Tipattoman tammikuun innoittamana kerron oman
tarinani viinasta. Varmaan tuttua kaikille
täällä, mutta helpottaa jakaa kokemuksia ja
mukava lukea muiden tarinoita myös.
Ensimmäiset kännit vedettiin varastetuilla
kotiviineillä 14-vuotiaana. Sitten olikin
joku 3 vuoden tauko ja viikonloppuisin aina
silloin tällöin maisteltiin 5 pulloa keskiolutta,
joka muuten silloin maistui ihan helvetin pahalta, mutta kun se oluen juonti ja
tupakin poltto teki "kovemmaksi" jätkäksi ja
muutenkin perusluonteeltaan ujoa ihmistä auttoi
mm tyttöjen kanssa. Tuohon aikaa sitä joi ehkä
korkeintaan kerran kuussa tuon 5 pottua kepparia.
Lukion viimeisellä luokalla abi-aikoina sitten
istuttiin kirjoitusten aikaan kuppilassa ja
juotiin silloin tällöin muutama olut, kun oltiin
niin fiksuja ja kapinallisia eli hyvät arvosanat
saatiin siinä porukassa lukematta, kun muut
pänttäsivät. Silloin tuli sitten maistettua
ensimmäisiä kertoja viinejä ja viinoja, mutta
silloin oli vielä kontrollia, että lopetti
juomisen ennen kuin kunnolla humaltui.
19-vuotiaana sitten tuli ensimmäisiä kertoja
kiskottua kunnon kännejä ja eräs kaverini
opetti myös, että seuraavana aamuna voi
hakea lisää juomista. Se oli oikeastaan
lähtölaukaus viinasta nauttimiselle, sillä
sellaista tunnetta en ollut koskaan elämässä
tuntenut aiemmin kuin mitä muutama keskiolut
aamukännissä aiheuttaa. SILKKAA EUFORIAA!!!
Opiskelemaan lähdettiin ja siihen kuului
tietenkin opiskelijabileitä ja lisää
juotiin sen takia, että uskalsi puhua
vieraille ja olla vitsikäs naisten seurassa
ym. Yleisesti ottaen tuli juotua vain viikonloppuisin.
Muutama vuosi tätä ja työelämään siirtyneenä
tahti kiihtyi. Viikonloppuisin tuli käytyä
lähes aina perjantaista sunnuntaihin kantakuppilassa. Humalassa siis taukoamatta
perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Tätä avitti
se, että paras kaverini tykkäsi samasta harrastuksesta ja juopottelimme aina
viikonloput yhdessä ja aina menimme jatkoille
jomman kumman luo ravintoloiden sulkeuduttua
katsomaan videoita, kuuntelemaan musiikkia,
juttelemaan kaikkea mukavaa ja JUOMAAN. Täytyy
sanoa, että se oli todella hauskaa aikaa.
Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin tulemaan vähän
ongelmia. Ensinnäkin kaikki omat ja lainatut
rahat menivät ravintolaan. Annoin jopa tytöille
ja kavereille pubini numeron, josta minut
tavoitti enkä esim kotinumeroani. Kankkusetkin
alkoivat pahentua. Morkkikset alkoivat viikonlopun jälkeen. Usein tuli hölmöiltyä ja
vaikka ei olisi hölmöillytkään, niin morkkis
tuli silti.
Unettomat yöt seurasivat maanantaisin ja tiistaisin. Keskiviikkona oli suht normaali
olo ja torstaina alkoikin taas odottelemaan
viikonloppua ja baaria. Ongelma oli se, että
omassa kuppilassa oli niin pirun mukavaa
ja ystävällistä porukkaa ja naisiakin sieltä
löytyi lähes aina.
Seuraavassa vaiheessa sitten tuli erilaisia
tappeluita, muita vähemmän mairittelevia
seikkaluita, nöyrtymistä ja muuta hassun
hauskaa. Osa tutuista heitti veivinsäkin
näiden vuosien aikana. Hautajaisiinkin
jotkut menivät lahna taskussa.
Tämä elämäntyyli tuntui niin luonnolliselta,
että ei oikein osannut muunlaista elämää
kuvitellakaan. Kaikki porukat joissa pyöri
puhuivat samoista asioista, joten ei sitä
tajunnut että se ei ole ihan normaalia. Lisäksi
olen aina ollut vähän "systeeminvastainen",
punkkari ja 80-luvun kasvatti, joten tarkoituksellakin halusi elää erilailla kuin
valtavirta.
Lopulta herätys tuli yhdellä ryyppyreissulla.
