Nuorten puolesta:
Ei ole ollenkaan vaikeaa ymmärtää, että nuori voi olla seksisuhteessa vanhemman miehen tai naisen kanssa, joissakin tapauksissa jopa saada tuollaisesta suhteesta hyvät lähtökohdat kehitykselleen, mutta totuus on kuitenkin se, että rikoslakia tarvitaan aivan yhtä paljon kuin sen tulkintaa. Vanhemman henkilön vastuuseen kuuluu, ettei tuota vahinkoa läheisilleen. Yhteiskunnan toimivuuden takia, on tärkeää että kokeneemmat ja varttuneemmat ohjaavat nuorempiaan. Nuorella yksilöllä on kuitenkin oikeus valita. Hänellä on oikeus vapauteen. Eikä nuorta saa manipuloida tekemään etujensa vastaisesti. Minä olen vastuussa toimistani, jos alaikäinen henkilö haluaa harrastaa kanssani seksiä. Minun on ymmärrettävä, etten tee sitä. Vaikka kuinka tietäisin, ettei seksikokemus olisi traumatisoiva kokemus nuorelle, en voi antaa sellaista viestiä yhteiskunnalle, että valintani olisi moraalisesti oikein. On nimittäin varmaa, että suurin osa miehistä ei kykenisi kantamaan vastuuta nuoresta seksikumppanistaan. Siksi on tarpeellista, että seksi alaikäisen kanssa on kriminalisoitu. Se on nuorten parhaaksi! Senpä vuoksi on päätetty, että muutaman yksilöjen etujen edelle menee suuremman yhteisön etu. Näin sen pitää ollakin, joten yksilöiden on hyväksyttävä se tosiasia, että alaikäisten kanssa ei harrasteta seksiä missään muodossa. Se on nuorten ja heitä kasvattavien vanhempien oikeus. Ja ne yksilöt, joiden elämää tällaiset seksihalut nuorten kanssa häiritsevät, voivat hakeutua psykiatriseen hoitoon. Maailmassa on aivan tarpeeksi ongelmia mm. rasismin, väkivallan, saasteiden, eriarvoisuuden, valheellisuuden, ahneuden, kateuden, korruption, diktatuurin, manipuloinnin, vallan, tekopyhyyden, uskontojen ja muidenkin asioiden kanssa, joten miksi lisätä ahdistusta? Nuoret voivat pääasiallisesti jo nyt erittäin huonosti. Eivät he kaipaa munaa vaan rakkautta. Eivät he kaipaa sinua tai ketään muutakaan tyydyttämään seksihalujasi heidän vartalollaan. Nuoret kaipaavat kaiken sen tuen yhteiskunnalta, jota se pystyy nuorille tarjoamaan. Ensimmäinen lähtökohta on asiatiedon saatavuus, ja se että aikuiset ryhtyvät kuuntelemaan, mitä nuorilla on kerrottavana. On totta, että nuorten seksuaalisuus herää jo silloin, kun he ovat vasta alaikäisiä. Mutta paras ja ainoa keino miten nuori voi oppia omasta seksuaalisuudestaan ja kehostaan, on masturbointi ja seksuaalialan julkaisut, jotka ovat asiantuntijoiden kirjoittamia. Uskaltaisin näyttää nuorelle myös seksielokuvia, kunhan ensin kertoisin mistä niissä on OIKEASTI kyse. Uskaltaisin antaa nuorelle dildon, hieromasauvan, tekopimperon tai jonkun muun seksivälineen, kunhan hän ymmärtäisi käyttää niitä yksin. Nuoret saisivat minun puolestani lukea myös kirjallisuutta, jossa on seksiä mukana. Mielikuvissa ja fantasioissa ei ole mitään väärää, vaikka ne olisivat nuoren ihmisen päässä. Tärkeintä on kuitenkin se, että me aikuiset pysymme poissa nuorten seksuaalielämästä FYYSISESTI. Meidän tulee antaa vain oikeaa tietoa, joka ei pohjaudu ennakkoluuloihin. Meidän tulee antaa nuorillemme tukea henkisesti. Me emme voi syyllistää nuoria, eikä meidän pidä seksualisoida nuoria. Annetaan nuorten kasvaa ja kokeilla, ilman että me pilaamme sen ajan heidän elämästään, joka on äärimmäisen tärkeä alusta tulevaisuudelle. Suomalaisina me voisimme kerrankin olla etuasemassa muihin nähden, kun ajamme avoimen yhteiskunnan etua ja yksilönvapautta. Olen varma, että tukemalla nuoria nyt, he kiittäisivät meitä tulevaisuudessa. Yritetään ymmärtää, että elämä on kokonaisuus, johon mahtuu myös erehtymisiä. Muistetaan myös se, että aikuisen ja lapsen välille ei kuulu seksisuhdetta.
