Olen ykköstyypin diabeetikko. Alkoi sensorointi eilen. Mitäpä mieltä olette tilanteesta tällä hetkellä? Kommentteja seuraavaan..
Vaihdoin pitkävaikutteisen insuliinin Toujeoon. Lääkäri ehdotti että aloitettais sensorointijakso pian insuliinivaihdoksen jälkeen. Sensorointijakso on pituudeltaan 6-12 vrk riippuen käytettävästä seurantajaksosta.
Sensoroinnin aikana täytyy laitteeseen kirjata kaikki pistokset, syönnit ja verensokeriarvot ennen ja jälkeen syönnin, liikunnat ja kaikki muut mahdolllisesti verensokeritasoon vaikuttavat asiat. Olisin mielelläni ottanut sensorointiin uuden laitteen jossa jakso on 12 vrk, muttamutta - kuka oikeasti jaksaa 12 vuorokauden ajan kirjata kaikki lääkäriä/hoitajaa varten?
Niinpä otin sitten käyttöön vanhemman laitteen jossa tarkkkailujakso on 6 vrk, siis juuri sen takia että en halua enkä jaksa kirjata kaikkea mitä elämässä tapahtuu tms. Tiedän että ainakaan minä en edes elä normaalia elämää silloin kun joudun tekemisistäni jollekin raportoimaan. Sensoroinnin aikana varmaan jää alkot pois tyyten ja kaikki sellainen normaali vapaus. Tulee syötyä ne aamupalat, iltapalat jne. vaikka niitä ei normaalielämämässä tule syötyä. Ainakin minulla sensoroinnista tulee vain kulissi ja näytelmä.
Kysyin että voisiko sensoroinnin saada muulloinkin ihan vain omaan käyttöön. Ei kuulemma saa kuin vain tällaisissa tilanteissa kuten insuliinin vaihto tai jos on vaikea päästä hoitotasapainoon. Näin siis kotipaikkakunnallani.
Haluaisin oikeasti saada sensoroinnin omaan käyttöön että voisi oikein revitellä, vaikka seurata mitä tapahtuu ryyppyillan aikana tai ryyppyillan jälkeisenä päivänä. Nythän ainakin oma lääkärini katsoo nokkavartta pitkin jos kertoo kuinka vähän hiilareita tulee syötyä ja kuinka pieniä ateriainsuliiniannokset ovat. En edes laske hiilareita. Hiilareita pitää aina kertoa lääkärille se hyväksyttävä määrä vaikka tosiaankin itse vältän mahdollisuuksienn mukaan hiilareita (huonoja etenkin)
En ole koskaan oikein ymmärtänyt diabeteksen hoitoseurantaa siinä mielessä että diabeetikon täytyy raportoida lääkärille ja diabeteshoitajalle. Diabeteksen hoitohan on omahoitoa, en hyödy mitään siitä että lääkärin luona kontrolleissa pitää lääkäriä/hoitajaa varten kirjata kaksi päivää kaikki syönnit, pistokset, vs-arvot etc. En tarvi lääkäriä sanomaan mitä mieltä hän on diabeteksen hoidostani. Tarvitsen lääkärin vain uusimaan reseptini.
Jos on ollut diabeteksen kanssa jotakin ongelmaa, en ole hoitavalta lääkäriltä enkä edes endokrinologeilta onnistunut saamaan apua. Avun on aina saanut toiselta diabeetikolta, no kerran sain toki apuja diabeetikolta joka sattui olemaan myös lääkäri.
Eka päivä sensoroinnista ohitte. Ihan hyvältä näyttää, oikeastaan aivan odotetun hyvältä. Toujeon vaikutus on todella tasainen ja oma annokseni näyttää toimivan niinkuin olen verensokerimittauksinkin todennut. Piru ku ois rahaa laittaa oma mittari!
Vaihdoin pitkävaikutteisen insuliinin Toujeoon. Lääkäri ehdotti että aloitettais sensorointijakso pian insuliinivaihdoksen jälkeen. Sensorointijakso on pituudeltaan 6-12 vrk riippuen käytettävästä seurantajaksosta.
Sensoroinnin aikana täytyy laitteeseen kirjata kaikki pistokset, syönnit ja verensokeriarvot ennen ja jälkeen syönnin, liikunnat ja kaikki muut mahdolllisesti verensokeritasoon vaikuttavat asiat. Olisin mielelläni ottanut sensorointiin uuden laitteen jossa jakso on 12 vrk, muttamutta - kuka oikeasti jaksaa 12 vuorokauden ajan kirjata kaikki lääkäriä/hoitajaa varten?
