Hei:)
Eli, vihdoin tässä viitsin jonnekkin kirjoittaa tästä, koska nyt oikeasti haluan apua vaikean äitini kanssa.
Tekstistä tulee pitkä, kiitos tuhannesti jos luet sen! Ehdotelkaa mitä minun pitäisi tehdä, en enää jaksa..
Eli, äitini saattaa yhtäkkiä alkaa vain huutamaan ja käyttäytymään kamalasti, koska minun käytökseni on kuulemma niin hirveää ja uuvuttavaa. Jos kysyn, että mitäs minä tein, hymyilin ja sanoin moi, niin hän vain raivoaa päälle.
Aina kun saa näitä ihme "kohtauksiaan" jossa esim. Tiuskii "sarkasmilla" että "Ompas se meidän tyttö niin ihanainen:))" sellaisella vittumaisella äänen sävyllä, vaikka en olisi tehnyt mitään. Alkaa myöskin koirallemme kovaan ääneen lässytttämään (ei ikinä lässytä) esim. "Minäpä laitan sinulle mussukkaiseni vähän ruokaa jookos:33?" "Odotas hetki, kohta saat namuja:3"...
Hän, ja mummini ovat aina suosineet siskoani aivan hullunlailla (siskoni on 22, toinen on 22 myös) perheemme on hyvin sivistynyt, eikä äitikään esim. Juo alkoholia yhtään. Mutta kun sisareni 16 vuotiaana oli bussissa, ja sattumalta siellä oli mumminikin, huusi joku pikkupoika kovaan ääneen sisarelleni: "Senkin hullu känniääliö!!" Ja sitten siskoni sanoi "hys ole hiljaa mun mummi on tossa!!!!", Ilmoitin tästä äidilleni pari vuotta sitten, hän sanoi minulle tämän: "Sisaresi on aikuinen, siitä ei tarvitse puhua!" Ja jos yritän puhua siskostani äidille, jos hän on ilkeillyt minulle (emme ole läheisiä toisen siskon kanssa jonka nimi on laura, toisen kanssa olen (essi) ja minua ja essiä aina laiminlyödään ja haukutaan.) Kun sanon siskostani öidilleni hiukan, on vastaus aina sama huuto: "Siskosi on aikuinen, ja olet vain kateellinen koska hänellä on hyvä ura!!!" Ei muttia siihenkään.
Ja siskoni ei moikkaa minua, mutta jos minä moikkaan "liian hiljaa" niin tulee kunnon huuto, koska olenhan kamala.
Kun sanon äidille, nöttiin sävyyn sillein reippaasti, että "Joo joo:D!" Niin siitähän äiti taas alkaa matkimaan vittumaisella äänen sävyllään, ja nykyään vastaus äidiltä on aina vittumaisen ja diivamaisen nopea "Juujuu!"
Äitini matkii minua jos sanon jonkun sanan "väärin" tai muka vittumaisesti??
Kun oltiin aamulla kaupassa, ostamassa karkkia kun koulussa oli karkkipäivä (sitäkin ennen viisikymppinen äiti haukkui ja vittuili minulle ilman syytä, olenhan kamala, ja muut lapset ihania) äitini huusi kaupassa minulle, joka oli täynnä kavereitani, koska halusin vain novellen, pastilleja ja pätkiksen..
Vertailee minua muihin "ihaniin" lapsiin (olen aina ollut KUULEMMA muita ikäisiäni jotenkin kypsempi, ja fiksumpi, näin minulle on kerrottu)
Jos en vastaa äidilleni heti, koska sanoin "hmm" ja mietin, niin minulle huudetaan toki, koska "ompa vaikea omalle äidille puhua vittu!!"
Kun minulla on kavereita kylässä, niin äiti valehtelee kavereilleni minusta, ja huutaa minulle, niin että kukaan ei enäö halua tulla meille..
En pysty enää kirjoittamaan lisää, kiitos jos luit, auttakaa:)
Eli, vihdoin tässä viitsin jonnekkin kirjoittaa tästä, koska nyt oikeasti haluan apua vaikean äitini kanssa.
Tekstistä tulee pitkä, kiitos tuhannesti jos luet sen! Ehdotelkaa mitä minun pitäisi tehdä, en enää jaksa..
Eli, äitini saattaa yhtäkkiä alkaa vain huutamaan ja käyttäytymään kamalasti, koska minun käytökseni on kuulemma niin hirveää ja uuvuttavaa. Jos kysyn, että mitäs minä tein, hymyilin ja sanoin moi, niin hän vain raivoaa päälle.
Aina kun saa näitä ihme "kohtauksiaan" jossa esim. Tiuskii "sarkasmilla" että "Ompas se meidän tyttö niin ihanainen:))" sellaisella vittumaisella äänen sävyllä, vaikka en olisi tehnyt mitään. Alkaa myöskin koirallemme kovaan ääneen lässytttämään (ei ikinä lässytä) esim. "Minäpä laitan sinulle mussukkaiseni vähän ruokaa jookos:33?" "Odotas hetki, kohta saat namuja:3"...