Kaveri kärysi ratista, toisen kaverin kanssa
tuli aika paha tappelu lauantai-iltana. Sunnuntaina aamulla menin taas kantabaariin
naama ruvella ja ei pennin pyörylää taskussa.
Kiitos tuttujen, lähdin sieltä valomerkin aikaan
laulaen jonkun 60-vuotiaan vanhan dokumummon
kanssa "mikkihiiri merihädässä".
Siitä viikonlopusta kun tokenin, niin muutin
kuukauden sisään toiseen kaupunginosaan ja
vaihdoin kantabaaria ja ryyppyporukkaa. No
se ei oikein auttanut ja sama homma jatkui
vielä vuoden.
Sitten vaihdoin kaupunkia ja hommaan alkoi
tulla rotia. Päätin ekana jättää useammaan
päivän juomiset pois. Se onnistuikin ja
annoskokoja tuli pienennyttyä koko ajan. Tämä
tapahtui 7 vuotta sitten. Sittemmin jäi
isompien kännien juonti kokonaan pois.
Mutta pullo viiniä ja six-pack olutta saattoi
mennä kerran/kaksi viikossa.
Nyt ollaan sitten tässä vaiheessa, että
yritetään olla kokonaan ilman viinaa. Ja
se on totisesti vaikeinta mitä olen elämässäni
joutunut kokemaan ja olen monenlaista kokenut.
(tästä on jätetty kaikki muu yksityiselämä
tarkoituksella pois ja keskittyä vaan viinaan.)
Koko ruljanssi on nyt siinä pisteessä, että 20
vuotta on kulunut tuosta, kun tosissaan
tutustui kuningas alkoholiin ja aamukänneihin.
Terveyden kanssa ei ole ainakaan isompia
ongelmia ollut ja viime kesänä otettin
labrat, joissa ei mitään näkynyt. Sen voi
sanoa, että päänuppi ei ole niin terävä mitä
se oli 20 vuotta sitten ja mm keskittymiskyky
on suht.heikko. Muuten sinnitellään ja toivotaan,
että tästä voi vielä toipua. Päivittäin ei
onneksi ole koskaan tullut juotua. Ainoastaan
viikonloput aamusta iltaan. Eikä niitäkään enää
seitsemään vuoteen.
Tämä oli oma tarinani, joka on aika pitkä, mutta
silti siitä puuttuu paljon.
t, Kalle
tarinani viinasta. Varmaan tuttua kaikille
täällä, mutta helpottaa jakaa kokemuksia ja
mukava lukea muiden tarinoita myös.
Ensimmäiset kännit vedettiin varastetuilla
kotiviineillä 14-vuotiaana. Sitten olikin
joku 3 vuoden tauko ja viikonloppuisin aina
silloin tällöin maisteltiin 5 pulloa keskiolutta,
joka muuten silloin maistui ihan helvetin pahalta, mutta kun se oluen juonti ja
tupakin poltto teki "kovemmaksi" jätkäksi ja
muutenkin perusluonteeltaan ujoa ihmistä auttoi
mm tyttöjen kanssa. Tuohon aikaa sitä joi ehkä
korkeintaan kerran kuussa tuon 5 pottua kepparia.
Lukion viimeisellä luokalla abi-aikoina sitten
istuttiin kirjoitusten aikaan kuppilassa ja
juotiin silloin tällöin muutama olut, kun oltiin
niin fiksuja ja kapinallisia eli hyvät arvosanat
saatiin siinä porukassa lukematta, kun muut
pänttäsivät. Silloin tuli sitten maistettua
ensimmäisiä kertoja viinejä ja viinoja, mutta
silloin oli vielä kontrollia, että lopetti
juomisen ennen kuin kunnolla humaltui.
19-vuotiaana sitten tuli ensimmäisiä kertoja
kiskottua kunnon kännejä ja eräs kaverini
opetti myös, että seuraavana aamuna voi
hakea lisää juomista. Se oli oikeastaan
lähtölaukaus viinasta nauttimiselle, sillä
sellaista tunnetta en ollut koskaan elämässä
tuntenut aiemmin kuin mitä muutama keskiolut
aamukännissä aiheuttaa. SILKKAA EUFORIAA!!!
Opiskelemaan lähdettiin ja siihen kuului
tietenkin opiskelijabileitä ja lisää
juotiin sen takia, että uskalsi puhua
vieraille ja olla vitsikäs naisten seurassa
ym. Yleisesti ottaen tuli juotua vain viikonloppuisin.