Ei ole ollenkaan vaikeaa ymmärtää, että nuori voi olla seksisuhteessa vanhemman miehen tai naisen kanssa, joissakin tapauksissa jopa saada tuollaisesta suhteesta hyvät lähtökohdat kehitykselleen, mutta totuus on kuitenkin se, että rikoslakia tarvitaan aivan yhtä paljon kuin sen tulkintaa. Vanhemman henkilön vastuuseen kuuluu, ettei tuota vahinkoa läheisilleen. Yhteiskunnan toimivuuden takia, on tärkeää että kokeneemmat ja varttuneemmat ohjaavat nuorempiaan. Nuorella yksilöllä on kuitenkin oikeus valita. Hänellä on oikeus vapauteen. Eikä nuorta saa manipuloida tekemään etujensa vastaisesti. Minä olen vastuussa toimistani, jos alaikäinen henkilö haluaa harrastaa kanssani seksiä. Minun on ymmärrettävä, etten tee sitä. Vaikka kuinka tietäisin, ettei seksikokemus olisi traumatisoiva kokemus nuorelle, en voi antaa sellaista viestiä yhteiskunnalle, että valintani olisi moraalisesti oikein. On nimittäin varmaa, että suurin osa miehistä ei kykenisi kantamaan vastuuta nuoresta seksikumppanistaan. Siksi on tarpeellista, että seksi alaikäisen kanssa on kriminalisoitu. Se on nuorten parhaaksi! Senpä vuoksi on päätetty, että muutaman yksilöjen etujen edelle menee suuremman yhteisön etu. Näin sen pitää ollakin, joten yksilöiden on hyväksyttävä se tosiasia, että alaikäisten kanssa ei harrasteta seksiä missään muodossa. Se on nuorten ja heitä kasvattavien vanhempien oikeus. Ja ne yksilöt, joiden elämää tällaiset seksihalut nuorten kanssa häiritsevät, voivat hakeutua psykiatriseen hoitoon. Maailmassa on aivan tarpeeksi ongelmia mm. rasismin, väkivallan, saasteiden, eriarvoisuuden, valheellisuuden, ahneuden, kateuden, korruption, diktatuurin, manipuloinnin, vallan, tekopyhyyden, uskontojen ja muidenkin asioiden kanssa, joten miksi lisätä ahdistusta? Nuoret voivat pääasiallisesti jo nyt erittäin huonosti. Eivät he kaipaa munaa vaan rakkautta. Eivät he kaipaa sinua tai ketään muutakaan tyydyttämään seksihalujasi heidän vartalollaan. Nuoret kaipaavat kaiken sen tuen yhteiskunnalta, jota se pystyy nuorille tarjoamaan. Ensimmäinen lähtökohta on asiatiedon saatavuus, ja se että aikuiset ryhtyvät kuuntelemaan, mitä nuorilla on kerrottavana. On totta, että nuorten seksuaalisuus herää jo silloin, kun he ovat vasta alaikäisiä. Mutta paras ja ainoa keino miten nuori voi oppia omasta seksuaalisuudestaan ja kehostaan, on masturbointi ja seksuaalialan julkaisut, jotka ovat asiantuntijoiden kirjoittamia. Uskaltaisin näyttää nuorelle myös seksielokuvia, kunhan ensin kertoisin mistä niissä on OIKEASTI kyse. Uskaltaisin antaa nuorelle dildon, hieromasauvan, tekopimperon tai jonkun muun seksivälineen, kunhan hän ymmärtäisi käyttää niitä yksin. Nuoret saisivat minun puolestani lukea myös kirjallisuutta, jossa on seksiä mukana. Mielikuvissa ja fantasioissa ei ole mitään väärää, vaikka ne olisivat nuoren ihmisen päässä. Tärkeintä