Kaiketi monet tarinat omaavat hyvin samanlaisia piirteitä mitä esim. nim. merk. Kalle tuossa alla kertoi. Eli laitanpahan tähän myös oman versioni.
Olen kolmekymmentä ja homma on tähän asti mennyt kuin Kallella kutakuinkin. Toivottavasti ei ala homma mennä samaa rataa jatkossa mitä Kalle nyt nelikymppisenä on. Tsemppiä vaan Kallelle! Eli nyt pitäis tehdä täyskäännös.
Alkoholi on sellainen ongelma minulle, että en tunne rajoja, kontrolli pettää. Vedän niin paljon viinaa, että tolkku lähtee ja minusta tulee ihan sekopää. Olen joskus harhaillut kaupungilla 3 tuntia tietämättä maasta tai taivaasta. Aika usein käy niin, että muisti menee täydellisesti ja sitten tekee ihan mitä tyhmää tahansa, usein aika vakaviakin asioita. Kavereilta sitten kysellään ja usein sitten yhdessä vähätellään tapahtunutta.
Erään kerran heräsin kotoa, olin jo ollut pari tuntia unessa baari-illan jälkeen eli mennyt ja sammunut sänkyyni. Seuraava muistikuva on, kun olen alkkareissa rappiksessa ja hakkaan jotain ovea. Arvatkaa tuliko kiire takaisin omaan kerrokseen, kun aloin tiedostaa mitä tapahtuu? Onneksi oli ovi jäänyt auki. Alakerran äijä huuteli ovelta turpaa kiinni, ihmekös tuo. Joskus olen mennyt palotikkaita pitkin ulos ikkunasta jos ovesta ei ole päässyt. Tuosta kun sitten aina herään niin olotila on todella paniikinomainen. Vastaavanlaisia sattumia on vuosien varrelta, ihan parikymppisestä asti. Missään en ole kuullut samanlaista vastaavaa tarinaa, että nimenomaan alkaa känniunissakävelijäksi. Oliskohan tollekin tieteellisempi termi?
Sitten ihmiset nauraa Nykäselle ja minä mukana, vaikka totuushan on, että olen ihan samanlainen, kuin Matti. Viina kyllä sekoittaa pään aivan täydellisesti ja nyt varsinkin, kun on enemmän praktiikkaa niin sitä pystyy juomaan niin paljon, että ennen kun sammuu ehtii tekemään kaikkea tyhmää tietämättä onko tulossa vai menossa. No mäkisankarimme on linnassa ja mä pelkään, että mä teen jotain yhtä tyhmää mitä hän.
Täällä on joskus käytetty termiä sosiaalinen juoppo, eli juodaan, kun kaikki kaverit juo. Vaikea sitä on jättää kavereita joiden kanssa on mopoajoista asti kuljettu ja maailmaa nähty. Eikä niillä välttämättä mitään ongelmaa olekaan.
Meidän kulttuurissa on sosiaalisesti hyväksyttävää olla kaatokännissä. Asenteissa on siis korjaaamista, ja ketä sen asenteen nuorille antaa. "Aikuiset", eli me! Tarvitaan asenne muutosta.
Tämä ei omaa asiaani enää auta, eikä toteudu viidessä ei kymmenessäkään vuodessa mutta toivottavasti joskus.
Olen kolmekymmentä ja homma on tähän asti mennyt kuin Kallella kutakuinkin. Toivottavasti ei ala homma mennä samaa rataa jatkossa mitä Kalle nyt nelikymppisenä on. Tsemppiä vaan Kallelle! Eli nyt pitäis tehdä täyskäännös.
Alkoholi on sellainen ongelma minulle, että en tunne rajoja, kontrolli pettää. Vedän niin paljon viinaa, että tolkku lähtee ja minusta tulee ihan sekopää. Olen joskus harhaillut kaupungilla 3 tuntia tietämättä maasta tai taivaasta. Aika usein käy niin, että muisti menee täydellisesti ja sitten tekee ihan mitä tyhmää tahansa, usein aika vakaviakin asioita. Kavereilta sitten kysellään ja usein sitten yhdessä vähätellään tapahtunutta.
Erään kerran heräsin kotoa, olin jo ollut pari tuntia unessa baari-illan jälkeen eli mennyt ja sammunut sänkyyni. Seuraava muistikuva on, kun olen alkkareissa rappiksessa ja hakkaan jotain ovea. Arvatkaa tuliko kiire takaisin omaan kerrokseen, kun aloin tiedostaa mitä tapahtuu? Onneksi oli ovi jäänyt auki. Alakerran äijä huuteli ovelta turpaa kiinni, ihmekös tuo. Joskus olen mennyt palotikkaita pitkin ulos ikkunasta jos ovesta ei ole päässyt. Tuosta kun sitten aina herään niin olotila on todella paniikinomainen. Vastaavanlaisia sattumia on vuosien varrelta, ihan parikymppisestä asti. Missään en ole kuullut samanlaista vastaavaa tarinaa, että nimenomaan alkaa känniunissakävelijäksi. Oliskohan tollekin tieteellisempi termi?
Sitten ihmiset nauraa Nykäselle ja minä mukana, vaikka totuushan on, että olen ihan samanlainen, kuin Matti. Viina kyllä sekoittaa pään aivan täydellisesti ja nyt varsinkin, kun on enemmän praktiikkaa niin sitä pystyy juomaan niin paljon, että ennen kun sammuu ehtii tekemään kaikkea tyhmää tietämättä onko tulossa vai menossa. No mäkisankarimme on linnassa ja mä pelkään, että mä teen jotain yhtä tyhmää mitä hän.
Täällä on joskus käytetty termiä sosiaalinen juoppo, eli juodaan, kun kaikki kaverit juo. Vaikea sitä on jättää kavereita joiden kanssa on mopoajoista asti kuljettu ja maailmaa nähty. Eikä niillä välttämättä mitään ongelmaa olekaan.
Meidän kulttuurissa on sosiaalisesti hyväksyttävää olla kaatokännissä. Asenteissa on siis korjaaamista, ja ketä sen asenteen nuorille antaa. "Aikuiset", eli me! Tarvitaan asenne muutosta.
Tämä ei omaa asiaani enää auta, eikä toteudu viidessä ei kymmenessäkään vuodessa mutta toivottavasti joskus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tohon unissakavelyyn, mulla on kaynyt ihan samallatavalla. Havahduin rapusta alastomana, ovi lukossa. Naapurin mummo soitti talkkarin, jolla oli hauskaa.