aihe ei kuulu ikävään tai voi kuulua ihmisen tilanteesta riippuen.
Äitini leikattiin n20v sitten. leikkauksen aikana hän ns. Kuoli. Hän kertoi, tyypillisen ruumiista irtaantumis kokemuksensa.
Hän oli noussut katon tajaan ja sieltä katsellit omaa leikkaustaan. J
lkikäteen hän kertoi lääkäreille näkemästään ja kuulrmastaan. Tuli ilmi sellaisia asioita, joita äidin ei ollut siinä tilassa pitänyt kuulla, eikä nähdä. Myöskään äitini ei ollut ennakkoon tietoinen välineisiin kuuluvasta sanastosta, joita oli katonrajassa ollessaan kuullut.
Hän myös oli nähnyt sellaisiin paikkoihin, joihin hönen siinä maatessaan ns. Kuolleena ei olisi pitänyt /pystyä näkemään, kuten ruumiinsa takana olleelle ovelle ja kertoi lääkärille, mitä oli nähnyt oven luona tapahtuvan.
Mitä te ajattelette kuoleman jälkeisestä tilasta? Mitä se on?
Äitini leikattiin n20v sitten. leikkauksen aikana hän ns. Kuoli. Hän kertoi, tyypillisen ruumiista irtaantumis kokemuksensa.
Hän oli noussut katon tajaan ja sieltä katsellit omaa leikkaustaan. J
lkikäteen hän kertoi lääkäreille näkemästään ja kuulrmastaan. Tuli ilmi sellaisia asioita, joita äidin ei ollut siinä tilassa pitänyt kuulla, eikä nähdä. Myöskään äitini ei ollut ennakkoon tietoinen välineisiin kuuluvasta sanastosta, joita oli katonrajassa ollessaan kuullut.
Hän myös oli nähnyt sellaisiin paikkoihin, joihin hönen siinä maatessaan ns. Kuolleena ei olisi pitänyt /pystyä näkemään, kuten ruumiinsa takana olleelle ovelle ja kertoi lääkärille, mitä oli nähnyt oven luona tapahtuvan.
Mitä te ajattelette kuoleman jälkeisestä tilasta? Mitä se on?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuo on sellainen alue, joka on toisille todellisuutta ja toisille harhaisuutta.
Riippuu ihan siitä minkälaisen elämän on elänyt. Toisille se on taivas ja toisille helvetti.
Uskotko ikuiseen kuolemanjälkeiseen elämään?
En tiedä. Mutta pyrin varmistelemaan mukavan elämän tuonpuoleisessa, jos sellaista elämää on. Ja jos sellaista on niin on aika pitkä jakso, joten ei sitä viitsisi helvetin tulessakaan maata.
Oikeasti uskontoa ei pysty käsittämään järjellä kuten sanottu se on uskon asia. Jopa ateistit, jotka eivät ole uskovaisia sanan siinä merkityksessä uskovat johonkin. Ihmisellä on tarve uskoa ja se tuo myös lohtua ja turvaa.
Minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Pakko uskoa. Olen kokenut jotain sellaista, ettei jäänyt muuta vaihtoehtoa.
Mielenkiintoista kuulla, mitä yleensä ihmiset ajattelevat kuolemanjälkeisestä elämästä. Jokainen uskoo tavallaan.
https://www.youtube.com/watch?v=lDFCeRzl0FM
Ateisti professori kertoo kuolemanrajakokemuksestaan.
Tietoisuudesssa: mennyt, nykyhetki ja tuleva yhdessä.
Kyllä ed totta on. Ja sekin,että osa tietoisuudesta on sydämessä, ei kaikki aivoissa. Että ei se huuhaata ole sydämen " tieto"
Sielussa tieto. Ja kertymät.
Siis kykenee ns. Näkemään selkänsä takana olevalle ovelle ollessaan kuollut, koska se tietoisuus on meissä tai tietoisuus ei olisi sidottu ihmiaruumiseen, vaan oikeastaan se on paljon laajempi juttu, ulottuu ihmiskehon ulkopuolelle niinkö?
Äitini koki tuossa samassa yhteydessä ns. Tunnelikokemukaen, jossa hänellä oli saattaja. Jokin hyvä ja rakkaudellinen veti häntä puoleensa tuon tunnelin päässä.