Niinpä otin sitten käyttöön vanhemman laitteen jossa tarkkkailujakso on 6 vrk, siis juuri sen takia että en halua enkä jaksa kirjata kaikkea mitä elämässä tapahtuu tms. Tiedän että ainakaan minä en edes elä normaalia elämää silloin kun joudun tekemisistäni jollekin raportoimaan. Sensoroinnin aikana varmaan jää alkot pois tyyten ja kaikki sellainen normaali vapaus. Tulee syötyä ne aamupalat, iltapalat jne. vaikka niitä ei normaalielämämässä tule syötyä. Ainakin minulla sensoroinnista tulee vain kulissi ja näytelmä.
Kysyin että voisiko sensoroinnin saada muulloinkin ihan vain omaan käyttöön. Ei kuulemma saa kuin vain tällaisissa tilanteissa kuten insuliinin vaihto tai jos on vaikea päästä hoitotasapainoon. Näin siis kotipaikkakunnallani.
Haluaisin oikeasti saada sensoroinnin omaan käyttöön että voisi oikein revitellä, vaikka seurata mitä tapahtuu ryyppyillan aikana tai ryyppyillan jälkeisenä päivänä. Nythän ainakin oma lääkärini katsoo nokkavartta pitkin jos kertoo kuinka vähän hiilareita tulee syötyä ja kuinka pieniä ateriainsuliiniannokset ovat. En edes laske hiilareita. Hiilareita pitää aina kertoa lääkärille se hyväksyttävä määrä vaikka tosiaankin itse vältän mahdollisuuksienn mukaan hiilareita (huonoja etenkin)
En ole koskaan oikein ymmärtänyt diabeteksen hoitoseurantaa siinä mielessä että diabeetikon täytyy raportoida lääkärille ja diabeteshoitajalle. Diabeteksen hoitohan on omahoitoa, en hyödy mitään siitä että lääkärin luona kontrolleissa pitää lääkäriä/hoitajaa varten kirjata kaksi päivää kaikki syönnit, pistokset, vs-arvot etc. En tarvi lääkäriä sanomaan mitä mieltä hän on diabeteksen hoidostani. Tarvitsen lääkärin vain uusimaan reseptini.
Jos on ollut diabeteksen kanssa jotakin ongelmaa, en ole hoitavalta lääkäriltä enkä edes endokrinologeilta onnistunut saamaan apua. Avun on aina saanut toiselta diabeetikolta, no kerran sain toki apuja diabeetikolta joka sattui olemaan myös lääkäri.
Eka päivä sensoroinnista ohitte. Ihan hyvältä näyttää, oikeastaan aivan odotetun hyvältä. Toujeon vaikutus on todella tasainen ja oma annokseni näyttää toimivan niinkuin olen verensokerimittauksinkin todennut. Piru ku ois rahaa laittaa oma mittari!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sensorointilaitteita voi ostaa kuka tahansa. Nyt on saatavissa myös langaton laite. Laitteen hinta on vaan kova ja anturitkin maksaa paljon, mutta jos todella haluaa tarkkailla todellista verensokeritasoa niin osta laite itselle.
Hanki Antti Heikkilän kirja Diabeteksen hoito ruokavaliolla.
Parhaan tuloksen. Oikea ruokavalio vähentää lääkkeiden tarvetta.
DM1 (ykköstyypin) diabeetikko ei pääse insuliinin pistämisestä, käyttipä mitä tahansa ruokavaliota.
Ei paranna sitä olet oikeassa, mutta vähentämällä sokeria (hiilihydraatteja) ruokavaliosta, niin on luonnollista, että insuliinia tarvitaan vähemmän. Oikein tiukalla dieetillä pärjää jopa ilman insuliinia. Muista että insuliini aiheuttaa muita sairauksia, joten älä väheksy asiaa.
Eiköhän nyt sovita että täällä ei levitellä sitä paskatietoa, että D1 pärjää ilman insuliinia. Joku kaheli vielä uskoo ja heittää henkensä. Eli jotain rajaa näiden vähähiilihydraattisten uskovaisten touhuihin kuitenkin.
Näiltä VHH-uskovaisilta pitäisi estää kokonaan pääsy tälle palstalle. He antavat vaarallisia ohjeita ykköstyypin diabeetikoille vaikka eivät tunne pätkääkään diabeteksen hoitoa. Tämänkin ketjuhaaran aloituksessa tyrkytetään heti ortopedin harrastuksenaan kirjoittamaa kirjaa.
