Katselin aamulla hetken lähetystä yön lätkämatsista Suomi - Pohjois-Amerikan joukkue. Peli oli 1-0 vastustajalle ja Suomi oli lievästi altavastaajana pelaten kuitenkin ihan ok. Oli jotenkin välinpitämätön olo, eikä jännityksestä tai mielenkiinnosta tietoakaan.
Lopetin seuraamisen ja kävin teksti-tv:stä tarkistamassa lopputuloksen, Suomi oli hävinnyt ottelun 4-1. Ei herättänyt mitään tunteita. Mieleeni muistui lapsuusaika kun jääkiekkoa pelattiin mustavalkoisissa, harmahtavissa peliasuissa ja satunnainen voitto Neuvostoliitosta tai Tsekkoslovakiasta sai aikaan ilon ja mielihyvän tunteita.
Kiistatta nyt käytävässä hokiturnauksessa on maailman parhaat pelaajat paikalla ja tarjolla on huikeita suorituksia, mutta emotionaalisella puolella se ei tunnu tarjoavan minulle mitään. Edes kansallismielisyys ei pääse nostamaan päätään, kun ulkomailla asuvat miljonäärit pelaavat Euroopan yhdistelmäjoukkuetta tai jenkkijuniorikokoelmaa vastaan.
Aiemmin kiinnostukseni on lopahtanut täysin jo mäkihyppyä ja hiihtoa kohtaan. Myös jääkiekon sm-liiga on lähes yhdentekevää. Helsingin IFK:n voitot tosin aiheuttavat vielä heikosti havaittavia ilon tunteita, vaikka voittomaalin tekikin joku savoa viäntävä mailataituri ja pukukopissa tuskin stadin murretta puhutaan.
Ennen kuitenkin oli paremmin, välineet oli puuta ja hommaa tehtiin inohimosta lajiin ja rakkaudesta edustamaansa joukkoon.
Onneksi mielenkiinto omaan liikuntaan ei osoita hiipumisen merkkejä, vaikka toisinaan saattaa puulle maistuakin.
Lopetin seuraamisen ja kävin teksti-tv:stä tarkistamassa lopputuloksen, Suomi oli hävinnyt ottelun 4-1. Ei herättänyt mitään tunteita. Mieleeni muistui lapsuusaika kun jääkiekkoa pelattiin mustavalkoisissa, harmahtavissa peliasuissa ja satunnainen voitto Neuvostoliitosta tai Tsekkoslovakiasta sai aikaan ilon ja mielihyvän tunteita.
Kiistatta nyt käytävässä hokiturnauksessa on maailman parhaat pelaajat paikalla ja tarjolla on huikeita suorituksia, mutta emotionaalisella puolella se ei tunnu tarjoavan minulle mitään. Edes kansallismielisyys ei pääse nostamaan päätään, kun ulkomailla asuvat miljonäärit pelaavat Euroopan yhdistelmäjoukkuetta tai jenkkijuniorikokoelmaa vastaan.
Aiemmin kiinnostukseni on lopahtanut täysin jo mäkihyppyä ja hiihtoa kohtaan. Myös jääkiekon sm-liiga on lähes yhdentekevää. Helsingin IFK:n voitot tosin aiheuttavat vielä heikosti havaittavia ilon tunteita, vaikka voittomaalin tekikin joku savoa viäntävä mailataituri ja pukukopissa tuskin stadin murretta puhutaan.
Ennen kuitenkin oli paremmin, välineet oli puuta ja hommaa tehtiin inohimosta lajiin ja rakkaudesta edustamaansa joukkoon.
Onneksi mielenkiinto omaan liikuntaan ei osoita hiipumisen merkkejä, vaikka toisinaan saattaa puulle maistuakin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Oikeassa olet neito.
Vanhuus ei tule yksin.
-
Suomen nuorison kiinnostus alkaa kohdentua eteläisinpiin lajeihin.
