on tämä jotenkin aivan nurínkurista.. minulla on ihana poika aivan mahtava,,ihanin asia mitä minulle on elämässä tapahtunut tai tulee tapahtumaan..silti minä en aina jaksa lastani enkä tätä perhe elämää..vaikka pakkohan tietty on.. minun mieheni nauttii kun saa sanoa kuinka huono äiti minä olenkaan .vittumoisesti vihjaillen tottakai.vaikka olen lapseni kanssa lähes aina..milestäni hoidankin lasta hyvin ja tenava on iloinen..mieheni pitää minulle luentoja millaista elämä lasten kanssa on,..kun ehdotin, että menisi joskus lapsen kanssa edes puoleksi tunniksi ulos, että saisin olla yksin .ei koskaan puhu minun kanssa mistään asioista,,riidellään tietty paljon aina. jos erehdynkin jotain poikki puolista sanomaan , minun pitää pitää pää kiinni, että saa perheen isä olla rauhassa. voisin pitääkin jos joskus olisi minullakin onnellinen päivä, jos ei aina tarvitsisi murehtia raha, asunto ja työasioita..minun täytyy naisena kyetä tässä suhteessa ihan kaikkeen. olen oikeasti menettänyt kaikki unelmani tämän miehen kanssa eikä minua enää muut asiat tee onnelliseksi kun ajatus siitä, että töihin ehkä vielä pääsen..elämässäni kolmen vuoden aikana olen nauttinut vaan työstä..ja nyt vaihtelevasti lapsestani. olen niin surullinen kun en pysty olemaan yhtä hyvä kun naiset vauva lehtien kansissa. apuakaan en mistään kehtaa mennä pyytämään kun olen alan ihminen itsekkin..siksi luulatavasti olen päätynyt naimisiin tämän miehen kanssaj a hänen moniongelmaisen perheen olen saanut kaupan päälle.mulla on niin kamala olo ja ahdistus, että tekisi mieheni har
tain toive toteuttaa..hypätä parvekkeelta alas siis. saisi hän kaipaamansa rauhan.=) en sitä kuitenkaan tee.harmittaa ja ahdistaa nyt niin valtavasti..joka päivä mietin, että ihana enkeli poikani otetaan minulta pois kun olen tälläinen.kai niitä aurinkoisia päiviä vielä tullee
tain toive toteuttaa..hypätä parvekkeelta alas siis. saisi hän kaipaamansa rauhan.=) en sitä kuitenkaan tee.harmittaa ja ahdistaa nyt niin valtavasti..joka päivä mietin, että ihana enkeli poikani otetaan minulta pois kun olen tälläinen.kai niitä aurinkoisia päiviä vielä tullee
Vastaukset 8
Vanhimmat
Arki pienen lapsen kanssa ei ole aina helppoa, vaikka kuinka rakastaisi lastaan. Väsymys ja turhautuminen tunkee joskus väkisinkin mieleen ja ruumiiseen itsekullakin... Ja nuo miehet - mitähän heille tekisi, että jotain tajuaisivat? Luulenpa, että jos sinun miehesi olisi ollut raskaana, synnyttänyt (tavalla tai toisella), valvonut öitä, imettänyt, hoitanut vauvaa päivästä toiseen, niin eipä taitaisi olla ukolla enää jäljellä energiaa tipantippaa. Mutta naiset ovat ihmeellisiä olentoja jaksaessaan tuon kaiken ja enemmänkin. Ole siis ylpeä itsestäsi!!
Lapsesi rakastaa ja tarvitsee sinua; pidä siis huolta itsestäsi. Vaikka miten olisit alan ammattilainen, niin juttele pahasta mielestäsi neuvolassa tai jossain muualla, mistä voisit saada kuuntelevan korvan ja tukea. Ei ole heikkoutta myöntää tarvitsevansa apua, itseasiassa sellainen ihminen on rohkea ja viisas, joka uskaltaa pyytää apua muilta.