Muutama vuosi tätä ja työelämään siirtyneenä
tahti kiihtyi. Viikonloppuisin tuli käytyä
lähes aina perjantaista sunnuntaihin kantakuppilassa. Humalassa siis taukoamatta
perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Tätä avitti
se, että paras kaverini tykkäsi samasta harrastuksesta ja juopottelimme aina
viikonloput yhdessä ja aina menimme jatkoille
jomman kumman luo ravintoloiden sulkeuduttua
katsomaan videoita, kuuntelemaan musiikkia,
juttelemaan kaikkea mukavaa ja JUOMAAN. Täytyy
sanoa, että se oli todella hauskaa aikaa.
Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin tulemaan vähän
ongelmia. Ensinnäkin kaikki omat ja lainatut
rahat menivät ravintolaan. Annoin jopa tytöille
ja kavereille pubini numeron, josta minut
tavoitti enkä esim kotinumeroani. Kankkusetkin
alkoivat pahentua. Morkkikset alkoivat viikonlopun jälkeen. Usein tuli hölmöiltyä ja
vaikka ei olisi hölmöillytkään, niin morkkis
tuli silti.
Unettomat yöt seurasivat maanantaisin ja tiistaisin. Keskiviikkona oli suht normaali
olo ja torstaina alkoikin taas odottelemaan
viikonloppua ja baaria. Ongelma oli se, että
omassa kuppilassa oli niin pirun mukavaa
ja ystävällistä porukkaa ja naisiakin sieltä
löytyi lähes aina.
Seuraavassa vaiheessa sitten tuli erilaisia
tappeluita, muita vähemmän mairittelevia
seikkaluita, nöyrtymistä ja muuta hassun
hauskaa. Osa tutuista heitti veivinsäkin
näiden vuosien aikana. Hautajaisiinkin
jotkut menivät lahna taskussa.
Tämä elämäntyyli tuntui niin luonnolliselta,
että ei oikein osannut muunlaista elämää
kuvitellakaan. Kaikki porukat joissa pyöri
puhuivat samoista asioista, joten ei sitä
tajunnut että se ei ole ihan normaalia. Lisäksi
olen aina ollut vähän "systeeminvastainen",
punkkari ja 80-luvun kasvatti, joten tarkoituksellakin halusi elää erilailla kuin
valtavirta.
Lopulta herätys tuli yhdellä ryyppyreissulla.
Kaveri kärysi ratista, toisen kaverin kanssa
tuli aika paha tappelu lauantai-iltana. Sunnuntaina aamulla menin taas kantabaariin
naama ruvella ja ei pennin pyörylää taskussa.
Kiitos tuttujen, lähdin sieltä valomerkin aikaan
laulaen jonkun 60-vuotiaan vanhan dokumummon
kanssa "mikkihiiri merihädässä".
Siitä viikonlopusta kun tokenin, niin muutin
kuukauden sisään toiseen kaupunginosaan ja
vaihdoin kantabaaria ja ryyppyporukkaa. No
se ei oikein auttanut ja sama homma jatkui
vielä vuoden.
Sitten vaihdoin kaupunkia ja hommaan alkoi
tulla rotia. Päätin ekana jättää useammaan
päivän juomiset pois. Se onnistuikin ja
annoskokoja tuli pienennyttyä koko ajan. Tämä
tapahtui 7 vuotta sitten. Sittemmin jäi
isompien kännien juonti kokonaan pois.
Mutta pullo viiniä ja six-pack olutta saattoi
mennä kerran/kaksi viikossa.
Nyt ollaan sitten tässä vaiheessa, että
yritetään olla kokonaan ilman viinaa. Ja
se on totisesti vaikeinta mitä olen elämässäni
joutunut kokemaan ja olen monenlaista kokenut.
(tästä on jätetty kaikki muu yksityiselämä
tarkoituksella pois ja keskittyä vaan viinaan.)
Koko ruljanssi on nyt siinä pisteessä, että 20
vuotta on kulunut tuosta, kun tosissaan
tutustui kuningas alkoholiin ja aamukänneihin.
Terveyden kanssa ei ole ainakaan isompia
ongelmia ollut ja viime kesänä otettin
labrat, joissa ei mitään näkynyt. Sen voi
sanoa, että päänuppi ei ole niin terävä mitä
se oli 20 vuotta sitten ja mm keskittymiskyky
on suht.heikko. Muuten sinnitellään ja toivotaan,
että tästä voi vielä toipua. Päivittäin ei
onneksi ole koskaan tullut juotua. Ainoastaan
viikonloput aamusta iltaan. Eikä niitäkään enää
seitsemään vuoteen.
