Off The Wall (1979) lienee Michaelin paras albumi

Michaelin parasta albumia mietittäessä voi vain neljä albumia ylipäänsä tulla kyseeseen - aikuisiän sooloalbumit Off The Wallista (1979) Dangerousiin (1991) muodostavat Jacksonin kulta-ajan. Ennen sitä oli Motown-periodin latteita ja kaupallisia soolo-albumeja, jotka toki sisältävät yksittäisiä hyviä biisejä. Mutta Michaelin varsinainen omintakeinen tyyli syttyi 80-luvulle tultaessa, ja ysärin puolivälin HISTORY-albumi ei enää hehku samanlaista klassikkostatusta tai tyylitajua kuin aiemmat, pikemminkin päinvastoin, siinä mauttomuutta ja huonompia biisejä.

Mutta oli aika, jolloin asiat sujuivat kuin rasvattu. Jokainen muistanee ilahtuneena Bad-levyn (1987) kappaleet, kuten nimikkobiisi ja "Liberian Girl", jotka ovat tyylikästä ja osaavaa popmusiikkia. Dangerous-levyllä Teddy Rileyn loihtima upouusi ysärisoundi oli hyvää ja perustellun erilaista jatketta kolmelle Quincy Jonesin tuottamalle levylle. Toisaalta, kaikki lloiste tavallaan kitetyy menestysteos Thrilleriin (1982): siinä on sekä Off The Wallin että Badin (1987) parhaat puolet, ja hätkähdyttävän hienoja biisejä. Tuotannollisesti se on timantti viimeistellyin soundein. Mutta silti rankkaisin Off The Wallin parhaimmaksi Michael Jacksonin levyksi, ja seuraavassa on selitetty syyt miksi näin.

Ensinnäkin kaupallisuus ei ollut kaapannut vielä tyystin valtaa sovitusten kunnianhimolta. Suinkaan. Off The Wallin musiikki on r&b- ja soul-musiikkia albumimuottiin puettuna: se on kaunis, eloisa ja vapauttava soundimaailmaltaan. Toisekseen Jacksonin lauluun ei ole vielä ilmestynyt maneereita, kuten jatkuvia ähkimisiä ja kiljaisuja, vaan vokalisointi on hyvin kaunista ja herkkää ("She's Out Of My Life"). Lisäksi levyllä vaikuttaa ensiluokkainen biisintekijätiimi. On Stevie Wonderia, Paul McCartneya, Michaelia itseään ja ennen kaikkea Rod Temperton! Tempertonin kuolemattomat "Rock With You" ja "Off The Wall" kruunaavat albumin! 80-luvulla Wonder ja McCartney duetoivat Jacksonin kanssa (ja myös toistensa kanssa), mutta "Girlfriend" ja "I Can't Help It" ovat mukavan kuuloista ja varmaa musiikkia, joten yhteistyö toimi kenties parhaiten niin, että mestarit sävelsivät Jacksonin laulettavaksi kappaleita. Tosin Jackson oli itsekin pop-säveltämisen mestari, mikä kävi ilmi viimeistään seuraavalla albumilla Thrillerillä. Thrillerin kulmakivi on "Billie Jean", Badilla taas "Smooth Criminal". Suuri osa Michaelin hiteistä on omaa käsialaa, mutta toki moni biisi myös muitten kynistä.

Vuoden 1979 Off The Wall on siis Michaelin paras musiikkiteos korvaani. Samana vuonna ilmestyi myös Princen toinen levy, "Prince". Se on myöskin upea, maneeriton, loistavasti soitettu klassikkolevy, jonka helmiä ovat "I Wanna Be Your Lover" ja "I Feel For You". Princellä kaikki kappaleet ovat aina omaa käsialaa.