Laitan tähän vähän omaa taustaa: äitini on narsisti, se on tullut selväksi jo ajat sitten. Mutta kummasti taas havahtui siihen että millasta helvettiä sitä on itekki joutunu käydä läpi, kun törmäsin Fbmokissa tähän: http://www.feissarimokat.com/2016/06/huolestunut-aiti/
Ton kun luin niin ajattelin, että itsellähän tollanen oli ihan arkipäivää, tosin pahempaa eikä julkisesti, niin ettei kukaan muu tiedä siitä. Mutta se mikä säväytti oli noi kommentit ja se miten ihmiset piti tota Tanjaa ihan hulluna. Itse kun vuosia luullu että tollanen on ihan normaalia. Ei, ei se ole.
Nyt jo hyvän aikaa kyllä ymmärtänyt äitini luonteen ja ymmärtäny tilanteen, mutta silti että lukee tollasen ja ensikuvitelma on, että eihän tossa mitään erikoista ole, kun muissa se aiheuttaa raivoa. Kyllä se kertoo jotain että ei kaikki arvet ole kadonnu. Eikä katoa. Kyllä 30 vuoden syyttäminen, pelottelu, riitely jättää jälkensä. Olenhan kuitenkin ollu huora, rikollinen, huumediileri jne....koko kirjo. Kiteyttynä: olen vaan syntyny tähän maailmaan pilaamaan hänen elämänsä. Mitään muuta ole koskaan tehny. En koskaan mitään oikein, en koskaan mitään hyvää, vain pahaa hänelle - ja hän vain kestää minua koska olen hänen lapsi.
Olen huomannu, että ei hänen kanssa voi olla missään normaaileissa väleissä, joten en ole. Käyn siellä ehkä kerran kuussa kahvilla puhumassa säästä, en muuta. En kerro itsestäni koskaan mitään koska tiedän että se kääntää kaiken mua vastaan. Eli en anna sille vipuvartta mihinkään. Tämä on ainoa tapa miten hänen kanssaan voi tulla edes jotenkin toimeen. Sisarukset on jo vetäny välit kokonaan poikki.
Ton kun luin niin ajattelin, että itsellähän tollanen oli ihan arkipäivää, tosin pahempaa eikä julkisesti, niin ettei kukaan muu tiedä siitä. Mutta se mikä säväytti oli noi kommentit ja se miten ihmiset piti tota Tanjaa ihan hulluna. Itse kun vuosia luullu että tollanen on ihan normaalia. Ei, ei se ole.
Nyt jo hyvän aikaa kyllä ymmärtänyt äitini luonteen ja ymmärtäny tilanteen, mutta silti että lukee tollasen ja ensikuvitelma on, että eihän tossa mitään erikoista ole, kun muissa se aiheuttaa raivoa. Kyllä se kertoo jotain että ei kaikki arvet ole kadonnu. Eikä katoa. Kyllä 30 vuoden syyttäminen, pelottelu, riitely jättää jälkensä. Olenhan kuitenkin ollu huora, rikollinen, huumediileri jne....koko kirjo. Kiteyttynä: olen vaan syntyny tähän maailmaan pilaamaan hänen elämänsä. Mitään muuta ole koskaan tehny. En koskaan mitään oikein, en koskaan mitään hyvää, vain pahaa hänelle - ja hän vain kestää minua koska olen hänen lapsi.
Olen huomannu, että ei hänen kanssa voi olla missään normaaileissa väleissä, joten en ole. Käyn siellä ehkä kerran kuussa kahvilla puhumassa säästä, en muuta. En kerro itsestäni koskaan mitään koska tiedän että se kääntää kaiken mua vastaan. Eli en anna sille vipuvartta mihinkään. Tämä on ainoa tapa miten hänen kanssaan voi tulla edes jotenkin toimeen. Sisarukset on jo vetäny välit kokonaan poikki.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on samanlainen äiti, syytteli huoraksi, varkaaksi, huumeidenkäyttäjäksi ja ties miksi. Ei antanut ruokaa, ei ostanut vaatteita. Olin laiha ja kävin terapeutilla, söin psyykelääkkeitä. Mutta mieleeni ei ikinä tullut että hän olisi narsisti. Ei hän ole, hän on vain paha ihminen.
Sauriin. Äitisi on hirviö. Minä hylkäisin tuollaisen "äidin" ihan kokonaan, vetäisin kruksit hänen ylitseen niin ettei häntä ole minulle olemassakaan. Miksi juoda edes kerran kuussa kahvia yhdessä? Jätä se ämmä litkimään sumppia itsekseen!
Minulla myös OLI vastaava äiti. Haukkui huoraksi (koska hänen äitinsäkin oli huora ja minä olen mummooni tullut -siis äidin mielestä). Olin myös juoppo (todellisuudessa otin alkoholia ehkä muutaman kerran vuodessa). Olin huono äiti (koska yh).
