Vapaus on tavoiteltu olotila. Jokaisella on elämässään ja ympäristössään tekijöitä, jotka asettavat erilaisia rajoitteita.
Opiskelu, työ ja muut velvollisuudet vievät suuren osan ajasta. Monilla on erilaisia fyysisiä tai henkisiä rajoitteita. Henkilökohtainen taloustilanne vaikuttaa paljon arkipäiväämme.
Lait ja asetukset määrittelevät tarkasti sallittujen ja kiellettyjen tekojen rajoja. Niiden lisäksi on paljon sosiaalisia normeja, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Emme ole vapaita tekemään mitä vain. Pysäyttävin rajoite on itsensä Jumalan asettama: ”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job 14:5.)
Vääränlainen vapauden tavoittelu
Nykyajan ihminen pyrkii usein minimoimaan elämää rajoittavia tekijöitä ja tavoittamaan sitä kautta mahdollisimman suuren vapauden. Tällaisessa vapauden tavoittelussa on omat riskinsä. Aika herkästi se johtaa itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun.
Vapautta kaipaavan ihmisen voi olla vaikea sitoutua mihinkään. Voi myös olla, että Jumalan tahdon mukainen elämä tuntuu liian rajoittuneelta. Luontomme viehtyy herkästi maailmallisiin asioihin. Meitä houkuttelee ajatus antaa itselle ja toisillekin vapautta.
Oman edun tavoittelu ja synnin luvallisuus eivät kuitenkaan anna ihmiselle hänen toivomaansa vapautta. Vaikka ihminen saavuttaisikin suuren vapauden tehdä mitä haluaa, hänen sisimpänsä ei ole vapaa, jos omatunto kärsii syntien takia. Ihmisestä on tullut kuin huomaamatta synnin orja.
Lain orjuus
Päivän evankeliumi kertoo toisenlaisesta orjuudesta eli lain orjuudesta. Fariseukset ja lainopettajat seurasivat tarkasti Jeesuksen tekemisiä ja sanomisia. He halusivat saada hänet kiinni lain rikkomisesta. Heidän mielestään Jumala odotti ihmiseltä nimenomaan lain tarkkaa noudattamista. Se onkin toisaalta totta. Edes Jeesus ei tullut tekemään Jumalan lakia turhaksi (Matt. 5:17).
Lainopettajat menivätkin harhaan siinä, että he kuvittelivat voivansa täyttää lain riittävän hyvin. Jeesus joutui osoittamaan heille esimerkein, että tuijottaessaan tarkasti jotakin lain kohtaa he tulivat samalla rikkoneeksi toista. Lakihenkisyys oli tehnyt heistä kovasydämisiä. Heillä ei ollut elävää uskoa, jonka avulla he olisivat osanneet erottaa lain hengen sen kirjaimesta. Rakkauden laki oli heille tuttu kirjoituksista, mutta ei sydämestä.
Evankeliumi tuo vapauden
Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on saada synnit anteeksi. Jumalan valtakunnan evankeliumi avaa vapauden käsitteen uudenlaisena. Anteeksi saanut ihminen ymmärtää, että tärkeintä ei ole vapautua elämään liittyvistä maallisista rajoitteista ja velvoitteista. Monin verroin tärkeämpää on olla vapaa sisimmässään – omistaa hyvä omatunto!
Se antaa myös voimaa kantaa vastuuta, kestää elämän rajallisuutta ja ajatella toisen parasta: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
Anteeksiantamus vapauttaa turhan yrittämisen kierteestä sellaisen ihmisen, joka ennen yritti luottaa oman elämänsä hyvyyteen. Lain ahdistava taakka putoaa harteilta, kun saa armosta uskoa omat synnit anteeksi. Paavali kuvasi tätä galatalaisille: ”Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.” (Gal. 3:24–25.)
Lopullisen vapauden uskovainen saavuttaa kerran taivaassa. Silloin maalliset rajoitteet jäävät vihdoin taakse. ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:20–21.)