Tämä oli oma tarinani, joka on aika pitkä, mutta
silti siitä puuttuu paljon.
t, Kalle
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siisti juttu. Et juonut itseäsi alkoholistiksi asti.
" Tämä elämäntyyli tuntui niin luonnolliselta,
että ei oikein osannut muunlaista elämää
kuvitellakaan. Kaikki porukat joissa pyöri
puhuivat samoista asioista, joten ei sitä
tajunnut että se ei ole ihan normaalia. Lisäksi
olen aina ollut vähän "systeeminvastainen",
punkkari ja 80-luvun kasvatti, joten tarkoituksellakin halusi elää erilailla kuin
valtavirta. "
-Entäs tämä systeemin mukainen elämän tyyli? Se tuntuu ihmisistä "normaalilta",kun valtaväestö niin elää.Mutta ei,ei se sekään liene mikään absoluuttisen oikea tapa ihmiselle elää.Väittäisin,että entisissä piireissäsi on taatusti paljon elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä,oman tapansa löytäneitä.Ja varmasti on elämäänsä tyytymättömiäkin.Niinhän heitä on jokaisen elämän osa-alueen parissa.
Ehkä se ei sitten vain ollutkaan sulle oikea tapa.
Mutta mikä kirjoituksesi kärki oikeastaan on?Toivottavasti ei mikään "näinhän tässä kuitenkin käy" jeesustelu sormen heristys.Ei sinun ole ketään syytä varoitella elämän tavasta,jonka sanoit "kieltämättä olleen hauskaa".Eri juttu,jos ei niin olisi ollut.
Minusta aika outo vastaus. En löytänyt yhtään sormen heristelyä, löysin vain tilityksen omasta elämästä.
Enkä edes usko väitettäsi, että on paljon tyytyväisiä ihmisiä elämäntapaan, jossa ollaan perjantaista sunnuntain pilkkuun ympäri kännissä.
Menepäs lähikuppilaan ja kuuntele kuinka onnellisia tällaiset ihmiset ovat, itse olen sen verran kuppiloissa viihtynyt, että otos on melkoinen ja niin se on itkuviinaa ollut minulla kuin muillakin.
Kallelle kerron oman juomistarinan joskus kun aikaa riittää ja nyt älähän tee sellaista päätöstä, että et koskaan ota, tee päätös aina aamulla että tänään en ota, huomenna voin vapaasti valita, helpottaa kummasti.
Itkuviinahan ei vielä varsinaisesti tarkoita sitä että itku johtuisi viinasta.Pikemminkin monesta monesta muusta asiasta,viinan ollessa se asiat pintaan tuova löaukaiseva tekijä.
En väittänytkään että kulma kuppilat olisivat tykillä ammuttuna täynnä onnellisia ihmisiä,enhän väittänyt?
Mutta eipä ihmiset järin onnellisilta vaikuta(ellei sitä väkisin väännettyä "hymyä" lasketa onneksi) normaalin arkisen elämän karusellin parissakaan olevan.Varmasti aikalailla onni jakaantunee elmän eri osa-aluilla elävien kesken.
" Enkä edes usko väitettäsi, että on paljon tyytyväisiä ihmisiä elämäntapaan, jossa ollaan perjantaista sunnuntain pilkkuun ympäri kännissä."
-kyseisen esimerkin mallissa se epätyytymättömyys johtunee pikemminkin siitä sunnuntain pilkun ja perjantain välisestä ajasta,kuin perjantain ja sunnuntain välisestä ajasta.
Tarkoitus oli jakaa vain oma tarinani. Ei
ottaa kantaa juomisen puolesta tai
vastaan...
Kalle
Ok.Selvä.
Ajattelin vain,kun keskusteluun tulivat mukaan eri tapojen normaaliudet ja epänormaaliudet.
Nyt pääsi "omahyväinen henkilö", joka ei nimimerkissään merkkejä tuhlaa, sanomaan oman painavan sanansa. Hän kyllä tietää ylivertaisuutensa, mutta suvaitsee jakaa helmiä sioille.
Kiitos Kalle, että järjestit hänelle tilanteen.
vaikka ei pitäis provosoitua.
Hyvin kerrottu tarina, Kalle. Ja tekstistäsi näkee, että sinussa on vielä miestä jäljellä yllinkyllin.
Kyllä sinäkin pystyt tähän tipattomaan jos minäkin joka sentään join jo lähes päivittäin (en humalaan, mutta join).
Siinä oli kiihkottomasti ja rehellisesti kerrottu tarina, hauskaakin on ollut, niinhän meillä kaikilla.