Ihan valtiomme avustuksellakin.
Aamun uutiset kertoivat seka-avion ongelmasta, synnyttävä äiti ei ehkä kerkiä saada Suomen-kansalaisuutta ennen synnytystä.
Lapsi-parka... :)
Saakohan edes keino-isä sovitun korvauksen avio-liitosta?
H.
On kyllä hiipunut. Toista se oli kun Noponen selosti Holmenkollenia ja Viren polvet verillä juoksi.
Ei näy enää pikkupoikia talojen pihoilla omajäädytetyillä lätäköillä jääkikkareilla pelaamassa. Ei näy enää pikkutyttöjä kikattelemassa lumikasojen päällä ja mutustelevan vanttujensa peukaloita ihastuksesta Villen pipon alta tursuavasta takatukasta.
Huoh!
Onko leikin loppu, totuus alkaa valjeta kun kasvaa isoksi. Ei se mitään, pitää keksiä uudet leikit, aikuisten leikit, kuka nyt sitä samaa kokoikänsä 🙃
Siinäpä vasta pulma. Minulla on päässä tyhjiö, en löydä semmoista kipinää millään mihinkään, että "unohtuisin" vanttuun peukkua lutkuttamaan :)
Minulla on vissiin alkanut taantuma rajusti.
Harrasta nyt sitten vaikka 60 palstaa, vanttuunpeukku suussa😎
Heh, no tää päivä kyllä on mennyt palstaharrastuksessa, sen verran muhiva flunssapöpö on vetänyt veltoksi. Eilen sentään olin monta tuntia ihmisten ilmoilla ja nautin syyssäästä.
Pitäis kyllä aloittaa vanttuiden neulominen, jahka saisin nuo sukat ensin valmiiksi.
Vai flunssa, sattuipa samoihin aikoihin. Kaamea flunssa minussa, nyt jo voitonpuolella, vaan eipä ohi, kehno olo vielä. Hätäpäissäni jo terkkarissa kävin, kuumetta oli. Keuhkokuvan ottivat ja sydänfilmin, ei mitään vakavampaa. Elämä voittaa, höyryhengitystä ja hunajavettä, sitä litratolkulla. Olin siivoamassa vanhan talon vinttiä ja kävi mielessä että saatoin saada sieltä pöpön. Urheilua se on tämä sairastaminenkin. On joku varoittanutkin urheilemasta terveydellään. 😬
En ole vuosikymmeniin seurannut urheilua, aina ollut muuta tekemistä. Mutta en epäile yhtään, että ne toimii kuin mikä tahansa sarja, kun kerran alat tölläämään, on vähän niinku pakko jatkaa...
Niin se kai käy kaiken seuraamisen kanssa. Jos jotain politiikan saralla seuraa pari päivää, niin siitä kiinnostuu väkisinkin. Tulee Jano.
Jokaisella on Janonsa, fanituksensa. Mulla menee ihan eri suuntiin omat kuin noihin yllä oleviin. Ei tosin häiritse jos joku keskustelee niistä, senkun.
Siinä on niin ammottava kuilu näiden illuusioiden, mitä urheilusta halutaa esittää, rehdistä urheilusta, kun käytäntö ja todellisuus on aivan jotain muuta.
Se on vaan hyvä, että urheilun merkitys painuu siihen kokoluokkaan, mikä sille kuuluu.
Suomi on vähäväkinen kansa, miksi sen pitää pärjätä niin hyvin kun maailman väkirikkaat valtiot.
Minua surettaa, kun lapsilta viedään urheilussa/liikunnassa se leikkimisen ilo. Siitä tehdään välineurheilua ja hampaat irvessä vääntöä. On pakko liittyä miltei kapaloiässä jonnekin seuraan ja sääntöjen mukaan aletaan harrastaa.
Laittaaks vanhemmat sen NHL:n miljardööripalkan panokseksi pikku liberolle, ehkä.
