Jani rakas, nyt ihan oikeasti!
Tiedän ettet lue tällaisia palstoja. Se ei vain jotenkin sovi luonteeseesi. Mutta en voi tunteilleni mitään. Minulla on ikävä sinua! Voin unohtaa sinut hetkeksi ja paneutua arkeeni, voin ajatella että olit vain ohimenevä tilaisuus, kaukainen uni joka haihtuu mielestäni. Sitten kuulen että olet taas kaupungissa. Sydämeni on pakahtua ilosta. Laitan itseni valmiiksi, harjoittelen peilin edessä samaa lausetta, jonka olen käynyt läpi mielessäni jo tuhat kertaa. Tällä kertaa aion toimia! Haluan sinut.
Etsin paikoista joissa olen sinut nähnyt aikaisemmin. Et ole missään niistä. En anna periksi! Jatkan kunnes löydän sinut. Mutta taas kerran olet kadonnut. Kuulen vain että sinut on nähty hetken aikaa täällä, kunnes kadotan taas jälkesi. Kenelläkään ei ole numeroasi, kukaan ei tiedä asuinpaikkaasi.
Palaan kotiini, harmittaa. Syytän itseäni kun en sanonut silloin suoraan tunteitani. Miksi en voi olla rohkeampi? Sinä avasit tuona taianomaisena iltana jotain sisältäni. Sinä kuuntelit ja sait minut avautumaan. Sinun pehmeä äänesi lohduttaa minua edelleen, vaikka se onkin vain kaiku muistoissani. Sinä sait minut nauramaan, tuntemaan perhosia vatsanpohjassani. Kun kosketit kättäni, häkellyin kosketuksesi nostamia tunteita. Sinun katseesi porautui syvälle sieluuni ja koko olemuksesi sai minut värisemään jännityksestä. En osaa kuvailla sitä mitä sait minussa aikaan. Olet viisain tapaamani mies, komea ja ystävällinen. Mutta sinussa on jotain surumielistä, jotain jonka aistin katseestasi. Palaat mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus näen unta sinusta, meistä kahdesta tienristeyksessä. Aina sinä katoat usvaan, aivan kuin olisit aave.
Kukaan ei ole herättänyt minussa tällaista tunnetta aikaisemmin. Joskus mietin että olenko seonnut aivan totaalisesti. Miksi ihmeessä ajattelen vain sinua? Minkä omituisen loitsun sinä langetit päälleni? Sitten unohdan kaiken hetkeksi, kunnes taas kuulen että sinut on nähty kaupungissa, ja sama alkaa taas alusta.
Jani, tiedän sinusta vain etunimesi, mutta voisitko pysyä paikoillasi edes sen hetken että ehdin kertoa sinulle tunteistani? Voisitko antaa minulle mahdollisuuden tutustua itseesi?
Pelkään etten näe sinua enää koskaan, etten saa kaipaamani tilaisuutta näyttää minkälaista kaipuuta herätät tunteissani. Mutta aina sinä olet jostain ilmestynyt takaisin kun sitä vähiten odotan.
Viime kerta harmittaa erityisesti, koska olit jo niin lähellä. En tiedä huomasitko minut? Odotin sopivaa tilaisuutta olla kahden. Olit kokoajan ihmisten ympäröimänä, enkä minä ole tarpeaksi rohkea astuakseni muiden keskelle. Odotin sydän jännityksestä pamppailen, milloin poistuisit sivummalle ja pääsisin juttelemaan kanssasi. Vain yksi pieni hetki, sekin olisi riittänyt. Mutta kun lähdin perääsi pihalle huomasin että olit taas kadonnut. Miksi sinuun on niin vaikea saada yhteyttä? Missä mahdat olla nyt?
