelliseksi, halusin antaa tukea ja rohkaisua siinä.

Kun minä olin Ruotsissa, eräät paikalliset neidot käyttivät suomenkielestä ystävällistä nimitystä "kackel". Minä ja muut suomalaiset kuulostimme heistä kotkottavilta kanoilta.

Jokaisessa kielessä ja murteessa on ominainen intonaationsa ja se on usein puhujalle itselleen tiedostamaton juttu. Intonaation muuttaminen vaatii sitkeää harjoittelua ja monien kohdalla myös jonkun kaverin rehellistä palautetta. Mutta kyllä se onnistuu.

Minäkin olen oppinut puhumaan aivan uskottavaa Tamperetta, Oulua, Turkua, Imatraa jne. Mutta se vaatii paljon kuuntelua ja harjoittelua ja tarkkana siinä saa olla ja helposti tulee paljastavia virheitä.

v.aari kirjoitti:

Hyvänen aika, en minä tukistellut ollenkaan. Koska aivan selvästi haluat hioa kielitaitosi takaisin täydelliseksi, halusin antaa tukea ja rohkaisua siinä.

Kun minä olin Ruotsissa, eräät paikalliset neidot käyttivät suomenkielestä ystävällistä nimitystä "kackel". Minä ja muut suomalaiset kuulostimme heistä kotkottavilta kanoilta.

Jokaisessa kielessä ja murteessa on ominainen intonaationsa ja se on usein puhujalle itselleen tiedostamaton juttu. Intonaation muuttaminen vaatii sitkeää harjoittelua ja monien kohdalla myös jonkun kaverin rehellistä palautetta. Mutta kyllä se onnistuu.

Minäkin olen oppinut puhumaan aivan uskottavaa Tamperetta, Oulua, Turkua, Imatraa jne. Mutta se vaatii paljon kuuntelua ja harjoittelua ja tarkkana siinä saa olla ja helposti tulee paljastavia virheitä.

Lue lisää

Kiitos rohkaisuista! Olen nimittäin lukemessa suomea ja venäjää!
Koska sydämeni on Suomessa, vaikka jalat ovat Svean helmoissa.

En vain tiennyt, että 30-vuotiaan kielioppi voi rämettyä pahasti.
Tosin luin vain keskikoulun kieliopin, siis alkeellista silloinkin.
Lapsena oli samoja vaikeuksia kun nyt. Sormi suussa vieläkin -
onko se: "alkaa luke-a" vai "alkaa luke-maan"? Siinä pulma!
Nyt, kun sain tämän koneen, saan nykykieliopit sitäkin kautta.
Se tuntuu aivan suurenmoiselta koko sielussa!

Venäjää tulisi jokaisen suomalaisen opetella historiaamme ajatellen. Varsinkin nykypäivinä väärinkäsitysten välttämiseksi.

Olen kiusannut ruotsalaisia, että olen enemmän ruotsalainen kuin skånelainen. Kaksinverroin kauemmin Tukholma oli Suomen pääkaupunki, kuin mitä se on ollut Skånen pääkaupunki.
Se "kopea" huomautus ei nostanut osakkeitani heidän keskuudessaan.
En välittänyt, sillä minua kutsutaan usein "kreivittäreksi". :D
Myös perheeni piirissä! Itse kutsun itseäni "vapaaherrattareksi".

6-vuotiaasta olen alkanut oman lukukauteni näin syksyisin.
Löysin juuri uusia, oivallisia kirjoja opiskelutekniikasta,
IT-programmeringista, englannista, venäjää olenkin haalinut.

Olen seurustellut sellaisten tyhmyrien kanssa, jotka väittävät
yhden kielen riittävän!? Siis itseriittoisten ruotsalaisten kanssa.
Valistin heitä, että sairaudet voivat viedä jonkun kielen -
riippuen missä kohtaa aivoissa vaurio on - mutta sitten
minulle jää muut kielet tullakseni toimeen!

Oletko huomioinut, että jos ilmaiset saman asian eri kielin,
niin se vaikuttaa eri tavoin - ei vain tunnetta, vaan kuin
eri dimensiossa! Operoiden ajatusmaailmassa.
Montakohan "taivasta" ihmiseen itseensä sisältyy?
Noin niinkuin tuttuun ilmaukseen verraten.