on kuitenkin se, että me aikuiset pysymme poissa nuorten seksuaalielämästä FYYSISESTI. Meidän tulee antaa vain oikeaa tietoa, joka ei pohjaudu ennakkoluuloihin. Meidän tulee antaa nuorillemme tukea henkisesti. Me emme voi syyllistää nuoria, eikä meidän pidä seksualisoida nuoria. Annetaan nuorten kasvaa ja kokeilla, ilman että me pilaamme sen ajan heidän elämästään, joka on äärimmäisen tärkeä alusta tulevaisuudelle. Suomalaisina me voisimme kerrankin olla etuasemassa muihin nähden, kun ajamme avoimen yhteiskunnan etua ja yksilönvapautta. Olen varma, että tukemalla nuoria nyt, he kiittäisivät meitä tulevaisuudessa. Yritetään ymmärtää, että elämä on kokonaisuus, johon mahtuu myös erehtymisiä. Muistetaan myös se, että aikuisen ja lapsen välille ei kuulu seksisuhdetta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kerrankin järkeviä ajatuksia täällä netissä. Olenkin kurkkuani myöten niljakkaiden pedofiilien palopuheita täynnä. Täällä Suomi24:ssa on viime aikoina ollut aivan hulvattomasti puolustuspuheenvuoroja niiltä joiden mielestä heillä on oikeus rääpiä nuorten seksuaalisuutta elikkäs naiskennella heitä.
Esim. Arvot ja etiikka -osiossa Uskonto-palstoilla...
Olen lueskellut sattumanvaraisesti näitä palstoja, mutta eilinen vierailu tällä osastolla pysäytti. Kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi ongelmaa; en vain uskonut kuinka ahkerasti vääristyneitä arvoja pyritään tuomaan esille. Totta kai jokainen puolustaa näkökulmaansa, mutta ihmettelen miten oleellinen jää epäoleellisen alle. Nuoria tyttöjä "metsästävät" miehet eivät ymmärrä, miten vinksahtaneita heidän perustelunsa ovat. Heidän mielestään tyttöihin tulisi suhtautua kuin saaliiseen, jota metsästetään valtiolta saaduilla luvilla. Ja taas unohtuvat keskusteluissa keskeisenä olevat nuoret.
Nyky-yhteiskunta tuntuu pohjautuvan minä-ajatteluun, kun pitäisi ajatella yhteisölle tärkeitä asioita. Joskus tuntuu turhauttavalta, kun näkee miten pahasti me ihmiset olemme tunaroineet. Tuntuu suorastaan ihmeeltä, että nykyiset rakenteet ovat vieläkin pystyssä.
Luettuani noita muita keskusteluja, en voinut olla hymähtämättä ääneen. Perustelut sille, miksi suojaikärajaa pitäisi laskea, ovat täysin katteettomia. Keinot joilla nuo miehet yrittävät provosoida, ovat alkeellisia. He yrittävät vedota epäoleellisen kautta, mutta he itse unohtavat kaikkein oleellisimman, eli nuoret. Nuoret eivät suinkaan ole tyhmiä, he eivät ole objektiiveja, eikä mikään ole niin turhaa, kuin vääristelty totuus. On jo sinänsä huvittavaa, että se ryhmä jonka takia suojaikäraja on laadittu, on kovimmassa äänessä palstalla, joka on tarkoitettu seksuaalisesta väkivallasta keskusteluun. Nämä "hörhöt" myöntävät epäsuorasti sen, kuinka heidän ajamansa asia on seksuaalista väärinkäytöstä. Silti he eivät voi ottaa vastuuta edes omista ajatuksistaan.