Mutta jos rajan yli kulkee saattajan kanssa, niin tänne ei palaa.
Äitini kertoi, että kävi jossain välitilassa. Ei mennyt tunnelin päähän asti. En uskalla tehdä arvailuja tuosta. Erikoinen kokemus silti. Muuhun en osaa ottaa kantaa.
tuonpuoleiseen menneet ihmiset tulleet kertomaan terveisensä. Vierailleet joko kerran tai kaksi. En tiedä miksi ovat käyneet, mutta ovat sanoneet että haluavat tietää onko minulla kaikki hyvin.
Viimeisenä tällä hetkellä on käynyt kummitätini, se oli todella vaikea paikka minulle. Tuli kertomaan minulle jotain miltä tulevaisuuteni näyttää. Jos se toteutuu, niin kerron sille ihmiselle että olen tuon tiennyt, ja kerron kuka sen on minulle kertonut.
Erikoista. Minulla ollut se käsitys, ettei tuonpuoleisesta pääse yksikään enää tänne takaisin. Jos siis menee sinne perille asti.
Minä rukoilin yksi päivä voimia tutulle pariskunalle, jotka menettivät vasta tapaturmaisesti lapsensa. Itkin epätoivoissani. Ensimmäisen kerran elämässäni näin enkelin. En osannut odottaa sitä. En pelännyt. Tuli tunne, että lapsilla on kaikki hyvin nyt. Sain itse tuosta valtavasti lohdutusta. Tai en tiedä, mikä se oli. Kultainen valo, josta muodostui siivet, jotka lepattivat Ja säteilivät. En uskalla muualle kertoa, ettei ihan hulluksi leimattaisi.
Ei ole sallittua tulla. Kerrankos sitä sääntöjä rikkoo. Ei kuitenkaan voi kertoa tietoa.
Näin unen jostain käsittämättömän kauniista asiasta.
Kuljin käsi kädessä erään kanssa
Niin kaunista tietä vielä kauniimpaan
Kaupunkiin, joka sädehti.
Tuo kulkija on hän ja myös täällä
Ei täällä ketään tunneta sanotaan
Vaan tietäsittepä
Eräitä olen kohdannut irl
Sellaisia, jotka ovat antaneet elämän
Myös tuleville
Nähnyt enkelin. Eräs läheiseni joutui
Sairaalaan olin huoneessa missä mt.hoito suunniteltiin.
Kotona näin unessa saman huoneen ja läheisen takana oli pitkään valkeaan vaatteeseen puettu olento.
Läheiseni sai joka päivä monen kuukauden ajan vieraita.
Myös jälkeenpäin vieraita kävi hyvinkin kaukaa
Minulla on suht. nuoreksi ihmiseksi aika rankkoja juttuja takana päin. Minulla on sydän pysähtynyt joskus itsemurhayrityksen seurauksena.
Lääkeaine myrkytys johti tajuttomuus kouristeluun. Kouristelevalla ihmisellä hengitys pysähtyy kourustelun ajaksi ja ihminen on yleensä tajuton. Aivot eivät saa happea jos kouristelu ei lopu nopeasti se saattaa johtaa sydämen pysähtymiseen, jos tilanne vakava. Kouristelu myrkytystilanteessa on merkki aivojen vakavista toiminnallisista häiriöistä.
Aivoissa tapahtuu jonkinlaisia ns. sähkömagneettisia purkauksia jousta johtuen ihminen vajoaa tajuttomaksi ja alkaa kouristella niin kuin joissain telkkarin sairaalasarjoissa.
Minulla oli vakava ja pitkälle edennyt myrkytystila jonka seurauksena menin tajuttomaksi ja aloin kouristella. Muistan vain hämäriä hetkiä ennen sitä hetkeä.
Ensin olin myrkytyksestä johtuen erittäin tokkurainen ja sitten alkoi sellainen hassu nopea "putoaminen". Kuin putoaisi selkä edellä alas kerrostalon katolta. Siltä tuntui vajoaminen tajuttomaksi. En tiedä olinko jo tajuton. Mitä ilmeisemmin olin sillä en pystynyt enää silmiäni avaamaan mutta kuulin vielä hetken ääniä ympäriltäni.