Nyt ulos ja lenkille kielioppia kädessä.
Olen repinyt yhden Setälän kieliopeista sopiviin osiin.
Pidän sen muovin suojassa ulkona ja kotiaskereissa.
Tänään kerrataan "Sijamuotojen taivutusta".
Päivästä tulee loistava!
Sitä samaa sinulle!

KuinkasTeillä kirjoitti:

Kiitos rohkaisuista! Olen nimittäin lukemessa suomea ja venäjää!
Koska sydämeni on Suomessa, vaikka jalat ovat Svean helmoissa.

En vain tiennyt, että 30-vuotiaan kielioppi voi rämettyä pahasti.
Tosin luin vain keskikoulun kieliopin, siis alkeellista silloinkin.
Lapsena oli samoja vaikeuksia kun nyt. Sormi suussa vieläkin -
onko se: "alkaa luke-a" vai "alkaa luke-maan"? Siinä pulma!
Nyt, kun sain tämän koneen, saan nykykieliopit sitäkin kautta.
Se tuntuu aivan suurenmoiselta koko sielussa!

Venäjää tulisi jokaisen suomalaisen opetella historiaamme ajatellen. Varsinkin nykypäivinä väärinkäsitysten välttämiseksi.

Olen kiusannut ruotsalaisia, että olen enemmän ruotsalainen kuin skånelainen. Kaksinverroin kauemmin Tukholma oli Suomen pääkaupunki, kuin mitä se on ollut Skånen pääkaupunki.
Se "kopea" huomautus ei nostanut osakkeitani heidän keskuudessaan.
En välittänyt, sillä minua kutsutaan usein "kreivittäreksi". :D
Myös perheeni piirissä! Itse kutsun itseäni "vapaaherrattareksi".

6-vuotiaasta olen alkanut oman lukukauteni näin syksyisin.
Löysin juuri uusia, oivallisia kirjoja opiskelutekniikasta,
IT-programmeringista, englannista, venäjää olenkin haalinut.

Olen seurustellut sellaisten tyhmyrien kanssa, jotka väittävät
yhden kielen riittävän!? Siis itseriittoisten ruotsalaisten kanssa.
Valistin heitä, että sairaudet voivat viedä jonkun kielen -
riippuen missä kohtaa aivoissa vaurio on - mutta sitten
minulle jää muut kielet tullakseni toimeen!

Oletko huomioinut, että jos ilmaiset saman asian eri kielin,
niin se vaikuttaa eri tavoin - ei vain tunnetta, vaan kuin
eri dimensiossa! Operoiden ajatusmaailmassa.
Montakohan "taivasta" ihmiseen itseensä sisältyy?
Noin niinkuin tuttuun ilmaukseen verraten.

Nyt ulos ja lenkille kielioppia kädessä.
Olen repinyt yhden Setälän kieliopeista sopiviin osiin.
Pidän sen muovin suojassa ulkona ja kotiaskereissa.
Tänään kerrataan "Sijamuotojen taivutusta".
Päivästä tulee loistava!
Sitä samaa sinulle!

Lue lisää

«Oletko huomioinut, että jos ilmaiset saman asian eri kielin,
niin se vaikuttaa eri tavoin - ei vain tunnetta, vaan kuin
eri dimensiossa! »

Olen huomannut todellakin. Eri kielellä kun asioi ja ajattelee niin tuntuu kuin persoonallisuuskin muuttuisi hiukan erilaiseksi.

Joka kielellä on vahvuutensa ja heikkoutensa.

Ruotsin vahvuus on lähinnä se, että se on helppo oppia.

Romaanisen ryhmän kielissä, kuten ranska, italia ja espanja, on naseva futuuri ja konjunktiivimuodot (tai subjunktiivi, ihan sama). Niitä kun tottuu käyttämään niin tuntuu kuin kaipaisi jotakin lisää tähän suomen kieleen.