Minä olen vasta 26-vuotias. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ajattelin samoja asioita alle parikymppisenä. Katson aina välillä aikuismateriaalia internetistä, aloitin seksielämäni hyvin nuorena, olen sosiaalisesti ns. alempaa kastia, eli en ole yliopistosta valmistunut. En ole nuoriso-ohjaaja, minulla ei ole omia lapsia, enkä ilmeisesti tule tekemäänkään jälkikasvua. Jos elämäni asettaisi ihmisten arvioitavaksi, suurin osa päätyisi kritisoimaan eri vaiheita. He hämmästelisivät, he haukkuisivat ja he pyrkisivät vakuuttamaan, että asemansa ja ikänsä puolesta he tietävät asiat paremmin. Silti pystyn erottamaan selkeästi sen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ottaen huomioon taustani, koulutukseni ja elämän aikana sattuneet tapahtumat, minun tulisi kaiken järjen mukaan olla jotain muuta kuin olen. Tai ainakin siinä tapauksessa, jos kuuntelisimme kaikkia noita mielipiteitä, joita ihmiset niin autuaasti tuputtavat.
Yritän kuitenkin korostaa sitä, etten ole mitenkään erikoinen. Olen tavallinen heppu, joka on elänyt välillä hyviä ja välillä huonoja aikoja. Teen virheitä ja joskus onnistun. ÄÖ:täni ei ole mitattu, mutta arvioin sen olevan ihan normaalia luokkaa. (Pystyn siis kävelemään ja pureskelemaan purukumia yhtä aikaa). Silti olen pohtinut syitä, miksi niin monet ihmiset tuntuvat unohtavan ympäristönsä. Aivan kuin he eivät osaisi yhdistää syy-seuraus- ja kokonaisuusteoriaa. Tuntuu kuin ihmisten ajattelua "häirittäisiin". En puhu nyt mistään ufoista, vaan ihmisistä itsestään. Sillä jokin ominaisuus herpaannuttaa meidät tiedonjanosta ja kokonaisvaltaisesta tiedostamisesta. Olen yrittänyt ratkaista ongelmaa kokonaisuuksien kautta. Olen etsinyt syitä teknologiasta, luonnosta, yhteiskunnasta, sosiaalirakenteista ja monesta muusta vaikuttajasta. Silti palaan aina takaisin ihmiseen, ja hänen älyynsä.
En tiedä, olen ehkä hakoteillä. Ajattelen kuitenkin niin että äly on ihmiskunnan suurin ongelma. Jokin tietty ominaisuus, joka on älylle tyypillistä, saa meidät toimimaan väärin. Vallanhimo, tiedostaminen, mielikuvitus, jotain sinnepäin. Ja pelottavinta on, että maailmankaikkeus tuntuu pohjautuvan primitiiviseen ajatteluun. Toisaalta historia on opettanut, ettei tarvita kuin yksilön poikkeaminen, jotta tapahtumaketjut muuttuvat. Esimerkkinä:
1. joulukuuta 1955, eräs ompelijatar, joka on kotoisin Montgomerysta Alabaman osavaltiosta, päätti että nyt sai riittää. Hän kieltäytyi siirtymästä bussin takaosaan, vaikka lain mukaan se oli hänen velvollisuutensa, sillä hän oli ihonväriltään musta. Tapaus sai aikaan eräänlaisen vallankumouksen joka järisytti koko Yhdysvaltoja. Tämä nainen, Rosa Parks, on hyvä esimerkki siitä, mitä voi tapahtua koko yhteiskunnassa, kun yksilö (periaatteellinen henkilö) tarttuu toimeen.
Toisena esimerkkinä voimme lausua vain nimen. Adolf Hitler, ja saamme muistutuksen siitä, miten yksilö voi myös tuhota miljoonia ihmishenkiä.
Onkin olemassa sitaatti, jonka kirjoitti mies, joka menetti henkensä natsihallinnon toimesta:
"The only thing necessary for evil to flourish is for good men to do nothing." - Edmund Burke
(vapaa käännös):
Pahan kasvuun ei tarvita muuta, kuin että hyvät miehet eivät tee mitään.