Sinusta haaveilen, sinua odottaen, VS
Tiedän ettet lue tällaisia palstoja. Se ei vain jotenkin sovi luonteeseesi. Mutta en voi tunteilleni mitään. Minulla on ikävä sinua! Voin unohtaa sinut hetkeksi ja paneutua arkeeni, voin ajatella että olit vain ohimenevä tilaisuus, kaukainen uni joka haihtuu mielestäni. Sitten kuulen että olet taas kaupungissa. Sydämeni on pakahtua ilosta. Laitan itseni valmiiksi, harjoittelen peilin edessä samaa lausetta, jonka olen käynyt läpi mielessäni jo tuhat kertaa. Tällä kertaa aion toimia! Haluan sinut.
Etsin paikoista joissa olen sinut nähnyt aikaisemmin. Et ole missään niistä. En anna periksi! Jatkan kunnes löydän sinut. Mutta taas kerran olet kadonnut. Kuulen vain että sinut on nähty hetken aikaa täällä, kunnes kadotan taas jälkesi. Kenelläkään ei ole numeroasi, kukaan ei tiedä asuinpaikkaasi.
Palaan kotiini, harmittaa. Syytän itseäni kun en sanonut silloin suoraan tunteitani. Miksi en voi olla rohkeampi? Sinä avasit tuona taianomaisena iltana jotain sisältäni. Sinä kuuntelit ja sait minut avautumaan. Sinun pehmeä äänesi lohduttaa minua edelleen, vaikka se onkin vain kaiku muistoissani. Sinä sait minut nauramaan, tuntemaan perhosia vatsanpohjassani. Kun kosketit kättäni, häkellyin kosketuksesi nostamia tunteita. Sinun katseesi porautui syvälle sieluuni ja koko olemuksesi sai minut värisemään jännityksestä. En osaa kuvailla sitä mitä sait minussa aikaan. Olet viisain tapaamani mies, komea ja ystävällinen. Mutta sinussa on jotain surumielistä, jotain jonka aistin katseestasi. Palaat mieleeni yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus näen unta sinusta, meistä kahdesta tienristeyksessä. Aina sinä katoat usvaan, aivan kuin olisit aave.
Kukaan ei ole herättänyt minussa tällaista tunnetta aikaisemmin. Joskus mietin että olenko seonnut aivan totaalisesti. Miksi ihmeessä ajattelen vain sinua? Minkä omituisen loitsun sinä langetit päälleni? Sitten unohdan kaiken hetkeksi, kunnes taas kuulen että sinut on nähty kaupungissa, ja sama alkaa taas alusta.
Jani, tiedän sinusta vain etunimesi, mutta voisitko pysyä paikoillasi edes sen hetken että ehdin kertoa sinulle tunteistani? Voisitko antaa minulle mahdollisuuden tutustua itseesi?
Pelkään etten näe sinua enää koskaan, etten saa kaipaamani tilaisuutta näyttää minkälaista kaipuuta herätät tunteissani. Mutta aina sinä olet jostain ilmestynyt takaisin kun sitä vähiten odotan.
Viime kerta harmittaa erityisesti, koska olit jo niin lähellä. En tiedä huomasitko minut? Odotin sopivaa tilaisuutta olla kahden. Olit kokoajan ihmisten ympäröimänä, enkä minä ole tarpeaksi rohkea astuakseni muiden keskelle. Odotin sydän jännityksestä pamppailen, milloin poistuisit sivummalle ja pääsisin juttelemaan kanssasi. Vain yksi pieni hetki, sekin olisi riittänyt. Mutta kun lähdin perääsi pihalle huomasin että olit taas kadonnut. Miksi sinuun on niin vaikea saada yhteyttä? Missä mahdat olla nyt?
Sinusta haaveilen, sinua odottaen, VS
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä on tämä kaupunki jossa hän katoaa? Aika jolloin näin kävi viimeksi?
Ystäväni, sinä tiedät, mistä löydät minut. Luota vaistoosi, se tuo sinut luokseni. Otan sinut iloiten vastaan. Mikäli olet se, jonka oletan sinun olevan, niin tunteet ovat kyllä molemminpuolisia.