Suomen kielessä on myös monta tehokasta juttua. On iso joukko lauseenvastikkeiksi sanottuja partisiippimuotoja, joilla voi tiivistää sanomaansa paljon. Ja meillä on erikoinen kieltosana, joka taipuu verbien tapaan persoonamuodoissa. Myöntösana "kyllä" on hiukan hakemalla haettu, koska vanhassa suomessa sanottiin myöntävä vastaus verbillä, kuten että "on" tai "nukkuu". Ja meillä on kielen ja sanaston rakenteen vuoksi tavallista helpompi tuottaa aivan uusia sanoja, jotka kuitenkin heti ymmärretään.

Kielten erilaisuuden takia täydellinen kääntäminen on usein mahdottomuus. Ja siksi on virkistävää lueskella kirjoja alkukielellään aina kun suinkin osaa.

Hepreaa en valitettavasti osaa tuolla tasolla enkä oikein kreikkaakaan. Siksi Raamatusta menee väkisinkin sävyjen osuus niinsanotusti harakoille. Ja olisi se hankalaa sittenkin, vaikka osaisi hyvin kieltä, koska tekstit ovat niin vanhoja.

v.aari kirjoitti:

«Oletko huomioinut, että jos ilmaiset saman asian eri kielin,
niin se vaikuttaa eri tavoin - ei vain tunnetta, vaan kuin
eri dimensiossa! »

Olen huomannut todellakin. Eri kielellä kun asioi ja ajattelee niin tuntuu kuin persoonallisuuskin muuttuisi hiukan erilaiseksi.

Joka kielellä on vahvuutensa ja heikkoutensa.

Ruotsin vahvuus on lähinnä se, että se on helppo oppia.

Romaanisen ryhmän kielissä, kuten ranska, italia ja espanja, on naseva futuuri ja konjunktiivimuodot (tai subjunktiivi, ihan sama). Niitä kun tottuu käyttämään niin tuntuu kuin kaipaisi jotakin lisää tähän suomen kieleen.

Suomen kielessä on myös monta tehokasta juttua. On iso joukko lauseenvastikkeiksi sanottuja partisiippimuotoja, joilla voi tiivistää sanomaansa paljon. Ja meillä on erikoinen kieltosana, joka taipuu verbien tapaan persoonamuodoissa. Myöntösana "kyllä" on hiukan hakemalla haettu, koska vanhassa suomessa sanottiin myöntävä vastaus verbillä, kuten että "on" tai "nukkuu". Ja meillä on kielen ja sanaston rakenteen vuoksi tavallista helpompi tuottaa aivan uusia sanoja, jotka kuitenkin heti ymmärretään.

Kielten erilaisuuden takia täydellinen kääntäminen on usein mahdottomuus. Ja siksi on virkistävää lueskella kirjoja alkukielellään aina kun suinkin osaa.

Hepreaa en valitettavasti osaa tuolla tasolla enkä oikein kreikkaakaan. Siksi Raamatusta menee väkisinkin sävyjen osuus niinsanotusti harakoille. Ja olisi se hankalaa sittenkin, vaikka osaisi hyvin kieltä, koska tekstit ovat niin vanhoja.

Lue lisää

Kiinnostavaa tietoa! Nyt tuo viimeinen ajatus kielistä, joilla Raamattu on kirjoitettu.
Tuli rönsyiltyä pois hengellisistä asuoista, mutta
kuulisin mielelläni ajatuksesi tästä:
Raamattu on kirjoitettu vanhalla hebrealla, aramealla, kreikalla.
Yhteiskunnassa, josta meillä ei ole niin paljon tietoa.
Käännökset ovat käyneet läpi yhteiskunnan muutoksissa elävien ihmisten mielen ja sydämen, elämänkokemuksen.

Huonosti ilmaistu, kun en itsekään kykene näkemään, mitä etsin?
Esim. Maria saadessaan edun olla Jumalan Pojan äiti, eli yhteiskunnassa, josta minulla ei ole tarkkaa tietoa, ymmärrystä.
Kuitenkin Maria on asetettu minullekin Jumalaan uskovana
esimerkiksi nöyrästä, vaatimattomasta, Jumalaan luottavasta naisesta.
Minun tulisi kyetä soveltamaan hänen menettelytapaansa omaan elämääni täysin erilaisessa yhteiskunnassa.
Mihin en totisesti pysty! En periaatteessakaan!