Jääkiekon osuus Suomessa on aivan liian suuri, samoin formuloiden.
Tuntuu kummalliselta, että Juhannuksena tehdään jääkiekosta juttua televisioon.
Pelattiin mekin jääkiekkoa poikasena, Ei meillä ollut suojiin varaa.Sitä kunnioitettiin toisia, ei meille mitään vahinkoja sattunut.
Kyllä se kalliiksi tulee, jos joka vuosi kasvavalle pojalle tai tytölle uudet kiekkovarusteet hankitaan.
Tässä täysin samaa mieltä. Laitappa muksua potkimaan palloa, niin hänen on tehtävä se 11 vuotiaanakin neljänä iltana viikossa, 2h kerralla. Ja viikonloput pitää riittää intoa vielä turnauksiinkin.
Ei kysekään enää mistään "palloitellaan huvin vuoksi keskenämme" vaan kunnon drillausta amerikan armeijan tapaan.
Se on niin väärin :( Urheilu ja liikkuminen ylipäätään pitäisi lapsella lähteä ilon kautta. Silloin se jäisi luihin ja ytimiin.
Kyllä niitä pohkeita ja lankutuksia sitten voi näin kuuskybäsenä tehdä :)
Mä en ymmärrä miksi niitä formuloita näytetään jälkikäteen telkkarista, kun tulokset on nähty jo edellisenä päivänä. Niin ja lämpimät talvet eivät ainakaan Etelä-Suomessa suosi luonnonjäillä kiekkoilua monenakaan päivänä.
Minä hieman sivusin asiaa kun ollaannyt saatu urheilua tuutin täydeltä on ollut olympialaisia ja paraolympialaisia ja nuorten maailmanmestaruuskilpailuja ja timanttiliigaa ja jalkapalloa....
urheilu on kaupallistunut niin suuressa määrin että oikeestaan enää vain nuorten kisoissa tai vammaisissa urheilijoissa enää edes näkee mitään kilpailemisen iloa. Viimeisen pälle dopattuja ja stailattuja ja suurilla rahoilla sponsrattuja kauniita ja rohkeita...joo ei, ei ole sama tunnelma alkuunkaan. Kukaan ei edes hymyile kameraan tai osoita mitään aitoa iloa ellei väläytetä setelinippua ensiksi.
Juuri samoja ajattelin, Paloma, ja rustasin tuonne samansuuntaista tekstiä. Sinä vaan osasit sanasi laittaa tarkemmin aloituksen keskiöön :)
Ei ne pysty hymyilemään kun naama ja huulet on pinkeänä botoxia, muu osa kropasta hormoonia että ulostuskin tapahtuu letkujen välityksellä suorituksen jälkeen, imurilla.
Niinpä ja kun vedonlyönti on joka puulaakiotteluunkin ympäri maailmaa ja ihmisistä tehdään vedonlyönti- ja peliriippuvaisia. Jopa vedonlyöjät käyvät kesken ottelun vaikkapa maalivahdin kimppuun ja pahoinpitelevät tämän jos tulos ei miellytä.
Aivan hulluksihan tuo urheileminen on mennyt, liian suuret rahat liikkeellä.
Kuubalaiset pääsivät joukkueeseen.
Kentällä on verkko tosi-korkealla.
Puolella-hintaa tosin.
Puolittaminen kun on Suomessa tapana.
-
Suomalainen urheilu jatkaa vielä jonkin aikaa.
Tommi Mäkinen valmentaa.
Kuten EM-kisoissakin, Tommin joukkueeseen on ostettu ulko-mainen jäsen.
Ei ole Keniasta eikä Etiopiasta.
On Japanista.
Suomalaisia suorittajia Teamissa ovat Juho Hänninen ja Esa-Pekka Lappi.
Eikös täällä ollut jokunen kansan-auto-harrastaja?
H.
