Aikuisratsastuksesta ja lapsen harrastuksesta

Tyttäresi ratsastus harrastuksen kehitykseen osaa parhaiten vastata oman tallisi opettaja.

Tyttö pärjää oikein mainiosti. Ne kokeneetkin ovat joskus olleet ekakertalaisia ja aloittelijoita, ja hekin ovat opetelleet kaiken alkeista alkaen. Jotkut ovat aloittaneet melkein sylilapsena, toiset vasta aikuisiällä, joten ikä ei ole mikään ongelma. Ratsastuskouluissa eteneminen on aina hidasta kaikille, koska yleensä opettajat opettavat ryhmissä, jolloin heidän huomionsa kohdistuu moneen ratsukkoon samanaikaisesti. Siksi opetus yksilöä kohden jää valitettavan vähäiseksi. Toisesta viikkotunnista olisi varmasti apua, mutta jos kukkaro kestää, yksityistunnit olisivat vielä parempi vaihtoehto. Yksityistunnit ovat kalliimpia, mutta toisaalta opetus on tehokkaampaa ja siten oppiminen nopeampaa. Henk koht suosisin mieluummin yksityistunteja kerran viikossa kuin ryhmätuntia kahdesti viikossa.

En tiedä millaiset systeemit teidän ratsastuskoululla on, mutta hyvin usein hoitopuoli jää suurelta osin tai kokonaan pois kuvioista, joten sitä oppia voi olla vaikea saada rats. koulussa. Joissakin paikoissa hevosten hoitajat laittavat hevoset kuntoon tuntia varten ja sen jälkeen, ja tuntilaiset ratsastavat eikä muuta. Joissakin paikoissa ensimmäisen tunnin tuntilaiset varustavat hevosen, mutta se joka saa hevosen hänen jälkeensä seuraavalle tunnille, saa valmiiksi laitetun hevosen eikä niin ollet pääse oppimaan esim miten hevonen harjataan ja satuloidaan. Viimeisellä tunnilla ratsatava saa sitten purkaa varusteet hevoselta. Nämä maneerit ovat tallikohtaisia joten en tiedä miten asia on teidän tallilla järjestetty. Joka tapauksessa jos talli järjestää hoitokursseja, nille kannattaa osallistua, niin pääsee vähän oppimaan hevosen hoitoakin.

Merkkisuoritukset, esteet yms tulevat eteen sitten kun taidot kehittyvät riittävästi, mikä sekin on ihmiskohtaista. Toiset oppivat asioita kerrasta, toiset joutuvat kertaamaan uudestaan ja uudestaan ennen kuin asia menee perille. Mutta mitä esteisiin tulee, kunhan hevosen perushallinta on kunnossa ja selässä osataan istua osapuilleen oikein, aletaan mennä maapuomeja ja sitten kavaletteja, ja vasta sitten siirrytään pieniin esteisiin. Tämäkin ratsastajan kehityksen ja rohkeuden mukaan.

Ja sinä itse, älä luovuta. Kokemusta saa vain tekemällä, ja rapatessa roiskuu aina. Vaikka viimeksi saitkin ponin joka ei toiminutkaan kuin robotti, seuraavalla kerralla sinulla voi olla toinen poni joka onkin kiltimpi käsitellä. Ratsastukseen suosittelen yksityistunteja sinullekin, samasta syystä kuin tyttärellesikin. Rutiinit ja taidot kehittyvät ajan mittaan harjoituksen ja kokemuksen kautta eikä niihin ole oikoteitä, mutta ryhmätunneilla opettaja huomio jakautuu liian moneen suntaan ja opetus yksilöä kohden jää vähäiseksi. Hankiudu yksityistunneille, niin luulenpa, että kehityksesi saa vauhtia melkoisesti.

En tiedä saitko vastauksia kysymyksiisi, mutta näitä ajatuksia tässä ensimmäisenä tuli mieleen lun luin kirjoitustasi. Onnea matkaan joka tapauksessa!