Hän, ja mummini ovat aina suosineet siskoani aivan hullunlailla (siskoni on 22, toinen on 22 myös) perheemme on hyvin sivistynyt, eikä äitikään esim. Juo alkoholia yhtään. Mutta kun sisareni 16 vuotiaana oli bussissa, ja sattumalta siellä oli mumminikin, huusi joku pikkupoika kovaan ääneen sisarelleni: "Senkin hullu känniääliö!!" Ja sitten siskoni sanoi "hys ole hiljaa mun mummi on tossa!!!!", Ilmoitin tästä äidilleni pari vuotta sitten, hän sanoi minulle tämän: "Sisaresi on aikuinen, siitä ei tarvitse puhua!" Ja jos yritän puhua siskostani äidille, jos hän on ilkeillyt minulle (emme ole läheisiä toisen siskon kanssa jonka nimi on laura, toisen kanssa olen (essi) ja minua ja essiä aina laiminlyödään ja haukutaan.) Kun sanon siskostani öidilleni hiukan, on vastaus aina sama huuto: "Siskosi on aikuinen, ja olet vain kateellinen koska hänellä on hyvä ura!!!" Ei muttia siihenkään.
Ja siskoni ei moikkaa minua, mutta jos minä moikkaan "liian hiljaa" niin tulee kunnon huuto, koska olenhan kamala.
Kun sanon äidille, nöttiin sävyyn sillein reippaasti, että "Joo joo:D!" Niin siitähän äiti taas alkaa matkimaan vittumaisella äänen sävyllään, ja nykyään vastaus äidiltä on aina vittumaisen ja diivamaisen nopea "Juujuu!"
Äitini matkii minua jos sanon jonkun sanan "väärin" tai muka vittumaisesti??
Kun oltiin aamulla kaupassa, ostamassa karkkia kun koulussa oli karkkipäivä (sitäkin ennen viisikymppinen äiti haukkui ja vittuili minulle ilman syytä, olenhan kamala, ja muut lapset ihania) äitini huusi kaupassa minulle, joka oli täynnä kavereitani, koska halusin vain novellen, pastilleja ja pätkiksen..
Vertailee minua muihin "ihaniin" lapsiin (olen aina ollut KUULEMMA muita ikäisiäni jotenkin kypsempi, ja fiksumpi, näin minulle on kerrottu)
Jos en vastaa äidilleni heti, koska sanoin "hmm" ja mietin, niin minulle huudetaan toki, koska "ompa vaikea omalle äidille puhua vittu!!"
Kun minulla on kavereita kylässä, niin äiti valehtelee kavereilleni minusta, ja huutaa minulle, niin että kukaan ei enäö halua tulla meille..
En pysty enää kirjoittamaan lisää, kiitos jos luit, auttakaa:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Myöskin, jos minulle käy jotain hyväö, sanoo äiti, "Älä vaan kerro siitä kenellekkään oletko ihan typerä!"
viisitoista vuotias. Ehkä olet siinä iässä, että kaikki vanhempien sanomat tuntuvat kamalilta, muiden vahemmat fiksuilta.
Kiroaminen kyllä korvaani särähtää, ei lapsille pitäisi kiroilla, eikä lasten vanhemmille.
Itse muistan nelitoista kesäisenä äitini puheet kuullostavan pöljältä ja ärsyttävältä.
Itsestäni tuntui monesti, ettei minua tarvitsisi olla.
Äitini suosi vanhempia veljiäni. Nyt ymmärrän, kun veljet olivat 16 ja 18 v. He olivat työelämässä ja tulivat viikonloppuna kotia, niin äiti halusi heitä lelliä.
Joko äitisi alkaa olla vaihdevuosissa, silloin teillä on kummallakin vaikea olo, vaihtelee ilon ja surun välillä.
Voimia iän kartuttamiseen. Voit kirjoittaa äidillesi kirjeen, mistä asioista pahoitat mielesi.
Hänellä jää aikaa miettiä vastausta ja pohtia mitä on tehnyt väärin, ei tule puolustushuutoa.
Meillä tytär kirjoitti kirjeen, johon laittoi, että sano muutamaa päivää ennen, jos isompi urakka tiedossa, osaa varata aikaa, eikä niin, että sanon,nyt heti, vaikka hänellä oli kirjan luku jännittävässä kohdassa.
haluatko sitten pois kotoa? vai haluatko muuttaa äitiäsi?
Mites sun isä? Oletko hänelle puhunu asiasta?
Voit kertoa asiasta nuorten netille, tai ihan kenelle tahansa luotettavalle aikuiselle se helpottaa oloa😁
Et saa Apua