Tunnistin ihmisääniksi ja ensin tunnistin että minun nimeä kutsuttiin mutta en pystynyt enää vastamaaan. Suuni ei enää totellut. Se ei auennut vaikka kuulin että nimeäni kutsuttiin..
sitten kuulin enää ihmisääniä, mutta en ymmärtänyt enää mitä minulle sanottiin/mitä ympärillä puhuttiin.
Sitten yhtäkkiä äänetkin katosivat ja minulle tuli yhtäkkiä todella lämmin ja hyvä olo.
Kipu ja ambulanssin talvinen kylmyyden tunne sekä oma sisäinen ahdistuneisuus katosivat ja tilalle levisi sisälleni äärettömä hyvän olon tunne ja lämpö.
Minulla ei ollut enää kylmä, ei tuntunut kipuja ja sisäinen paha olokin katosivat..
Sitten... Tyhjyys...pimeys..kunnes heräsin teho-osastolta.
Uskon että jonkinlainen välitila on, josta ainakin ne voivat palata, joiden aika ei vielä ole lähteä - esim. jokin tuollainen leikkauksen aikainen kokemus tai että onkin saatu vielä elvytettyä vaikka vedestä löydetty. Voihan olla ettei varsinaiseen välitilaan, jossa moni kokee tunnelimaisen jutun tai suuren raklkauden tunteen, tuossa vaiheessa vielä joudukaan, vaan on "vain" irrallaan kehostaan. Itselläni on sellainen irtaantumiskokemus lapsuudestani.
Luin taannoin kirjan nimeltä Koskettava kokemus. Siinhen on koottu yli 350 tarinaa tavallisilta ihmisiltä, jotka ovat saaneet viestin jo kuolleelta läheiseltään. Monet kertoivat tällaisen kokemuksen olleen kuitenkin hyvin myönteinen ja koskettava ja tuoneen lohtua. Siinä on myös muutaman sellaisen kertomus, jotka eivät (ennen tuota kokemustaan) uskoneet lainkaan mihinkään kuolemanjälkeiseen vaan olivat sitä mieltä että kun ihminen kuolee, kaikki loppuu siihen. Aikamoinen yllätys heille ;)
Kuoleman jälkeinen tila on varmaan hyvin pitkälle sama kuin synnytystä ja hedelmöitystä edeltävä tila.
Muistatko siitä jotain?
Minä en, koska minua ei ollut eikä käsitettä "minä" ollut.
Se on varmaankin ihan samaa tilaa, eri suuntaan menemistä vain.
Oikeasti tosi harva muistaa kumpaankaan suuntaan menemistä, ja niin se on tarkoitettukin. Kun on kerätty ihmisten kokemuksia näistä tai kokemuksia että kuollut on ollut yhteydessä, niin ne ovat tosi harvassa väestömäärään nähden. Silti koen että ne ovat olemassa. On myös olemassa, minulle ainakin, jonkinlainen henkinen minä, mutta tavallaan ego katoaa kun ei olla kehossa, ja esimerkiksi rakkaus koetaan aivan erilaisena ja valtavan paljon suurempana ja "universaalina" kuin tässä kehollisessa elämässä.
Syntymän ja kuoleman.
Päivien luku on tiedossa ennensyntymää
Ap, voisitko ns. kuolla.
Kuolema. Pelottava sana mutta sielumme erkaantuessa kehostamme lähdemme onnellisena. Uskon siihen, että mitä lähempänä kuolessamme olemme sieluamme sitä onnellisempana ja tasapainoisena lähdemme. Uskon, että jokaisen meidän sielu on puhdas ja hyvä. Tämän näen jokaisessa tapaamassani ihmisessä. Haluaisin uskoa siihen mutta valitettavasti on myös ego. Sen kanssa taistelemme koko elämmämme ajan. Egosta luopuminen on hyvin vaikeaa mutta onnistuessamme elämä antaa meille paljon enemmän. Mitä enemmän ego ohjailee elämäämme sitä tuskaisempi täältä lähteminen on. Toisinsanoen meidän sielu päättää jäämmekö harhailemaan välitilaan vai jatkammeko eteenpäin. Olen saanut seurata läheltä kuinka karma toimii. Se on pelottavaa. Jossain vaiheessa joudumme maksamaan pahoista teoistamme.