Aloittajan kannattaisi kirjoittaa asiastaan Diabetesliiton Kohtauspaikalle. Siellä kirjoittavilla henkilöillä on paljon kokemusta sensoroinnista. Ainakin yksi henkilö on itse maksanut sensorit ja kertonut jossakin vaiheessa kustannuksista. Täällä suomi24:ssä menevaät vastaukset helposti sivuraiteille.
Tämä osio on hoitovälineille yleensä:
http://keskustelu.diabetes.fi/index.php/board,6.0.html
Sensoroinnista on useammassakin ketjussa ollut puhetta. Tämä on ehkä paras ketju:
http://keskustelu.diabetes.fi/index.php/topic,1874411.0.html
Omankin ketjun voi avata, jos tuntuu tarpeelliselta.
Suomi24 näyttää katkaisevan suorat linkit osoitteessa olevaan pilkkuun. Copy/pastea on käytettävä.
Mistä tämän mittarin voi ostaa???Onko jokin konsti, jolla sen saisi hankittua Ruotsista tai myymälä josta sen voisi ostaa? terveyskeskuksesta ei sitä tai mitään muutkaan sensoria ei saa??
Maahantuojalta voi tiedustella vähittäismyymälää joka myy yksityishenkilöllekin. Yleensä tällaisia tarvikkeita myy terveystuotteita myyvät liikkeet. Ehkäpä apteekkikin voisi välittää laitteen ja tarvikkeita myöhemmin.
Nimenomaan tällä laitteellaei ole myyntilupaa, paitsi julkiselle terveudenhuollolle. Ei ole myynnissä suomessa eivätkä ulkomaiset verkkokauat myy Suomeen!!
Eiköhän noita löydy Ruotsista. Ruotsinristeily ei maksa paljon ja elektronisten laitteiden maahantuontia omaan käyttöön EU:n sisältä ei ole kielletty.
Tuntuu oudolta että myynti olisi kielletty Suomessa. Ehkäpä se perustuu siihen että käyttö edellyttää terveydenhoitoammattilaisen asettamaan anturin. Kyllähän itse hankittujen lääkeruiskeiden pistämisen voi käydä teettämässä terveyskeskuksessa.
Meillä murkku sai sensorin jatkuvaan käyttöön toukokuussa. Tykkää kun ei tarvi enää niin paljoa mitata verensokeria sormenpäästä.
Nämä kudossensorit lienevät se ainoa tapa toistaiseksi saada DM1:llä sokeriseuranta kuntoon. MIksihän kaikki eivät automaattisesti saa laitetta omaan käyttöön. Loppukädessä ei varmaankaan edes lisää kustannuksia diabeteshoidossa kun tällä saataisiin lisäsairauksia vähenemään huomattavasti
Vasta ensimmäinen sensorointijako noin vuosi sitten paljasti miten eri asiat vaikuttavat verensokeriin. Havitsin esimerkiksi että jo pelkkä autolla ajaminen aiheuttaa stressitason joka nostaa verensokeritasoja. Hätkähdin kuinka nopeasti pasta ja peruna, sokeri nostaa verensokeritasoja. Käytössäni on Humalog ja tajusin viimein että vaikka se on ns. salamainsuliini, se on aivan liian hidas torppaamaan nopeista hiilareista aiheutuvan verensokerin nousun. Kyllähän insuliinin vaikutus alkaa, mutta hiilihydraatti nostaa verensokeria paljon nopeammin!
Mainitun sensorointijakson jälkeen oli aika tehdä rajujakin muutoksia ruokavalioon. Sokeri on mennyt kokonaan pannaan ja peruna/pasta/vehnäjauho/leipä jääneet hyvin pieneen osaan ruokailua. En karppaa mutta olen muuttanut ruokavaliota samoilla ohjeilla.
Olisipa vain työttömällä rahaa laittaa oma sensori.
Tuo on kyllä karppausta vaan ei ehkä rasvausta kuten täällä suositellaan.
Täysjyväpasta on hidas hiilihydraatti, myös täysjyväruisleipä on sinällään hidas hiilihydraatti mutta sen aiheuttama insuliinin eritys on aika pieni niin se pitää verensokerin korkealla pitkään. Täysjyväpastan glykeeminen indeksi on vain 32.