Ensiksi: jos Gabriel olisi tullut luokseni saman viestin kanssa,
olisin kyseenalaistanut hänen tehtävänsä puhtauden.
Jumala itse antoi rajoitukset Mooseksen laissa miehen ja naisen
seurustelulle - moraaliset lait - joita ihminen on velvoitettu noudattamaan.
Oman Raamatulla opetetun omantuntonsa tähdenkin.
Olisin siksi odottanut Jumalan kykenevän järjestämään Poikansa
ihmiseksi luomisen omien lakiensa rajoissa!
Ei aviorikoksen kautta!

Toiseksi: miten ihmeessä on mahdollista, että kaikkien erilaisten käännöksien kautta ihmiset tänäkin päivänä kykenevät tekemään valtavia henkilökohtaisia uhrauksia! Asettumaan perhettään ja yhteisöä vastaan tarvittaessa. Kuten Jeesus sanoi:
" Tytär asettuu äitiään vastaan ja poika isäänsä..."

Minä uskoin kerran vakaasti kuulemaani, oppimaani.
Valitsin tietoisesti hyläten monta vaihtoehtoa.
Olin todella onnellinen vakaumuksissani.
Nyt tajuan, mitä minulle nuoruudessa sanottiin:
"Raamattu on heikoille ihmisille!" Se on totta.

Se Raamattu, jota minä olen lukenut on käynyt läpi monia muutoksia. Sekä kielellisesti, että muuttuneissa yhteiskunnissa.
Kuitenkin, tänäkin päivänä, vaikka olen tieoinen tästä, niin
avatessani Raamattuni, joudun hetkessä johonkin toiseen
"dimensioon", kuin sielussa avautuisi ovi, johonkin ihmemaailmaan,
joka on kielletty muilta.
Kuin Eedenin puutarhaa vartioivat kerubit päästäisivät
minut sisään, mutta estäisivät muita tulemasta.
Kuin voisin Eedenin rauhassa lähestyä Jumalaa, kuten Aadam aikoinaan käyskenteli illan viileydessä seurustellen henkilökohtaisesti Jumalan kanssa - Eevan hyöriessä muualla.

Eli yksinkertaisesti: meillä on henkilökohtainen suhde Luojaan,
eikä kukaan muu voi siihen sekaantua.

Sen lisäksi minulle on suuri ero lukea omaa ja toisen Raamattua,
vaikka se olisi aivan sama käännös, esim. 1938 käännös.
En haluaisi lukea muiden omaa Raamattua. Se on kuin kirje.

Tosin isoäitini kuolleessa sain hänen vanhan Raamattunsa ja
se avasi minulle pääsyn siihen lapsen maailmaani,
kun hän luki sitä minulle. Lämmin, arvostava maailma.
Se satuseta Sakarias Topeliuksen maailma , jota rakastin.

Muuten Sakari Topelius kirjoitti ruotsiksi.
Juhani Aho käänsi hänen kirjojaan ja niitä rakastan!
Samoin Aune Brotheruksen suomalaisia käännöksiä, mutta
ruotsalainen "mukaelma", jonka Christer Topelius väsäsi kokoon,
siitä puuttuu se SUOMALAINEN SIELU, HENKI!
Sakari Topelius oli eri hengen, ajan lapsi kuin Christer Topelius.

Tosin Selma Lagerlöf kirjoitti aivan ihanasti Sakarias Topeliuksesta,
mutta Semasta satun pitämään. Kuten Selman "Jerusalem".

On todella mielenkiintoista lukea eri käännöksiä ja vertailla niitä keskenään.
Kuten kuunnella eri orkesterijohtajien johtamina samoja sävellyksiä.
Herbert Karajan saa mielellään johtaa Wagneria, mutta pysyköön kaukana SIBELIUKSESTA! Saan raivarin Karajanin pahoinpitelystä!

Nyt nautin Esa-Pekka Salosesta...

KuinkasTeillä kirjoitti:

Kiinnostavaa tietoa! Nyt tuo viimeinen ajatus kielistä, joilla Raamattu on kirjoitettu.
Tuli rönsyiltyä pois hengellisistä asuoista, mutta
kuulisin mielelläni ajatuksesi tästä:
Raamattu on kirjoitettu vanhalla hebrealla, aramealla, kreikalla.
Yhteiskunnassa, josta meillä ei ole niin paljon tietoa.
Käännökset ovat käyneet läpi yhteiskunnan muutoksissa elävien ihmisten mielen ja sydämen, elämänkokemuksen.