Ohrapirtelölle: mikä sun mielestä on jonkinlainen raja, että ei olla humalassa. Minäkin join joka ilta ja joka kerta niin että tujahdus tuntui päässä, musta mä olin kännissä vaikka en kontannutkaan sänkyyn. Tämä on nyt tällaista teoriaa ja jokaisella on varmaan oma mielipide.
Tiesitkö muuten, että naiset eivät koskaan sammu, he menevät vain nukkumaan.
otamme sinut äidilliseen hellän hoitoon.Sinä kyllä jaksat olen varma siitä .ole sinäkin:)terv pörri
kuullosti kauhean tutulle koko juttu ")
Mutta se on hyvä että on sinulla takanapäin ;)
voin kuvitella että on ollut yhtä helvettiä.
Oli kuin olisin lukenut sen minun päiväkirjastani suoraan "siis mitä isäpuolelleni on tapahtunut"Mutta elämä voittaa niinhän sanotaan!JAKSAMISIA SINULLE ja VOIMIA mutta niitähän sinulla on jo entuudestaan=)
Toi oli pääosin kuin omasta elämästäni! Pois ainoastaan toi murrosiän (14v) juomiset. Just noin se mullakin opiskeluaikana alkoi, kavereiden kanssa juotiin, juteltiin, pidettiin hauskaa. Krapularyypyt löysin, siis mikä euforia! Lopulta tahti meni siihen että koko viikonloppu meni dokatessa ja kännissä, nimenomaan sosiaalisesti kapakassa. Lopulta kännäämisiä ja juomista suunnilleen joka päivä.
Lähiökapakat olivat elämäni kehto, siellä viihdyin kaikenlaisten juopponen parissa, rääsyläsirentuista herraväkeen saakka. Kunhan muutoin synkkasi jutut, niin juttua tulli, ja tuopit täyttyi. Mitä pimeämpi ja savuisempi kuppila, ja mitä kaameammat karaokelaulajat ja meteli, sitä parempi fiilis. Ja naisia riitti, niitä vaan löytyi, ja ei kaikki olleet mitään rumia tapauksia!
Sitten tuli vaan pikku hiljaa vaikeuksia viinan kanssa, rattipalamisia, tappeluja, kolhuja, lompakoiden katoamisia, porttikieltoja. Tuli ahdistusta, pelkotiloja. Päsin lopulta AA:han.
AA:ssa nyt kuudetta vuotta, vaan retkahdellen, retkahdellen, on tie tää käynyt. Helppoa ei ole ollut pitää vanhat kapakka-ajat poissa mielestä, siis niitä positiivisia hetkiä. Ja kun taas ne positiiviset hetket tulee mieleen, ja arkielämässä tulee vittumaisia tilanteita, niin juomisen mieliteko alkaa taas hiipimään päähän.
Eli Kallelle: hyvä tie sinullakin koettaa elää nyt ilman viinaa, koska se aiheutti sinullekin vaikeuksia. Vaan vaikeaa se on, sitä nimenomaan. Ja jos vielä sinnittelee raittiina ilman vertaistukiryhmiä (kuten esim AA on) niin vielä vaikeampaa. Mutta tärkeintä olisi toki löytää se sisin oma vakaumus, ja tehdä OMA päätös. Minulla se on vieläkin jotenkin selkiytymätön, joten retkahduslinjalla tässä on vuodet menneet. Mutta: suuri osa vuosista nyt raittiina, ja elämässä on tapahtunut paljon nousua ja hyvää raittiiden päivien aikana!
oli kiehtovaa lukea näitä.ikävä todeta joidenkin osalta täällä,juoppohan puolustaa viimeiseen asti omaa käytöstään.ei halua huomata omaa sairauttaan.olen ollut 8 1/2-vuotta kuivilla enkä edes käytä sellaista yskänlääkettäkään missä alkoholia.ainostaan kahvia juon ja tupakoin.siinä paheeni.
Nimittäin se, että miksi olisi täysin
juomatta. Eli se minullakin on toistaiseksi estänyt täysraittiuden. Nimittäin alkoholista on
kuitenkin myös positiivisia kokemuksia ja
elämä tuntuu aika synkältä, jos ei saa edes
pulloa viiniä juoda.
Jos kaikki nautintoaineet pitää jättää pois
elämästä, niin onko se sitten enää elämää?
Tässä ollaan nyt oltu juomatta kohta kuukausi,
mutta en sano että elämä sen "parempaa" on
ollut tipattomanakaan. Tietenkin rahaa on
jäänyt säästöön, ei ole tarvinnut kärsiä
kankkusista yms, mutta ei mitään erityisen
hauskaakaan ole tapahtunut.
Kalle