Täytyypä kuitenkin vielä kokeilla josko rakkaan vihollisen kohtaaminen saisi nostettua tunnelmaa.
Tänään Suomi - Ruotsi klo 22:00 Nelosella.
Aiotko katsoa?
Tykkään kyllä katsoa lätkää ja käyn hallissakin silloin tällöin, mutta saas nähdä jaksanko katsoa tämän illan ottelua.
Yritetään ainakin eka erä jaksaa, eiks jeh?
Ok, sovitaan niin. Itseni tuntien pakko katsoa loppuun saakka :) Se on vähän niinku hyvä kirja, ei voi lopettaa kesken.
Kumpi on mielekiintoisampi, alle
10 sekunnin 100 metrin juoksu verrattuna 50 km hiihto vaikka MM-tasolla. Entä formula jossa autot kiertää ympyrää 50 kierrosta, jo alussa melkovarmasti tiedetään mikä automerkki voittaa.
Noista kolmesta mä valitsisin 50 km:n hiihdon. Siinä on niitä välietappeja jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Ja ainahan jonkun norjalaistoimitsijan kynä voi lakata toimimasta eikä voi antaa suomalaishiihtäjälle suksisauvaa katkenneen tilalle :)
Sitäpaitsi siinä katsoessa voi kutoa sukkaa.
Muistan, kun mustavalkoisesta katsoin isän kanssa jääkiekkomatseja. Jännitystä ja kiljahduksia. Äiti seurasi hiihtoa, koska oli kilpaillut tyttösenä ja pärjännyt hyvin (vaan tämä omena vierahti kauas vai onko vika remmisuksien - tietenkin). Kaunein hiihtotyyli on ollut mielestäni Smirnovilla. Muistanko, että hänkin olisi käyttänyt muutakin kuin C-vitamiinia. Mutta mäkihypystä olen aina tykännyt, ponnistanut sohvalta suomalaisten hyppääjien kanssa.... viime vuosina ei ole auttanut....
Kun suomalaiset pärjää, liikun, käy kylmät väreet.... kait nämä ovat penkkiurheilijan fiiliksiä.
Painia olen myös seurannut, koskas se on aika hauskan näköistä puuhaa. Niin ja se luistelu, missä mennään piukeissa trikoissa kummissa luistimissa kehää.
Mutta tämän vuoden olympialaiset - ei mitään vetoa. Huonosti kuvattukin ja sellaista silppua....
Täytyy vähän katsoa Ruotsi-Suomea, sehän on melkein perinnekulttuuria..
Samantyylisiä muistoja minullakin on kuin Tavuviivalla. Vuoden 1974 surullisen kuuluisia kisoja kuuntelimme radiosta, olin kaverillani.
Katsoi tuossa jännärisarjaa -> Lisään vielä: mikään urheilumuistoissa ei voita Virenin juoksuja; urheiluselostuksia kuunneltiin kesämokillä sellaisesta hirveästä matkaradiosta. Mutta tunnelmaa oli.
Formulat ei nappaa yhtään. En jaksa kuunnella paria tuntia rnnrnnrnn, no äänen saa toki pois. Härkätaistelun, härkien juoksentelun ja Formulat vois oitis lakkauttaa. Oli toista, kun oli Kuka-Keke....
Joskus siis liikuttui....
Seipään karsinta on mielenkiintoista, siinä tarvitaan kirvestä
Katsooko monikaan enää Formuloita, voi olla että katsoo, minä en ole koskaan ollut siitä kiinnostunut. En nytkään vaikka Bottas on Lahden kulmilta. Räikkönen lähinnä kuuluisa mimmeistään, joku hääjuttu hääl' tais olla, monesko, kuka laskenut. Laittavat sen radan, jos saavat, kotitaloni seudulle, KymiRingin, myös moottoripyörille se on kiinnostavaa kyllä. Olisihan se hienoa jos rata sinne tulisi. Onhan siellä raviratakin, Ravilinna.