Huomasin virheeni liian myöhään. ÄO muuttui ÄÖ:ksi. :)
Juu, pientä viilausta. Tiedetään;)
Tässä nykyisessä älyllisessä kulttuurissamme tuntuu kuin mikä tahansa olisi yhtäkkiä sallittava sillä perusteella että ihmisellä pitää olla oikeus saada kokea kaikkea mitä hänen päähänsä juolahtaa haluta. Varsinkin netti tuntuu viekoittavan ihmisiä siihen suuntaan, koska netissä on aivan mitä tahansa. Selatessa räävittömintä materiaalia läpi mieli turtuu. Oma lukunsa ovat vitsiniekat jotka ihmisiä ärsyttääkseen kirjoittavat provojuttuja, ja näihin vastailevat joutuvat hölmöläisen kirjoihin siinä määrin että mikään ei saisi muka enää hetkauttaa kirjoittajaa joka yrittää pysyä muiden suosiossa. Foorumeilla ja chatissa naureskellaan läpi itsemurhat, lapsiin sekaantumiset etc. Mitään rajaa ei ole.
Todellinen elämä kuitenkin on vielä todellista elämää ja siinä ihmisiä oikeasti on mahdollista loukata. Tuskin niitä psykopaatteja ja sosiopaatteja ihan niin paljon on kuin nettikirjoittelun perusteella luulisi; ehkäpä pahat kellot kalkattavat kovimmin. Ts. muutama häiriintynyt yksilö suoltaa päivittäin niin paljon kirjoitelmia nettiin että heikompien päätä pyörryttää.
...kummastuttaa tosielämän suhteen kyllä toisinaan että kun niin moni mies kuitenkin uhoaa että tekisi pedoille niin ja näin, niin mikseivät niiden todellisten uhrien lähiomaiset sitten koskaan tee niin ja näin? Onko niin että pedot saalistavat kohteensa juuri niistä piireistä joissa lapsista ei välitetä tuon täytistä edes heidän oman perheensä parissa?
Lainaus: ” kummastuttaa tosielämän suhteen kyllä toisinaan että kun niin moni mies kuitenkin uhoaa että tekisi pedoille niin ja näin, niin mikseivät niiden todellisten uhrien lähiomaiset sitten koskaan tee niin ja näin? Onko niin että pedot saalistavat kohteensa juuri niistä piireistä joissa lapsista ei välitetä tuon täytistä edes heidän oman perheensä parissa?”
Kiitän kaikin puolin hyvästä kannanotosta. Lainaan kirjoituksesi loppuosaa.
Ihmiset puhuvat enemmän kuin tekevät. Miehet jotka uhkaavat tehdä jotain, ilmaisevat oikeastaan pelkojaan. En tarkoita, etteivätkö jotkut toimisi kostaakseen pedofiilille, mutta yleensä järkytys vain laukaisee tuollaisen halun. Periaatteessa väkivallalla uhkaavat miehet yrittävät ymmärtää pedofiilien ja hyväksikäyttäjien (jopa raiskaajien) käytöstä. Ymmärrys ei ole sama kuin hyväksyminen, ja näillä miehillä on vaikeuksia hyväksyä sitä, että jotain niin pahaa tapahtuu. He tutkivat siis omia pelkojaan ja mahdollisia toimintamalleja, jotta tajuaisivat asian kokonaisuuden. Yksinkertaisesti selitettynä, toimintamalli on seuraava:
Ihminen ajattelee puolisoaan. Käy ilmi tilanne, jossa puoliso voi olla syyllistynyt syrjähyppyyn. Ihminen ryhtyy ajattelemaan ns. uhkakuvia. ”Kuolen jos hän on pettänyt minua! En kestä ajatustakaan pettämisestä jne.” Kaikki tietävät, etteivät näin kuitenkaan tapahdu. Henkilö ei kuole, kun petos tulee ilmi. Henkilö jopa ”sietää” tai ”ymmärtää” kokonaistilanteen paremmin. Kun aikaisemmin uskoi kostavansa väkivallalla, ei todellisuudessa turvaudukaan siihen. Kyse on tavallaan uhkakuvien ennakoimisesta. Kun on käynyt läpi sen tunteidenkirjon, on helpompi pitää päänsä kylmänä ja harkintakyky valppaana.