Kun laitoin välit poikki, rumba vasta alkoikin! Äitini keksi juttuja elämästäni, koska ei tiennyt siitä mitään. Jos sai vihiä jostain tuttavastani, alkoi jutut. Käytin taloudellisesti ihmisiä hyväkseni, olen kaikkialle velkaa (ikinä en ole kenellekään velkaa ollut!). Pyörittelin montaa miestä samanaikaisesti. Lapseni olivat heitteillä jne.
Äitini kuoli ennenaikaisesti syöpään. Hautajaisissa sain sukulaisilta tietää, että olen ollut kiittämätön tytär, kun en puhunut äidistäni kauniisti VAIKKA hän on hoitanut minun lapseni ja ELÄTTÄNYT yh-perheeni!
Siis onneksi veljeni kertoi asian oikean laidan. Ensiksikään lapseni eivät olleet mummonsa luona KOSKAAN edes yötä, eikä äitini meillä. Toisekseen äitini oli raha-asioissaan hutiloiva. Hänen pieni sairaseläkkeensä ei loppukuusta riittänyt edes ruokaan. Meitä on 4 lasta ja muut sisareni ovat naimisissa ja hyväpalkkaisia. Heidän puolisot eivät antaneet sisaruksieni avustaa äitiämme taloudellisesti. Minä taas en voinut yh:na.
Äitini suurin huolenaihe oli, että mitä ihmisetkin ajattelee kun samassa kaupungissa asuva tytär ei pidä yhteyttä äitiinsä?
Noh hän on kuollut ja kuopattu -enkä edes tiedä että minne, koska maahan panijaisiin en enää osallistunut- eikä se meidän elämäämme ole vaikuttanut kuin positiivisesti, että äitini kuoli.
Äidin puolen suku suhtautuu minuun edelleen epäilevästi. Vaikka olen yrittänyt varovasti asioita oikaista. Äidin sisko tässä jokin aika sitten sanoi, että ei tollaset jutut ihan tyhjästä lähde. Että jotain totuutta niissä täytyy olla. MUTTA KUN EI VAAN OLE!
No onneksi on isän suku, joka tietää minkälainen ihminen oikeasti olen.
Minä olen sen ajatellut niin, että äitini sälytti omia syntejään minun niskaani. Ettei hän kestänyt totuutta itsestään ja käänsi negatiivisen huomion minuun, että olisi itse pysynyt pulmusena. Ja näyttänyt jotenkin paremmalta ihmiseltä.
Oli vissiin helppo valehdella, että hänellä ei ole rahaa siksi, kun on antanut kaiken minulle. Tai että hän ei voi mennä sukuloimaan pohjoseen, kun pitää hoitaa minun lapsiani?
Tämän ap:nkin äiti varmaan himoitsee tätä setää ja siksi väittää tyttärensä niin tekevän? Ja on kateellinen, kun tytär vierailee setänsä mökillä, kun hän haluaisi olla se joka siellä käy?
Vai sanoi äitisi sisko ettei tollaset jutut ihan tyhjästä lähde. Olisit vastannut että ei niin, äiti projisoi niissä jutuissa omia piirteitään ja tapojaan minuun, äidistä itsestään ne lähtivät eivätkä minusta tai tyhjästä.
Olen kateellinen sinulle hyvästä äidistäsi.
Ystäväni äiti teki synttärilahjaksi minulle kakun, jonka ystäväni toi minulle. Häpesin omaani. Itse tein. Häpeän kakkuani vieläkin sen ystäväni äidin tekemän kakun rinnalla.
https://m.youtube.com/watch?v=b-eYbUVZedY
Itseäni en häpeä.
ÄLÄ laita omaa taustaasi, sinä vanhalta haiskahtava trollin kitale.
Minulla nyt näiden narsistivanhempien kanssa alkaa olla niin kamalaa, etten pysty enää kuvailemaan päätymättä tuskiin, joten lienee jäävän ikuiseksi salaisuudeksi. Muutenkin koko juttu lienee oikeasti kamalampi kuin kirjoitukseni.
Ei ehkä minun siksikään kannata enää kirjoittaa, kun jos he vaikka lukee näitä, niin tulee siitä psykopaatille turhaa mielenkiintoa ja jännitystä elämään. ansaitsis hänen psykopaattiutensa olla tylsempää.
Minä aina päädyn liian lällyksi, kun ei sitä vaan meinaa millään tajuta noiden julmaa luontoa. Mutta koko elämä on pelkkää illuusiota jos en sitä ala jo tajuta.
Omahyväisenä vaan toistelevat samoja idioottimaisuuksia vuodesta ja päivästä toiseen. Tiedustelin molemmilta haluaisivatko että muutettaisiin kaikkien elämä mukavammaksi. Kumpikaan ei halunnut.