Rahalla ei ole toistaiseksi merkitystä sensorien suhteen kun niitä ei ole myynnissä tai ovat varsin kalliita. Hinnat ovat olleet ennen aika korkeita (laitteet 500-1500 € ja sensori 100 € viikko) joten harvalla noihin on varaa vaikka käy töissäkin. Freestyle Libre muuttaa kyllä systeemin sen verran halvaksi, että ostan sellaisen jahka niitä myydään yksityisille.
Mua kiusaa kans aina pakollinen raportointi lääkärille kontrollikäyntien yhteydessä. Ei siitä oel minulle mitään hyötyä. Jokainen päivä on erilainen ja mitään päättelyitä insuliinihoitoon ei voi tehdä muutaman päivän arvojen perusteella. Diabeteksen hoito on "omahoitoa", itsehän siinä päättää niin suuhunpanemiset kuin pistämiset.
Olen kokenut jopa alentaviksi lääkärien erilaiset kommentit noista raporteista. Kerran lääkäri ihmetteli intoani mittailla verensokeria yöaikaan, naureskeli että ihanko herätyskellolla itteeni herättelen mittauksein takia. En viitsinyt sanoa että miyttailinpa kun en unta saanut kun työttömyys stressaa. Stressihän jo itsessään nostaa sokeriarvoja.
En ole koskaan laskenut aterioiden hiilareita, pistän ateriainsuliinit "perstuntumalla". Raportteihin pitää jostakin vain keksiä ne hiilarit, siis oikeastaan sen pistetyn insuliinin perusteella. Mutta siis ei mitään järkeä niitä raportteja.
Jos heität raportteihin hiilarit lonkalta eikä ne natsaa insuliinien ja mittaustulosten kanssa, ei ihme jos lääkäri on ihmeissään. Ei kai tuo hiilarilaskenta ole niin kauhean vaikeaa kunhan sen opettelee kerran. Sen jälkeen se menee rutiinilla.
Lähiaikoina kontrollikäynti omalla lääkärillä. Pitää yrittää selvittää millä tavoin voisi mitytarin saada omaan käyttöön pysyvästi. Lyhytaikasilla sensoroinneilla mitä ollut pari kertaa on ollut todellakin helpompaa ja verensokerit ollet helpommin pidettävissä kurissa.
Suomessa ei ilmeisesti saa kyseistä mittaria pysyvästi omaan käyttöön. Mittari on kallis niin hankittaessa kuin käytössäkin koska anturiyksikkö joudutaan vaihtamaan muutaman päivän välein.
Jos insuliiniannostus on ollut vaikeaa, diabeetikko voi saada pumpun käyttöönsä ja sehän on melkein kuin sensorointia.
Tiedän että junioreilla, teineillä on noita omiksi annattuja sensoreita. Kaverin pojalla on sekä pumppu että sensori.
Eikös pumppu ja sensori ole sama laite. Pumppu seuraa koko ajan verensokeria ja näyttää sen ja säätää koko ajan pistettävän insuliinin määrää lukemien mukaan.
Tuntuisi vähän hassulta että pumpun lisäksi joutuisi käyttämään myös sensoria, molemmathan joudutaan vielä kalibroimaan ajoittain sormenpäämittauksilla tavanomaisella verensokerimittarilla.
Ei todellakaan.
Pumpussa on kiinni letku ja sen toisessa päässä kanyyli jonka kautta insuliini menee ihon alle. Sensori on erikseen. Sensori kiinnitetään lähettimeen, mikä keskustelee insuliinipumpun kanssa langattomasti. Pumppu ehdottaa innsuliinikorjausta jos havaitsee sensorin kautta liian matalia tai korkeita arvoja.
Jos jäi epäselväksi, ohessa kirjoitus asiasta:
http://www.deeblogi.fi/2015/03/sensoroiva-insuliinipumppu-hyva-renki/
Tuollaista täysin automaattisesti säätyvää pumppua on kokeiltu erittäin rajoitetusti tiukan valvonnan alla. Tekniikka ei kuitenkaan ole valmista ainakaan vielä tällaisen käyttöön yleisemmin. On liian paljon huomioitavia asioita, joita ei koneellisesti pystytä hallitsemaan. On muistettava, että pienetkin väärät toiminnat voivat viedä diabeetikon hengen.
Oma lääkärini kertoi että parin vuoden kuluessa kaikilla ykköstyypin diabeetikoilla on oma sensori. Hän kertoi että toiveissa että tulee lisää valmistajia jotta hinnatkin huomattavasti laskevat.