Toinen puoli asiasta on nähdäkseni myös tuo johon viittasit. ”Saalistaja” etsii heikompiaan. Siellä missä yhteiskunnanverkot ovat heikoimmillaan, siellä on myös eniten pahoinvoivia lapsia ja nuoria. Pahin tilanne taitaa olla niissä maissa, jossa koko entinen yhteiskuntasysteemi on romahtanut. Perherakenteet ovat murtuneet ja ihmiset taistelevat paitsi huumeita, työttömyyttä, prostituutiota ja kodittomuutta vastaan, he taistelevat myös korruptiota, köyhyyttä ja nälkää vastaan. Me tiedämme miten rikollisuus pesiytyy sellaisille alueille, joissa ihmiset ovat menettäneet toivonsa. Tyypilliset lieveilmiöt ovat mielenterveysongelmat, alkoholismi, väkivalta jne. Kun ns. turvaverkot katoavat (perhe, kasvatus, koulutus, työpaikat, viranomaiset jne.), syntyy tilanne jota ei valvota. Romaniassa katulapset ovat pedofiilien saalista. Jo pelkkä yöpaikka ja ateria houkuttelevat näitä lapsiparkoja seksipredatorien kynsiin.
Samanlaista se on muuallakin. Suomestakin löytyy tapauksia, joissa perheolosuhteet ovat kärsineet. Lapsi on jäänyt vaille vanhempiaan, vaikka nämä ovat kotona; he eivät vain ole läsnä. Lasta ei kuunnella, eikä lapselle tarjota kuin lapsenrooli. Lapsi ei siis tunne olevansa osa perhettä. Pahimmassa tapauksessa lasta jopa syyllistetään esim. talousongelmista tai jostain muusta. Kuten tiedämme, erityisesti nuoret haluavat olla osa jotain. Nuorelle on tyypillistä, että hän etsii identiteettiään. Kaveriporukan vaikutusta suoraan tai epäsuoraan ei voi väheksyä. Pahimmassa tapauksessa nuori on hankkiutunut ikäistään vanhempaan seuraan, antanut käyttää itseään seksuaalisesti hyväksi, ja palkkioksi ovat riittäneet ilmaiset viinat ja tupakat. Kavereiden osoittama ihailu ”aikuismaista elämää viettävään nuoreen”, on tuhoisa.
Tällaisessa tapauksessa voi sanoa, että turvaverkosta on pettänyt monta osa-aluetta. Ensin on koti, sitten on koulu ja kolmanneksi voisi katsoa, että yhteiskunta on epäonnistunut jossain. Jos kotoa ei saa oikeanlaista roolimallia aikuisuuteen (ja nuoruuteen), on koulun tuettava edes jotenkin tiedonsaamista. Yhteiskunta on puolestaan vastuussa siitä, että seksirikolliset toimitetaan telkien taakse ja pidetään siellä. Yhteiskunnan tulisi myös suosia avointa keskustelua, sen sijaan että YLEISEN EDUN NIMISSÄ vaietaan seksirikollisten henkilöllisyydestä. On surullista huomata, että uhrin asema on edelleen vaiettu. On erittäin surullista huomata, että yhteiskuntaa ei kiinnosta kansalaistensa hyvinvointi. En halua nähdä poliisivaltiota, mutta kyllä viranomaistoimintaa tulisi tukea jo kansalaisten toimesta. Passiivisuus on kaikkein pahinta, mitä me voimme tehdä. Kansalaisina me olemme osa yhteiskuntaa, joten osa vastuusta on ehdottomasti meillä. Miksi tuota vastuuta ei käytetä? Siinä on miljoonan euron kysymys.
Toroteea, ajatuksesi ovat teräviä. Tekstisi alussa puhut turtumisesta. Puhut myös provosoinnista ja otat esille internetin. Haluankin siis ottaa kantaa, ainakin jälkimmäiseen.