Minulla on kohta 2.5v lapsi. Kun hän oli vielä vauva, olin tosi väsynyt.. mies oli paljon poissa ja minun vastuulla oli kaikki. Mies ei tuntunut ymmärtävän miksi olen niin väsynyt ja miksi kiukutti miehen iltamenot.. kunnes aloin saamaan itku kohtauksia pienistäkin asioista, en vain enää jaksanut olla vauvan kanssa kahdestaan kotona, oli epävarmuutta äitiydestä, väsymystä ja masennusta. Mies alkoi vähentää menojaan, oli vauvan kanssa enemmän ja ymmärsi minua. Neuvoisinkin sinua nyt näyttämään kaikki tunteesi aitoina miehellesi. jos itkettää niin itke, ehkä sinunkin mies huomaa kuinka paha olla sinulla on. Nykyään mieheni vieläkin kysyy minulle soittaessa että miten voin :) nykyään on jo parempi olo, mutta joskus on masennus kausia työttömyyteni ja rahahuolien takia. Yritä jaksaa ja yritä iloita pienestä ihmeestäsi (itsellä meni ensimmäiset päivät vauvan kanssa kuumeessa, väsymyksessä ja itkussa.. ei paljoa muistikuvia ensimmäisistä päivistä) Kaikki äidit ovat vahvoja, eivät he muuten jaksaisi pitää huolta pienestä ihmisestä kokopäiväisesti, yritä saada miehesi ymmärtämään sinua ja sitä että tarvitset myös omaa aikaa, muuten tulet hulluksi! Voimia sinulle!!!
...harkita, jaksaako tuollaisen "miehen" kanssa enää elää yhdessä. Jos sinulla on koko ajan huono olla ja joudut huolehtimaan kaikesta, niin ehkä ero olisi tässä parempi. Ei kannata haaskata elämäänsä jonkun miehenkuvatuksen passaamiseen. Sinullahan on jo yksi lapsi hoidettavana, ei siitä mitään tule jos mieskin on "lapsi" (ts. ei tee kotitöitä, ei osallistu arkeen, ei ota vastuuta mistään).
kANNATTAISI KESKUSTELLA ASIASTA LÄÄKÄRIN KANSSA TAI MAINITA NEUVOLASSA.
EHKÄ OLET SAIRASTUNUT SYNNYTYKSEN JÄLKEISEEN MASENNUKSEEN. SAIRASTIN SEN NIMITTÄIN ITSE EIKÄ SE OLLUT KOVIN HELPPOA MYÖNTÄÄ ITSELLEEN. ROHKEINTA ON OTTAA SE ENSIMMÄINEN ASKEL JA HAKEA ITSELLEEN APUA. MINÄ TULIN AINAKIN SIIHEN TULOKSEEN ETTÄ JOS PERHEEN ÄITI EI JAKSA HYVIN NIIN MIESKÄÄN EI VOI SILLOIN HYVIN, TÄSSÄ OMA MIELIPITEENI.
EN LÄHTISI HETI HAKEMAAN EROA. UNOHDA HETKEKSI MIEHESI "SANAT" JA KESKITY VAIN ITSEESI JA LAPSEESI. LEVÄHDÄ AINA KUN ON MAHDOLLISTA, JOKA VÄLISSÄ JA UNOHDA HETKEKSI NE KOTITYÖT.
KOITA ULKOILLA JA KYLÄILLÄ, PIRISTÄÄ MIELTÄSI.
PAKOTA ITSESI JAKSAMAAN ULOS JA IHMISTEN ILMOILLE. VOIMAA PÄIVIISI!!!!!