Kuoleman jälkeen saamme palata läheistemme luo. Se on totta. Jos haluamme. Jos läheisemme on tarpeeksi herkkä hän voi vastaanottaa viestejä. Tiedän, koska olen kokenut sen. Säilyykö tietoisuus? Kyllä. En ole uskonut aikaisemmin näihin asioihin mutta lapseni menehtymisen kautta osa minusta on siirtynyt toiselle puolelle. Elämäni on muuttunut sen jälkeen. Olen saanut kokea uskomattomia ihania asioita. Syvän mustan surun ja negatiivisen pahanolon jälkeen tajusin mitä elämä on.
Olkaa onnellisia jokaisesta päivästä, jonka saatte olla täällä. Tärkeintä on rakastaa läheisiänne. Muistakaa myös sanoa se. Hymyilkää vastaantuleville ihmisille. Niin levitätte ympärillenne hyvää energiaa. Kaikki toimii energialla. Energialla on erilaisia taajuksia ja värähtelyjä. Näistä asioista voi väitellä loputtomiin mutta jokainen meistä tietää syvällä sisimmässään totuuden. Jokainen meistä voi päättää levitämmekö ympärillemme positiivista tai negatiivista energiaa. Päätös on vain ja ainoastaan sinun.
Pelkkää pimeyttä. Rauhallisuutta ja hiljaisuutta. Tyhjää kuin avaruudessa lilluis. Sit mulkut toi mut takaisin tänne yli vuodeksi vielä kärsiin.
Muuttaa ihmisen, ei ketään sais tuoda elävien kirjoihin takaisin kidutukseen ja nukeksi. Jos joku niin SE on epäinhimillistä.
Jos saan kestoni niin kokemaa sama:) sen jälkeen nussitaan aivot ja helevetti käyntiin vielä lujempaa.
Kestoni=kostoni
Kyllä Jeesus on todellinen. Kuolema on elämää. Syy-seuraukset kulkevat mukana. On taivas ja helvetti. Helvetti on todellisuus ilman Jumalaa. Usko Jeesukseen pelastaa.
tuntematon ystäväni ehkä joskus kohtaamme.
https://youtu.be/l2CmvuYVeWQ Jumala voi myös parantaa mahdottomista sairauksista.
Miksi se ei sitten paranna?
Joku paranee joku ei. Ei kaikkea ymmärrä. Ihmisillä on jokaisella oma aikansa. Tuossahan toinen henkilö kuoli kuitenkin.
No mitä vitun virkaa sellasella jumalalla sitten on? Miksei se tapa pedofiilejä ja murhaajia, mut antaa lasten kärsiä? Miksei se valikoi omien lakiensa mukaan, kun se hihhulien mukaan kuitenki valikoi? Ihan vitunmoista paskaa tuo on, eikä mitään muuta.
Mä oon aina halunnut uskoa. Mut ei ole mitään, mihin uskoa. Mikään, mihin olen halunnut uskoa ja mihin te uskotte, ei todista itseään todeksi ja olevaksi. Te vain haluatte uskoa niin. Niin minäkin tein, kunnes avasin silmäni ja lopetin itselleni valehtelemisen. Usko ja tosi eivät ole synonyymeja. Ei, vaikka haluaisit uskoa niin.
No, minähän olen kauhia skeptikko ja kaikelle on minusta looginen selitys.
Tutut sanovat, että olen sellainen jalat maassa olija, joka tahtoo valitttavasti täräyttää muutkin maan kamaralle sanomisillaan.
Minulle kuitenkin tapahtui wrinäisiä asioita, en oikein tykkää termistä ihme, koska se herättää monenlaisia ajatuksia ihmisten päissä.
Koin kuiyenkin sellaisia asioita, etten enää voinolla uskomatta Jumalaan. Suotaan sanoen minusta otettiin kiinni, koska olen niin jääräpää uskomaan mitään, mitä en näe ja koe.
Nyt kiitollinen olo tuosta tapahtuneesta, koska en jääräpäisyydessäni varmasti uskoisi muhinkään muutoin.
Usko ja tosi eivät ole sama asia. Ihminen uskoo mlniin asioihin. Totuus on muuten mikä?
Totuus on mikä tahansa harha, mihin ihminen tarpeeksi haluaa uskoa. Sillä ei siis ole väliä. Mut onhan tää viihdyttävää, elämä ja ihmiset.