Internet on lisännyt alaikäisistä levitettävää pornomateriaalia räjähdysmäisesti. Ja ne jotka vetoavat siihen, etteivät aseet tapa vaan ihmiset, totean että internet on tässä tapauksessa mahdollistanut levityksen. Useat pedofiiliringit vaihtavat materiaalia, joskus jopa hävyttömän avoimesti. Jos vähääkään tuntee internetiä, voi löytää melko helposti jopa hardcorekuvia joissa poseeraa pieniä lapsia. P2P-verkot ovat virusten ja lapsipornon levityskanavia nopeimmillaan. Lisäksi on lukuisia uutisryhmiä, keskustelupalstoja, kuvafoorumeita ja ties mitä. Yksi keino saalistaa lapsia, on chatti. Toinen keino on webkamerat. Vanhemmat jotka eivät ole perillä tekniikasta, eivät välttämättä edes tunne näiden uhkien todellista luonnetta. Uutena uhkana ovat niin kutsutut kuoleman saitit, joilla kokoontuu ryhmä itsemurhaa hautovia nuoria. Näille sivustoille tyypillistä on kuoleman ihannointi ja samanhenkinen porukka. Osa on päätynyt tekemään itsemurhan, ja näiltä sivustoilta löytyy myös ohjeet sen tekemiseen. Herääkin siis kysymys: kuinka paljon samanhenkinen porukka provosoi pelkällä läsnäolollaan tekemään jotain tyhmää? Tarkoitan sitä, että kun isomman porukan yhteinen mielipide ihannoi kuolemaa, eikä näe itsemurhassa mitään väärää, eikö se altista vääristyneelle käsitykselle? Eikö se loppujen lopuksi provosoi hyväksymään itsemurhan ratkaisuna ongelmiin, kun niin moni on asiasta samaa mieltä?
Tämä on tietenkin taas yksipuolinen näkemys asiaan. Kiinnitän huomiota vain negatiivisiin puoliin. En ole kirjoittanut vielä ainuttakaan lausetta, jossa kannustettaisiin jatkamaan niitä positiivisia asioita, joilla on myönteinen vaikutus ongelmanratkaisuun. Ja ehkä siinä on yksi kompastuskivi, kun ryhdytään luomaan ratkaisuja. Ihmisille ei kerrota kuin se mitä he tekevät väärin. Kukaan ei tunnu muistavan, että yhteiskunnassa on myös onnistuneita yksilöitä. Pahinta mitä saatamme tehdä. on onnistuneen ratkaisun panettelu. Olen nimittäin huomannut, että jos Suomessa joku antaa hyvää esimerkkiä esim. elämänhallinnasta, hänen motiivinsa pyritään likaamaan nopeasti. Kateus ja epäluottamus eivät ole hyviä rakennusaineita toimivaan yhteiskuntaan. Ennemmin me tarvitsisimme tiivistä yhteistyötä, ja myös niiden positiivisten asioiden huomioimista. Tai ainakin minä olen sitä mieltä!
Olen kanssasi samaa mieltä. Neuvoisin kuitenkin sinua kirjoittamaan jäsennellymmin. Hyvät ajatukset saattavat hukkua liian puuroutuneeseen tekstiin. Kappalejako olisi jo suuri helpotus! Mutta asiaa kirjoitit!
Kiitoksia palautteesta!
Oikeassa olet kappalejaosta. Hiukan "tukkoiselta" tuo teksti näyttää, mutta lopullinen versio tekstistä tulee paperille, eikä suinkaan palstalle. Harmi ettei täällä ole mahdollista editoida tekstejään.
Hei,
Viestisi käsittelee suoraan sitä aihetta, jota Ylen ajankohtaisohjelma Ajan henki aikoo käsitellä parin viikon päästä. Ota yhteyttä, haluaisin kuulla lisää ajatuksiasi.
Muutkin, joilla on kokemuksia/sanottavaa "aikuisten" ja nuorten välisistä seksisuhteista voivat kirjoittaa.
Terv. Riikka Kaihovaara/toimittaja
riikka.kaihovaara at tarinatalo.fi
09 - 61 222 019
Mulla on paljon kokemusta ja varmasti monella muullakin. Mutta tuskin kukaan uskaltaa kovin tarkasti kertoa mitään...
Hei,
Ei me mitään kovin tarkkoja kokemuksia kaivatakaan. Vaan ihan yleisen tason näkemystä siitä, mikä nuoremmissa naisisa houkuttaa (luonteenpiirteet, ulkonäkö, mikä)?
Laita vaan rohkeasti mailia! :)
Riikka Kaihovaara
jokainen väite kirjoituksessasi oli paskapuhetta. mutta minä ajankin paloautoa vasemmalle.