Opiskelu, työ ja muut velvollisuudet vievät suuren osan ajasta. Monilla on erilaisia fyysisiä tai henkisiä rajoitteita. Henkilökohtainen taloustilanne vaikuttaa paljon arkipäiväämme.
Lait ja asetukset määrittelevät tarkasti sallittujen ja kiellettyjen tekojen rajoja. Niiden lisäksi on paljon sosiaalisia normeja, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Emme ole vapaita tekemään mitä vain. Pysäyttävin rajoite on itsensä Jumalan asettama: ”Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.” (Job 14:5.)
Vääränlainen vapauden tavoittelu
Nykyajan ihminen pyrkii usein minimoimaan elämää rajoittavia tekijöitä ja tavoittamaan sitä kautta mahdollisimman suuren vapauden. Tällaisessa vapauden tavoittelussa on omat riskinsä. Aika herkästi se johtaa itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun.
Vapautta kaipaavan ihmisen voi olla vaikea sitoutua mihinkään. Voi myös olla, että Jumalan tahdon mukainen elämä tuntuu liian rajoittuneelta. Luontomme viehtyy herkästi maailmallisiin asioihin. Meitä houkuttelee ajatus antaa itselle ja toisillekin vapautta.
Oman edun tavoittelu ja synnin luvallisuus eivät kuitenkaan anna ihmiselle hänen toivomaansa vapautta. Vaikka ihminen saavuttaisikin suuren vapauden tehdä mitä haluaa, hänen sisimpänsä ei ole vapaa, jos omatunto kärsii syntien takia. Ihmisestä on tullut kuin huomaamatta synnin orja.
Lain orjuus
Päivän evankeliumi kertoo toisenlaisesta orjuudesta eli lain orjuudesta. Fariseukset ja lainopettajat seurasivat tarkasti Jeesuksen tekemisiä ja sanomisia. He halusivat saada hänet kiinni lain rikkomisesta. Heidän mielestään Jumala odotti ihmiseltä nimenomaan lain tarkkaa noudattamista. Se onkin toisaalta totta. Edes Jeesus ei tullut tekemään Jumalan lakia turhaksi (Matt. 5:17).
Lainopettajat menivätkin harhaan siinä, että he kuvittelivat voivansa täyttää lain riittävän hyvin. Jeesus joutui osoittamaan heille esimerkein, että tuijottaessaan tarkasti jotakin lain kohtaa he tulivat samalla rikkoneeksi toista. Lakihenkisyys oli tehnyt heistä kovasydämisiä. Heillä ei ollut elävää uskoa, jonka avulla he olisivat osanneet erottaa lain hengen sen kirjaimesta. Rakkauden laki oli heille tuttu kirjoituksista, mutta ei sydämestä.
Evankeliumi tuo vapauden
Parasta, mitä ihmiselle voi tapahtua, on saada synnit anteeksi. Jumalan valtakunnan evankeliumi avaa vapauden käsitteen uudenlaisena. Anteeksi saanut ihminen ymmärtää, että tärkeintä ei ole vapautua elämään liittyvistä maallisista rajoitteista ja velvoitteista. Monin verroin tärkeämpää on olla vapaa sisimmässään – omistaa hyvä omatunto!
Se antaa myös voimaa kantaa vastuuta, kestää elämän rajallisuutta ja ajatella toisen parasta: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” (Gal. 5:13.)
Anteeksiantamus vapauttaa turhan yrittämisen kierteestä sellaisen ihmisen, joka ennen yritti luottaa oman elämänsä hyvyyteen. Lain ahdistava taakka putoaa harteilta, kun saa armosta uskoa omat synnit anteeksi. Paavali kuvasi tätä galatalaisille: ”Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.” (Gal. 3:24–25.)
Lopullisen vapauden uskovainen saavuttaa kerran taivaassa. Silloin maalliset rajoitteet jäävät vihdoin taakse. ”Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.” (Room. 8:20–21.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.