Huonosti ilmaistu, kun en itsekään kykene näkemään, mitä etsin?
Esim. Maria saadessaan edun olla Jumalan Pojan äiti, eli yhteiskunnassa, josta minulla ei ole tarkkaa tietoa, ymmärrystä.
Kuitenkin Maria on asetettu minullekin Jumalaan uskovana
esimerkiksi nöyrästä, vaatimattomasta, Jumalaan luottavasta naisesta.
Minun tulisi kyetä soveltamaan hänen menettelytapaansa omaan elämääni täysin erilaisessa yhteiskunnassa.
Mihin en totisesti pysty! En periaatteessakaan!

Ensiksi: jos Gabriel olisi tullut luokseni saman viestin kanssa,
olisin kyseenalaistanut hänen tehtävänsä puhtauden.
Jumala itse antoi rajoitukset Mooseksen laissa miehen ja naisen
seurustelulle - moraaliset lait - joita ihminen on velvoitettu noudattamaan.
Oman Raamatulla opetetun omantuntonsa tähdenkin.
Olisin siksi odottanut Jumalan kykenevän järjestämään Poikansa
ihmiseksi luomisen omien lakiensa rajoissa!
Ei aviorikoksen kautta!

Toiseksi: miten ihmeessä on mahdollista, että kaikkien erilaisten käännöksien kautta ihmiset tänäkin päivänä kykenevät tekemään valtavia henkilökohtaisia uhrauksia! Asettumaan perhettään ja yhteisöä vastaan tarvittaessa. Kuten Jeesus sanoi:
" Tytär asettuu äitiään vastaan ja poika isäänsä..."

Minä uskoin kerran vakaasti kuulemaani, oppimaani.
Valitsin tietoisesti hyläten monta vaihtoehtoa.
Olin todella onnellinen vakaumuksissani.
Nyt tajuan, mitä minulle nuoruudessa sanottiin:
"Raamattu on heikoille ihmisille!" Se on totta.

Se Raamattu, jota minä olen lukenut on käynyt läpi monia muutoksia. Sekä kielellisesti, että muuttuneissa yhteiskunnissa.
Kuitenkin, tänäkin päivänä, vaikka olen tieoinen tästä, niin
avatessani Raamattuni, joudun hetkessä johonkin toiseen
"dimensioon", kuin sielussa avautuisi ovi, johonkin ihmemaailmaan,
joka on kielletty muilta.
Kuin Eedenin puutarhaa vartioivat kerubit päästäisivät
minut sisään, mutta estäisivät muita tulemasta.
Kuin voisin Eedenin rauhassa lähestyä Jumalaa, kuten Aadam aikoinaan käyskenteli illan viileydessä seurustellen henkilökohtaisesti Jumalan kanssa - Eevan hyöriessä muualla.

Eli yksinkertaisesti: meillä on henkilökohtainen suhde Luojaan,
eikä kukaan muu voi siihen sekaantua.

Sen lisäksi minulle on suuri ero lukea omaa ja toisen Raamattua,
vaikka se olisi aivan sama käännös, esim. 1938 käännös.
En haluaisi lukea muiden omaa Raamattua. Se on kuin kirje.

Tosin isoäitini kuolleessa sain hänen vanhan Raamattunsa ja
se avasi minulle pääsyn siihen lapsen maailmaani,
kun hän luki sitä minulle. Lämmin, arvostava maailma.
Se satuseta Sakarias Topeliuksen maailma , jota rakastin.

Muuten Sakari Topelius kirjoitti ruotsiksi.
Juhani Aho käänsi hänen kirjojaan ja niitä rakastan!
Samoin Aune Brotheruksen suomalaisia käännöksiä, mutta
ruotsalainen "mukaelma", jonka Christer Topelius väsäsi kokoon,
siitä puuttuu se SUOMALAINEN SIELU, HENKI!
Sakari Topelius oli eri hengen, ajan lapsi kuin Christer Topelius.