Kiitos kauniista rohkaisusta 😊 Selvää toki on, ettei eläin toimi kuin robotti! Onnekseni minulla on ollut allani sama hevonen joka syksyn tunti tähän mennessä, siitäkin toki huomaa että vasta tuntien harjoitusten myötä oppii kunkin ratsun toimintatapaa tuntemaan. Jotkut vain tuntuvat pääsevän kärryille nopeammin. Olen pohtinutkin työn yksilötunnin mahdollisuutta mutta kukkarollehan se käy, voisi tosin olla hyödyllinen. Ratsastuksen herkkyys ja vaikeus on kyllä yllättänyt mutta luovuttaa en aio. Onkin varmasti turhaa verrata niihin "pahnoillakasvaneisiin" joilla laji jo on verissä pienestä lapsesta, me etenemme omaan tahtiin... vieläköhän siitä voisi olla elämäntavaksi...

Yksityistunnit ovat tosiaan kalliimpia, mutta on niistä toisaalta hyötyäkin. Jos laskee, että ryhmässä on esim 5 ratsukkoa ja tunti kestää sen tunnin verran, niin opetusta yhtä ratsukkoa kohden jää n. 10min. Muun aikaa oppilaat ratsastelevat omin nokkineen ja yrittävät muistaa tai ylipäänsä ymmärtää mitä opettaja on juuri sanonut. Yksityistunnilla ollaan opettajan valvovan silmän alla koko ajan, joten virheet tulee korjattua heti eikä "sitten joskus". Yksityistunneissa on sekin hyvä puoli, että opetus on aina yksilökohtaista, joten siellä ei tule sitä ongelmaa, että jotkut oppivat nopeasti ja toiset hitaasti, ja loput siltä väliltä. Opettajan ei tarvitse kiskoa perässään yhtä ja turhauttaa toista joka menee jo edellä, vaan hän voi opettaa juuri sen mukan mikä on sille nimenomaiselle oppilaalle hyvä.

Ja jos olet huolissasi rahasta, niin ajattele siltä kannalta, että yksi yksityistunti viikossa on todennäköisesti joka tapauksessa edullisempi vaihtoehto kuin kaksi ryhmätuntia, ja kuten sanottu, opetus on huomattavasti tehokkaampaa. Kannattaa ainakin kokeilla; tee päätöksesi sitten kun tiedät kumpi tuntuu paremmalta.

Äläkä tosiaan luovuta vaikka joskus tuntuisikin siltä että kaikki mahdollinen menee myttyyn. Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu kokeneillekin, mutta virheistä oppii ja seuraavalla kertaa tietää miten kuuluu toimia - tai ainakin sen mitä EI pidä tehdä. Kuten Mörri sanoikin, jokainen on ollut aloittelija joskus. Kukaan ei synny mestarina, vaan jokaisen on opeteltava ne asiat ajan ja kokemusten kautta. Kuten sanontakin sanoo, tyvestä puuhun kiivetään.

Moi. Meillä on aika samanlainen tilanne. Tytär on ratsastanut vajaan 2 vuotta ja itse uskaltauduin pollen selkään tänä kesänä. Ekalla tunnilla mua taluteltiin ja siitä eteenpäin olen pyörinyt kentällä muiden ilona/riesana. En kauheasti ole jaksanut stressata siitä miten tunnilla onnistun tai mitä muut ajattelee. Välillä menee vähän sinne päin ja välillä taas menee ihan sormille. En jaksa stressata asiasta. Yritän toki parhaani. Tytär antaa vinkkejä, samalla tunnilla kun ollaan. Ope suhtautuu asiaan huumorilla ja välillä nauraakin kyllä.

Saamme ennen tuntia ja tunnin jälkeen puuhailla heppojen kanssa. Ottaa kamat pois, tuoda ja viedä, harjailla ym. Riimut ja muut kuolasimet ei oo tuttuja mulle mutta hauskuutan itseäni ja muita kun koitan niitä asentaa ja irrotella. Ei se ole vakavaa.
Eli ottakaa vaan rennosti

Yksityistunnit kannattavat aina! Jos vain kukkaro kestä, mene ihmeessä yksilötunneille. Älä hätäile osaamisesi suhteen. Ratsastus on hidas ja pitkäjänteisyyttä vaativa harrastus ja kestää parhaimmillaankin vuosia ennen kuin voit sanoa osaavasi ratsastaa. Selässä oppii kyllä pysymään verrattain nopeasti, mutta se että oppii ihan oikeasti ratsastamaan , vaatii paljon paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.