Hei! Olen transsukupuolisuus tutkimuksessa oleva 19v mtf.
Olen käynyt tutkimuksissa nyt 1.5vuotta. Edellisessä hoitosuunnitelmassa todettiin minun olevan liian nuori (18v) jonkavuoksi minut laitettiin seurantaan.
Tutkimuksien aikana olen valehdellut suuresti mielentilastani liittyen muihin mielenterveydellisiin ongelmiin.
Mielenterveyteni tila on romahtanut ja hoitosuunnitelman johtaessa vuoden seurantaan yritin itsemurhaa.
En kestä enää tilannettani ja tarvitsen ammattiapua. Mielenterveyteni tilasta johtuen en kykene käymään koulussa taikka töissä.
Haluaisin hankkia apua tilanteeseeni mutta pelkään sen pitkittävän tai keskeyttävän sukupuolenkorjaukseen liittyvän tutkimuksen/hoidon.
Minulle kaikkein tärkein asia on sukupuolen korjaus. Mutta onko minun mahdollista saada sukupuolenkorjaukseen liittyviä hoitoja (ensisijaisesti hormoonit) jos minun todetaan olevan mielenterveydeltäni sairas/epävakaa?
Vai joudunko sinnittelemään tuskissani (ottaen riskin että tapan itseni) kunnes saan sukupuolenkorjausleikkauksen sillä silloin he eivät voi viedä minulta hormooneja? Tai en ainakaan joudu kärsimään enää testosteronista.
Tutkimusten aikana olleissa mieliala ja masennustesteissä valehtelin mutta totuudenmukaiset vastaukset olisivat olleet useimmissa kohdissa kaikkein pahimmat.
Olen käynyt tutkimuksissa nyt 1.5vuotta. Edellisessä hoitosuunnitelmassa todettiin minun olevan liian nuori (18v) jonkavuoksi minut laitettiin seurantaan.
Tutkimuksien aikana olen valehdellut suuresti mielentilastani liittyen muihin mielenterveydellisiin ongelmiin.
Mielenterveyteni tila on romahtanut ja hoitosuunnitelman johtaessa vuoden seurantaan yritin itsemurhaa.
En kestä enää tilannettani ja tarvitsen ammattiapua. Mielenterveyteni tilasta johtuen en kykene käymään koulussa taikka töissä.
Haluaisin hankkia apua tilanteeseeni mutta pelkään sen pitkittävän tai keskeyttävän sukupuolenkorjaukseen liittyvän tutkimuksen/hoidon.
Minulle kaikkein tärkein asia on sukupuolen korjaus. Mutta onko minun mahdollista saada sukupuolenkorjaukseen liittyviä hoitoja (ensisijaisesti hormoonit) jos minun todetaan olevan mielenterveydeltäni sairas/epävakaa?
Vai joudunko sinnittelemään tuskissani (ottaen riskin että tapan itseni) kunnes saan sukupuolenkorjausleikkauksen sillä silloin he eivät voi viedä minulta hormooneja? Tai en ainakaan joudu kärsimään enää testosteronista.
Tutkimusten aikana olleissa mieliala ja masennustesteissä valehtelin mutta totuudenmukaiset vastaukset olisivat olleet useimmissa kohdissa kaikkein pahimmat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
heip, suosittelen pikimmiten ottamaan yhteyttä Transtukipisteen sosiaalityöntekijöihin. Heiltä saa ilmaista apua ilman pelkoa että kokemuksesi tulisivat tuomituksi.
Valitettavasti tilanne on juuri pelkäämäsi. Jos transtutkimuksissa todetaan vakavia mielenterveyshäiriöitä tai masennusta joka epäiltäisiin uhkaavan transhoitoja, tutkimukset keskeytetään siksi ajaksi kuin ongelmat on hoidettu muualla. Transtutkimusyksikkö voi osoittaa sopivan hoitoyksikön.
Mikäli esimerkiksi masennus todetaan transtutkimuksissa aiheutuvan sukupuoliristiriidasta, tutkimuksia voitaneen jatkaa. Nämä tapaukset kyllä paljastuu tutkimuksia tekeville lääkäreille, vaikka yrität peitellä niitä. Tutkimustuloksien epämääräisyys venyttää tutkimusaikaa ja ellei perussytä saada hoidettua pois, voi aiheuttaa tutkimusten keskeytyksen ainakin toistaiseksi.
tossa tilanteessa pitää hoitaa masennus ensin ettet tapa ittees hormonipäissäs. enkä oo mikää vittuileva cis-äijä vaa hormoneilla oleva tasapainoinen transnainen
Yksinkertaisesti, asenne on se mikä ratkaisee tutkimuksien etenemisen. Ihan omakohtaisella kokemuksella voin sanoa vaikka ryven masennuksen syvässä suossa. Koko homma on käytynä, voisin käydä vaikka uudestaankin jos saisi koska se oli jälkeenpäin ajatellen aika hauskaa opetella myös kärsivällisyyttä.
Enää olisi jäljellä SRS mutta ihan muutamien seikkojen vuoksi tyydyn örkkiin.
Jos siellä vetää herneen nenään jos asiat menee muka liian hitaasti, sen pienenkin niin aika varmaa on että homma pitenee sellaisen hernepellon verran, on siinä sitten nyppimistä.
Masennus EI ole este, kannattaa olla vain rehellinen ja suoraselkäinen. Jos on just 18v täyttäny tai vuoden sen päälle, ei ole mitään kiirettä. Monet yli 50vuotiaat joilla on jo elämän päätepiste häämöttämässä, riippuen terveydestä, menevät homman läpi tyynesti ja kärsivällisesti kunnes heidät palkitaan.
Jos se hoitokontakti on kunnossa, ei ole ongelmaa. Jos ei ole... se on dilemma.
Ei hätiköidä, ei tuu sotkua.
Sanoo "StopDoing.." joka ihan vapaaehtoisesti viettää aikaansa transihmisten palstalla hahahahaaaaa :D
Aloittajalle paljon voimia! Sanoisin että rehellisyys aina kannattaa.