Tosin Selma Lagerlöf kirjoitti aivan ihanasti Sakarias Topeliuksesta,
mutta Semasta satun pitämään. Kuten Selman "Jerusalem".

On todella mielenkiintoista lukea eri käännöksiä ja vertailla niitä keskenään.
Kuten kuunnella eri orkesterijohtajien johtamina samoja sävellyksiä.
Herbert Karajan saa mielellään johtaa Wagneria, mutta pysyköön kaukana SIBELIUKSESTA! Saan raivarin Karajanin pahoinpitelystä!

Nyt nautin Esa-Pekka Salosesta...

Lue lisää

#Nyt nautin Esa-Pekka Salosesta...#
Minä myös - Esa-Pekka Salonen oli täällä Ruotsissa ja teki yhdessa kiinalais-amerikkalaisen 29 vuotiaan "super pianistin" Yuja Wangin ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa upeaa työtä.
Ohjelmassa oli esimerkiksi osittain vähän (paljon :) erikoinen Turangalîlasymfonia .. sodan jälkeinen opus jossa oli jos jonkinlaisia käänteitä ja ilmaisuja .. Täytyy vain todeta että Esa-Pekka on mestari alallaan .. vei läpi tämän yli tunnin mittaisen erittäin vaikean sinfonian läpi mestarillisesti ..
---
Alla linkki missä Yuja Wang soittaa lyhyen Tritsch-Tratsch Polkan - vain esimerkiksi jos et satu tuntemaan .. muuten on Yuo Tubessa vaikka kuinka paljon hänen musisointiaan .. jos kiinnostaa.

https://www.youtube.com/watch?v=abdUjh6yo8E

alex

Jään miettimään sanojasi nyt aamulenkille mennessäni -
tarkoitat hyvää.
Kävellessä rukoukseni eivät ole kuin "seisovaa vettä".

Minä olen katkera ja vihanen monesta syystä.
Jos Jumala ei kykene noudattamaan edes omia lakejaan,
sääntöjään, joita on ihmisille asetanut, niin
Hän on menettänyt tuomio-oikeutensa ihmiseen!

Ei ole ihme, että epätäydelliset ihmiset eivät kykene niihin,kun täydellinen Jumala rikkoo omat lakinsa niiden ollessa voimassa.

KuinkasTeillä kirjoitti:

Jään miettimään sanojasi nyt aamulenkille mennessäni -
tarkoitat hyvää.
Kävellessä rukoukseni eivät ole kuin "seisovaa vettä".

Minä olen katkera ja vihanen monesta syystä.
Jos Jumala ei kykene noudattamaan edes omia lakejaan,
sääntöjään, joita on ihmisille asetanut, niin
Hän on menettänyt tuomio-oikeutensa ihmiseen!

Ei ole ihme, että epätäydelliset ihmiset eivät kykene niihin,kun täydellinen Jumala rikkoo omat lakinsa niiden ollessa voimassa.

Lue lisää

Jumala ei koskaan menetä tuomio-oikeuttaan, sinun tulisi ajatella asiaa hieman eri tavalla.
Ensiksikin mitä tuomio on ? Minulle se tarkoittaa yksinkertaisesti, että Jumala jättää ihmisen kulkemaan oo,ia teitään - omiin sekoiluihinsa - kaikkine niine seurauksineen mitä siitä ihmiselle seuraa. Sitä tuomio on ensisijaisesti ..

Ja jos ihminen nyt valittaa sitä, että Jumala ei saisi häntä jättää .. siis kulkemaan oman tahtonsa mukaan ja vastustamaan Jumalan tahtoa elämässään ja kieltäytymästä ottamaan vastaan sitä mahdollisuutta joka on Jumalan tahdossa. Niin kuka silloin tuomitsee ja kenet ?

Minusta kaikki puheet helvetistä ja rangaistuksesta vain antavat väärän kuvan siitä mitä Raamattu kertoo ... Esimerkiksi Paavali puhuu kirouksen alla olemisesta - joka tarkoittaa juuri sitä mistä tuossa kirjoitin - ihminen vaeltaa omia teitään ja valittaa tekojensa seurauksia .. Jumalaa syyttäen .. suunnilleen että mikset tehnyt meistä robotteja ...

alex