...sekoitetaan nähtävästi tällä palstalla usein siihen masennukseen, kun huomataan että mies ei osallistukaan vauvanhoitoon/kotitöihin. Kyllähän se pistää masentamaan missä elämäntilanteessa tahansa, kun huomaa että on ainoa aikuinen perheessä ja joutuu kaikki hommat hoitamaan! Ongelma alkuperäisellä kirjoittajalla on selkeästi mies, ei muuta. Ja aika monella muullakin palstan kirjoittajalla. Älkää hyvät kanssasisaret suostuko kenenkään miehen kotiorjaksi, vaatikaa miehiltänne enemmän panostusta kotiöihin ja vauvanhoitoon. Ei teillä ole mitään velvolllisuutta saamatonta miestä kohtaan - ainoa velvollisuus on hoitaa vauvaa. Sohvalla makaavat turjakkeet heti pois elämästä (jos ei keskustelut muuta tilannetta), niin johan masennus helpottaa!
puhuin vaan siitä mitaen mieheni kohtelee minua kun hänellä itsellään on huono mieli aina välistä.sellaista henkistä, ei paljon auta jos toinen tekee kotitöitä, mutta pää laulaa jatkuvasti. en todellakaan tarkoittanut mitään kotitöitä vaan ihan oikeaa palkkatyötä ja sitä, että joutuu hoitamaaan ´ne kaikken isoimmat asiat esim.tällä hetkellä muuton. kotityöt tottakai hoidetaan silloin kun ehditään.
eikä kannata ihan noin kuule kuvailla synnytyksen jälkeistä masennusta. osa siihen sairastuuihan toden teolla. sen olen itsekin nähnyt ja joskus lievää masennusta potenut. nyt vaan ei jaksa miehen ja hänen perheeensä ongelmia kun itselläänki on paska olo välistä.menee ohi varmasti.varmaankin kirjoitin väsyneenä jotenki huonosti tuon aloituksen..kyllä tämä kaikki tästä vielä lutviutuu..nyt ei jaksa vaan olla aurinkona muitten elämässä.kyllä mun mieheni poikaa rakastaa ja hoivaa..kysymys on varmasti vaan minun hormoniotoiminnasta ja sen aiheuttamasta kiukusta..haen kyllä apua jos olo pahenee ,,kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja hyvää kevät talvea
Se avun hakeminen onkin sitten iso kynnys..Minä tunnistan itsessäni myös uupumuksen ja masennuksen oireita.Itse ammattikuntaan kuuluen asun alueella, jossa työkaverini ovat niitä auttajia.En oikeasti viitsi mennä puhumaan kun tiedän että sana leviää. Synnytyksen jälk.mas. on normaalia ja sitä sairastaa
moni äiti.Avun hakeminen ei vain ole aina itsestään selvyys. Minun ongelmani ovat lähtöisin myös: yllätys yllätys, miehestäni, jolle olen tätä nykyään vain ilmaa.Kodin ja lapsen hoitoon hän osallistuu tasavertaisesti aina kun jaksaa.Ei juokse kapakoissa, mutta ei myöskään osoita mitään kiinnostuksen merkkejä minua kohtaan.Kun itse yritän,minut torjutaan. Monet itkut on itketty mutta ei meidän arki näytä palaavan uomiinsa. Tiedän että on väärin sanoa,mutta lapseni takia jatkan tätä puuduttavaa suhdetta.Ehkä jonain päivänä kun saan lisää voimia ja rohkeutta, otan lapsen ja lähden.Voimia kaikille jotka ovat samassa tilassa. Kyllä joskus aurinko meillekin paistaa! =)
huono äiti. miehesi on läpimätä paska joka ei ymmärrä kuinka rankkaa äitiys on. eikä hän selvästikkään ole ymmärtänyt isän roolia. tai on ymmärtänyt sen totaalisen väärin.
muuta tuohon en voi sanoa ku että jätä ukkos. se on toki vaikeaa jos suhteessa on edes jotain hyvää mutta sinä ja lapsi ansaitsette parempaa. en usko että ukkos tosta mikskää muuttuu. uskon että jossain on se mies joka tekee sinut ja lapsesi onnelliseksi. voimia hirveesti