onko mahdollista

Kun olisikin niin, että seksuaalisuus olisi pieni ja pyöreä, joka voidaan panna kenkälaatikkoon sängyn alle...:-)))

Ajattelisin, ettei sukupuolta tai sukupuolisuuttakaan pitäisi yrittääkkään käsitellä vain ääripäidensä (hetero-/homoseksuaalisuus) kautta ja läpi elämän vakiona pysyvänä. Pikemminkin se on elinikäinen prosessi, jossa voimme liikkua jossakin noiden ääripäiden välillä ja asettua elämämme eri aikoina eri kohtiin akselilla hetero- bi- homoseksuaalisuus. Samoin kuin seksuaalisen mielihyvän painotuksemmekin voivat muuttua - ja muuttuvatkin koko elämänkaarta ajatellen.

Silloin ehkä hitusen vapaammin voisimme tutkia omaa seksuaalisuuttamme ja toivottavasti löytää sen moniuloitteisuus rikkautena ja voimavarana, ei uhkana.

Tämä pikku (*hih*) 'alustus' vain pohjustuksena omalle mielipiteelleni, että kyllä voi. Mutta tavallaanhan kyseessä olisi oikeastaan vain oman todellisen seksuaalisuuden ja seksuaali-identiteetin löytämisestä. Useinhan heterous ei ole edes valinta, vaan se on ainoa mieleen tullut mahdollisuus, totuttu ja itsestäänselvänä pidetty tapa.

Olisiko se mahdollisuus mielestäsi kamala asia? Vai muutenko vaan askarruttaa?

Minulla on vaimo ja kaksi lasta. Olen aina ajatellut olevani hetero.
Kävi kuitenikin niin, että tuttavaperheen käydessä vierailulla, hyväilin miehen kalua. Nautin siitä!

Psykoanalyyttinen tutkimus on selittänyt homoseksuaalisuuden häiriöksi, jonka syitä on etsittävä lapsuusiän psyykkisestä kehityksestä. Homoseksuaalisilla miehillä on usein ollut aktiivinen ja hallitseva äiti; he ovat usein myös kehittyneet ilman isähahmoa. Perintötekijöillä samoin kuin kulttuurilla ja sen asenteilla katsotaan olevan vaikutusta homoseksuaalisuuden ilmenemiseen. Homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen ei Suomessa ole rikos (vuodesta 1971) , ja homoseksualistit itse pitävät poikkeavuuttaan synnynnäisenä. Tämän asenteen aiheuttanee kuitenkin tiedostomaton puolustusmekanismi. Perintötekijöillä voi olla altistava osuus homoseksuaalisuuden synnyssä. Psykoanalyyttiset tutkimukset selittävät miesten homoseksuaalisen käyttäytymisen syyksi voimakkaan kastraatiokompleksin. Jos poika kokee isänsä liian ankaraksi, hän saattaa pyrkiä samaistumaan äitiinsä. Samaan tulokseen voi toisaalta johtaa miehisen samastuskohteen puuttuminen. Mekanismi on samantapainen, jos äidin rooli on voimakkaasti aktiivinen ja hallitseva ja isän selvästi alistuva. Monet lääketiedettä ja psykologiaa tuntevat ihmiset pitävät homoseksuaalisuutta kuitenkin henkisenä sairautena. He yrittävät havainnollistaa aivojen toimintahäiriötä, myös muissa samaan syndroomaan verrattavissa olevissa tapauksissa, esimerkiksi: pedofilia ja eläimiin kohdistuva haureus. Maailmasta löytyykin jo lukuisia parantoloita, joissa parantumisprosentti on ollut yllättävänkin hyvä.