Vuosia kamppailulajeja, joista osassa polvi-istunnassa joka kerta mokusot. Mitä tästä jäi käteen? Zero, nil, zip. Kyseessä on itämaisten juttujen fiilistelyä, jossa apinoidaan zen-buddhistien meditointia. Parempi unohtaa tuo apinointi kokonaan, jollet nyt sitten satu olemaan zen-buddhisti.
Satojen mokusojen jälkeen
SeenItAll
3133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Länsimaissa, joissa huomio on kokoajan jossai muualla, ärsykkeitä jokapaikaikassa, on hyvä välillä nollata mieli ja keskittyä treeneihin.
Paitsi että se on turhaa, eikä "nollaa" yhtään mitään. Parempi kun treenaa vain ilman mystiikkapelleilyjä.
Nollaaminen onnistuu paljon paremmin selinmakuulla, kuin kipeää polvea miettiessä. Seisominenkin välttää. Lajikulttuurin pitää olla syvempää kuin itämaisten tapojen matkiminen että siitä on hyötyä.